Sanakirjamarkkinat murroksessa

Virpi Kalliokuusi

Vuonna 2010 minulla oli mahdollisuus osallistua Gummerus Kustannuksessa digitaalistuvia sanakirjamarkkinoita koskevan tutkimuksen teettämiseen. Tutkimus tilattiin TNS Gallupilta¹, ja sen tavoitteena oli selvittää digitaalisten sanakirjojen käyttötottumuksia ja kuluttajien toiveita tulevaisuuden digitaalisista sanakirjoista sekä arvioida tulosten pohjalta, mitä uusia mahdollisuuksia digitaalistuvat sanakirjamarkkinat voisivat avata alan kaupallisille toimijoille.  Yrityssektorin sanakirjaliiketoiminta oli rajattu tutkimuksen ulkopuolelle.

Tutkimuksen runsaista tuloksista on kiinnostava pohtia joitakin yleisiä ilmiöitä ja erityisesti sitä, miten 2000-luvun jälkipuoliskolla tarjolle tulleet ilmaiset verkkosanakirjat² ovat vaikuttaneet sanakirjojen käyttöön, arvioihin sanakirjojen laadusta ja käytettävyydestä sekä sanakirjamarkkinoihin. Keskityn pohdinnoissani ennen kaikkea yleiskielen yksi- ja kaksikielisiin sanakirjoihin, jotka olivat tutkimuksen keskeisintä aluetta.

Maksuttomat verkkosanakirjat valtaavat alaa

Markkinatutkimuksen tuloksista voi yhtäältä todeta, että ne olivat aivan odotettuja: Tulokset vahvistivat sanakirja-alalla jo usean vuoden nähtävissä ollutta suuntausta, jossa ilmaiset verkkosanakirjat, Googlen käännöspalvelu mukaan lukien, valtasivat alaa suomalaisten sanakirjatiedon lähteinä. Kuluttajakyselyyn vastanneista henkilöistä hieman yli 60 % oli käyttänyt ilmaisia verkkosanakirjoja viimeisen vuoden aikana ja lähes 70 % uskoi käyttävänsä ilmaista verkkosanakirjaa seuraavan vuoden aikana. Ilmaiset verkkosanakirjat olivat tunnettuja ja laajalti käytettyjä kaikissa niissä kohderyhmissä³, jotka olivat käyttäneet jotain sanakirjaa kuluneen vuoden aikana. Moni käytti ilmaisia verkkosanakirjoja perinteisten painettujen sanakirjojen rinnalla, mutta yhä useampi tyytyi myös pelkästään maksuttomien sanakirjojen tarjoamaan apuun.

Tämä sanakirja-alan yleinen kehityssuunta oli tuttu ilmiö myös muualta, erityisesti naapurimaista Ruotsista ja Virosta, mutta myös vahvoilta eurooppalaisilta sanakirjamarkkinoilta, joiden kaupalliset toimijat olivat joutuneet sopeuttamaan toimintaansa ilmaisen verkkokäytön muovaamaan tilanteeseen.

Sanakirjojen käyttö oletettua runsaampaa

Toisaalta TNS Gallupin tutkimuksessa tuli esille monia kiinnostavia ja yllättäviäkin ilmiöitä, joiden perusteella sanakirjamarkkinoiden kehityksen voi nähdä paljon arveltua myönteisempänä. 

Ensinnäkin sanakirjoja käyttävien henkilöiden kokonaismäärä oli oletettua suurempi. Peräti 84 % kuluttajakyselyyn vastanneista oli käyttänyt jotain sanakirjaa viimeisen 12 kuukauden aikana. Tämä kertoi siitä, ettei sanakirjojen käyttö suinkaan ollut vähentynyt, vaikka sanakirjojen kuluttajamyynti oli laskenut merkittävästi tutkimusta edeltäneiden 3—5 vuoden aikana. Jos tutkimuksen osoittaman prosenttiluvun suhteuttaa maan koko väestöön, on sanakirjoja käyttäviä kuluttajia Suomessa todella paljon ja varmasti enemmän kuin esimerkiksi 1990-luvun painettujen sanakirjojen valta-aikana. Ilmaiset verkkosanakirjat ovat tietysti omalta osaltaan vaikuttaneet sanakirjakäytön kasvuun, mutta käyttäjämäärien potentiaali sinällään on positiivinen viesti kaikille alan toimijoille, ja se avaa varmasti uusia mahdollisuuksia sanakirjaliiketoiminnan kehittämiseen.

