Liikenteen ontologian rautatiepäivitys – aivojumppaa ja termipallottelua

Marina Bergström

Viimeinen puolitoistavuotinen oli Rautatiemuseolla ja Väylävirastolla termirikasta aikaa, kun Liikenteen ontologia (LIIKO) -projektissa käytiin läpi rautatiesanastoa museon asiasanaston pohjalta ja täydennettiin LIIKOa raideliikenteen käsitteillä.

Liikenteen ontologia (LIIKO) on Väyläviraston ylläpitämä erikoisontologia, joka on KOKO-ontologian (kokoelma suomalaisia toisiinsa linkitettyjä erikoisalojen ontologioita) osa ja täydentää Yleistä suomalaista ontologiaa (YSO). Liikenteen ontologia on rakennettu Merenkulkualan ontologia MEROn pohjalle. Vuosina 2016–2018 LIIKOa täydennettiin tieliikenteen käsitteillä ja nyt, vuosina 2020–2021, olivat vuorossa rautateihin liittyvät käsitteet. Työssä oli mukana Rautatiemuseon kokoelma- ja tietopalveluhenkilökuntaa, Väyläviraston tiedonhallinta-asiantuntija ja terminologi Sanastokeskuksesta.

Rautatiemuseossa pidimme rautatiekäsitteiden saamista LIIKOon tärkeänä, sillä LIIKO koostui lähinnä meri- ja tieliikenteen käsitteistä. Valtakunnallisena rautatieliikenteen vastuumuseona voimme paremmin tukea muissa kokoelmissa olevan rautatieaineiston luettelointia, kun käsitteet löytyvät kansallisesta palvelusta. Olimme museolla keskustelleet jo pitkään asiasanastomme kehittämisestä ja tuskailleet sen epätäydellisyyden kanssa. Parempi sanasto auttaisi meitä parempaan luettelointiin ja jos se voitaisiin jakaa, myös eri museot ja muut tahot pystyisivät paremmin luetteloimaan kokoelmissaan olevaa rautateihin liittyvää aineistoa. Harmittelimme myös useasti, ettei tiettyjä tärkeinä pitämiämme käsitteitä löytynyt FINTOssa (suomalainen asiasanasto- ja ontologiapalvelu) julkaistuista ontologioista.

Aivan aluksi opimme ontologiasta, mikä se on ja miten se toimii. Sen hierarkkinen rakenne vaati totuttelua, vaikka käytämmekin paljon esim. YSOa työssämme. Piti muistaa käsitteiden kohdalla kysyä: onko tämä xx eräänlainen yy. Esimerkiksi onko Ovelta ovelle eräänlainen palvelu tai Porkkalan tunneli eräänlainen tunneli vai kenties ihmisen määrittämä alue. Aina hierarkia ei toiminut aivan kuten arkijärjellä olisi ajatellut. Loogisesti sijoitimme sähköveturit veturien alle, mutta jotkin muut kiinteästi vetureihin liittyvät käsitteet, kuten kattilat tai tulipesät päätyivätkin ontologiahierarkiassa aivan muualle.

Sähköveturi on eräänlainen veturi, mutta tulipesä ei, se kun on veturin osa. Eivätkä erilaiset osat ole käsitteiden välisiin hierarkkisiin suhteisiin perustuvassa ontologiassa saman käsitteen alakäsitteitä kuin itse osista koottu laite. Jouduimme myös pohtimaan muita olemuksia, kuten onko luistinkoneisto laite vai veturin osa. Mietimme miten junapäiväkirjat ja vaunuraportit suhteutuvat toisiinsa LIIKOssa, ovatko ne molemmat sekä raportteja että päiväkirjoja vai eivät. Ontologiassa yhdellä käsitteellä voi lisäksi joissain tapauksissa olla useampi kuin yksi yläkäsite, mikä toisaalta helpotti, mutta toisaalta myös mutkisti pohdintojamme.

