Tyyliä tyylioppailla

Seija Suonuuti

Työssäni olen käyttänyt paljon tyylioppaita  ja ollut luomassa useita uusia yrityksen sisäisiä tyylioppaita eri kielille. Tyylioppaista ja niiden merkityksestä yrityskuvalle puhutaan paljon, mutta usein ei sen tarkemmin eritellä, mitä ne oikeastaan pitävät sisällään.

Oppaita käyttäessäni ja kirjoittaessani olen usein törmännyt ajatukseen, ettei omaa tyyliopasta tarvita, vaan otetaan joku valmis opas. Ajatus sinänsä ei ole mahdoton. Jos joku on asian jo valmiiksi miettinyt, niin miksei jo tehtyä työtä voisi käyttää hyväkseen. Jos yritys kuitenkin käyttää yksinomaan toisen yrityksen tyyliopasta, on syytä tiedostaa, että samalla se käyttää myös toisen yrityksen tyyliä eikä omaansa.

Tyylioppaita on monenlaisia ja yksinkertaisemmillaan opas voi olla hyvin lyhyt. Tyylissä voidaan keskittyä vain olennaisimpaan ja muuten viitata johonkin hyväksi koettuun yleiseen oppaaseen. Tällaisia voivat olla esimerkiksi the Chicago Manual of Style tai Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas, vain kaksi mainitakseni.

Tyylioppaan sisältö

Kuva 1: Yleisimpiä tyylioppaissa käytettyjä teemoja.

Kun lähdetään kirjoittamaan omaa tyyliopasta, on hyvä tutustua muihin oppaisiin ja niiden sisältöön. Näin saa käsityksen siitä, mistä tyylioppaat oikein antavat ohjeita. Tyylioppaista keskustellaan ja niiden tarve tiedostetaan, mutta kuinka usein tullaan tarkemmin seuranneeksi, mistä asioista oppaat antavat ohjeita? Eri yrityksillä ja yhteisöillä voi olla hyvin erilainen käsitys siitä, millainen tyylioppaan tulee olla. Jos  tyyliopas valitaan summamutikassa  ja siltä odotetaan tiettyä sisältöä, käyttäjä voi yllättyä. Jotkut oppaat keskittyvät lähes yksinomaan kielioppiin, toiset ovat lähempänä sanakirjoja kuin tyylin käsittelyä ja osa oppaista keskittyy yllättäen enemmän ulkonäköseikkoihin kuin kirjoittamiseen.

Minusta on oleellisinta, että tyyliopas kuvaa tavoiteltavan tyylin ja tarkentaa kirjallisen yrityskuvan riittävällä tasolla. Tähän voi suppeimmillaan riittää muutama tekstirivi, jotka tiivistävät yrityksen oleellisimman tyylin ja määrittelevät käytettävän yleisen oppaan. Laajimmillaankin tyyliopas on minusta riittävä, kun keskeiset aiheet käsitellään. En näe mielekkäänä toistaa koko kielioppia.

Sanaston itse miellän erilliseksi kokonaisuudeksi, joka vain turhaan hämärtää tyylioppaan sisältöä. Poikkeustapauksissa senkin sisällyttäminen tyylioppaaseen voi kuitenkin olla perusteltua – lähinnä silloin, jos sanastoa on vain vähän ja se on luonteeltaan varsin vakiintunutta.

Esitystapa

Tyylioppaita on julkaistu ja kirjoitettu useilla eri periaatteilla. Tavallisimmin tyyliopas on kirja tai tiedosto, kuten pdf- tai jopa taulukkolaskentatiedosto. Tyylioppaita on kuitenkin julkaistu myös tietokantoina ja verkkoesityksinä. Tyylioppaat voidaan myös rakentaa eri tavoin. Yleisimmin käytössä ovat teemoittain järjestetyt ja aakkoselliset oppaat. Esitystapaa käsittelen lisää muutaman esimerkin jälkeen.

Tyylioppaita tehdessäni tarkastelin hyvin monenlaisia oppaita. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä erilaisista tyylioppaista, niiden sisällöstä ja esitystavasta.

