Kohti yhteistä kieltä – ympäristökasvatuksen ammattisanasto

Katja Viberg, Marja Laine & Milla Hämäläinen

Paljon termejä, paljon merkityksiä

ympäristökasvatus; kestävän kehityksen kasvatus
kasvatuksen osa-alue, joka tukee elinikäistä oppimisprosessia siten, että yksilöiden tai yhteisöjen arvot, tiedot, taidot ja toimintatavat muuttuvat kestävän kehityksen mukaisiksi

Ympäristökasvatus siinä mielessä, kuin se on edellä määritelty, on kehittynyt samaa vauhtia ihmisperäisten ympäristöongelmien myötä. Vielä viisikymmenluvulla kasvatuksessa vallalla ollut lajien ja luonnontuntemus on vähitellen antanut tilaa kokonaisvaltaisemmalle näkemykselle, jonka mukaan ihminen tarvitsee hyvän luontosuhteen, tutun lähiympäristön, monipuolisen kulttuurin tuntemuksen, hyvät sosiaaliset taidot sekä ymmärryksen luonnon toiminnasta ja omien valintojen vaikutuksista siihen. Pystyäkseen ratkaisemaan ympäristöongelmia ihminen tarvitsee myös toimintamalleja, tukea ja kiitosta.

Terminä ympäristökasvatus otettiin käyttöön 1970-luvulla ja sieltä kumpuavat nykyistenkin ympäristökasvatuksen teorioiden keskeiset elementit. YK:n Tbilisin konferenssissa vuonna 1977 ympäristökasvatukselle hyväksyttiin seuraavat tavoitteet:
Ympäristökasvatus
• kasvattaa tietoisuuteen ja huoleen taloudellisten, sosiaalisten, poliittisten ja ekologisten tekijöiden riippuvuudesta toisistaan eri ympäristöissä
• mahdollistaa sellaisten tietojen, arvojen, asenteiden, sitoutumisen ja taitojen saaminen, joita tarvitaan ympäristön suojeluun ja parantamiseen
• luo yksilöille, ryhmille ja koko yhteiskunnalle uusia ympäristöön liittyviä toimintamalleja.

Kestävällä kehityksellä on keskeinen rooli, kun määritellään ympäristökasvatus-käsitettä. Ongelmia aiheuttaa se, että kestävällä kehityksellä on yhtä monta määritelmää kuin määrittelijää. Se on sanapari, joka on yritetty haudata, mutta joka jotenkin aina nousee esiin, koska parempaakaan ei ole tarjolla. Ympäristökasvatusta toteutetaan näiden toisistaan poikkeavien kestävän kehityksen määritelmien pohjalta, ja koska myös toteuttajien ja kohderyhmien välillä on suuria eroja, on termien käyttö ollut sekavaa. Termien kirjava käyttö on kuitenkin tunnistettu, ja kaipuu yhteiseen kieleen on herännyt.

Käsitteiden määrittelyä ja sanastoja

Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen koordinoimassa ja ympäristöministeriön rahoittamassa hankkeessa vuosina 2011–2012 koottiin ympäristökasvatussanasto, jonka pohjaksi otettiin viitisen vuotta aiemmin tehty luonnos keskeisten ympäristökasvatuksen sanojen määrittelemiseksi. Sanastotyöhön kutsuttiin ympäristökasvattajia hallinnosta, opetuksen parista, järjestöistä ja yrityksistä, ja yhteistyöllä 45 käsitettä sisältänyt luonnos Rakkaalla lapsella on monta nimeä¹ laajeni miltei sata sanaa käsittäväksi Yhteinen käsitys -sanastoksi². Käsitteiden määrittelyn lisäksi sanastoprojektin aikana haastateltiin keskeisiä ihmisiä yhteiskunnan eri portailta ja kuvattiin kansainvälisten tavoitteiden matkaa esimerkiksi koulutusjärjestelmämme kautta yksittäisiin kouluihin. Sanastotyöpajat, haastattelut ja kansainvälisten tavoitteiden onnistuneisiin käytännön toteutuksiin tutustuminen koettiin todella innostaviksi, ja osaamisen jakaminen alan toimijoiden kesken osoittautui hyödylliseksi.

