Termiharava

Fukushiman ydinonnettomuuden jälkeisessä uutisoinnissa esiintyvät monet säteilyyn liittyvät termit ovat herättäneet ihmisissä epäselvyyttä ja pelkoakin. Tällä kertaa käsittelemme keskeisiä säteilytermejä pääasiassa Varautumisen ja väestönsuojelun sanastoon (TSK 39) pohjautuen.

säteily
Säteily (ruots. strålning, engl. radiation, saks. Strahlung f, ransk. rayonnement m) tarkoittaa energian vapautumista ja etenemistä hiukkasina tai sähkömagneettisina aaltoina. Säteily on joko ionisoivaa tai ionisoimatonta säteilyä. 

Ionisoiva säteily on säteilyä, jolla on niin paljon energiaa, että se pystyy tuottamaan kohtaamassaan aineessa ioneja eli sähköisesti varattuja hiukkasia. Ionisoivaa säteilyä on esimerkiksi gamma- ja röntgensäteily (sähkömagneettinen säteily) sekä alfa-, beeta- ja neutronisäteily (hiukkassäteily). 

Ionisoimaton säteily on säteilyä, joka ei pysty tuottamaan ioneja. Ionisoimatonta säteilyä on esimerkiksi valo, ultraviolettisäteily, mikroaaltosäteily ja radiotaajuinen säteily.

luonnonsäteily
Luonnonsäteilyllä (luonnon taustasäteily, ruots. naturlig strålning, naturlig bakgrundsstrålning, engl. natural radiation, natural background radiation, saks. natürliche Strahlung f) tarkoitetaan luonnon radioaktiivisista aineista peräisin olevaa säteilyä ja avaruudesta tulevaa ionisoivaa säteilyä.

Luonnon radioaktiivisista aineista keinotekoisesti valmistetun säteilylähteen säteily ei kuitenkaan ole luonnonsäteilyä.

Taustasäteily-termiä käytetään usein synonyyminä luonnon taustasäteilyn kanssa, mutta periaatteessa taustasäteilyllä tarkoitetaan kaikkea muuta kuin mittauksen kohteena olevaa säteilyä. Taustasäteily voi sisältää sekä luonnosta että keinotekoisista radioaktiivisista aineista peräisin olevaa säteilyä ja lisäksi säteilylaitteilla tuotettua säteilyä.

ulkoinen säteily
Ulkoinen säteily (ruots. extern strålning, engl. external radiation, saks. äußere Strahlung f, externe Strahlung f) on kehoon sen ulkopuolelta kohdistuvaa säteilyä. Esimerkiksi röntgenkuvauksissa käytettävien röntgenlaitteiden synnyttämä säteily on ulkoista säteilyä.

säteilyannos
Säteilyannos (ruots. stråldos, engl. radiation dose, saks. Strahlendosis f, ransk. dose f de rayonnement, dose f d’irradiation) on suure, jolla kuvataan ionisoivan säteilyn aiheuttamaa terveydellistä haittaa. 

Ulkoisesta säteilystä aiheutuva säteilyannos voidaan mitata annosmittareilla. Kehoon joutuneiden radioaktiivisten aineiden aiheuttamaa säteilyannosta ei pystytä mittaamaan suoraan, vaan se on määritettävä ilmassa, elinympäristössä, elintarvikkeissa tai kehossa olevien radioaktiivisten aineiden aktiivisuuden tai aktiivisuuspitoisuuden perusteella ottaen huomioon eri aineiden säteilyvaarallisuus, kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet sekä niiden vaikutukset ihmisten aineenvaihdunnassa. 

Efektiivinen annos kuvaa säteilyn aiheuttamaa terveydellistä kokonaishaittaa ja ekvivalenttiannos tietylle kudokselle tai elimelle aiheutunutta haittaa.

Säteilyannoksen yksikkö on sievert (Sv) ja sen kerrannaisyksiköt ovat millisievert (mSv, sievertin tuhannesosa) ja mikrosievert (µSv, sievertin miljoonasosa).

annosnopeus
Annosnopeudella (ruots. dosrat, engl. dose rate, saks. Dosisleistung f) tarkoitetaan säteilyannoksen kertymisnopeutta. Annosnopeus ilmaisee, kuinka suuren säteilyannoksen ihminen saa tietyssä ajassa. Annosnopeuden yksikkö on sievertiä tunnissa (Sv/h), sen yleisimmät kerrannaisyksiköt ovat millisievertiä tunnissa (mSv/h) ja mikrosievertiä tunnissa (μSv/h).

säteilymittaus
Säteilymittaus (ruots. strålningsmätning, engl. radiation measurement, saks. Strahlungsmessung f) tarkoittaa radioaktiivisten aineiden pitoisuuksien tai ulkoisen säteilyn annosnopeuden määrittämistä mittauksin.
Radioaktiivisten aineiden pitoisuuksia seurataan muun muassa hengitysilmasta, eri elintarvikkeista sekä maasta ja vedestä otetuista näytteistä. Myös ihmisten elimistöön joutuneiden radioaktiivisten aineiden määriä seurataan.

Säteilymittauksiin tarvitaan erilaisia mittalaitteita sekä näytteiden käsittely- ja mittausmenetelmiä. Ympäristö- ja elintarvikenäytteiden pitoisuudet määritetään yleensä laboratoriossa. Ulkoisen säteilyn annosnopeutta voidaan mitata suoraan.

Minisanasto ilmastonmuutoksen syistä

Terminfon edellisessä numerossa julkaistiin minisanasto ilmastonmuutoksen syistä. Lämpöenergiaan ja auringonsäteilyyn liittyvää käsitteistöä sisältävä minisanasto on osa Rea Nuutisen pro gradu -tutkielmaa, jonka ohjaamiseen Sanastokeskus TSK ei ole osallistunut.