Sanastokeskus 50 vuotta – tie terminologian moniosaajaksi

Sirpa Suhonen & Seija Suonuuti

Sanastokeskus juhlii tänä vuonna 50-vuotista taivaltaan. Jäsenistö ja yhteistyökumppanit kutsuttiin 18. syyskuuta juhlaseminaariin, jonka teema oli Sanastokeskus – 50 vuotta yhteentoimivuuden tukena. Seminaariin osallistui noin 70 Sanastokeskuksen jäsentä, ystävää ja yhteistyökumppania vuosien varrelta. Seminaariesityksissä käsiteltiin yhteentoimivuutta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, ympäristöministeriön, valtionvarainministeriön ja Valtiokonttorin näkökulmista. Lisäksi kuultiin ajankohtainen esitys tekoälystä ja suurista kielimalleista sekä katsaus Norjan sanastotyön nykytilaan.

Vuonna 1974 Abba voitti Euroviisut ja muutakin tärkeää tapahtui

Tekniikan Sanastokeskus ry perustettiin vuonna 1974. Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin professori Martti M. Kaila ja ensimmäinen osa-aikainen toiminnanjohtaja oli opetusneuvos Osmo Ranta. Jäseneksi liittyi heti perustamisvuonna 21 yhteisöä.

Ensimmäiset vuodet olivat Sanastokeskuksen toiminnan vakiinnuttamisen ja perustan luomisen aikaa. Tänä aikana Sanastokeskus sai ensimmäiset työntekijänsä ja ensimmäisen pitkäaikaisen toiminnanjohtajansa sekä kehitti ja vakiinnutti työmenetelmiään. Sanastokeskus loi vielä nykyisinkin merkittävät yhteydet kansainvälisiin sisarorganisaatioihinsa ja muihin terminologia-alan kansainvälisiin toimijoihin.

Alkuvuosinaan Sanastokeskus toimi läheisesti Nykysuomen laitoksen (nykyinen Kotimaisten kielten keskus) kanssa. Vuonna 1975 Sanastokeskus solmi yhteistyösopimuksen Nykysuomen laitoksen kanssa, ja 1976 Sanastokeskukseen saatiin ensimmäinen työntekijä. Yhteistyösopimus kesti vuoden 1993 loppuun, ja tämän jälkeen yhteistyö on jatkunut vapaamuotoisena.

Ensimmäinen kokopäiväinen johtaja diplomi-insinööri Heidi Suonuuti tuli Sanastokeskuksen palvelukseen vuonna 1978 ja jäi tehtävästä eläkkeelle 1993. Häntä seurasivat pitkäaikaisempina johtajina diplomi-insinööri Olli Nykänen ja elintarviketieteiden maisteri Lena Jolkkonen. Vuodesta 2009 lähtien johtajana on toiminut filosofian maisteri Katri Seppälä.

Systemaattinen sanastotyö

Sanastokeskuksen tärkein menestystekijä on aina ollut terminologian teoriaan perustuva sanastotyön menetelmien käyttö. Sanastokeskuksella on ollut aktiivinen rooli myös menetelmien kehittämisessä, kuten kansainvälisen standardisointijärjestön ISOn teknisessä komiteassa TC 37:ssa, jonka puheenjohtajana vuosina 1991–1996 toimi Sanastokeskuksen johtaja Heidi Suonuuti. Systemaattisten sanastotyömenetelmien käytön tuomat hyödyt kartoitettiin Sanastokeskuksessa jo 1990-luvun alkupuolella. Tällöin huomattiin, että terminologien ja asiantuntijoiden yhteistyö vähentää sanastoprojekteihin kuluvaa aikaa merkittävästi, joten sanastotyön asiantuntemusta käyttäen työryhmät saavuttivat huomattavia kustannussäästöjä.

Sanastot ovat konkreettinen tulos työstä. Sanastokeskuksen omassa julkaisusarjassa ensimmäisenä ilmestyi Telesanasto vuonna 1981. Tähän mennessä julkaisusarjaan on kertynyt 56 julkaisua. Niiden lisäksi Sanastokeskus on toiminut eri rooleissa lukuisissa muissa projekteissa, joiden tuotos on julkaistu muuta kautta. Muita sanastojulkaisuja on yhteensä 89, joista osa on aiemmin julkaistujen sanastojen päivityksiä. Erillisiä ontologiajulkaisuja on 9 ja muita julkaisuja, kuten oppaita, on 12. Lisäksi Terminfo-lehdessä on julkaistu minisanastoja. Viime vuosina erillisten julkaisujen teko on vähentynyt ja sähköinen julkaisutapa on noussut yhä tärkeämpään asemaan. Nykyisin valtaosa sanastoista julkaistaan vain sähköisesti termipankeissa tms. alustoilla.

