Johanna Kotipelto – kokeilukulttuurin puolestapuhuja

Anu Ylisalmi

Johanna Kotipelto työskentelee erityisasiantuntijana Valtioneuvoston kansliassa ja Verohallinnossa. Kotipelto on ollut Sanastokeskus TSK:n hallituksen jäsen tämän vuoden alusta saakka.

Monen mutkan kautta unelmatöihin

Kotipelto on kotoisin Vimpelistä, Etelä-Pohjanmaalta, ja vietti siellä lapsuutensa ja nuoruutensa, kunnes muutti ylioppilaaksi päästyään pääkaupunkiseudulle. Kotipelto oli ensin pari vuotta töissä toimistotehtävissä Helsingin yliopiston lääketieteellisen genetiikan laitoksella.

Opiskelualan valinta ei ollut Kotipellolle helppoa, sillä hän oli kiinnostunut ”aika lailla kaikesta”. Lopulta Kotipelto päätyi opiskelemaan laskentatoimea Helsingin kauppakorkeakouluun. Kotipelto oli opinnot aloittaessaan muita muutaman vuoden vanhempi, mutta koki antoisana, että pystyi peilaamaan opintosisältöihin työssä oppimiaan asioita esimerkiksi kirjanpidosta.

Sivuaineekseen Kotipelto valitsi vero-oikeuden innostuttuaan professori Heikki Niskakankaan verotuksen merkitystä käsitelleistä luennoista. Valmistuttuaan Kotipelto pääsi töihin Verohallintoon. Ensin hän työskenteli koulutuksensa mukaisesti verotukseen liittyvissä tehtävissä, mutta päätyi pian viestinnän puolelle ja sitä kautta markkinointiin. ”Kauppakorkeakoulussa markkinointi oli tuntunut jotenkin epäilyttävältä, ja luinkin sitä vain pakolliset neljä opintoviikkoa, mutta sitten löysin itseni työskentelemästä juuri markkinoinnin parissa”, Kotipelto nauraa.

Verohallinnossa Kotipelto pitää merkittävimpänä tehtävänään sähköisten palvelujen lanseerausta, mikä tarkoitti ”ihan käytännön markkinointia, kohderyhmäajattelua ja viestin kohdentamista”. Kotipelto oli tuomassa asiakasnäkökulmaa myös hankkeeseen, jossa lanseerattiin esitäytetty veroilmoitus. Asiakasviestintää piti miettiä tarkkaan, jotta voitiin helpottaa asiakkaalle mahdollisesti syntyvää huolta ja minimoida turhat yhteydenotot.

Toukokuusta 2016 lähtien Kotipelto on ollut tehtäväkierrossa erityisasiantuntijana Valtioneuvoston kanslian Politiikka-analyysiyksikön Kokeileva Suomi -tiimissä, mutta hänen varsinainen työpaikkansa on edelleen Verohallinnossa henkilöverotuksen ohjaus- ja kehittämisyksikössä.

Kokeileva Suomi -tiimiin Kotipelto päätyi useamman mutkan kautta. Kotipelto osallistui valtiovarainministeriön järjestämään kansalaisille suunnattuun ”digihaasteeseen”, jolla haettiin ajatuksia digitalisaation hyödyntämisestä. Digihaasteeseen Kotipelto ideoi mobiilisovelluksen, jonka kautta silpputyön tarjoaja ja ostaja pystyisivät sopimaan liiketoimesta niin, että verotuksen ja sosiaalivakuuttamisen tarvitsemat tiedot saataisiin hoidettua samalla. Mobiilisovellusta ei lopulta toteutettu, mutta digihaasteen myötä Kotipelto tuli tutuksi valtioneuvoston kansliassa. Kun valtioneuvoston kansliassa alkuvuonna 2016 ryhdyttiin toteuttamaan kokeilukulttuurin kärkihanketta, Kotipeltoa pyydettiin mukaan rakentamaan pienkokeilujen digitaalista joukkorahoitusalustaa, ja osallistuminen oli käytännössä parhaiten toteutettavissa tehtäväkierron kautta.

