Mobiilisanasto selkeyttää uutta matkaviestintermistöä

Päivi Kouki

Sähköinen viestintä on alana nopeasti kehittyvä, joten tarve uusien käsitteiden määrittelylle ja suomenkielisten termien suosittamiselle on jatkuvaa. Tähän tarpeeseen on jo parin vuosikymmenen ajan vastannut Viestintäviraston Terminologia-työryhmä, johon kuuluu joukko alan toimijoita. Työryhmän tehtävänä on kartoittaa sanastotyön tarpeita alalla sekä tehdä aloitteita sanastojen laatimiseksi. Lisäksi työryhmä koordinoi ja ohjaa sanastotyötä. Sanastokeskus TSK on ollut alusta asti mukana toteuttamassa Terminologia-työryhmän vireillepanemia sanastoprojekteja.

Matkaviestinsanastoa täydentämässä

Ensimmäinen matkaviestimiin liittyvä sanasto, Matkaviestinsanasto (TSK 19), julkaistiin vuonna 1993. Alan nopean kehityksen vuoksi sanastoa oli syytä uudistaa jo vuosituhannen vaihteessa, ja vuonna 2001 julkaistiin Matkaviestinsanaston päivitetty versio (TSK 29). Kymmenisen vuotta myöhemmin Terminologia-työryhmässä todettiin, että sanastotyö oli jälleen ajankohtaista: matkaviestinnän voimakkaana jatkunut kasvu tarkoitti sitä, että oli tarpeen määritellä uusia mobiililaitteisiin, -palveluihin ja -tekniikoihin liittyviä käsitteitä. Vuonna 2013 mobiilisanastoprojektia saatiin rahoittamaan DNA Oy, Elisa Oyj, TeliaSonera Oyj, Telealan edistämissäätiö TAES sekä Viestintävirasto. Varsinainen sanastotyö alkoi alkuvuodesta 2014. Sanastotyöryhmässä oli mukana edustajat DNA:sta, TeliaSonerasta, Finnet-liitosta ja Viestintävirastosta sekä kaksi Sanastokeskuksen terminologia.

Uudessa projektissa tavoitteena ei ollut Matkaviestinsanaston uudistaminen. Sen sijaan päätetiin laatia sanasto, joka täydentäisi Matkaviestinsanastoa määrittelemällä matkaviestinnän ajankohtaisia käsitteitä ja olisi käytössä sen rinnalla. Sanaston käsitemäärä päädyttiin rajaamaan noin 45 keskeisimpään käsitteeseen, kun vuoden 2001 Matkaviestinsanastossa käsitteitä on yli 300. Projektissa laadittu Mobiilisanasto (TSK 48) julkaistiin toukokuussa 2015 Sanastokeskuksen verkkosivustolla osoitteessa http://www.tsk.fi/tiedostot/pdf/Mobiilisanasto.pdf. Se tullaan julkaisemaan myös Sanastokeskuksen TEPA-termipankissa kesän aikana.

Sanasto laajalle yleisölle

Sanaston melko suppea käsitemäärä tarkoitti sitä, ettei sanastotyöryhmän tarvinnut kokoontua kovin montaa kertaa käsittelemään määritelmiä. Tämä lyhensi sanastoprojektin toteuttamiseen tarvittavaa aikaa ja pienensi projektin kustannuksia. Toisaalta käsitemäärän rajaaminen myös tarkoitti, että sanastoon mukaan otettavat käsitteet piti valita tiukalla seulalla, ja jotkin mahdollisesti hyödylliset käsitteet jouduttiin jättämään sanaston ulkopuolelle. Projektin alusta lähtien oli kuitenkin selvää, että sanastoon haluttiin sisällyttää käsitteitä usealta mobiiliviestinnän eri osa-alueelta. Ehdotuksia mukaan otettaviksi käsitteiksi saatiin sekä Terminologia-työryhmältä että sanastotyöryhmän jäseniltä, ja valinnoista keskusteltiin työryhmän kokouksissa. Projektin aikanakin tuli tarve lisätä sanastoon muutama käsite ja vastaavasti pari ensimmäisiin luonnoksiin sisältynyttä käsitettä jäi työn aikana pois. Sanaston käsitteet liittyvät tietoliikenneyhteyksiin, matkaviestintekniikkaan, mobiililaitteisiin sekä mobiilipalveluihin. Käsitteille on annettu suomenkieliset termisuositukset ja määritelmät sekä vastineet englannin ja ruotsin kielellä. Käsitesuhteita on esitetty myös käsitekaavioiden avulla silloin, kun se on katsottu tarkoituksenmukaiseksi.