Neuvoja ja tiedotusta

Sanastokeskus aloitti jo varhain termineuvonnan. Tämä toiminta on jatkunut tähän päivään asti, mutta sen merkitys on hiipunut vuosi vuodelta internetin hakumahdollisuuksien myötä. Myös kurssitoiminta on jatkunut pitkään. Ensimmäinen arkistoista löytynyt tieto terminologian kurssista oli Insinöörijärjestöjen koulutuskeskus INSKO ry:n marraskuussa 1976 pitämä kurssi ”Tekniikan terminologia”. 1980-luvun alkupuolella Sanastokeskus aloitti oman kurssitoimintansa, jossa osallistujia on perehdytetty sanastotyön saloihin. Sanastokeskus myös pitää lyhyen sanastotyön perehdytyksen asiantuntijoille, jotka osallistuvat Sanastokeskuksen sanastoprojekteihin.

Sanastokeskus on aina pitänyt sanastotyöstä ja terminologiasta tiedottamista yhtenä tärkeimmistä tehtävistään. Vuonna 1980 julkaistiin ensimmäinen Terminfo-lehti, silloin nimellä TSK tiedottaa. Sen ilmettä on muutettu radikaalisti pari kertaa, mutta sisältö on aina vankasti liittynyt sanastotyöhön sekä käytännön, opetuksen että tutkimuksen näkökulmista. Vuodesta 2014 lähtien Terminfo on julkaistu vain verkossa.

Sanastokeskus avasi verkkosivustonsa vuonna 1996. Sivustojen ilmettä on sittemmin useampaan kertaan uudistettu, viimeisimpänä muutoksena nyt 50-vuotisjuhlan kunniaksi tehty sivustorakenteen uudistus. Verkkosivustolta löytyy tietoa Sanastokeskuksesta ja sen palveluista, mutta myös hyödyllistä tietoa siitä, mitä terminologinen sanastotyö ja ontologiatyö ovat, kuka niitä tekee, millä menetelmillä niitä tehdään ja löytyypä sivustolta myös perehdytys sanastotyön perusteisiin.

Kirjastoonsa Sanastokeskus on hankkinut sanakirjoja ja erikoisalojen sanastoja vuosien varrella niin, että kokoelmalla on pyritty kattamaan sanastotyön kannalta kaikki tärkeimmät teokset. Nykyisin vain käsikirjasto on Sanastokeskuksen toimistolla ja muut teokset ovat varastokirjastossa ja työssä hyödynnetään varsinkin sähköisiä sanakirjoja ja verkosta löytyvää aineistoa, kuten Sanastokeskuksen omia sähköisiä aineistoja, Kielitoimiston sanakirjaa ja ohjepankkia, Finlexiä, valtioneuvoston termipankki Valteria ja Euroopan unionin IATE-termitietokantaa.

TEPA, oma termipankki

Sanastokeskuksen TEPA-termipankin suunnittelu ja kehitys alkoi jo varhain. Vuonna 1984 Teknillinen korkeakoulu (nykyinen Aalto-yliopisto) ja Sanastokeskus allekirjoittivat sopimuksen, jonka mukaan korkeakoulu ”varaa tämän sopimuksen mukaisesti tietokoneresursseja tekniikan termipankin säilyttämistä, ylläpitoa ja päivittäistä suorakäyttöä varten”. Termipankki avattiin vuonna 1987 modeemiyhteyden päähän, ja vuonna 1997 termipankki tuli maksuttomaan käyttöön internethakuliittymän kautta. Termipankin saatavuus verkkosivuston kautta lisäsi huomattavasti kävijämääriä Sanastokeskuksen sivustolla.

Vuosina 2006–2007 Sanastokeskus uudisti termipankkiaan opetusministeriöltä (nykyinen opetus- ja kulttuuriministeriö) saadun tuen turvin. Projektissa uusittiin sekä termipankin sisältöä että tekniikkaa. Uudistettu TEPA-termipankki julkistettiin syyskuussa 2007.

