Terminologisen käsiteanalyysin rooli käsitemallinnuksessa

Virpi Kalliokuusi & Katri Seppälä

Johdanto

Terminologisen käsiteanalyysin asiantuntijoita on viime vuosina iloksemme otettu mukaan organisaatiotoiminnan kehittämiseen liittyviin käsitemallinnushankkeisiin, erityisesti julkishallinnossa. Käsitetyön erilaisiin periaatteisiin ja menetelmiin ei ole kuitenkaan käytännön hankkeissa ollut aina mahdollisuutta kiinnittää riittävästi huomiota. Käytännön kokemustemme perusteella olemme tunnistaneet joitakin käsiteanalyysin ja käsitemallinnuksen¹ välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja, mutta monet asiat ovat jääneet myös askarruttamaan. Olemmekin halunneet saada paremman käsityksen siitä, mitä nämä käsitetyön kaksi eri näkökulmaa voivat oppia toisiltaan ja miten niiden pohjalta voisi kehittää myös uutta menetelmällistä pohjaa sekä terminologien että käsitemallintajien tarpeisiin.

Tässä artikkelissa tuomme esille pohdiskelumme lähtökohtia ja tämänhetkisiä ajatuksiamme menetelmäkehityksen tarpeista ja suuntaviivoista. Tarkastelemme ensin käsiteanalyysin ja käsitemallinnuksen yleisiä hyödyntämiskohteita ja arvioimme molempien menetelmällisiä eroja. Sen jälkeen pohdimme terminologisen käsiteanalyysin roolia ja mahdollisuuksia yhden käytännön hanke-esimerkin avulla. Esimerkkiaineistomme perustuu keväällä 2014 toteutettuun terveydenhuollon käsitemallinnusprojektiin ja sen julkaisuun (Aaltonen et al., 2014). Vastaavia havaintoja olemme kuitenkin tehneet myös muissa käsitemallinnusjulkaisuissa. Artikkelin lopussa esitämme ajatuksiamme jatkotyön tarpeista. Tavoitteemme on tuoda jatkotyön tuloksia esille myöhemmin kirjoitettavissa artikkeleissa.

Käsiteanalyysin ja käsitemallinnuksen hyödyntämisestä

Terminologista käsiteanalyysia on hyödynnetty erityisesti systemaattisessa sanastotyössä. Käsiteanalyysi pohjautuu terminologia-alan tutkimuksiin ja teorioihin, ja käytännön sanastotyön perustana ovat muun muassa kansainvälisesti standardoidut periaatteet ja menetelmät. Systemaattisen sanastotyön tuloksia hyödynnetään tietyn toimialan, ammattialan tai erikoisalan käsitteistön yhdenmukaistamisessa ja vakiinnuttamisessa ja termienkäytön selkiyttämisessä. Analyysin perusteella laaditaan kielelliset ja usein myös graafiset kuvaukset käsitteistä ja niiden välisistä suhteista (määritelmät ja niitä tukevat käsitejärjestelmäkaaviot) sekä annetaan suositukset käsitteisiin viittaavista termeistä. Käsiteanalyysin tulokset julkaistaan yleensä termipankeissa tai erillisissä sanastoissa, joissa ne ovat niin alan ammattilaisten kuin muidenkin kiinnostuneiden yleisessä käytössä. Käsitteiden määrittely ei yleensä rajaudu mihinkään tiettyyn käyttökontekstiin, vaan määritelmät pyritään laatimaan mahdollisimman yleispäteviksi, jotta ne palvelisivat erikoisalan viestintätarpeita eri yhteyksissä.

