Laajakaistasanasto valmistumassa

Tuula Kuoppala & Sirpa Suhonen

Sanastokeskus TSK:n koordinoima Laajakaistasanasto valmistuu aivan näinä päivinä.

Alkutaival

Aloite laajakaistasanaston laatimisesta tuli Viestintäviraston Terminologia-työryhmältä kuten monesti aiemminkin telealan sanastotyötä käynnistettäessä. Projektin rahoittajiksi lähtivät Elisa Oyj, liikenne- ja viestintäministeriö, TeliaSonera Finland Oyj ja Viestintävirasto. Sanastokeskuksen lisäksi työryhmässä oli edustajia DNA:sta, FiComista, Finnet-liitosta, Nokiasta, TeliaSonerasta ja Viestintävirastosta.

Riittävän laajan sanaston aikaansaamiseksi projekti toteutettiin yhdessä Tietotekniikan termitalkoiden kanssa. Projekti alkoi vuoden 2011 alussa, ja kevään 2011 ajan sitä työstettiin osana Tietotekniikan termitalkoita niin, että työssä olivat mukana sekä Termitalkoiden koordinointiryhmä ja lausuntoryhmä että laajakaistaprojektia varten kootut asiantuntijat. Syksyllä 2011 ryhmien työskentely eriytyi: Tietotekniikan termitalkoot jatkoi normaalia työskentelyä omana hankkeenaan ja laajakaistatyöryhmä omaansa erillisrahoituksen turvin. Yhteistyö Termitalkoiden kanssa oli hedelmällistä, koska tämän jatkuvan projektin tehtävänä on avata tietotekniikkaan liittyvien käsitteiden sisältöä ja laatia käsitteille suomenkielisiä termisuosituksia suurelle yleisölle eli kohderyhmä ja osittain aihekin olivat yhteisiä näille kahdelle hankkeelle.

Erityispiirteitä

Laajakaistasanaston työryhmä aloitti urakkansa rajaamalla sen käsitteistön, jota sanastossa tulisi käsitellä. Tavoitteena oli muun muassa, että sanasto sisältäisi sellaisia käsitteitä, joita esiintyy laitteiden käyttöohjeissa. Hyvin pian huomattiin, mikä tälle sanastolle oli erityistä: ei ole olemassa kovinkaan monta pelkästään laajakaistaan liittyvää käsitettä tai termiä, vaan suurin osa niistä liittyy myös muuhun tekniikkaan tai laitteisiin. Laajakaista-aihe koskettaa kuitenkin laajaa kohderyhmää ja ennen kaikkea tavallisia kansalaisia laajakaistankäyttäjinä, joten sen käsitteleminen ja määritteleminen sanaston avulla on tärkeää.

Työryhmä asetti tavoitteekseen kuvata käsitteiden sisältöä mahdollisimman selkeästi: käsitteitä tulisi avata määritelmien ja huomautusten avulla siten, että kuka tahansa laajakaistatekniikan kanssa tekemisissä oleva, olipa hän sitten modeemia hankkiva kansalainen, laajakaistasta kirjoittava toimittaja tai laajakaistapalveluja tuottava asiantuntija, ymmärtäisi käsitteiden sisällön. Tästä syystä määritelmiä laadittaessa pyrittiin välttämään liian teknisiä yksityiskohtia. Tällaisissa tilanteissa on tärkeää, että työryhmässä on sekä alan tekniikan tuntevia asiantuntijoita että kielen ammattilaisia. Yhdessä he pyrkivät jalostamaan käsitesekamelskasta lopulta julkaistavaksi tarjoiltavat käsitteet ja löytämään oikeanlaisen reseptin määritelmien laadinnassa: hyppysellinen tekniikkaa, mutta ei liikaa! Toisena ohjenuorena pidettiin sitä, että sanastossa ei käsitellä yksittäisten yritysten laajakaistaratkaisuja tai -palveluja.

Kokonaisuuden vuoksi sanastoon otettiin paikoitellen mukaan myös niin sanottuja yleistermejä, kuten tietokone. Nykypäivänä sellaisen määritteleminen voi tuntua hieman hassulta, mutta toisaalta tekniikan kehittyessä tietokoneiden ja matkapuhelinten raja on häilyvä. Matkapuhelimet alkavat enenevässä määrin muistuttaa tietokoneita, joten näiden laitteiden määrittely ei ole aivan itsestään selvää.