Kokeileva Suomi -tiimi edistää kokeilukulttuuria

Valtioneuvoston kanslian politiikka-analyysiyksikön alaiset tiimit vaihtelevat hallitusten mukana. Nykyisen hallituksen aloittaessa yksikössä oli kymmenisen ihmistä ja nyt henkilöstöä on reilut kaksikymmentä. Myös Kokeileva Suomi -tiimi on vähitellen kasvanut ja tällä hetkellä tiimissä työskentelee kuusi henkilöä.

Kokeilukulttuurin vahvistaminen on yksi nykyisen hallituksen kärkihankkeista. Hankkeen tavoitteena on löytää kokeilemalla innovatiivisia ratkaisuja yhteiskunnan ja palveluiden kehittämiseen. Kokeileva Suomi -tiimi tuottaa tietoa ja toimintavälineitä kokeilijoiden ja kulttuurinmuutoksen tueksi, luo verkostoja sekä tekee kokeilukulttuuria tutuksi eri sektoreille ja toimijoille. Tiimi vie eteenpäin viestiä menestystarinoista ja kompastuskivistä. Kokeilutoiminto tukee myös hallituksen strategisia tavoitteita edistäviä kokeiluja pyrkimällä poistamaan toiminnan esteitä ja parantamalla onnistumisen edellytyksiä. Kokeileva Suomi -tiimin ylläpitämän, toukokuussa julkaistun Kokeilun paikka -alustan kautta voi löytää rahoitusta ja muita resursseja kokeiluille sekä kehittää omia verkostoja.

Kokeileva Suomi -tiimin tukena on hankkeen alussa koottu Kokeilukummit -verkosto, joka kokoaa kokeilukulttuurin asiantuntijoita ja aktiiveja saman pöydän ääreen. Lisäksi tiimin tukena on parlamentaarinen neuvottelukunta, jossa on jäseniä kaikista eduskuntapuolueista sekä Kuntaliiton edustaja. Tällä pyritään laajaan ymmärrykseen kokeilukulttuurin muutoksesta sekä pyritään turvaamaan hankkeen jatkuvuutta myös tulevilla hallituskausilla.

Kotipelto kertoo, että Kokeileva Suomi -tiimin toiminta on herättänyt mielenkiintoa myös kansainvälisesti, ja tiimi on saanut paljon yhteydenottoja eri puolilta maailmaa. Kokeilun paikka -alusta on nähty Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestössä OECD:ssä niin merkittävänä työkaluna, että se poimittiin mukaan OECD:n Global Trends -julkaisuun yhtenä julkisen sektorin kiinnostavimmista innovaatioista.

Kokeileva Suomi -tiimin toiminta on Kotipellon mukaan suurelta osin jo olemassa olevan näkyväksi tekemistä. Kokeiluja on tehty jo pidempään Kuntaliiton Uskalla kokeilla -ohjelmassa, jonka tavoitteena on tehdä kunnissa toteutettuja kokeiluja näkyväksi. Liikenne- ja viestintäministeriö on perustanut jo jonkin aikaa sitten Liikennelabran uusien liikkumisen palveluiden ja liikenteen digitalisaation edistämiseksi. Nyt Opetushallitukseen on perustettu kokeilu-, kehittämis- ja innovaatiokeskus edistämään uudistamiseen pyrkivää toimintakulttuuria koulutuksessa ja varhaiskasvatuksessa.

Mielenkiintoisia työtehtäviä

Kotipelto kuvailee työtään uuden luomiseksi: ”Työni on hyvin käsitteellistä, se on keskustelemista, yhteisen ymmärryksen luomista ja yhteisen ongelman ratkaisemista. Se on ’uutta työtä’ tyypillisimmillään.” Aloittaessaan Kokeileva Suomi -tiimissä Kotipellolla oli lähtökohtanaan muutamia pohjapapereita, joiden perusteella hän lähti muodostamaan käsitystä siitä, mitä digitaalisen joukkorahoitusalustan pitäisi tehdä. Tästä edettiin tiimin sisäisten keskustelujen ja Kokeilukummien tuella eteenpäin. ”Haluaisin lähteä muuttamaan sitä perinteistä ajattelua, että tietokone tuottaa sellaisia palveluita, joita ihminen siihen syöttää sisään. Pitäisi paremmin hyödyntää uusia tekniikoita, esimerkiksi tietokoneen mahdollisuutta yhdistellä asioita semanttisen webin keinoin. Ja neuroverkot ja koneoppiminen tuovat omat mahdollisuutensa”, Kotipelto valottaa näkemyksiään.