Käsitemallinnusta tehdään organisaatio- tai liiketoiminnan suunnittelun ja kehittämisen tarpeisiin. Tavoitteena on tunnistaa organisaation toimintaan olennaisesti liittyvät käsitteet ja kuvata käsitteet siten, että niiden väliset suhteet ilmenevät graafisissa käsitemalleissa. Käsitemallien avulla voidaan selkiyttää liiketoiminta-, tuotanto-, palvelu- ja asiakastietoa organisaation työntekijöille, asiakkaille ja sidosryhmille. Tarkastelun kohteina olevat käsitteet voivat olla yleisiä organisaatiotoiminnan käsitteitä (liittyvät minkä tahansa organisaation toimintaan), organisaatiokohtaisia käsitteitä ja eri erikoisalojen ammattikäsitteitä . Käsitemalleja hyödynnetään sekä toiminnan johtamis- ja kehittämistyössä että toimintaa tukevien tietojärjestelmien suunnittelussa. Organisaatioiden väliset yhteiset käsitemallit ovat tärkeitä silloin, kun halutaan varmistaa tietojärjestelmien välinen semanttinen yhteentoimivuus. Käsitemallinnukseen liittyy siis aina käsitteiden sisällön määrittelyä, yhdenmukaisten käsitekuvausten laatimista ja termienkäytön harmonisointia organisaatioiden sisällä ja eri organisaatioiden välillä.

Käsitevalikoiman rajauksista

Sekä käsiteanalyysissä että käsitemallinnuksessa voidaan periaatteessa valita käsiteltäväksi hyvin laaja joukko tarkasteltavan kohdealan käsitteitä. Käytännön hankkeissa käsitevalikoimaa joudutaan kuitenkin rajaamaan esimerkiksi sen mukaan, minkälaiset käsitteet ja termit aiheuttavat epäselvyyksiä viestinnässä tai mitkä käsitteet ovat organisaatiotoiminnan tai tietojärjestelmäkehityksen kannalta keskeisiä. Käsitevalikoima määräytyy siis yleensä käytännön tarpeiden mukaan, mutta analysoinnin eheyden ja kattavuuden vuoksi on tarkasteluun usein syytä ottaa mukaan myös muita käsitteitä.

Esimerkiksi systemaattisessa sanastotyössä voi käsitteiden välisten suhteiden vuoksi olla tarpeen määritellä varsinaisesti määriteltäväksi valitun käsitteen lisäksi myös tämän lähikäsitteitä (esimerkiksi terveydenhuollon työntekijä – työntekijä). Ellei näin tehdä, on vaarana, että käsitteen tarkastelu jää liian suppeaksi eikä käsitteen kuvauksesta tule riittävän yleispätevää. Vastaava ongelma koskee käsitteiden nimitysten valintaa: jos käyttöön valitaan termi, joka oikeastaan viittaa kuvattavan käsitteen yläkäsitteeseen (esimerkiksi yhteistyötapa – organisaatioiden yhteistyötapa), syntyy väärinkäsitysten riski, kun termejä tarkastelee joku, jolle käsitteistö ei ole itsestään selvä. Tulkintavaikeuksia voi lisätä myös se, että osa käsitteistä nimetään tai kuvataan tarkemmalla ja osa yleisemmällä tasolla ilman, että käytetty rajaus ilmaistaan selkeästi.

Jos käsitemallin käsitteet valitaan ensisijaisesti sen mukaan, mikä on keskeistä tietyn toiminnan kuvaamisessa, saattavat käsitteiden yhteydet muihin kuin itse toimintaan liittyviin käsitteisiin jäädä helposti huomiotta. Systemaattisessa sanastotyössä, jossa tavoitteena on koota samaan käsitejärjestelmään käsitteet, jotka ovat keskeisiä toistensa määrittelyn kannalta, tämä riski on pienempi. Terminologiseen käsiteanalyysiin sisältyvä käsitteistön rajaus- ja tarkastelutapa voisi siis auttaa varmistamaan käsitemallin toimivuutta ja ymmärrettävyyttä.

Mistä käsitteissä ja käsitepiirteissä on oikein kyse?