Siinä vaiheessa kun havaittiin, että laajakaista-aihe nivoutuu kiinteästi sellaisiin käsitteisiin, joita on jo julkaistu Sanastokeskuksen sanastoissa, työryhmässä käytiin keskustelua siitä, onko samojen käsitteiden toistaminen eri sanastoissa perusteltua. Työryhmä oli yksimielinen siitä, että keskeisiä käsitteitä voi ja pitää toistaa, jos ne ovat osa kulloisenkin sanaston käsitejärjestelmää. Toisaalta määritelmä pysyy harvoin täsmälleen samana eri sanastoissa juuri siitä syystä, että käsitteet kuuluvat eri sanastoissa erilaisiin käsitejärjestelmiin, ja koska käsitteiden käsitepiirteet saattavat muuttua ajan kuluessa. Silloin kun sanastojen kohderyhmä ei ole sama, on lukijakunta todennäköisesti erilainen, eikä sama lukija välttämättä käytä kaikkia sanastoja. Tietyn keskeisen käsitteen toistuminen eri sanastoissa palvelee kunkin sanaston kohderyhmää, kun tietoa ei tarvitse etsiä useista eri lähteistä.

Sanastoon haluttiin mukaan käsitteitä, joihin laajakaistan käyttäjä törmää hankkiessaan tai käyttäessään sellaisia päätelaitteita, joilla voi muodostaa laajakaistayhteyden, eli ”käyttää laajakaistaa”. Kaaviossa 1 on esimerkkinä päätelaitteita ja muita tietoliikenneverkon laitteita kuvaava käsitejärjestelmä, joka sisältää edellä mainittuja piirteitä: jo entuudestaan tuttuja laitteita, yleistermejä, uusia käsitteitä ja tarpeellisen määrän tekniikkaa.

Kaavio 1

Käsitteet verkkosovitin ja modeemi osoittautuivat hankaliksi määritellä. Vaikka nämä käsitteet on aiemmin määritelty Sanastokeskuksen projekteissa, kävi työryhmä pitkän keskustelun siitä, mikä on verkkosovittimen ja modeemin välinen ero nykyisin. Lopulta päädyttiin siihen, että kyseessä ovat yhä erilliset käsitteet.

Keskeisin on ongelmallisin – mikä ihmeen laajakaistayhteys?

Suppean, alle sadan käsitteen, sanaston käsitteet on valittava huolella, jotta kaikkein keskeisimmät käsitteet tulevat mukaan sanastoon. Tämän sanaston aihealueiksi valittiin laajakaistayhteydet, laajakaistapalvelut, erilaiset päätelaitteet sekä laajakaistankin käytössä tärkeä asia, tietoturva.

Kun sanaston käsiteanalyysissa edettiin, huomattiin samalla, että sanaston haastavimmiksi käsitteiksi osoittautuivat kaikkein keskeisimmät käsitteet. Laajakaistayhteys oli yksi tällainen vaikea määriteltävä. Usean kokouksen, viestien vaihdon sekä lausuntokierroksen jälkeen päädyttiin siihen, että kyseessä on ”tietoliikenneyhteys, jonka tiedonsiirtonopeus tietoliikenneverkosta käyttäjälle on suuri”. Mutta mikä oikeastaan on suuri tiedonsiirtonopeus? Tekniikkahan kehittyy koko ajan ja nopeudet kasvavat, joten tarkkaa nopeutta ei haluttu sanoa määritelmässä. Entä mikä erottaa laajakaistayhteyden kapeakaistaisesta tietoliikenneyhteydestä? Huomautuksiin otettiin seuraavat tiedot:

Tällä hetkellä (vuonna 2012) laajakaistayhteyden tiedonsiirtonopeuden alarajana pidetään 256 kilobittiä sekunnissa. Tekniikan kehittyessä nopeudet kasvavat ja laajakaistaiseksi nimitetään yhä nopeampia tietoliikenneyhteyksiä.
Joissain tekniikoissa, kuten valokuituyhteydessä, nopeus myös käyttäjältä tietoliikenneverkkoon voi olla suuri. Jos nopeus molempiin suuntiin on suunnilleen yhtä suuri, puhutaan symmetrisestä yhteydestä; jos nopeus on suuri vain toiseen suuntaan, puhutaan a- tai epäsymmetrisestä yhteydestä.
Laajakaistayhteydet voidaan toteuttaa eri päätelaitteilla sekä eri tekniikoilla joko kiinteästi tai langattomasti.
Laajakaistayhteys mahdollistaa suurten tietomäärien siirron nopeasti.
Laajakaistayhteydestä maksetaan yleensä kiinteä kuukausimaksu.