Tutustuessamme ontologian rakenteeseen ja toimintaan terminologi ”ontologisoi” Rautatiemuseon 20 vuoden aikana kootun asiasanaston eli sijoitti asiasanojen kuvaamat käsitteet LIIKOn hierarkiaan. Sanasto ei ollut varsinainen asiasanasto, vaan sanalista, jota oli koottu kirjaston sähköiseen tietokantaan luetteloinnin yhteydessä luettelointityön tueksi. Se sisälsi termejä, joita kokoelmiin luetteloiduissa aineistoissa esiintyi tai joita niiden löytymiseksi tarvittiin. Siksi sanasto sisälsi myös paikannimiä ja toimijoita, jotka ontologiasta jätettiin suoraan pois.

Työskentelyyn, aluksi fyysisiin ja pandemian rajoitusten alkaessa sähköisiin tapaamisiin, terminologi keräsi ontologisoidusta aineistosta kokonaisuuden, jota käsittelimme. Tapaamista ennen pidimme museolla oman ontologiatyöpajamme, jossa käsittelimme terminologin koostaman kokonaisuuden ja etsimme vastaukset hänen kysymyksiinsä. Toisinaan kysymykset olivat yksinkertaisia ja helppoja: Onko joukkoliikenne liian rajaava yläkäsite raideliikenteelle? Onko kilpailun avautumisen yläkäsite yhteiskunnalliset tapahtumat? Toisinaan kaivoimme kirjastostamme useita kirjoja selvittääksemme jonkun termin olemusta: Onko järjestävä muuttaminen sopiva yläkäsite vaunujen osoittamiselle? Tai onko toisenlaiseksi muuttaminen sopiva yläkäsite vaunujen lyijyttämiselle? Mitä käskylehdet oikeastaan ovat? Tai asemakassat ja piirikassat? Välillä jouduimme tosissamme miettimään, miksi tietty termi edes on päätynyt sanastoomme. (Koska luettelointi on henkilö- ja tilannesidonnaista, on asiasanalistaamme joskus pujahtanut outojakin sanoja.) Kävimme tarkkaan läpi teoksia, joiden luetteloinnissa termiä oli käytetty, jotta olisimme ymmärtäneet, miksi käsite, johon termillä viitataan, olisi tai ei olisi tärkeä osa LIIKOa. Ajattelimme ontologiaa koko ajan sekä oman luettelointityömme että rautatieliikenteen ja rautatiehistorian kattavan käsitteistön kannalta.

Varsinaisissa tapaamisissamme kävimme läpi ratkaisujamme ja pohdimme vaikeita asioita yhdessä. Tällöin niihin usein löydettiin uusi näkökulma, kun mukana oli muitakin kuin museon henkilökuntaa.

Työstössä poistimme turhan erikoistuneita käsitteitä, sillä tarkoitus oli saada keskeiset rautatiekäsitteet LIIKOon, jotta muiden käsitteitä käyttävien työ helpottuisi. Liian tarkat, erikoistuneet tai harvinaiset käsitteet vain mahdollisesti sekoittaisivat monen työtä. Lisäsimme tarpeellisia käsitteitä. Sellaisia, joita jostain syystä ei kokoelma-aineistomme yhteydessä ollut noussut esiin, mutta jotka olivat kuitenkin tärkeitä ja keskeisiä. Sellaisia, jotka kuuluivat johonkin kokonaisuuteen, josta muita käsitteitä oli jo ontologiaehdotuksessa ja jotka olivat ikään kuin saman tasoisia. Vaihdoimme termejä tai niiden kirjoitusasuja käsitteitä paremmin kuvaaviin, yleisempiin tai oikeakielisempiin. Jätimme pois LIIKOsta sellaisia alustavasti ontologisoituja käsitteitä, jotka olivat jo YSOssa tai esim. Museoalan ontologia MAOssa ja jotka eivät olleet varsinaisia rautatiekäsitteitä. Määrittelimme käsitteiden olemusta, sisältöä ja tarkoitusta, jotta osasimme sijoittaa ne oikeaan kohtaan ontologiassa.

Pohdimme paljon sitä, mikä on tarpeellinen käsite ja mitä termiä siitä pitäisi käyttää. Emme myöskään halunneet liikaa termejä, joita täytyy selittää. Joihinkin termeihin tosin lisäsimme tarkenteen, koska ontologiassa ei voida viitata kahteen eri käsitteeseen täysin samalla merkkijonolla. Sen vuoksi niissä tapauksissa, joissa samalla termillä viitataan useampaan eri käsitteeseen, termit erotetaan toisistaan sulkutarkenteilla. Esimerkiksi vaihteet löytyy YSOsta eri merkityksessä, joten LIIKO-käsitteen termissä on nyt tarkenne: vaihteet (radan osat).