Sanakirjoja käytetään monipuolisesti

Tutkimuksesta kävi ilmi, että sanakirjojen käyttö on oletettua monipuolisempaa. Esimerkiksi töissään tai opiskeluissaan maksullisia digitaalisia tai painettuja sanakirjoja käyttävät henkilöt käyttivät ilmaisia verkkosanakirjoja usein vapaa-ajallaan tai perhepiirissä. Ilmaisia verkkosanakirjoja saatettiinkin kuvata arkipäivän helpoiksi pikatietolähteiksi, joihin turvaudutaan, jos vastausta ei löydy tutusta ja turvallisesta painetusta sanakirjasta. Tai jos vastaajilla oli käytössään erilaisia digitaalisia sanakirjoja, sekä maksullisia että maksuttomia, saatettiin ilmaisia verkkosanakirjoja käyttää silloin, kun vastaus piti löytää nopeasti ja vaivattomasti, ilman erillistä rekisteröitymistä sanakirjapalveluun tai ilman CD-levyn tai muun vaivaa vaativan median käyttöä. Myös silloin kun oikean tai mahdollisimman luotettavan tiedon löytyminen ei ollut vastaajille niin kriittistä, voitiin tietolähteeksi kelpuuttaa myös ilmainen verkkosanakirja. Aina ei siis ollut tarvetta turvautua järeään ammattilaisen sanakirjaan, vaikka sellainen olisi vastaajan ulottuvilla ollutkin. Tutkimustulosten valossa ilmainen verkkosanakirja ei siis välttämättä syrjäytäkään maksullista painettua tai digitaalista sanakirjaa, vaan se voi tulla näiden rinnalle, avuksi sellaisiin käyttötilanteisiin ja -tarpeisiin, joihin se käyttäjien mielestä parhaiten sopii. 

Yllättävä tulos tutkimuksessa oli se, että painettuja sanakirjoja käytettiin edelleen melko paljon: 65 % kaikista vastaajista oli käyttänyt jotakin painettua sanakirjaa viimeisen 12 kuukauden aikana ja 45 % oli käyttänyt painettua opiskelusanakirjaa. Peräti 66 % vastaajista uskoi käyttävänsä painettua sanakirjaa seuraavan vuoden aikana. Tämä tulos näytti olevan ristiriidassa sen kanssa, että painettujen sanakirjojen myynti oli ollut jo usean vuoden laskussa sekä Suomessa että muualla Euroopassa. Kuluttajat tuntuivat siis edelleen luottavan painettuun sanakirjaan kohtuuhyvin, vaikka kustantajien ja kirjakauppiaiden myyntiluvut kertoivat toista. Ristiriitaista tulosta voi omalta osaltaan selittää se, että ammattikäyttöön tarkoitettujen suursanakirjojen ja keskikokoisten opiskelusanakirjojen myynti oli laskenut tutkimusta edeltävinä lähivuosina eniten, mutta vastaavasti suppeampien ja hinnaltaan edullisempien taskusanakirjojen ja matkasanakirjojen suosio oli pysynyt ennallaan tai jopa kasvanut. Jos ilmaiset verkkosanakirjat olivat osittain korvanneet kalliimpien painettujen sanakirjojen käyttöä, olivat painetut pikkusanakirjat yhä kaikkein kätevimpiä matkustavien tai muutoin paljon liikkuvien käyttäjien tarpeisiin. (Mobiilisanakirjat eivät olleet tutkimuksen kohderyhmille vielä tuolloin kovinkaan tuttuja.)