Laajakaistayhteyksiä päädyttiin kuvaamaan kaaviossa 2 esitetyllä käsitejärjestelmällä.

Kaavio 2

Säädösten ja sanastojen määritelmät

Kun sanaston laadinnassa tulee eteen käsite, joka on haastava määritellä, tai käsitteen sisällöstä ei päästä yksimielisyyteen, kuulee usein sanottavan, että sanastossa on käytettävä säädöksissä tai standardeissa esiintyviä määritelmiä. Näin kävi tämänkin sanaston valmisteluvaiheessa. Lausuntokierroksella esitettiin esimerkiksi, että sanastossa tulisi käyttää suoraan tietoturvaa säätelevän standardin määritelmiä.

Säädöksillä, standardeilla ja terminologisilla sanastoilla on kuitenkin eri lähtökohdat, päämäärät ja kohderyhmät. Standardien tai lakitekstien kieli voi olla maallikolle vaikeasti ymmärrettävää, ellei asiaan ole perehtynyt tarkemmin. Laajakaistasanaston tarkoitus puolestaan on nimenomaan avata käsitteiden sisältöä maallikoille. Säädöksissä ja standardeissa käytettyjen määritelmien hyödyntäminen sellaisenaan terminologisessa sanastossa on useimmiten mahdotonta, koska sanaston määritelmät perustuvat käsiteanalyysiin ja sen perusteella laadittuihin käsitejärjestelmiin, kun taas laeissa ja standardeissa käsitettä on ajateltu usein vain sen tietyn lain tai standardin kannalta ja irrallaan lähikäsitteistä. Tämänkin sanaston käsitteet on sijoitettu käsitejärjestelmiin ja määritelmät on laadittu niiden perusteella. Sanaston lähteinä on toki käytetty alan keskeisimpiä standardeja ja lakeja, mutta sanasto ei ole juridinen asiakirja eikä sitä tule sellaisena pitää. Sanastossa on toki pyritty siihen, ettei määritelmien ja huomautusten sisältö poikkeaisi alan laeista ja standardeista, vaikka asiat on saatettu ilmaista hieman toisin.

Lopputulos on kompromissi

Laajakaistasanasto on jo ennen julkaisuaan herättänyt paljon kiinnostusta. Tästä kielii lausuntokierrokselta saatu runsas palaute. Koska jokainen saatu kommentti käsiteltiin, lausuntojen käsittelyvaihe vei runsaasti aikaa, ja työryhmä kokoontui hiomaan ja muokkaamaan käsitekuvauksia useamman kerran. Lausuntojen käsittelylle uhrattu aika on kuitenkin hyödyllistä: mitä useampi alan toimija on mukana jo sanaston muokkausvaiheessa, sitä todennäköisimmin valmiin sanaston ratkaisut hyväksytään ja sanastoa myös käytetään. Lopputulos on kuitenkin aina kompromissi: monesti on yhtä monta määritelmäehdotusta kuin on tekijöitäkin.

Lopulliseen sanastoon valikoitui täsmälleen tavoitteenmukainen määrä, 60 käsitettä. Määritelmien ja huomautusten lisäksi kaikille käsitteille annettiin suomenkieliset termisuositukset ja niille ruotsin- ja englanninkieliset vastineet. Käsitteiden välisiä suhteita havainnollistettiin käsitekaavioilla, joiden avulla sanaston kustakin aihealueesta saa kokonaiskuvan.

Valmis sanasto julkaistaan kaikkien käyttöön alkuvuodesta 2012. Sanasto julkaistaan Sanastokeskus TSK:n sivuilla PDF-tiedostona ja myöhemmin TEPA-termipankissa (www.tsk.fi/tepa).