Tuotemerkki keskiössä

Tyylioppaan tulee tukea tuotemerkkiä. Tuotemerkissä tiivistyy yrityksen koko tarjonnan erottuminen ja yksilöinti, esimerkiksi yrityksen tuote tai palvelu. Jotkut tyylioppaat keskittyvät esitysten ulkoasuun ja siihen, miten yrityksen tuotemerkkejä ja logoja käytetään. Ne eivät juurikaan anna yksilöityjä ohjeita kielestä tai kirjoittamisesta.

Näiden tyylioppaiden pääviesti on, miten näyttää hyvältä ja tuotemerkin mukaiselta. Syynä voi olla esimerkiksi se, että kirjoitettavat tekstit ovat lähinnä markkinointia ja niiden kielen tyylin vaihtelu on suurta. Näitä oppaita voidaan kutsua tyylioppaiksi, mutta myös tuotemerkkiohjeiksi (brand guidelines) tai toimitusohjeiksi (editorial manual).

Esimerkkinä tällaisesta ohjeesta olen käyttänyt Englannin Channel 4 -tv-kanavan tyyliopasta nimeltä Identity Style Guide. Oppaassa on 46 sivua, mutta vain kolme niistä keskittyy kirjoittamiseen. Muu osa oppaasta käsittelee muun muassa ulkonäöllisiä tyyliseikkoja, kirjasinlajeja ja julistemainontaa. Lisäksi opas käsittelee logon sijoittamista, marginaaleja ja kirjeiden otsikointia.

Kuva 2: Channel 4 Identity Style Guide. Opas listaa tuotemerkit ja esittelee logon. Tiivistetysti opas kertoo tuotekuvan perustiedot ja kieltää leikkimästä niillä.

Kirjoitustyyli ja puhuttelu

Yleensä liitämme mielessämme tyylioppaan juuri kirjoitustyylin ohjeisiin. Nämä oppaat ovatkin yleisiä ja ne vaihtelevat lyhyistä yhden tai kahden sivun ohjeista laajoihin ja kattaviin kirjoittamisen ja kirjoitustyylin oppaisiin. Usein laajemmissa oppaissa on mukana myös sanasto ja ohjeita termistön käytöstä. Näin on myös ehkä tunnetuimmassa (ainakin informaatiotekniikan alalla) Microsoft Manual of Style – tyylioppaassa.

Tyypillisesti näissä tyylioppaissa on hyvinkin yksityiskohtaista tietoa kielenkäytöstä. Ohjeet käsittelevät kaikkea yleisestä puhuttelun sävystä välimerkkien ja artikkeleiden käyttöön. Usein näiden oppaiden heikkoutena on liika innostus kielen hienouksiin ja yksityiskohtiin, jolloin ne päätyvät olemaan yleisen kieliopin kopioita enemmän kuin tyylioppaita. Jos yli puolet tyylioppaasta käsittelee pisteiden ja pilkkujen käyttöä, ollaan mielestäni jo hakoteillä.

Parhaimmillaan nämä tyylioppaat toimivat erinomaisena hakuteoksena ja opastuksena kirjoittajille ja auttavat luomaan yrityksen imagoa ja tuotekuvaa vastaavia esityksiä.

Itse pidän verkko-oppaista ehkä eniten Yhdysvaltojen valtionhallinnon verkkosivujen käytettävyysoppaasta. En tarkoita sisällön kaikkia yksityiskohtia, vaan selkeää muotoilua ja sitä, miten ohjeita on tarkennettu perusteluilla sekä hyvillä ja huonoilla esimerkeillä. On myös poikkeuksellista, että oppaassa kerrotaan, kuinka merkityksellinen kukin ohje on kokonaisuuden kannalta.

Kuva 3: US Government Web Usability Guidelines.

Termistö

Eräät tyylioppaat keskittyvät käytettävään termistöön ja oikeiden termien valinnan opastukseen. Näissä tapauksissa oppaan pääsisältö on termilista. Omasta mielestäni tämä tuntuu jotenkin harhaanjohtavalta. Vaikka termit ovatkin usein teknisen kirjoittamisen keskeisimpiä tekijöitä, tuntuu tyyliopas väärältä otsikolta sanastolle. Sanasto ei ole tyyliopas eikä mielestäni myöskään tyyliopas voi siis mielestäni koostua pelkästä sanastosta.