Sanastokeskus pyrkii julkaisemaan TEPAssa ne sanastot, joita se on ollut laatimassa, jos vain saa luvan toimeksiantajalta. Lisäksi TEPAssa on joitain muiden laatimia sanastoja. Syksyllä 2016 TEPAan lisättiin merkittäviä määriä muiden tuottamia aineistoja. Euroopan unionin toimielinten yhteisestä IATE-termipankista tuotiin TEPAan kaikki suomea sisältävien termitietueiden termit ja niiden vastineet valituilla EU-kielillä. Jokaisen TEPAssa julkaistun IATEn termitietueen lähdetiedoissa on linkki, josta pääsee katsomaan kyseistä termitietuetta IATEssa. Tuolloin TEPAan tuotiin myös Tieteen termipankin lähes koko aineisto oikeustieteen aineistoa lukuun ottamatta. Myös IEC Electropedian suomea sisältävä aineisto on ollut vuodesta 2019 lähtien haettavissa TEPA-termipankissa. Aineistolisäysten tavoitteena on helpottaa tiedonhakua, jotta mahdollisimman paljon tietoa löytyisi yhdestä paikasta. TEPAa päivitetään jatkuvasti.

Yhteistyötä terminologisten menetelmien kehittämiseksi

Yhteistyö niin kotimaassa, Pohjoismaissa kuin kansainvälisestikin on ollut osa Sanastokeskuksen toimintaa jo alkuajoista lähtien.

Pohjoismainen Nordterm-yhteistyöfoorumi perustettiin vuonna 1976, ja Sanastokeskus oli mukana perustavassa kokouksessa Tukholmassa. Nordterm-tapahtumia on järjestetty heti perustamisvuodesta lähtien, nykyisin joka toinen vuosi. Koronapandemia toi mukanaan myös ensimmäisen pelkästään verkossa järjestetyn Nordterm-seminaarin vuonna 2021. Tuolloin järjestysvuorossa oli Suomi ja Sanastokeskus, joten jouduimme miettimään, miten seminaarin saa parhaiten toimimaan etätapahtumana. Vuoden 2023 Nordterm-tapahtuma oli sitten muodikkaasti hybriditapahtuma eli siihen pystyi osallistumaan sekä Tukholmassa paikan päällä että verkossa. Nordterm-tapahtumien lisäksi on pidetty koulutustilaisuuksia, muita seminaareja ja muutamia yhteisprojektejakin on ollut, kuten Pohjoismainen työsuojelusanastohanke 1980-luvun alkupuolella ja Nordterm-Net-hanke 1990-luvun loppupuolella.

Nordtermin ensimmäinen sanastotyötä käsittelevä sanasto Terminologins terminologi julkaistiin jo vuonna 1989. Sanaston uudistamiseen tähtäävä yhteispohjoismainen sanastohanke käynnistyi alkuvuodesta 2005. Projektia koordinoi Terminologicentrum TNC Ruotsista ja siihen osallistui Nordtermin jäseniä kaikista yhteistyöverkoston jäsenmaista ja kielialueilta. Terminologins terminologi på nordiska -sanastoon koottiin lähes 80 terminologiaan ja sanastotyöhön liittyvää käsitettä, jotka määriteltiin islanniksi, kirjanorjaksi, ruotsiksi, suomeksi ja tanskaksi. Vastineet sanastoon kerättiin edellä mainittujen kielien lisäksi myös englannin, fäärin, grönlannin, pohjoissaamen ja uusnorjan kielillä.

Heidi Suonuutin Guide to Terminologyn ensimmäinen painos julkaistiin Nordterm-sarjassa vuonna 1997. Sen ensimmäinen suomenkielinen versio Sanastotyön opas julkaistiin vuonna 2006, ja nyt Sanastokeskuksen juhlavuonna oppaasta ilmestyi uusi korjattu ja täydennetty painos.

Suomen Standardisoimisliitto SFS ry (nykyinen SFS Suomen Standardit ry) perusti vuonna 2021 kansallisen standardointiryhmän SFS/SR 240 Kieli ja sanastotyö, joka osallistuu terminologian, kääntämisen, tulkkauksen, kieliteknologian ja muiden kieleen liittyvien aiheiden kansainväliseen standardointiin ja jonka kautta organisoidaan suomalaisten osallistuminen ISO/TC 37 Language and terminology -komitean työskentelyyn. Pitkään oman alansa kansainväliseen standardointityöhön osallistunut Sanastokeskus on mukana ryhmän toiminnassa.