Kotipelto saa työssään olla ratkomassa yhteiskunnan haasteita näköalapaikalta. ”On ollut hieno vuosi”, Kotipelto hehkuttaa. Kotipelto pitää aktiivisesti yhteyttä Verohallintoon ja kokee, että hänellä on nykyisten tehtäviensä ansiosta paljon annettavaa tueksi Verohallinnolle ja toisaalta Verohallinnosta saa erinomaisia ratkaisumalleja hänen tämänhetkisiin työtehtäviinsä.

Haastavana Kotipelto kokee välillä kyltymättömän tiedonjanonsa: ”Maailmassa on niin paljon viisautta, mutta niin vähän aikaa saada sitä. Nykyään pitää vaan luopua sellaisesta hallinnan harhasta, että pystyisi seuraamaan kaikkea, koska se ei vain ole mahdollista. Jokaisen pitää löytää itselleen toimivat tavat selvitä kaiken tiedon keskellä. Ja kun puhutaan totuudenjälkeisestä ajasta, on olennaista löytää keinot, joilla todentaa se, että on saanut relevanttia sisältöä.”

Merkittäviä oivalluksia

”Ihan oleellista ja koestettuakin on, että kun on kiinnostunut ja innostunut jostakin asiasta, niin kannattaa ryhtyä ottamaan siitä selvää – voi perehtyä laajemmin tai syvemmin, sillä ei ole niin merkitystä. Tältä pohjalta oma polku varmasti rakentuu”, Kotipelto miettii.

Kotipelto on viimeisen puolen vuoden aikana ”hätkähtäen” oppinut ymmärtämään, ettei ”millään muulla oikeastaan ole merkitystä kuin sillä, että ihminen tulee nähdyksi”. Kotipelto kertoo, kuinka esimerkiksi työllisyyden edistämisessä on saatu hyviä tuloksia antamalla ihmiselle mahdollisuus tulla kuulluksi: ”Kuusamossa oli kymmenittäin pitkäaikaistyöttömiä jäyhiä äijiä. Havaittiin, että he rakastivat kalastamista ja siellä on isot kalaisat vedet, niin heistä tehtiin järvikalatutkijoita.”

Sosiaalinen median verkostot tärkeitä

Kotipelto on aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä. Hän muistelee liittyneensä Facebookiin ja perustaneensa blogin pääsiäisenä 2009 ja liittyneensä Twitteriin joulun alla samana vuonna. Kotipelto kertoo Twitterin olevan hänelle ”ehdottomasti tärkein somekanava”. Kotipellon mukaan suurin pääoma ja ymmärrys on verkostoissa ja verkostojen verkostoissa. Käyttämällä Twitterissä aihetunnisteita (engl. hashtag) kytkeytyy näihin verkostoihin. ”Kun jonkin kiinnostavan henkilön on laittanut seurantaan, niin tietoa tulee ikään kuin automaattisesti luo”, Kotipelto kertoo.

Twitterissä merkkimäärä on rajoitettu 140:een. Kotipelto on kokenut tämän hankalaksi silloin, kun jollakin hankkeella on pitkä nimi: ”Haluan usein yhdistää samaan tviittiin kahteen eri verkostoon viittaavat aihetunnisteet, jotta syntyisi solmimista verkostojen välille.”

Kotipelto perusti kolmisen vuotta sitten yhdessä Merja Heinosen kanssa Facebook-ryhmän, Virkamiesten avoin verkosto. Verkosto toimii kuvauksensa mukaan muutosagenttien kohtaamispaikkana, tiedon markkinatorina, ideoiden vaihdanta-alueena ja villien visioiden sparrausrinkinä. Verkoston perustamisen taustalla oli halu ylittää rajoja ja uudistaa julkishallintoa avoimeksi ja tehokkaaksi mahdollistajaksi. Ryhmässä on nykyään lähes 1300 jäsentä, ja virkamiesten lisäksi jäseninä on myös muun muassa yrittäjiä.