Käsitteet ovat mielikuvia, joita ihminen muodostaa tarkkaillessaan ympäröivää todellisuuttaan, vertaillessaan sen yksittäisiä ilmiöitä toisiinsa, tunnistaessaan ilmiöiden yhtäläisyyksiä ja eroja ja luokitellessaan niitä samankaltaisten ilmiöiden ryhmiin. Tästä ihmisen ajattelutoiminnalle luontaisesta prosessista käytetään nimitystä käsitteellistäminen. Se koskee niin konkreettisia, fyysisiä ilmiöitä (tietokone, leikkauspöytä, sairaala, potilas) kuin abstrakteja tai kuvitteellisiakin ilmiöitä (asiakkuus, palvelu, hoitotyö, hoitotapahtuma, hoitoepisodi). Käsite sairaala muodostuu siis kaikkien niiden reaalimaailmassa esiintyvien ilmiöiden perusteella, jotka ovat keskenään riittävän samankaltaisia, että voimme kutsua niitä sairaaloiksi. Ilmiöiden yhteisten ominaisuuksien perusteella luomme mielessämme yleistyksen kaikista yksittäisistä sairaaloista. Sairaala-käsitteen alaan (ekstensioon) kuuluvat kaikki reaalimaailman yksittäistapaukset, ja käsitteen sisältö (intensio) muodostuu yksittäistapausten yhteisistä ominaisuuksista. Kaikilla käsitteillä on siis aina olemassa sekä ekstensio että intensio, jotka ovat kuin kolikon kaksi eri puolta: toista ei ole ilman toista. Lisäksi ne ovat keskenään käänteiset: käsitteen ekstensio on laajempi kuin käsitteen intensio, joka sisältää vain yksittäistapausten yhteiset piirteet. Käsitteen määritelmään sisältyvien piirteiden tulee päteä kaikkiin käsitteen alaan kuuluviin tapauksiin, mutta ne eivät saa sallia käsitteen alaan tapauksia, jotka kuuluvat jonkun toisen käsitteen alaan. Esimerkiksi käsitepiirre ”kuuluu sairaanhoitopiiriin” ei päde kaikkiin sairaaloihin, sillä on olemassa myös yksityissairaaloita, joita sairaanhoitopiirijako ei koske. Kyseisen piirteen käyttö sairaala-käsitteen määrittelyssä tekisi määritelmästä liian suppean. Myöskään käsitepiirre ”tarjoaa lääkärin ja sairaanhoitajan palveluja” ei sovi sairaala-käsitteen määrittelyyn, sillä myös lääkäriasemat tarjoavat näitä palveluja eli tämän piirteen käyttö sairaalan määrittelyssä tekisi määritelmästä liian laajan.

Käsitemallinnuksessa käytettyjen merkintätapojen perusteella on usein vaikea tulkita, mitä käsitteet itse asiassa pitävät sisällään ja miten ne eroavat lähikäsitteistä. Mallinnukseen sisältyvät käsitteiden nimitykset eivät aina riitä kertomaan, miten käsitteiden ekstensio ja intensio tulisi rajata. Käsitteiden tulkinta mutkistuu entisestään, jos käsitteiden väliset suhteet eivät ole riittävän selkeästi merkittyjä. Merkintätavat eivät aina anna riittävästi tukea suhteiden yksiselitteiselle tulkinnalle, ja erityisesti assosiatiiviset suhteet jäävät liian epätarkoiksi ilman sanallista kuvausta suhteen luonteesta.

Käsitemalleissa tuodaan esiin käsitteiden ominaisuuksia ja käsitteiden välisiä suhteita, jotka liittyvät kuvattavaan organisaatiotoimintaan. Nämä eivät välttämättä ole samoja kuin käsitteiden yksilöimiseen ja rajaamiseen tarvittavat piirteet ja suhteet, joten niitä ei aina analysoida tai käytetä terminologisen käsiteanalyysin yhteydessä. Käsitemalleissa esiintyviä ominaisuustietoja voitaisiin kuitenkin lisätä käsitteen määritelmää täydentävään huomautukseen. Tehtäessä sanastotyötä käsitemallinnuksen tarpeisiin tällaisiin piirteisiin voidaan siis tarvittaessa panostaa, vaikkei se muissa käsiteanalyysitilanteissa aina olekaan tarpeen.

Miten tulkita käsitemallissa käytettyjä termejä?