Suurin osa kyselyyn vastanneista käytti siis useaa erilaista sanakirjaa paljon oletettua monipuolisemmin erilaisiin käyttötarpeisiin. Sanakirja-alan toimijoille ja myös käyttäjille tämä on mielestäni vahva myönteinen viesti, joka luo pohjaa uusien sisältöjen, tuotteiden ja liiketoimintamallien kehittämiseksi.

Tyytyväisyys ilmaisiin sanakirjoihin oletettua suurempaa

Tutkimuksesta ilmeni myös, että käyttäjät olivat oletettua tyytyväisempiä ilmaisten verkkosanakirjojen käyttöön. Vaikka yleinen tyytyväisyys maksullisiin verkkosanakirjoihin oli ylivoimaista muihin sanakirjatyyppeihin verrattuna (90 % käyttäjistä oli jollain asteella tyytyväisiä) ja tyytyväisyys ilmaisiin verkkosanakirjoihin oli odotetusti hajaantuneempaa, antavat tyytyväisyystulokset aihetta myös pohdiskeluun. Ilmaisten verkkosanakirjojen käyttäjistä melko tyytyväisiä oli 58 %, ja erittäin tyytyväisiä käyttäjiä oli peräti 16 %.

Nämä tulokset olivat selvästi ristiriidassa sen kanssa, miten me sanakirja-alan ammattilaiset olimme arvioineet ilmaisten sanakirjojen laatua ja käyttöarvoa. Ristiriita ei varmaankaan johdu siitä, että ammattilaiset olisivat arvioineet ilmaisten sanakirjojen sisältöjä täysin eri perustein kuin käyttäjät, sillä vastaajien arvioissa tulivat esille samat laatuongelmat: suppea sanavarasto, ei anna sanojen taivutusmuotoja tai muita tärkeitä kielioppitietoja, epäluotettavaa tietoa, puutteita ja virheitä käännöksissä, käännösvaihtoehtoja on liikaa, ei tietoa sanojen käyttöyhteyksistä, ei sisällä erikoissanastoa, ei esitä sanojen käyttöesimerkkejä, esimerkkilauseita ei ole suomennettu jne. Sen sijaan ilmaisten verkkosanakirjojen käyttäjät tuntuivat arvioivan myös muita kuin kielelliseen sisältöön liittyviä tekijöitä, ja nämä tekijät nousivat käyttäjien laatumielikuvissa korkeammalle sijalle kuin alan ammattilaisilla.

Käyttäjät arvioivat ilmaiset verkkosanakirjat hyviksi tietolähteiksi ennen kaikkea niiden helppokäyttöisyyden vuoksi. Sanakirja on helposti saatavilla, riittää kun käytössä on verkkoyhteys, sanakirjan käyttö on nopeaa ja vaivatonta. Helppous nousikin vapaissa kommenteissa esille aivan ylivoimaisesti. Hyväksi laaduksi miellettiin myös se, että ilmaisessa verkkosanakirjassa on mukana useita eri kieliä. Laaja kielivalikoima luo käyttäjälle mielikuvan siitä, että sanakirja on kattava ja että siitä voi hakea vastausta monenlaisiin kieliongelmiin, vaikkei hänellä varsinaista monikielisyyden tarvetta olisikaan. Lisäksi laaja kielivalikoima luo mielikuvan runsaasta sisällöstä lukuisine hakusanoineen, vaikkei tämä edes pitäisi paikkaansa.

Ilmaisten sanakirjojen hyvänä piirteenä pidettiin myös sitä, että ne riittävät omiin tarpeisiin. Sanakirjankäytön tarpeet voivat olla suppeat, ja tällöin ilmaisen sanakirjan tarjoama apu voi olla aivan riittävä. Toisaalta ilmaisen sanakirjan ei odotetakaan antavan vastauksia kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin eikä sen sisällölliselle laadulle aseteta korkeita tavoitteita. Suppeampi, vaatimattomampi ja epäluotettavampi riittää, kunhan käyttö vain on maksutonta. Hinta – tai hinnattomuus – olikin odotetusti yksi tärkeä tyytyväisyystekijä.