Sanastokeskuksella on ollut edustaja myös SESKO ry:n SK 1 Terminologia -komiteassa 1980-luvulta lähtien. Komitea koordinoi sähkö- ja elektroniikka-alan sanastojen valmistelua sekä osallistuu IEC:n sanastotietokannan, Electropedian, kehittämiseen.

Sanastojen aihealueiden muutokset heijastuvat nimeen

Vuonna 2004 Sanastokeskus teki ensimmäisen nimenmuutoksensa ja pudotti nimestään pois tekniikan. Nimi Sanastokeskus TSK ry kuvasi vuosien varrella tapahtunutta kehitystä: Sanastokeskuksen asiantuntemusta tarjottiin yhä useammin myös muille erikoisaloille kuin tekniikan eri osa-alueille. Tuolloin nimessä haluttiin kuitenkin säilyttää tuttu lyhenne TSK. Samalla sääntöihin tehtiin muutos, jonka seurauksena yhteisöjen lisäksi yhdistykseen saattoivat liittyä myös henkilöjäsenet. Vuonna 2021 Sanastokeskuksen nimestä poistettiin lyhenne TSK, ja nykyisin olemme Sanastokeskus ry.

Panostusta monenlaiseen tekniikkaan

Tietotekniikka on nykyisin itsestään selvä apuväline, mutta Sanastokeskuksen alkuaikoina näin ei suinkaan ollut. Tekniikassa on myös ehtinyt tapahtua paljon 50 vuodessa. Aivan ensimmäiset Sanastokeskuksen laatimat sanastot kirjoitettiin kirjoituskoneella ja käsitejärjestelmäkaaviot piirrettiin käsin. Sanastokeskus sai ensimmäisen tietokoneen käyttöönsä sanastojen tallennusta varten 1980-luvun puolivälissä. Sanastotyö helpottui ja nopeutui paljon, kun käyttöön saatiin tietokoneiden lisäksi tekstinkäsittely- ja piirrosohjelmat. Käytössä oli pitkään WordPerfect-tekstinkäsittelyohjelma ja SmartDraw-piirrosohjelma, ja sanastot luotiin niillä. Vaikka työ nopeutui verrattuna aiempaan, työ edellytti monien makrojen käyttöä ja suurta huolellisuutta, ettei vahingossa tallentanut tietoja vääriin kohtiin. Kaaviot piti tehdä kopioimalla termit ja määritelmät tekstitiedostosta tai kirjoittamalla ne käsin.

Vuonna 2005 termistönhallinnassa tapahtui taas uusi kehitysaskel, kun Sanastokeskuksessa otettiin käyttöön XML-pohjainen termistöntallennusohjelma, joka tehosti huomattavasti sanastotyötä. Ohjelma mahdollistaa aineiston rakenteellisuuden ja tietojen järjestyksen säilymisen, ja sinne voidaan viedä ja sieltä voidaan tuoda aineistoa erilaisiin muotoihin, kuten PDF-tiedostoihin ja termipankkeihin, helpommin kuin ennen. Termistöntallennusohjelma myös toimii yhteen yEd-piirrosohjelman kanssa, joten termit ja määritelmät voi tuoda automaattisesti kaavioihin.

Sanastojen tallennusmenetelmää on kehitetty Sanastokeskuksessa pohjoismaisena yhteistyönä luotuun NTRF:ään eli pohjoismaiseen termitietuemalliin perustuen. TEPA-termipankin, XML-termieditorin ja UML-muotoisten kaavioiden kehittämistä eri tarpeisiin on edelleen jatkettu, ja muun muassa käsitteiden ja julkaisujen väliseen linkitykseen eri alustoilla on panostettu.

Terminologisten menetelmien soveltamista

Uusia ulottuvuuksia Sanastokeskuksen toimintaan toi osallistuminen Tekesin rahoittamaan, kansallisesti merkittävään ja kansainvälistä huomiota saaneeseen Suomalaiset semanttisen webin ontologiat -suurhankkeeseen (FinnONTO) ja sen jatkohankkeisiin vuosina 2003–2014. Hankkeissa Sanastokeskus sai laajentaa osaamistaan perehtymällä terminologisten menetelmien soveltamiseen semanttisen webin ontologioiden rakentamisessa ja pystyi valmistautumaan tietoyhteiskunnan tarpeisiin vastaamiseen.