Selvittääksemme terminologisen käsiteanalyysin ja käsitemallin välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja tarkastelimme julkaisussa Luonnos terveydenhuollon käsitemalliksi esitettyä ammattihenkilön roolin käsitemallia, jossa on mukana seuraavat käsitteet: ammattioikeus, ammattioikeuden rajoitus, henkilö, terveydenhuollon ammattihenkilö, terveydenhuollon työntekijä, tehtävärooli ja organisaatio (kuva 1).

Kuva 1

Aluksi tarkastelimme pelkästään käsitemallia ilman käsitteiden selitteitä. Termejä tarkasteltaessa huomio kiinnittyy termeihin ammattioikeus, ammattioikeuden rajoitus ja organisaatio. Kun kyse on terveydenhuollon käsitemallista, eikö tämän rajauksen tulisi näkyä termitasolla? Termit ammattioikeus ja ammattioikeuden rajoitus kuulostavat siltä, että niillä voitaisiin viitata muihinkin kuin terveydenhuoltoon liittyviin ammattioikeuksiin, eivätkä myöskään malliin valitut käsitteiden ominaisuudet näytä rajoittuvan terveydenhuollon alaan. Myös organisaatio-termi viittaa laajempaan käsitteeseen kuin terveydenhuollon organisaatio. Miksi käsitemalliin on valittu nämä termit/käsitteet, kun toisaalta mallissa on käytetty termejä/käsitteitä terveydenhuollon ammattihenkilö ja terveydenhuollon työntekijä, eikä käsitteitä ammattihenkilö ja työntekijä?

Miten tulkita käsitemallin käsitesuhteita?

Käsitteiden välisistä erilaisista suhteista on mallissa on kuvattu vain rajattu joukko. Ammattioikeus- ja ammattioikeuden rajoitus -käsitteiden välille on kuvattu koostumussuhde, jossa ammattioikeus on kokonaisuus, jota ei voi olla olemassa ilman ammattioikeuden rajoituksia – toisaalta ammattioikeuden rajoituksien määrä voi olla 0. Terveydenhuollon ammattihenkilö on kuvattu hierarkkisesti eräänlaiseksi terveydenhuollon työntekijäksi. Käsitteiden välillä olevista muista suhteista on mallissa esitetty vain lukumäärätieto (kardinaliteetti) ilman, että suhteen tyypistä olisi annettu tarkempaa tietoa (esimerkiksi henkilö ja ammattioikeus; henkilö ja terveydenhuollon työntekijä; terveydenhuollon työntekijä ja tehtävärooli; organisaatio ja terveydenhuollon työntekijä sekä organisaatio ja tehtävärooli). Pelkkä malli (valitut termit, ominaisuudet ja suhteet) ei näin ollen anna yksiselitteistä tietoa käsitteiden sisällöstä tai käsitteiden välisistä suhteista. Erityisesti ammattioikeuden ja ammattioikeuden rajoituksen välinen koostumussuhde herättää kysymyksen siitä, miten oikeus koostuu rajoituksista, ja toisaalta tarkentamattomien käsitesuhteiden tulkinta vaatii taustatietoja mallissa käsitellystä aiheesta.

Miten tulkita käsitemallia täydentäviä selitteitä?

Kun tarkastellaan malliin valittujen käsitteiden selitteitä (ks. alla oleva taulukko), saadaan lisätietoa siitä, miten mallin laatijat ovat rajanneet käsitteet. Vaikuttaa siltä, että termit ammattioikeus (tai laissa käytetty termi ammatinharjoittamisoikeus) ja ammattioikeuden rajoitus ovat käytössä vain terveydenhuollon alalla, vaikka itse termien perusteella voisi ajatella toisin. Tarkistaminen on kuitenkin paikallaan, sillä yleinen määrittelyssä tapahtuva virhe on jättää termin käyttö muilla kuin tarkastelun kohteena olevalla alalla huomiotta ja rajata termin merkitys liian suppeaksi.

