Sanastotyöstä opittua

Lena Jolkkonen

Pienen välimatkan päästä näkee usein asioita uudessa valossa. Uusien vaikutteiden läpi suodatettuna tuttu asia voi näyttäytyä erilaisena kuin aiemmin, vanhat käsitykset voivat joko vahvistua tai sitten muuttua kokonaan.

Lähes kolme vuotta on kulunut siitä, kun jätin ammattiterminologin työt siirtyäkseni päätoimisesti toimimaan maailman lasten hyväksi. Edelleen koen perin kiintoisaksi pohtia kielen ja termistön merkitystä viestinnässä ja sitä, mikä on terminologin rooli ja kompetenssi. Terminologi ei taida olla pelkkä ammatti, se on identiteetti.

Yli vuosikymmenen kestänyt terminologin urani vakuutti minut siitä, että ruotsalainen kirjailija, professori ja piispa Esaias Tegnér oli varsin oikeassa, kun hän vuonna 1820 maisteripromootiossaan Lundissa lausui sanat: ”Det dunkelt sagda är det dunkelt tänkta; vad du ej klart kan säga, det vet du ej.”

Tegnérin paljon viljelty sitaatti on niin totta. Viestinnässä selkeys on A ja O, mutta niin kauan kun ei itse tiedä mitä haluaa saada sanotuksi, on vaikea saada viesti muotoiltua niin, että sanoma menee kuulijalle perille.

Terminologille sitaatti toimii hyvänä johtotähtenä käsitejärjestelmiä ja määritelmiä laadittaessa. Silloin kun asiat ja aihekokonaisuuden käsitteet ovat yhtenä suurena vyyhtenä, on lähes mahdotonta saada toimivia määritelmiä tehtyä, mutta kun määrätietoisen työn tuloksena käsitteiden tärkeät piirteet rupeavat erottumaan vähemmän tärkeistä, jo alkavat palaset loksahdella paikoilleen. Tästä analyysitarpeesta johtuen käsitejärjestelmien laadinta on asiantuntijoille useasti hyvä oppimisprosessi. Sanastotyön prosessissa itsestään selvinä pidetyt peruskäsitteet on usein revittävä auki, ehkä myönnettävä itselleen, että ne eivät olleetkaan kaikilta osin selviä ja kollegallakin saattoi olla eri käsitys asiasta. Nämä oivalluksen hetket olivat mielestäni näin jälkikäteen ajateltuna sanastotyön kaikkein palkitsevimpia hetkiä.

Terminologina harjaantuu asioiden selkeyttämisessä ja oleellisten asioiden esiin kaivamisessa. Tästä taidosta on hyötyä työssä kuin työssä. Muutama tarkoin harkittu sana korvaa monisanaisen rönsyilevän selityksen. Ihmisten tapaamisissa harvasanainen suomalainen saisi tosin oppia vähän rönsyilemäänkin, mutta määritelmien kirjoittamisessa oleellinen on tiivistettävä yhteen lauseeseen.

Sanastotyön menetelmät toimivat työkaluna, olipa sanaston aihealue mikä tahansa. Näin ollen terminologilla on oltava taito omaksua nopeasti uusia aihealueita ja myös kyky työskennellä eri alojen ammattilaisten kanssa. Systemaattinen ajattelutapa, kokonaisuuksien hallinta ja avoimuus uuden oppimiselle ovat ylipäätänsä terminologivuosieni parhaimpia oppeja, ja niistä on hyötyä myös nykyisessä tehtävässäni. Jopa niin paljon, että mielestäni korkeakouluopinnoissa pitäisi opintosuunnasta riippumatta olla mahdollista suorittaa käsiteanalyysin kursseja.

Sanastotyö on luonteeltaan pitkäjänteistä ja työryhmien tapaamisten ohella aika yksinäistäkin puurtamista. Tarkkuus on valttia, onhan hyvin tehdyn sanaston tarkoitus säilyä käyttökelpoisena vuosia. Sanastojen on tarkoitus olla apuvälineitä eri alojen asiantuntijoille ja nykyään työelämä on kiihkeätempoista. Nyt kun en enää ole sanastojen tuottaja vaan niiden käyttäjä, korostuu sen asian tärkeys, että laadukkaita sanastoja tulisi olla nopeasti ja helposti löydettävissä internetissä. Satunnaisen käyttäjän on vaikea tietää, kuinka luotettava lähde on, joten kansallinen termipankki olisi erittäin tervetullut. TEPA-termipankki on oivallinen lähde, mutta Ruotsin Rikstermbankenin tapaan toteutettu laajempi yhteistyö ja kokoelma palvelisivat käyttäjiä entistä paremmin. Vanha totuus on, että nopeasti löydetty termi säästää aikaa, tehostaa työskentelyä ja lisää tuottavuutta.