TOTh workshop: Definition in Terminology

Katri Seppälä

TOTh (Terminology & Ontology: Theories and applications) järjesti viime marraskuussa 2011 päivän pituisen työpajan, jossa käsiteltiin käsitteiden määrittelyä useista eri näkökulmista. Mielenkiintoinen aihe houkutteli Lissaboniin Calouste Gulbenkianin säätiön tiloihin kuutisenkymmentä osallistujaa. Useimmat osallistujista olivat lähialueilta, mutta myös pohjoismaat olivat edustettuina ja kaukaisin osallistuja saapui Japanista asti.

Määritelmällä on keskeinen rooli terminologin työssä. Sen tarkoituksena on yksilöidä käsite ja erottaa se muista samaan käsitejärjestelmään kuuluvista käsitteistä. Työpajan järjestäjät Rute Costa (Lissabonin uusi yliopisto) ja Christophe Roche (Savoien yliopisto) halusivat kuitenkin esittää kysymyksen siitä, mitä käsitteen yksilöinti oikeastaan tarkoittaa. Kysymyksen asetteluun vaikuttivat sekä yleinen mielenkiinto aiheeseen liittyviä erilaisia näkökulmia kohtaan että halu kartoittaa alan keskeisimmän standardin ISO 704 Terminology work -- Principles and methods mahdollisia uudistustarpeita.

Professori Gerhard Budin Wienin yliopistosta listasi omassa esityksessään teorioita, joihin sisältyviä periaatteita voidaan soveltaa käsitteiden määrittelyyn. Tällaisia ovat esimerkiksi kognitiotieteen, lingvistiikan, sosiologian ja tietojenkäsittelytieteen näkökulmat, joita voidaan myös yhdistellä tarpeen mukaan. Hänen mukaansa määrittelytehtävää ei pidäkään rajata liian suppeasti, vaan erilaisia määritelmiä voidaan laatia kulloisenkin tarpeen mukaan. Vaikka Budinin omien kokemusten valossa nykyinen ISO 704 -standardi vaikuttaa melko toimivalta, hänen mielestään standardia uusittaessa voitaisiin ottaa nykyistä paremmin huomioon erilaisten käyttäjien tarpeet.

Professori Rute Costa kertoi kuinka tarpeelliseksi terminologien, kääntäjien ja juristien välinen yhteistyö on osoittautunut Portugalin parlamentin sanastohankkeessa. Kullakin ammattiryhmällä on oma osaamisalueensa, joiden yhdistäminen on tärkeää laadukkaan lopputuloksen aikaansaamiseksi. Projekti on myös osoittanut, että lakiteksteille tyypilliset pitkät ja vaikeaselkoiset määritelmät voidaan korvata tiiviillä systemaattisilla määritelmillä ja niitä täydentävillä huomautuksilla.

Terminologi Henrik Nilsson Terminologicentrum TNC:stä pohdiskeli esityksessään joukkomääritelmien roolia sanastotyössä. Nilssonin mielestä joukkomääritelmillä on paikkansa, vaikkei niiden käyttö ole ongelmatonta. Jos määrittelyssä käytettävät käsitteet eivät ole ennalta tuttuja, kuinka usein alakäsitteiden luetteleminen tosiasiassa auttaa käsitteen ymmärtämisessä? Vaikuttaako ymmärtämiseen se, missä järjestyksessä käsitteet luetellaan – pitäisikö joukkomääritelmää käytettäessä esimerkiksi planeetat luetella aakkosjärjestyksessä vai aurinkokunnan rakenteen mukaisessa järjestyksessä? On kuitenkin tilanteita, joissa muun kuin joukkomääritelmän laatiminen on hankalaa. Esimerkiksi Ruotsin lainsäädännössä narkotika-käsite rajataan joukkomääritelmän avulla, sillä käsitteen rajaaminen oikein ja riittävän tarkasti sisältömääritelmän avulla ei ole onnistunut. Tässä tapauksessa mahdollisuutta joukkomääritelmän korvaamiseksi kuitenkin selvitetään, sillä joukkomääritelmää on vaikea päivittää yhtä nopeasti kuin markkinoille tulee uusia huumausaineita. Nilssonin mukaan jatkossa systemaattisen sanastotyön kasvavat sovellusalueet kuten tietojärjestelmiin liittyvä sanastotyö saattavat kuitenkin lisätä joukkomääritelmien käyttöä, sillä joukkomääritelmät voivat olla ratkaisu tilanteissa, joissa malliin sisältyvillä käsitteillä ei ole vakiintunutta nimitystä, johon viitata.

Apulaisprofessori Hanne Erdman Thomsen Kööpenhaminan kauppakorkeakoulusta korosti esityksessään, että käsitteen yksilöimiseen ja muista lähikäsitteistä erottamiseen ei riitä käsitteen nimeäminen tai nimityksen käyttötavan selvittäminen, vaan tarvitaan käsitepiirteiden erittelyä. Piirteiden erittely onnistuu sisältömääritelmän avulla, kun selvitetään määriteltävän käsitteen yläkäsite ja erottavat piirteet. Tanskassa tutkitaankin parhaillaan, miten koneluettavaan muotoon kirjatuista käsitepiirteistä ja niiden periytyvyyttä koskevasta tiedosta saataisiin tukea puoliautomaattiseen määritelmien laatimiseen.

Kaiken kaikkiaan tiiviin työpajapäivän ohjelmaan sisältyi seitsemän esitystä. Vaikka jokaisen esityksen jälkeen oli mahdollisuus esittää kysymyksiä, olisi tarvittu laajempaa keskustelua, jotta olisi selvinnyt, kuinka paljon yhteistä ja kuinka paljon eroja eri esityksissä esiin tulleilla näkökulmilla oikeastaan on ja ovatko mahdollisesti erilaiset piirteet yhdistettävissä. Toivottavasti keskustelua voidaan syventää joskus myöhemmin, sillä määritelmät todella ovat terminologin työn keskiössä.