Kun mallin käsitteistä etsitään lisätietoa, tulee vastaan käsite laillistettu ammattihenkilö ja herää kysymys, olisiko se tarpeen käsitemallissa. Terveydenhuollon ammattihenkilö -käsite on kuvattu selitteessä terveydenhuollon työntekijän alakäsitteeksi, vaikka yleispätevämpi yläkäsite olisi ammattihenkilö – onhan tehtävään pätevä henkilö ammattihenkilö siitä riippumatta, onko hän tarkasteluhetkellä työntekijän asemassa. Ehkä mallissa on haluttu kuvata vain terveydenhuollon työntekijöinä toimivia terveydenhuollon ammattihenkilöitä, mutta tällöin mallin ulkopuolelle jäävät paitsi työelämän ulkopuolella olevat ammattihenkilöt myös itsenäiset ammatinharjoittajat.

Terveydenhuollon työntekijä on puolestaan määritelty yksityishenkilön alakäsitteeksi, vaikka mallissa on mukana tehtävärooli-käsite. Olisi mahdollista valita yläkäsitteeksi myös työntekijä, joka on yksi (luonnollisen) henkilön rooleista. Tällöin voitaisiin tarvittaessa esittää rinnakkain yksityishenkilön roolit esimerkiksi työntekijänä ja potilaana.

Organisaatio-käsitteen osalta voi jäädä pohtimaan, tarvittaisiinko mallissa käsitettä terveydenhuollon organisaatio vai halutaanko mallissa esittää terveydenhuollon ammattihenkilön rooli riippumatta siitä, onko kyse terveydenhuollon organisaatiosta vai jostain muusta organisaatiosta.

Käsitemallin selitteiden ja terminologisten määritelmien välinen suhde

Luonnos terveydenhuollon käsitemalliksi -julkaisuun sisältyy myös sanasto-osa, jossa on annettu terminologisia määritelmiä osalle käsitemallien käsitteistä. Käsitemalleihin liitetyt selitteet ja sanastossa annetut määritelmät eivät kuitenkaan ole täysin yhteneviä, joten herää kysymys, miksi malliin ei ole liitetty selitteiden terminologisia määritelmiä niiltä osin kuin niitä on saatavilla julkaisun sanasto-osassa tai muissa systemaattisissa sanastoissa.
Sanasto-osasta löytyy esimerkiksi käsite terveydenhuollon ammattioikeus, mikä osoittaa, että termiparia ammattioikeus / terveydenhuollon ammattioikeus on julkaisua tehtäessä pohdittu, mutta käsitemalliin on valittu termi ammattioikeus, kun taas sanasto-osassa ensisijaisena terminä on annettu terveydenhuollon ammattioikeus, vaikka selitteen ja määritelmän perusteella näyttäisi olevan kyse samasta käsitteestä – terminologinen määritelmä vain antaa tarkempaa tietoa käsitteestä.

terveydenhuollon ammattioikeus (ammattioikeus)
lain mukaisen ammatinharjoittamisoikeuden, ammatinharjoittamisluvan tai nimikesuojan perusteella saatu oikeus harjoittaa terveydenhuollon ammattia

Terveydenhuollon ammattioikeuksista säädetään laissa terveydenhuollon ammattihenkilöistä (1994/559).

Terveydenhuollon työntekijä -käsitteen selitteen ja määritelmän välillä on pieniä eroja, minkä lisäksi molemmista puuttuu suora suhde organisaatio-käsitteeseen, joka on esitetty käsitemallissa. Selitteessä viitataan terveydenhuoltoon ja määritelmässä terveydenhuollon organisaatioon. Pitäisikö mallissa ja selitteessä/määritelmässä kuvata käsite terveydenhuollon työntekijä suhteessa terveydenhuollon organisaatioon vai mihin tahansa organisaatioon? Voiko terveydenhuollon työntekijä toimia muualla kuin terveydenhuollon organisaatiossa, jos kyse on esimerkiksi yrityksen omasta työterveyshuollosta? Entä onko terveydenhuollon työntekijä aina työsuhteessa vai voidaanko termillä terveydenhuollon työntekijä viitata myös virkasuhteessa toimiviin henkilöihin?

terveydenhuollon työntekijä
terveydenhuollon organisaatioon työsuhteessa oleva henkilö

Terveydenhuollon työntekijä voi olla terveydenhuollon ammattihenkilö tai terveydenhuollon tehtäviä hoitava muu työntekijä (esimerkiksi hallinnollisissa tehtävissä toimiva työntekijä, jolla ei ole terveydenhuollon ammattioikeutta).