Sanastokeskuksella oli edustaja myös Kansalliskirjaston ONKI-projektin työryhmissä. ONKI-projektin tavoitteena oli tarjota FinnONTO-hankkeen pohjalta pysyvä, keskitetty ja Kansalliskirjaston ylläpitämä ontologiapalvelu, joka nimettiin Finto-palveluksi. Se on keskitetty palvelu eri alojen yhteentoimiville sanastoille, ontologioille ja luokituksille, ja Yleinen suomalainen ontologia (YSO) on osa sitä. Sanastokeskus osallistuu edelleen Finton kehittämiseen yhteistyössä Finto-asiantuntijoiden kanssa. Sanastokeskuksella on myös ollut edustaja Finto-projektin ohjausryhmässä ja ontologiakehittäjien yhteistyöryhmässä. Finto-palvelu täytti tänä vuonna 10 vuotta.

Sanastokeskus sai ensimmäisen ontologiatoimeksiantonsa vuonna 2009, kun Liiketoimintaontologian kehittäminen aloitettiin yhdessä TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry:n kanssa. Tähän mennessä Sanastokeskus on osallistunut yhdeksään ontologiaprojektiin.

Nykyisin projektit voidaan karkeasti jakaa sanastoprojekteihin, joissa pääpaino on tekstimuotoisten käsitekuvausten laatimisessa, ja ontologiaprojekteihin, joissa tuotetaan konetulkittavassa muodossa esitettyjä käsitteistöjä. Näiden lisäksi terminologista osaamista on hyödynnetty myös luokitusten ja tietomallien kehittämisessä.

Yhteistyöllä laatua

Terminologien yhteistyö muiden asiantuntijoiden kanssa sanastojen ja ontologioiden laatimisessa on olennaisen tärkeää. Käytännössä sanasto- ja ontologiatyö on yhteistyötä kohdealan ammattilaisten eli substanssiasiantuntijoiden, mahdollisten muiden asiantuntijoiden, kuten tietojärjestelmäkehittäjien, sekä käsitetyön ammattilaisten eli terminologien välillä. Edelliset tietävät, mitä asioita sanaston tai ontologian pitää sisältää, kun taas terminologit osaavat koota ja muokata nämä asiat selkeään ja johdonmukaiseen asuun. Lisäksi monikielisessä sanastotyössä tarvitaan eri kielten asiantuntijoita vastineiden täydentämiseen tai tarkistamiseen ja mahdollisesti käsitekuvausten kääntämiseen.

Sanastokeskuksella on ollut monia pitkäaikaisia asiakkaita ja hankkeita. Tietyn asiakkaan tai tietyn aihealueen sanastoja on saatettu työstää vuosien ajan. Sanastosta tai ontologiasta on ensin tehty yksi versio, ja sitten sitä on päivitetty monta kertaa. Terminologisia aineistoja on syytä päivittää, jotta ne pysyisivät ajan tasalla ja käyttäjilleen hyödyllisinä. Muutostarpeita aiheutuu esimerkiksi lakimuutoksista ja tekniikan kehittymisestä.

Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995 ja suomesta tuli unionin virallinen kieli, tämä antoi työtä myös Sanastokeskukselle. 1990-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alussa Sanastokeskus sai koordinoidakseen useita niin sanottuja EDIC-projekteja. Näissä projekteissa lisättiin huomattavia määriä suomenkielistä termistöä täydentämään Euroopan komission Eurodicautom-termipankkia, joka myöhemmin liitettiin osaksi Euroopan unionin IATE-termipankkia. Kaikkiaan yli 150 000 termipankin käsitettä sai tuolloin suomenkielisen vastineen. Käsitteet liittyivät kymmeniin eri erikoisaloihin, ja työhön osallistui kymmeniä asiantuntijoita. Aihealueita olivat muun muassa sähkötekniikka, metsä- ja paperiteollisuus, maatalous, kalastus, liikenne, tietotekniikka ja talous.

