Ollako musta vai harmaa muumipeikko?

Kun arvostettu suomenruotsalainen teatterijohtaja Vivica Bandler aikoinaan soitti eräälle ruotsalaiselle näyttelijälle keskustellakseen yhteisestä teatteriprojektista, tämän nelivuotias tytär vastasi puhelimeen ja kuiskasi sitten haltioituneena isälleen: ”Isä, joku muumipeikko kysyy sinua!”

Suomenruotsalaisen korvissa tämä tarina, joka löytyy Bengt Ahlforsin erinomaisesta Bandlerin elämäkerrasta, tuntuu täysin uskottavalta – meidän intonaatiotamme ja sanontojamme ihmetellään vähän joka suunnalta. Ehkä tämä osaltaan selittää sitä, että ainakin säädöskääntäjien keskuudessa ollaan jopa fanaattisen kiinnostuneita termeistä ja käsitteistä sekä erityisesti siitä, että varmasti käytämme täysin identtisiä määrittelyjä kautta linjan.

Joudumme termityössä ja kääntämisessä palvelemaan useita herroja samanaikaisesti: suomenruotsalaisten lukijoiden on voitava luottaa siihen, että tutut termit säilyvät jotenkuten samanlaisina vuodesta toiseen – olkoonkin, ettei alkuperäiskäännös aikoinaan ole välttämättä ollut erityisen onnistunut. Näin ollen meillä elää sitkeästi esimerkiksi sana skyddsväg (suojatien suora käännös) vaikka vastaava seepraraidallinen ylikulkupaikka on Ruotsissa aina ollut övergångsställe. Toisaalta joudumme seuraamaan EU:ssa syntyviä käsitteitä, jotta voisimme mahdollisimman kattavasti ottaa käyttöön yhteisille ilmiöille heti saman sanan kuin Ruotsissa ja EU:ssa – olkoonkin, että se kalskahtaa suomenruotsalaisten korvissa oudolta. Suomenkieliset virkamiehet taas hermostuvat, jos käytämme ruotsinkielisissä lakiteksteissämme maassamme vakiintuneita termejä, joita heidän ruotsalaiset kollegansa eivät ymmärrä ollenkaan, koska he käyttävät samasta ilmiöstä toista nimitystä.

On harhaluulo, että meillä suomenruotsalaisilla olisi jokin oma muumikielemme. Me puhumme, ja ennen kaikkea kirjoitamme, aivan samaa kieltä kuin Ruotsissa. Ongelmia kääntämisessä ja termityössä saattaa kuitenkin syntyä historiallisista syistä, väärinkäsityksistä tai siitä, että suomen kielen käsitteistöön vakiintuu jollekin ilmiölle sisältö, joka asiallisesti poikkeaa hivenen vastaavasta käsitteestä Ruotsissa. Ajankohtainen esimerkki tästä on harmaa talous.

Ruotsissa ja ruotsiksi käytetään laajasti käsitteitä svart ekonomi, svartjobb, svarta börsen jne., jotka yhteiskunnallisessa keskustelussa tarkoittavat selvästi lainvastaista taloudellista toimintaa. Grå ekonomi käytetään lähinnä puoliharmittomista yrityksistä vetää välistä. Kun Suomessa Verohallintoon perustettiin vuonna 2011 uusi ”Harmaan talouden selvitysyksikkö” ja käsite harmaa talous nostettiin sen myötä ensimmäisen kerran lain tasolle, säädöskääntäjät olivat haasteen edessä. Uuden yksikön tehtävänkuvan pohjalta asianmukaisin käännös olisi ilmeisesti ollut ”Enheten för utredning av svart ekonomi”. Nimivalintaa pohdittiin pitkään etsien nimenomaan vedenpitävää määrittelyä käsitteille harmaa/musta talous – niitä kuitenkaan löytämättä. Hallinnolle tyypilliseen tapaan käsitteitä käytetään eri tavalla eri yhteyksissä omine määrittelyineen, eikä tämä tapaus ollut siinä suhteessa mikään poikkeus. Ottaen vielä huomioon, että yksikkö olisi joutunut operoimaan ”kahdella värillä” esimerkiksi suhteessa yleisöön, sekaannuksen vaara olisi ollut ilmeinen ja virkamiehet olisivat joutuneet selittämään viraston nimikyltin ”värivalintoja”. Siispä yksikkö sai harmaan nimensä också på svenska. Nyttemmin Verohallinto on verkkosivuillaan artikkelilla ”Harmaan talouden määrittely” yrittänyt selkeyttää tilannetta heittämällä peliin lisäksi uuden termin laiton talous. Ruotsinkielisillä verkkosivuilla tämä on käännetty olaglig ekonomi, eli termillä, joka lienee tuntematon Ruotsissa! Lopputuloksena Ruotsissa ihmetellään, miksi Suomessa satsataan harmaan talouden kitkemiseen, kun varsinainen ongelma on musta talous!

Joskus toivoisin asuvani ihan oikeasti Muumilaaksossa – tai ainakin tuen lämpimästi siellä hallitsevan kuninkaan sivistämispyrkimyksiä. Kuningas sättii muumeja lepsusta elämänasenteesta ja vaatii selkeyttä ja järjestystä. Hänen yhteiskunnallinen visionsa on luotettavan byrokraattinen ja yksinkertainen:

”Där finns allting i egna små lådor,
med en prydlig och klar etikett,
där finns svar på de svåraste frågor,
som kan ställas om orätt och rätt”
(Si och så visan, Tove ja Lars Jansson)