Teemat ja järjestys

Jo aikaisemmin totesin, että tyylioppaiden sisältöä voidaan järjestää kahdella pääperiaatteella. Niiden sisältö voidaan esittää joko teemoittain otsikoituina kokonaisuuksina tai aakkosjärjestyksessä. Molemmilla esitystavoilla on hyvät ja huonot puolensa.

Teemoittain järjestetyt tyylioppaat ovat ylivoimaisesti yleisempiä kuin aakkosittain järjestetyt. Kaikista tarkastelemistani oppaista yli kaksi kolmasosaa on järjestetty teemoittain. Tämä perustuu todennäköisesti näin järjestetyn tekstin selviin etuihin.

• Teemat tulevat selvästi esille ja ryhmittävät ohjeet kokonaisuuksiksi.
• Ohjeet on helpompi kirjoittaa ja ylläpitää. Aakkoselliset ohjeet pitää joko ensin kirjoittaa teemoihin ja sitten järjestää aakkosjärjestykseen tai ne vaativat paljon ristiintarkistusta.
• Yleiset ohjeet on helpompi sijoittaa. Esimerkiksi käyttäjän puhutteleminen,yleinen äänensävy, kielivarianttien valinta jne.
• Tekstit voivat olla pidempiä ja sisältää perusteluja.
• Esimerkit ja kuvat on helpompi sijoittaa.

Toisaalta teemojen mukaan otsikoiduissa oppaissa on joskus vaikeaa löytää ohjeita pienemmistä yksityiskohdista. Usein päädytäänkin sisällyttämään oppaaseen sekä sisällysluettelo että hakusanaluettelo.

Kuva 4: The BBC News Styleguide. Teemoja ja hauskaa kerronnanomaista opastusta, joka on melkein aakkosjärjestyksessä.

Aakkosjärjestys ja löytämisen ilo

Aakkosjärjestys toimii erinomaisesti hakuteosten tyyppisissä tyylioppaissa, jotka käsittelevät pieniä yksityiskohtia ja joista tarkastetaan asioita nopeasti. Tosin löytäminen on helppoa vain, jos kirjoittaja on käyttänyt samaa otsikkosanaa jolla käyttäjä tietoa hakee.

Oppaan kirjoittaminen aakkosjärjestykseen vaatii kuitenkin kirjoittajalta paljon. Kirjoittamista ei voi, ainakaan jos työn tekee kunnolla, vain aloittaa A:sta ja lopettaa Ö:hön. Otsikoiden pitää olla selkeitä ja kuvata sisältöä ja eri ”ohjeenpätkien” pitää muodostaa harmoninen kokonaisuus. Lukijalle haasteena voi olla kokonaisuuksien hahmottaminen, varsinkin jos eri osioiden välillä ei ole ristiviittauksia. Kirjoittajalle voi olla myös haaste sijoittaa yleisiä tekstejä aakkosjärjestykseen, kuten esimerkiksi välimerkit yleisesti, johdantotekstit tai yleiset ohjeet kirjoituksen tyylistä ja sävystä. Onkin vaikea löytää puhtaasti aakkosjärjestykseen tehtyä tyyliopasta, vaan yleensä ne sisältävät kokonaisuuksia johdantoteksteineen ja niiden alla aakkosjärjestyksessä pienempiä kokonaisuuksia. Esimerkkinä näistä tyylioppaista ohessa on kuva Apple-tyylioppaasta.

Ei voida siis sanoa, että olisi vain yksi oikea tapa kirjoittaa hyvä tyyliopas. Oppaiden kirjoittamisessa on selvät sudenkuoppansa ja myös tietyt vakiovälttämättömyydet. Sisältöä sanelee lähinnä oma tyyli ja kuinka laajasti sen käyttö vaatii ohjeistusta sekä se kuinka laajasti eri kielien yksityiskohtia on tarpeen kattaa.

Viitteitä ja lähteitä