Pääkirjoitus: Tiedon laatu ja semanttinen yhteentoimivuus

Katri Seppälä

Kun halutaan panostaa tiedonhallintaan ja tietojohtamiseen, tarvitaan panostusta tiedon laatuun. Laadun kriteereiksi voidaan asettaa esimerkiksi tiedon täsmällisyys, ymmärrettävyys ja johdonmukaisuus. Mutta miten nämä ominaisuudet varmistetaan?

Keinoja voi olla monia, mutta terminologin silmälasien läpi tarkasteltuna on selvää, että laadukkaan käsitetiedon tuottaminen ja käyttö ovat keinovalikoiman keskiössä. Kun käsitteiden sisällöt ja keskinäiset suhteet on selvitetty ja termejä käytetään yhtenevästi, tiedon laatu paranee sekä täsmällisyyden, ymmärrettävyyden että johdonmukaisuuden osalta – olipa sitten kyse ihmisten välisestä viestinnästä tai semanttisesta yhteentoimivuudesta tiedonsiirron yhteydessä.

Vaikka käsitetietoa on tarpeen esittää eri kohderyhmille erilaisessa muodossa, kohdealan asiantuntijoiden kanssa tuotettu käsitetieto helpottaa tiedon esittämistä myös muille kuin asiantuntijoille. Kohdealan asiantuntijoiden yhdessä käsiteanalyysin asiantuntijoiden kanssa tuottama käsitetieto muodostaa selkeän pohjan esimerkiksi viestinnän ammattilaisten ja palvelumuotoilijoiden työlle. Näin on mahdollista varmistaa semanttinen yhteentoimivuus, vaikka tiedon esitystapa vaihtuu.

Heikkolaatuisen tiedon varaan semanttisen yhteentoimivuuden rakentaminen ei sen sijaan onnistu ja siksi käsitetyöhön kohdistuu monia vaatimuksia. Kun tavoitteena on tiedon monikäyttöisyys, tarvitaan myös monipuolista käsitteiden tarkastelua. Käsitetietoa tuotettaessa on hyvä ottaa huomioon tiedon ensisijaisen käyttötarkoituksen lisäksi myös toissijainen käyttö niin pitkälti kuin mahdollista. Kaikkea ei välttämättä voida työstää kerralla, mutta jos erilaiset tarpeet kartoitetaan varhaisessa vaiheessa, kehitystyötä voidaan tehdä hallitusti vaiheittain. Lisäksi tarvitaan laajaa yhteistyötä, koordinointia ja ohjausta – eihän yhteentoimivuutta voi rakentaa yksipuolisesti.

Semanttisen yhteentoimivuuden tärkeys on noussut uudella tavalla esiin viime vuosina, mutta kuten Digi- ja väestötietovirastossa työskentelevän Riitta Alkulan haastattelukin osoittaa, kyse ei ole uudesta keksinnöstä, vaan työtä on tehty usealla vuosikymmenellä, vaikkakaan ei yhtä laajasti ja näkyvästi kuin tällä hetkellä julkisen hallinnon organisaatioissa.

Silti tekemistä riittää vielä monella saralla, eikä vähiten siinä, miten säädösvalmistelua voitaisiin nykyistä paremmin tukea käsitetyön keinoin. Yhtenä esimerkkinä tällaisesta työstä toimii Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Henkilökohtaisen budjetoinnin kokeiluhanke, jossa on luotu säädösluonnoksen muotoon laadittu henkilökohtaisen budjetoinnin malli. Tämän mallin laatimisen tueksi tehtiin Henkilökohtaisen budjetoinnin sanasto, josta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Pauliina Havakka kertoo artikkelissaan. Toinen viimeaikaisista säädösvalmisteluun liittyneistä projekteistamme on Kotoutumisen sanasto, jota työ- ja elinkeinoministeriön erityisasiantuntija Helena Torkko esittelee artikkelissaan. Kotoutumisen sanasto on myös esimerkki siitä, millaisia vaikutuksia termivalinnoilla voi olla ja miten termisuosituksilla voidaan pyrkiä edistämään yhdenvertaisuutta.

Suomen Rautatiemuseon näyttelypäällikkö Marina Bergström puolestaan kertoo artikkelissaan Liikenteen ontologian (LIIKO) laajentamisesta ja kehittämisestä entistä paremmin yhteiseen käyttöön soveltuvaksi.

Tästä lehdestä voit lukea myös artikkelin 1.–2.6.2021 järjestetystä Nordterm-webinaarista, johon liittyvä Nordterm-raportti 22 julkaistaan Nordtermin sivustolla ensi vuoden alussa.

Rauhallista joulun aikaa!