Sanastoon sisällytettäviä käsitteitä valittaessa omat haasteensa asetti sanaston laaja kohdeyleisö. Sanasto on tarkoitettu ensisijaisesti tukemaan mobiililaitteiden ja -palveluiden tarjoajien sekä peruskäyttäjien välistä viestintää sekä kuluttajien tiedonhankintaa. Siksi sanastoon valittiin runsaasti sellaisia käsitteitä, jotka tulevat kuluttajille vastaan laitteita hankittaessa sekä palveluita käytettäessä. Esimerkkejä tällaisista käsitteistä ovat muun muassa mobiilivarmenne ja mobiilitunnistautuminen.

mobiilivarmenne; mobiilitunniste
sv mobilcertifikat n; mobil id
en mobile certificate; mobile ID
mobiililaitteen SIM-korttiin liitettävä varmenne

Varmenne on sähköinen todistus, jolla vahvistetaan, että todistuksen haltija on tietty henkilö, organisaatio tai järjestelmä. Varmenne on usein ulkopuolisen varmentajan myöntämä.
Suomessa varmenteita myöntää esimerkiksi Väestörekisterikeskus. Varmenne voi sisältää muun muassa henkilön julkisen avaimen, henkilötiedot, varmenteen voimassaolopäiväyksen sekä varmenteen myöntäjän sähköisen allekirjoituksen.
Mobiilivarmenteen myöntää matkaviestinoperaattori.

mobiilitunnistautuminen
sv mobil identifiering; identifiering med mobilt id
en mobile identification
henkilöllisyyden todistaminen mobiilivarmenteen avulla

Mobiilitunnistautumista käytetään verkossa tai puhelun aikana erilaisissa verkko- ja mobiilipalveluissa.
Mobiilitunnistautumista vaativa palvelu lähettää asiakkaalle tunnistautumispyynnön, jonka asiakas vahvistaa mobiilivarmenteeseen liitetyllä tunnusluvullaan.

Kaikkia mobiililaitteita ei määritelty erikseen, vaan esimerkiksi älyvaate ja älykello mainitaan esimerkkeinä puettavista laitteista:

puettava laite
sv kroppsnära apparat
en wearable device
mobiililaite, jonka käyttäjä voi pukea päälleen

Puettava laite voi olla esimerkiksi älyvaate, kuten urheiluvaate, joka mittaa käyttäjän lihasten toimintaa ja sydämen sykettä ja lähettää siitä tietoa toiseen laitteeseen, esimerkiksi älypuhelimeen. Myös älykello ja aktiivisuusranneke ovat puettavia laitteita.

Toisaalta sanastoa laadittaessa haluttiin ottaa huomioon myös alan ammattikielen käyttäjät, kuten toimittajat, kääntäjät ja tiedottajat sekä alan ammattilaiset. Siksi sanastossa on myös sellaisia käsitteitä, joita niin sanottu suuri yleisö harvemmin kohtaa.

Etä- ja lähiluku askarruttivat

Etäluettava sähkömittari ja lähiluettava kortti ovat monille tuttuja, mutta harvalle on selvää, mitä etäluku ja lähiluku oikeastaan tarkoittavat. Mediassa samaa asiaa saatetaan toisaalla nimittää etäluvuksi ja toisaalla lähiluvuksi – ja pahimmillaan näitä termejä käytetään sekaisin yhdessä ja samassa lehtiartikkelissa. Käsitteiden määrittelylle oli siis selvästi tarvetta. Lisäksi etä- ja lähilukutekniikoita hyödyntäviä laitteita ja sovelluksia markkinoille jatkuvasti lisää, joten käsitteet haluttiin sisällyttää Mobiilisanastoon ajankohtaisuutensakin vuoksi.

Kun sanaston käsitteitä valittiin, päätettiin aluksi ottaa mukaan käsite etäluettava laite. Sanastotyöryhmä määritteli sen seuraavasti:

etäluettava laite
laite, joka voidaan lukea siten, että data ja lukija ovat erillisillä ja toisistaan riippumattomilla alustoilla, joiden välinen etäisyys voi vaihdella annetuissa rajoissa

Työn edetessä alkoi kuitenkin näyttää siltä, että etäluku ja lähiluku ovat eri asia, vaikka termejä käytetään myös toistensa synonyyminä. Sen jälkeen pohditiin, pitäisikö sanastoon sisällyttää myös lähiluettava laite – ja jos se otettaisiin mukaan, mitkä piirteet erottaisivat sen etäluettavasta laitteesta. Terminologit törmäsivät myös uusiin aihepiiriin liittyviin käsitteisiin kuten radiotaajuiseen etätunnistukseen sekä NFC-tunnisteeseen, mikä johti puolestaan pohdintaan siitä, pitäisikö nekin sisällyttää sanastoon. Laitteiden sijaan sanastossa päädyttiin lopulta määrittelemään etäluku, lähiluku sekä radiotaajuinen etätunnistus.