Sanasto-osasta löytyy myös käsite terveydenhuollon itsenäinen ammatinharjoittaja, joka on rajattu käsitemallin ulkopuolelle, vaikka (terveydenhuollon) ammattioikeus ja ammattioikeuden rajoitus koskevat myös itsenäistä ammatinharjoittajaa.

terveydenhuollon itsenäinen ammatinharjoittaja
terveydenhuollon ammattihenkilö, joka ei ole palvelus- tai virkasuhteessa vaan tuottaa palvelut itsenäisesti suoraan asiakkaalle

Terveydenhuollon itsenäisistä ammatinharjoittajista säädetään muun muassa laissa yksityisestä terveydenhuollosta (1990/152).

Osalle käsitemallissa esitetyistä tai niihin välillisesti liittyvistä käsitteistä (kuten yksityishenkilö, työntekijä, terveydenhuollon ammattihenkilö, organisaatio ja rooli) löytyisi määritelmä Sanastokeskuksen TEPA-termipankista, joten myös näitä tietoja olisi mahdollista käyttää apuna käsitemallia laadittaessa. Vertailu muissa yhteyksissä laadittuihin määritelmiin auttaisi esimerkiksi tarkistamaan, onko käsitemallin laatimisen yhteydessä otettu huomioon vastaavat asiat ja vaikuttaako määritelmä siihen, miten käsite pitäisi kuvata käsitemallin yhteydessä, ettei mallin tulkinnassa syntyisi virheitä. Tarvittaisiinko esimerkiksi terveydenhuollon ammattihenkilö -käsitteen kuvaukseen tietoja, joita käsitteestä on annettu Kelan terminologisessa sanastossa?

terveydenhuollon ammattihenkilö
henkilö, jolle Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto on myöntänyt oikeuden, luvan tai nimikesuojan harjoittaa ammattiaan laillistettuna ammattihenkilönä, tai lääketieteen tai hammaslääketieteen opiskelija, joka tilapäisesti toimii laillistetun ammattihenkilön tehtävässä tällaisen henkilön johdon ja valvonnan alaisena

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) terveydenhuollon ammattihenkilöllä tarkoitetaan henkilöä, joka tämän lain nojalla on saanut ammatinharjoittamisoikeuden (laillistettu ammattihenkilö) tai ammatinharjoittamisluvan (luvan saanut ammattihenkilö), sekä henkilöä, jolla tämän lain nojalla on oikeus käyttää valtioneuvoston asetuksella säädettyä terveydenhuollon ammattihenkilön ammattinimikettä (nimikesuojattu ammattihenkilö). Laillistettu, luvan saanut tai nimikesuojattu ammattihenkilö on oikeutettu toimimaan asianomaisessa ammatissa ja käyttämään asianomaista ammattinimikettä. Nimikesuojattujen ammattihenkilöiden ammatissa voivat toimia muutkin henkilöt, joilla on riittävä koulutus, kokemus ja ammattitaito.
Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa ammattihenkilöitä ovat lääkärin ja hammaslääkärin lisäksi proviisori, psykologi, puheterapeutti, ravitsemusterapeutti, farmaseutti, sairaanhoitaja, kätilö, terveydenhoitaja, fysioterapeutti, laboratoriohoitaja, röntgenhoitaja, suuhygienisti, toimintaterapeutti, optikko ja hammasteknikko.

Vaikka käsitemallissa ja käsitteiden määritelmissä tarvittavat käsitetiedot eivät olisi yhteneviä, ne voisivat olla toisiaan täydentäviä tai vähintään ristiriitojen välttämistä helpottavia, esimerkiksi kuvan 2 tapaan.