Suomessa pitkäaikaisia toimeksiantajia ovat olleet esimerkiksi Kela, opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM), Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Tilastokeskus ja ympäristöministeriö (YM). Kelan terminologista sanastoa on tehty ja päivitetty yhdessä Kelan asiantuntijoiden kanssa vuodesta 2007 lähtien, ja sanastosta on tehty jo kahdeksan julkaisua. THL:n sanastot liittyvät sosiaali- ja terveydenhuoltoon, ja esimerkiksi Sosiaalialan tiedonhallinnan sanastoa ja sen pohjana olleita sanastoja on laadittu ja päivitetty vuodesta 2009 lähtien. Viimeisin päivitys on tältä vuodelta. Opetus- ja koulutussanastoa puolestaan on laadittu vuodesta 2010 lähtien, ja siitä on julkaistu kolme laitosta, viimeisin tänä vuonna. Tilastokeskukselle taas on laadittu sanastoja energiaan, päästöihin, paikkatietoon ja työhön liittyvistä käsitteistä. Sanastokeskus oli myös mukana laatimassa Rakennusluokitus 2018:aa. Viime vuosina Sanastokeskus on tehnyt paljon sanastotyötä myös YM:n vastuualueilla, kuten rakentamisessa, alueidenkäytössä, asumisessa ja ympäristönsuojelussa. YM:n toimeksiannosta tehtyjä sanastoja ovat esimerkiksi Rakennetun ympäristön pääsanasto, Kulttuuriympäristösanasto, Akustiikka- ja meluntorjuntasanasto ja Ympäristönsuojelun sanasto.

Myös monia ontologiaprojekteja on tehty pitkään saman tilaajan kanssa. Esimerkiksi Museoalan ja taideteollisuusalan ontologia MAO/TAO sai alkunsa jo FinnONTO-projektissa vuosina 2003–2012, ja työtä on jatkettu Museoviraston kanssa päivittämällä ja laajentamalla ontologiaa vuodesta 2015 lähtien.

Pankki- ja rahoitussanasto ja Tietotekniikan termitalkoot

Sanastokeskuksella on ollut kaksi pitkäaikaista, jatkuvaluonteista sanastoprojektia. Toinen on käsitellyt pankki- ja rahoitusalaa ja toinen tietotekniikkaa.

Sanastokeskuksen koordinoima pankki- ja rahoitusalan sanastohanke julkaisi sanastoaineistoa yleiseen käyttöön vuosina 2002–2021 hankkeen omalla sivustolla. Julkaistut suositukset syntyivät Sanastokeskuksen sekä useiden pankki- ja rahoitusalan asiantuntijoiden yhteistyönä. Sanastossa on reilut 1000 käsitettä, ja se sisältää termistöä, käsitteiden määritelmiä ja kuvauksia sekä käsitekaavioita suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Sanastokeskuksen vetämässä Tietotekniikan termitalkoot -projektissa on laadittu suosituksia suomenkielisistä tietotekniikan termeistä vuodesta 1999 lähtien. Suositusten lisäksi termitietueissa on suomenkielinen käsitekuvaus ja vastine englanniksi. Suosituksia on nyt noin 800. Aineistoa on lisätty viimeksi tänä vuonna.

Molempien sanastojen aineisto on julkaistu myös TEPA-termipankissa.

Teemana yhteentoimivuus

Vuonna 1974 SESKO ry:n silloinen johtaja Tuomo Ilomäki kirjoitti SESKO-tiedotuksessa: ”Teknillisten Alojen Valtakunnallisten Yhdistysten Neuvottelukunta (TAVYN) on jo vuosia pohtinut, miten Suomessa teknisten sanastojen laadintaa voitaisiin koordinoida ja tehostaa. Sanastoja kyllä tehdään monellakin taholla, mutta ne ovat keskenään kirjavia, jopa ristiriitaisia. Kaiken kaikkiaan sanastojen käyttö on jäänyt vähäiseksi, koska ei tiedetä niiden olemassaoloa hajanaisen julkaisutavan vuoksi. TAVYNin piirissä on nyt valmistunut seikkaperäinen suunnitelma erityisen Teknisen Sanastokeskuksen (TSK) perustamisesta maahamme. -- Teknisten sanastojen laatiminen ei ole mikään itsetarkoitus. Termien määritteleminen on usein ensimmäinen ja välttämätön vaihe, kun jotakin teknistä asiaa ryhdytään selvittämään. Tosin valitettavan usein tämä unohdetaan, ja vasta kielellisen sekaannuksen jälkeen palataan terminologiaan.”