Kotipelto suosittelee Twitteriin tutustumista: ”Jos vaikka kesälomalla laiturinnokassa istuskellessa tulee sellainen olo, että mitähän tekisi, niin katsele Twitteriä. Etsi Twitteristä sellaisia ihmisiä, joiden ajatuksista olet tykännyt, ja katso, jos siellä on jotakin, mikä saa sydämen sykähtämään. Pistä kiinnostavat henkilöt seurantaan ja anna viestien kerääntyä sinne, niin niitä voi välillä käydä kurkkimassa.”

Sanastokeskus tärkeä kivijalka

Kotipelto on usein uransa aikana törmännyt termiasioihin. Hän pitää yhtenä ”hallinnon kukkasena” sitä, että usein uudistushankkeen ensimmäisenä tehtävänä on ”toisin nimeäminen”. Esimerkiksi esitäytetty veroilmoitus on pitkä sanaliitto, jota oli ”pakko” käyttää, koska piti tehdä pesäero siihen asti käytettyyn veroehdotukseen. Kotipelto toteaa, että viime aikoina on alkanut kuulla yhä useammin termiä veroehdotus – siitähän siinä pohjimmiltaan kyse onkin.

Sanastokeskukseen Kotipelto tutustui muutamia vuosia sitten ollessaan mukana Palkkahallinnon sanaston laatineessa työryhmässä. ”Terminologin osaaminen ja tapa sovitella yhteen ja nähdä mahdollisuuksia umpisolmujen keskellä oli huikaisevaa, ja opin todella arvostamaan terminologin rautaista ammattilaisuutta”, Kotipelto kertoo. Kun Kotipeltoa sitten pyydettiin mukaan Sanastokeskuksen hallitukseen, hän suostui mielellään.

Kotipelto nostaa esiin erityisesti Sanastokeskuksen merkityksen tietoarkkitehtuurin olennaisena kivijalkatoimijana, mutta sanastotyön merkitys on paljon laajempi: ”Ihan avainasemassa on yhteisen ymmärryksen luominen siitä, mitä termejä me käytämme ja mitä niillä tarkoitamme. Professori Timo Honkela puhui Tulevaisuuden valtiopäivät -tapahtumassa tekoälystä. Honkela mainitsi, että ihmiset eivät kaikki näe värejä samalla tavalla eivätkä kuule ääniä samalla tavalla ja meidän ympäristömme määrittää sitä, mitä kukin milläkin sanalla tarkoittaa.”

Kotipelto pitää tärkeänä, että Sanastokeskuksen ja sanastotyön tunnettuus kasvaisi ja sanastotyön merkitys ymmärrettäisiin laajemmin yhteiskunnassa: ”Sanastotyön avulla voidaan aidosti säästää kustannuksia ja vaivaa, mutta se vaatii kompromisseja.” Kotipelto on tyytyväinen siihen, että julkishallinnossa on monessa paikassa jo herätty sanastotyön tarpeeseen.

Vapaa-ajalla ajatustyötä ja musiikkia

Kotipelto asuu Helsingin Viikissä puolisonsa ja kissansa kanssa. Aikuinen tytär on jo muuttanut pois kotoa.

Kotipelto kertoo, että hänellä työ- ja vapaa-ajan rajat ovat häilyviä ja hän tekee kotonakin paljon ajatustyötä. Esimerkiksi Twitterin selaamiseen Kotipelto keskittyy tyypillisesti lauantai-iltana tai sunnuntaiaamuna. Kotipelto kertoo jäsentävänsä lukemiaan asioita ja niistä syntyviä ajatuksia ja ideoita usein piirtämällä. Kotipellon puolisokin on tottunut siihen, että kotoa löytyy piirroksia joka paikasta.

Musiikki on Kotipellon ja hänen puolisonsa yhteinen harrastus. Kotipelto laulaa ja hänen miehensä soittaa kitaraa. He kuuntelevat musiikkia, käyvät konserteissa ja musisoivat usein yhdessä kotona. Kotipelto pitää musiikkia erittäin tärkeänä hyvinvointia aiheuttavana tekijänä. Kotipelto harmittelee, ettei osaa soittaa pianoa. ”Mistä sitä tietää, jos jonakin päivänä havahdun kokeilemaan jotakin uutta. Sitten joskus, kun jään eläkkeelle, voisin vaikka aloittaa uuden uran musiikin parissa”, Kotipelto haaveilee.