Kuva 2

Päätelmiä jatkotyön pohjaksi

Havaintomme terveydenhuollon käsitemallinnusprojektista vahvistavat käsitystämme siitä, että terminologisen käsiteanalyysin periaatteita ja menetelmiä voidaan hyödyntää käsitemallinnuksessa aiempaa monipuolisemmin ja tuoda mallinnukseen mukaan tarkempaa käsitteellistä ja kielellistä kuvausapua. Erityisesti käsitesisältöjen analysoinnissa ja rajaamisessa, käsitteiden välisten suhdetyyppien kuvaamisessa graafisesti, käsitesuhteiden nimeämisessä, käsitepiirteiden ja -ominaisuuksien erittelyssä, määritelmien laatimisessa ja käsitteistä käytettävien termien valinnassa voidaan ottaa käyttöön menetelmiä, joissa yhdistetään terminologisen työn ja käsitemallinnuksen parhaita puolia.

Käsitemalleissa käytettävän UML-mallinnuksen käytöstä terminologisessa työssä on olemassa kansainvälinen standardi (ISO 24156-1:2014). Tämän myötä on siis olemassa käsitemalleille ja terminologisille käsitejärjestelmille yhteinen mallinnustapa, joka antaa mallintajille ja terminologeille yhteisen kielen ja helpottaa osaltaan työskentelytapojen yhteensovittamista.

Terveydenhuollon eurooppalaisessa standardissa EN 13940-1:2007 on hyödynnetty terminologia-alan perusstandardeja, joiden mukaisesti laadittuja systemaattisia määritelmiä on yhdistetty käsitemalleja täydentäviin sanallisiin kuvauksiin. Käsitesuhteita on kuvattu standardin UML-kaavioissa suhdeviivojen lisäksi myös selkein sanallisin ilmauksin, mikä auttaa käsitemallien tulkinnassa. Käsitteiden nimeämisessä on pyritty erottamaan terveysalan käyttökonteksti yleisestä kontekstista terveysalaan selkeästi viittaavien termien avulla (esim. health care encounter, health care goal, health care plan jne. ). Tarvittaessa käsitemalliin on otettu mukaan myös sellaisia tukikäsitteitä, jotka auttavat laatimaan mahdollisimman eheän käsitekokonaisuuden, vaikka tukikäsitteitä ei välttämättä käytetä ammattihenkilöiden jokapäiväisessä kielenkäytössä (esim. health care actor, health care party).

Käsitemalleissa voidaan tarvittaessa ottaa käyttöön myös käsitteiden sisältötietoja tarkemmin eritteleviä luetteloita (ns. feature specifications), joista Bodil Nistrup Madsen ja Hanne Erdman Thomsen ovat laatineet esityksiä monissa artikkeleissaan (esim. Nistrup Madsen, Erdman Thomsen 2009).

Aihetta käsitteleviä kansallisia ja kansainvälisiä tutkimuksia, standardeja ja käytännön sovelluksia tulisikin analysoida laajemmin ja ottaa nämä huomioon menetelmäkehityksen jatkotyössä. Uskomme, että käsitemallia tukevan sanastotyön ja käsitemallityön tekijöiden yhteistyötä tiivistämällä ja yhteistyömallia kehittämällä voitaisiin tehostaa työtä ja päästä entistä parempiin lopputuloksiin.

¹ Selvyyden vuoksi käytämme tässä artikkelissa termiä käsiteanalyysi viittaamaan terminologian teorioihin ja standardeihin (erit. ISO 704, ISO 1087) perustuvaan käsitteiden analysointiin. Tämän analysoinnin perusteella laadittuja graafisia kuvauksia kutsumme käsitejärjestelmäkaavioiksi. Käsitemallinnus-termiä käytämme viittaamaan organisaatiotoiminnan kehittämiseen liittyvään käsitetyöhön. Mallinnuksen graafisia lopputuloksia kutsutaan käsitemalleiksi. Muissa yhteyksissä näitä termejä käytetään kuitenkin vaihtelevasti, hieman toisistaan poikkeavissa merkityksissä, eivätkä tässä esitetyt rajaukset vastaa kaikkien terminologien tai käsitemallintajien näkemyksiä.

Lähteet