Kulttuuriympäristökasvatuksen toimijat huomasivat tarpeen yhtenäiselle termistölle samoihin aikoihin kuin ympäristökasvatuksen alalla tultiin asiasta tietoisiksi. Kulttuuriympäristökasvatuksen alan termit koottiin yhteen vuosina 2010–2013 toteutetussa Kulttuurisesti kestävä kehitys -hankkeessa³. Tarve kulttuurisen kestävyyden sanastolle oli Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seurassa ilmeinen: jotta voisi edistää asiaa, sillä pitäisi olla yleisesti hyväksytty määritelmä. Sanastotyö ja termin kulttuurinen kestävyys määrittely avasi alan toiminnan ei vain sisällöllisille määrittelyille, vaan myös arvojen, kasvatustavoitteiden ja koulutustarpeiden määrittelylle. Sanaston laatimisen lisäksi päädyttiin siis määrittelemään myös toiminnan eri osa-alueita aiempaa tarkemmin. Kun sanasto valmistui, oli prosessi siis tuottanut paljon aiottua enemmän tietoa ja tuloksia.

Sanastot olisivat jääneet kokoamatta ja käsitteet määrittelemättä ilman ympäristökasvatuskentän asiantuntijoiden yhteistä innostusta ja tarmoa tarttua työhön. Ympäristökasvatuksen ja kulttuuriympäristökasvatuksen edistämiseen on sitoutunut useiden eri ammattialojen edustajia, ja sanastotyöhön osallistui henkilöitä esimerkiksi kasvatusalalta, ympäristöpuolelta ja yliopistoista. Lukuisissa työpajoissa eri alojen ihmiset pohtivat keskeisten käsitteiden sisältöjä, rajasivat, määrittelivät ja kävivät samalla innoittavia keskusteluja työstään. Käyttäjillä on selvästi tarvetta sanastoille ja yhteiselle kielelle.

MAPPA-materiaalipankki ja sähköistävä ontologisointi

Ympäristökasvatuksen materiaalipankki MAPPA⁴ avattiin lokakuussa 2014. MAPPAn päätarkoituksena on tuoda hyvät ja laadukkaat ympäristökasvatusmateriaalit paremmin ammattikasvattajien ulottuville. Kasvattajia on kannustettu jo kauan ottamaan käyttöön uusia opetusmenetelmiä sekä hyödyntämään monipuolisemmin oppimisympäristöjä, kuten lähiluontoa. Vuonna 2016 voimaan tuleva uusi valtakunnallinen perusopetuksen opetussuunnitelma nostaa kestävän elämäntavan opetuksen sekä kestävän kehityksen yhä merkittävämpään rooliin kaikessa opetuksessa, minkä vuoksi tukea näiden asioiden käsittelemiseen kouluissa tarvitaan entistä enemmän. Hyvää ympäristökasvatusmateriaalia opettajien tueksi on tehty paljon, mutta se on hajallaan internetin syövereissä ja siksi ennen MAPPAa ollut hankalasti hyödynnettävissä.

MAPPA-verkkopalvelu perustuu ympäristökasvatusmateriaalien kuvailutietojen tallentamiseen, jossa oikeiden asiasanojen valitsemisella on suuri merkitys. MAPPAan materiaalia lisäävillä toimijoilla ei yleensä ole aiempaa kokemusta aineistojen kuvailusta, minkä vuoksi asiasanoittamisessa haluttiin käyttää Finto-palvelun asiasanoitustyökalua, joka hakee sanat valmiista ontologioista. Näin asiasanoitus pysyy yhtenäisenä ja voidaan minimoida omien asiasanojen käyttöä.

MAPPAa tehdessä kuitenkin huomattiin, ettei Finton tarjoamista ontologioista löytynyt kaikkia ympäristökasvatusmateriaalin asiasanoittamiseen tarvittavia sanoja. Kansalliskirjastoon lähetettiin ehdotus sanoista, joita toivottiin liitettäväksi osaksi Yleistä suomalaista ontologiaa YSOa. Sanoista hyväksyttiin kuitenkin vain yksi, joten täytyi pohtia muuta tapaa asiasanoituksen ratkaisemiseksi. Koska Yhteinen käsitys -hankkeessa oli kerätty laajasti yhteen alan käsitteistöä, päätettiin nämä käsitteet saattaa ontologiamuotoon ja julkaista sitten ontologia Finto-palvelussa. Näin yhteisesti sovitut termit saataisiin käyttöön myös MAPPAssa Finton asiasanoitustyökalun kautta. Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus lähti innolla mukaan kehittämään sanastoa eteenpäin uuden hankkeen avulla, ja samalla syntyi idea myös Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran laatiman Kulttuurisesti kestävän kehityksen sanaston ontologisoinnista. Ajatus sanastojen ontologisoinnista lähti siis liikkeelle todellisesta tarpeesta saada tärkeät termit laajempaan ja monipuolisempaan käyttöön. Asiantuntijatyö tilattiin Sanastokeskukselta ja hankkeeseen saatiin rahoitusta ympäristöministeriöltä.