Käyttäjien tyytyväisyyskokemukset ilmaisista verkkosanakirjoista antavat kaupallisille toimijoille tietoa siitä, miten kehittää omia digitaalisia sanakirjapalvelujaan houkuttelevammiksi ja kiinnostavammiksi. Keinoja on varmasti monia, mutta tärkeäksi tekijäksi nousee varmasti se, miten käyttäjien näkemykset otetaan paremmin huomioon maksullisissa sanakirjoissa ja miten käyttäjät voivat itse osallistua sanakirjasisältöjen tuottamiseen.

Tulevaisuuden sanakirjapalvelut käyttäjien ehdoilla

Tutkimustulosten valossa sanakirjojen käyttäjillä voisi tulevaisuudessa olla entistä monipuolisemmin käytössään erilaisia sanakirjoja. Niin painettuja kuin digitaalisiakin, vaikka digitaalisten osuus varmasti entisestään kasvaa, ja niin maksuttomia kuin maksullisiakin.

Sanakirjatuotteet voisivat eriytyä entisestään, ja käyttäjät voisivat hankkia eri käyttötilanteisiin sopivia tietolähteitä tarpeittensa ja kiinnostustensa mukaisesti. Ilmaisia verkkosanakirjoja voisi käyttää arkisissa viestintätilanteissa, nopean ja yksinkertaisen tiedonhaun tarpeessa, mutta ne voisivat linkittyä myös osaksi laajempaa kaupallista sanakirjapalvelua. Maksullisia digitaalisia sanakirjoja voisi käyttää vaativammassa ammattikäytössä, töissä, opiskeluissa ja erityisharrastuksissa, mutta niitä voisi kehittää myös aivan uudenlaisiin käyttötarpeisiin ja -tilanteisiin. Painettuja taskusanakirjoja ja matkasanakirjoja voisi käyttää työ- ja koulumatkoilla tai vapaa-ajan matkoilla, mutta niiden rinnalle voisi tulla myös uusia mobiilisanakirjoja. Liikkuvan ja matkustavan ihmisen tulevaisuuden sanakirja lieneekin helppokäyttöinen ja monipuolinen mobiilisanakirja, joka palvelee erinomaisesti sekä työ-, opiskelu- että harrastekäytössä.

Käyttäjän kannalta olennaista on se, että sanakirjat ovat aina siellä, missä niitä tarvitaan, ja että ne sopeutuvat joustavasti käyttäjän tiedonhaun tarpeisiin. Digitaalisten sanakirjojen osalta yhdeksi tärkeäksi tekijäksi tulevaisuudessa nouseekin nykyistä laajemman ja kokonaisvaltaisemman kielipalvelun idea, jossa käyttäjillä on oma, uusi roolinsa, myös sisältöjen tuottajana. Tämän kehityssuunnan mukaisia tulevaisuuden ratkaisuja rakennetaan parhaillaan Kielikoneessa, jonka yrityksille suunnattua MOT-sanakirjapalvelua on tarkoitus laajentaa myös kuluttajille suunnatuksi kielipalvelukokonaisuudeksi. Kuluttajille suunnattuja digitaalisia tuotteita Kielikone tuottaa myös yhdessä Gummerus Kustannuksen kanssa.

¹Digitalisoituvat sanakirjamarkkinat, markkinatutkimus, TNS Gallup 2010. (Tässä artikkelissa esitetyt tutkimustulokset on julkaistu Gummerus Kustannuksen ja TNS Gallupin luvalla.)
² Ilmaisella tai maksuttomalla verkkosanakirjalla tarkoitan tässä ei-kaupallisten toimijoiden tai yhteisöjen kokoamia sanakirja-aineistoja, jotka ovat vapaasti käytettävissä internetissä. Kaupallisten sanakirjakustantajien julkaisemat maksuttomat sanakirjat eivät sisälly arviointeihini ilmaisista verkkosanakirjoista.
³ Kuluttajakyselyssä painotettiin jonkin verran opiskelijoita (neljäsosa kohderyhmästä), mutta muutoin kyselyssä oli mukana valtakunnallisesti edustava otos yli 15-vuotiaista suomalaisista sukupuolen, iän, ammatin, asuinpaikan, taloudellisen aseman ja verkkokäytön yleisyyden perusteella.