Siis jo 50 vuotta sitten tunnistettiin tarve systemaattiselle sanastotyölle, ja vuosien varrella Sanastokeskus on tuonut oman panoksensa yhteentoimivuuden edistämiseksi. Aluksi ymmärrystä luotiin ihmisten välille laatimalla erikoisalojen sanastoja, mutta varsinkin 2000-luvulla on korostunut tietojärjestelmien välinen yhteentoimivuus. Pelkästään teknisistä ratkaisuista sopiminen ei mahdollista erilaisten tietojärjestelmien yhteiskäyttöä, vaan toiminnan ja tietojärjestelmien kehittäjien on yhdessä sovittava käytettävistä käsitteistä ja sanastoista. Jotta tieto siirtyisi järjestelmästä toiseen ilman, että sen merkitys muuttuu, tarvitaan yhteisiä termejä, jotka ymmärretään samalla tavalla. Esimerkiksi vuosina 2007–2010 Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralle laadittu Elintarvikevalvonnan sanasto sekä Kuluttajaviraston ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) toimeksiannosta vuosina 2008–2012 tehty Ympäristöterveydenhuollon valvonnan sanasto ja niiden edeltävät versiot liittyivät suoraan tietojärjestelmien kehittämiseen.

Suomessa on pyritty edistämään varsinkin viranomaisten tietojärjestelmien yhteentoimivuutta, ja siitä hyötyvät julkisen hallinnon toimijoiden lisäksi myös julkisten palvelujen käyttäjät. Julkisen hallinnon sanastotyön kehittymistä tuki esimerkiksi JHS 175 Julkisen hallinnon sanastotyöprosessi -suositukseen perustuva ydinsanastoryhmän (YSR) toiminta, joka käynnistyi vuonna 2010. YSR toimi ohjaavana ja koordinoivana elimenä, joka myös määritteli useille hallinnonaloille yhteisiä, ns. ydinkäsitteitä. Tuolloin muodostettiin myös intressiryhmiä, jotka koostuivat esimerkiksi tietyllä toimialalla tai hallinnonalalla työskentelevistä toimijoista. Intressiryhmät ryhtyivät määrittelemään oman alansa termistöä, ja niiden toiminta on jatkunut tähän päivään asti.

Semanttisen yhteentoimivuuden kehittämistä jatkaa muun muassa Digi- ja väestötietovirasto. Se ylläpitää Yhteentoimivuusalustaa, joka yhdistää sanastoja, koodistoja ja tietomalleja erityisesti julkisen hallinnon käyttöön. Alustalla on kolme eri työkalua: Sanastot, johon kerätään ja jossa ylläpidetään julkishallinnon yhteisiä terminologisia sanastoja; Koodistot, joka on tarkoitettu julkishallinnon yhteisten koodistojen ja luokituksien hyödyntämiseen ja ylläpitämiseen; sekä Tietomallit, jolla kuvataan tietojärjestelmien ja rajapintojen tietosisältöjä ja -rakennetta. Työkalut ovat maksuttomasti käytettävissä terminologiseen sanastotyöhön, koodistojen hallintaan ja tietomallinnukseen. Tietosisältöjen tuottajat vastaavat kukin omista tietomäärityksistään sekä niiden ajantasaisuudesta ja laadusta.

Entä tulevaisuus?

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan Sanastokeskukselle? Saammeko viettää 100-vuotisjuhlaa, kuten Suomen Standardit SFS ry tänä vuonna? Todennäköistä on, että tekniikka jatkaa kehittymistään ja digitalisaatio lisääntyy. Tekoälyn kehittyminen tuonee oman lisänsä sanastotyöhön, mutta vielä ei ole selvää, miten sitä voidaan hyödyntää työn tehostamiseksi. Voisiko tekoäly esimerkiksi auttaa käsiteanalyysissä? Me sanastokeskuslaiset pyrimme pysymään toimintaympäristömme kehityksen tahdissa ja toivomme, että voimme myös jatkossa auttaa ihmisiä ymmärtämään toisia ihmisiä, koneita ymmärtämään toisia koneita sekä näitä kahta ymmärtämään toisiaan.

Sanastokeskuksen aikaisempaa historiaa on käsitelty myös 30-vuotisjuhlien yhteydessä julkaistussa Terminfon artikkelissa (Terminfo 4/2004), joka on luettavissa kokonaisuudessaan Terminfon arkistosta.