Joistain yhdyssanoista totesimme, että riittää, kun kumpikin osa löytyy jostain ontologiasta. Päätimme että esimerkiksi asemarakennus ei tarvinnut omaa termiä. Sellaista tarvittaessa kelpaisivat erikseen asemat ja rakennukset. Emme halunneet kasvattaa ontologiaa aivan valtavaksi. Käsitteiden määrään vaikutettiin myös valitsemalla riittävä tarkkuustaso, josta pidettiin kiinni. Rautatiekäsitteitä olisi aivan valtavasti, vaikka jättäisikin väliin ne käsitteet, jotka ovat yhteisiä muiden alojen kanssa. (LIIKOon ei ole juurikaan lisätty sellaisia käsitteitä, jotka liittyvät esimerkiksi konepajatyöhön ja löytyvät jo YSOsta tai esimerkiksi MAOsta.) Lisäksi kun menee missä tahansa aiheessa tarpeeksi syvälle, löytyy tarkentavia käsitteitä runsaasti. Siksi esimerkiksi opastimien kohdalla piti valita tietty yleistaso, kuten myös esimerkiksi veturin osien tai sähkörataan liittyvien käsitteiden kohdalla. Tai aikataulujen: onko seinäaikataulu tarpeellinen käsite, onko se omanlaisensa aikataulu vai eräänlainen yleisöaikataulu.

Poistimme vanhentuneita käsitteitä, joita ei edes oltu käytetty kovinkaan pitkää aikaa, mutta jotka olivat silti sanastoomme luikahtaneet. Tällainen oli esimerkiksi linjapalvelija. Poistimme myös hankalia termejä kuten vähäliikenteiset rataosat, joka ei ehkä luetteloinnissa ole kauhean kätevä.

Lisäksi päätimme, että yhteisönimet, kuten veturitehtaat tai ammatti- ja harrastusyhdistykset, jäävät pääsääntöisesti LIIKOsta pois. Nämä kun tulevaisuudessa löytyvät KANTOsta eli Kansalliset toimijatiedot -tietokannasta. Ja pitkään haaveilemamme kattava luettelo veturi-, vaunu- ja työkonelitteroista jäi puuttumaan ihan oman mahdottomuutensa takia, litteroita kun on mielin määrin ja niitä tulee tasaiseen tahtiin lisää. (Litterat ovat ns. sarjatunnuksia, joissa kirjaimet ((vuoden 1942 uudistuksen jälkeen)) tarkoittavat tiettyä asiaa veturin tai vaunun tyypissä kuten Tr1 = raskas tavaraliikenneveturi ensimmäinen malli ja Ggh = katettu kaksiakselinen lämmitys- ja jäähdytysvaunu.)

Työskentelyn lähtöpisteenä meillä oli kokoelmamme, mitä ne sisälsivät ja mitä niiden kuvailuun tarvitaan. Tavoitteena oli saada riittävän, muttei liian, laaja rautatieliikenteen ja -historian käsitteistö, joka palvelee niin muistiorganisaatioita kuin muitakin tahoja esimerkiksi luetteloinnin apuna. Työskentelyn maaliin saattavana voimana olivat Väyläviraston ja erityisesti Sanastokeskuksen asiantuntijat. Ilman terminologia ja hänen osuvia kysymyksiään emme olisi osanneet kiinnittää riittävästi huomiota käsitteiden sisältöön ja niiden välisiin hierarkkisiin suhteisiin. Lisäksi jouduimme perustelemaan jopa itsellemme ennen niin selkeinä pitämiämme termejä. Koko ontologiatyöskentely antoi meille uusia eväitä luettelointiin ja jopa rautatiehistorian ymmärtämiseen. Toivottavasti täydennetty LIIKO auttaa nyt kaikkia niitä, jotka tarvitsevat liikenteen ja erityisesti rautatieaiheisia käsitteitä ja termejä työssään.