Etä- ja lähilukuun liittyvät käsitteet aiheuttivat työryhmälle päänvaivaa erityisesti siksi, että niistä oli vaikea löytää luotettavaa tietoa, eikä sanastotyöhön osallistuneista organisaatioistakaan tuntunut löytyvän asiaan perehtyneitä asiantuntijoita. Jossain vaiheessa työryhmässä pohdittiin esimerkiksi sitä, voiko lähiluvun määritellä ”eräänlaiseksi etäluvuksi”. Lisäksi etäluku-termilläkin tunnuttiin tarkoittavan eri yhteyksissä aivan erityyppisiä tekniikoita.

Varsinaisen sanastotyön loppumetreillä apua käsitteiden määrittelyyn saatiin kaikeksi onneksi RFIDLab Finland ry:stä, jonka teknologiapäällikkö Sami Isomäki ystävällisesti selvensi käsitteiden eroja terminologeille. Kävi ilmi, että kaikki etäluku ei ole radiotaajuista etätunnistusta, vaan etälukua voidaan toteuttaa eri tekniikoilla: esimerkiksi etäluettavat sähkömittarit hyödyntävät osittain sähköverkkoja. Samalla selvisi, että radiotaajuinen etätunnistus jakautuu aktiiviseen ja passiivisen etätunnistukseen, ja niistä passiivitekniikka jakautuu vielä kahteen tyyppiin sen mukaan, kuinka pitkä lukuetäisyys on. Lopulta etälukuun ja lähilukuun liittyvät käsitteet päädyttiin määrittelemään näin:

etäluku; etätunnistus
sv fjärravläsning; fjärrläsning
en remote reading
datan lukeminen etäältä tietotekniikan avulla

Etälukua voidaan toteuttaa eri tekniikoilla, esimerkiksi optisesti tai radiotaajuisen etätunnistuksen avulla.
Etälukua voidaan käyttää eri tarkoituksiin, esimerkiksi sähkömittarien tai matkakorttien lukemiseen.

radiotaajuinen etätunnistus; RFID
sv radiofrekvensidentifiering; RFID
en radio frequency identification; RFID
etäluku, joka perustuu lyhyen kantaman radiotekniikalla etäluettavien tunnistimien käyttöön

Enimmäislukuetäisyys tunnisteen ja lukijan välillä vaihtelee muutamasta sentistä useisiin satoihin metreihin riippuen käytetystä radiotaajuisen etätunnistuksen tekniikasta.
Radiotaajuinen etätunnistus toimii, vaikka tunnisteen ja lukijan välillä ei olisi esteetöntä yhteyttä. Sitä käytetään tuotteiden ja asioiden tunnistamiseen ja yksilöintiin esimerkiksi vaateteollisuudessa, julkisen liikenteen matkakorteissa ja lemmikkieläinten tunnistesiruissa.

lähiluku; lähitunnistus; NFC-tunnistus; NFC
sv kontaktlös läsning; närfältskommunikation; NFC
en contactless reading; near field communication; NFC
radiotaajuista etätunnistusta käyttävä tekniikka, jonka avulla mobiililaite voi viestiä jonkin toisen laitteen kanssa lähietäisyydeltä langattomasti sähkömagneettisen induktion avulla

Jos mobiililaitteessa on NFC-ominaisuus, sitä voidaan käyttää lähilukuun. Useimpien NFC-tunnisteiden lukemiseen vaaditaan lisäksi laitteeseen asennettu lukuohjelma sekä internetyhteys.
Esimerkiksi lähimaksukortit toimivat lähiluvun avulla.
Lähiluku on yksi niistä tekniikoista, joilla etäluku voidaan toteuttaa.

Lähilukuun liittyy lähimaksaminen, joka on monelle kuluttajalle jo tuttu ainakin lehtien sivuilta ja tulossa käyttöön lisääntyvissä määrin. Siksi sanastoon päätettiin sisällyttää myös tämä käsite mobiilimaksamisen lisäksi.

mobiilimaksaminen
sv mobilbetalning; betalning per mobiltelefon
en mobile payment
maksaminen mobiililaitteella

Mobiilimaksamista on esimerkiksi lähimaksaminen mobiililaitteella, jossa on lähiluvun mahdollistava NFC-tunniste tai sisäänrakennettu lähilukuominaisuus, maksaminen mobiilisovelluksen avulla sekä tekstiviestimaksaminen.

lähimaksaminen
sv kontaktlös betalning
en contactless payment
maksaminen lähimaksukortilla tai mobiililaitteella, jossa on lähiluvun mahdollistava NFC-tunniste tai sisäänrakennettu lähilukuominaisuus

Tällä hetkellä (vuonna 2015) lähimaksaminen mahdollistaa pienten, alle 25 euron ostosten maksamisen ilman tunnuslukua.
Lähimaksaminen tapahtuu viemällä lähimaksukortti tai mobiililaite maksupäätteen lähelle.
Jotta lähimaksaminen olisi mahdollista, myös maksupäätteen täytyy soveltua lähimaksamiseen.