Ympäristökasvattajille syksyllä 2014 toteutettu ontologiaprojekti on ollut hieno tilaisuus oppia aivan uudenlainen tapa ajatella. Päänvaivaa on aiheuttanut erityisesti käsitteiden ympäristöohjelma, kestävän kehityksen ohjelma, ympäristösuunnitelma, kestävän kehityksen toimintaohjelma, ympäristöstrategia ja kestävän kehityksen strategia analysointi ja ontologisointi Samoja sanoja käytetään kaikilla toiminnan tasoilla pienistä järjestöistä maailmanlaajuisiin toimielimiin, ja niillä tarkoitetaan hyvin erilaisia asioita. Lopullista totuutta tai yksiselitteistä yhtenäistä kielellistä ohjausta ontologisointikaan ei siis tuota – mutta se vie tavoitetta yhtenäisestä termistöstä eteenpäin.

Termiemme tulevaisuus

Ympäristökasvatuksen ontologia valmistuu alkuvuodesta 2015 ja se liittyy osaksi Kansalliskirjaston Finto-palvelussa julkaistavia erikoisalojen ontologioita. Finton kautta ontologiat ovat kaikkien käytettävissä esimerkiksi materiaalien ja tutkimusten asiasanoittamiseen. Olemme jälleen lähempänä yhteistä kieltä.

Vastavoimana toimii maailman nopea muuttuminen: esimerkiksi ekologisten, kulttuuristen, sosiaalisten ja taloudellisten ympäristöongelmien kärjistyminen ja kiihtyminen, opetuksen menetelmien kehittyminen ja maailman kutistuminen sähköisen kommunikoinnin myötä. Uusia termejä keksitään jatkuvasti ja vanhojen merkitykset muotoutuvat uusiksi.

Matka termien parissa on ollut mielenkiintoinen ja täynnä uuden oppimista, ideoita, oivalluksia sekä erinomaista yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Eikä yhteisen kielen etsintä pääty tähän, vaan matka jatkuu yhä.

MAPPA pähkinänkuoressa:
• MAPPA-verkkopalvelu tarjoaa tukimateriaalia kestävän kehityksen kasvatukseen ja ympäristökasvatukseen.
• MAPPAsta on tarkoitus kehittää Suomen keskeisin ympäristökasvatusmateriaalien jakelukanava.
• MAPPA palvelee:
- opettajia, varhaiskasvattajia, järjestöjä, luontokouluja ja muita ympäristökasvattajia, jotka voivat hakupalvelun avulla etsiä materiaaleja avuksi opetuksen sekä ohjelman suunnitteluun
- materiaalin tuottajia, jotka voivat lisätä palveluun omia materiaalejaan ja saavat ne näin paremmin esille.

MAPPA sai alkunsa ympäristöministeriön rahoittamasta hankkeesta vuonna 2013. Hanketta ja MAPPA-palvelua hallinnoi Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liitto ry (LYKKY). LYKKYn tarkoituksena on edistää luonto- ja ympäristökoulujen toimintaa ja toimintaedellytyksiä Suomessa. Liitto hallinnoi luonto- ja ympäristökasvatuksen tukiverkostoa eli LYKE-verkostoa. LYKE tukee luonto-opetusta ja palvelee kouluja sekä varhaiskasvatusta tarjoamalla muun muassa luonto- ja ympäristökoulupäiviä tai -tuokioita sekä koulutuksia opettajille. LYKE-verkoston nettisivut ja lisätietoa: http://www.luontokoulut.fi/

¹www.kierratyskeskus.fi/files/97/kasiteraportti_tiivis.pdf
²www.yhteinenkasitys.fi
³Kulttuurisesti kestävän kehityksen käsitteiden koonti. Kultuurisesti kestävä kehitys -hankkeen väliraportti 2012. Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen Seuran julkaisuja 2.
⁴www.mappa.fi