Geoinformatiikan sanastosta neljäs laitos

Riina Kosunen

Päivityshankkeen tausta ja sisältö

Geoinformatiikan sanaston ensimmäinen laitos (TSK 32) ilmestyi kaksitoista vuotta sitten, vuonna 2005. Silloin hankkeen rahoittajina olivat Geodeettinen laitos ja maa- ja metsätalousministeriö. Vuonna 2010 puolestaan Maanmittauslaitos käynnisti sanastotyön, ja siitä lähtien Maanmittauslaitoksen ja Sanastokeskus TSK:n sanasto- ja ontologiayhteistyö on jatkunut yhtäjaksoisesti.

Vuonna 2010 sanastotyön käynnistämisen taustalla olivat Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuuria (INSPIRE) koskevan direktiivin täytäntöönpano ja sitä kautta Suomeenkin tulleet käsitteet. Geoinformatiikan sanastosta laadittiin INSPIRE-käsitteillä laajennettu toinen laitos, joka ilmestyi vuonna 2011. Tämän jälkeen Geoinformatiikan sanastoa täydennettiin paikkatiedon laatuun ja julkisen hallinnon paikkatiedon viitearkkitehtuuriin liittyvillä käsitteillä, ja työn tuloksena syntynyt sanaston kolmas laitos julkaistiin vuonna 2014.

Vuonna 2015 todettiin, että Geoinformatiikan sanastoa on jälleen tarpeen täydentää. Nyt erityisaiheena olivat paikkatietoanalyysiin liittyvät käsitteet. Maanmittauslaitoksen asiantuntijat olivat käyttäneet analyysiin liittyviä termejä laitoksen Paikkatietoikkuna-karttapalvelussa, mutta olivat joutuneet toteamaan, ettei heillä ollut yhteistä käytäntöä tai sopimusta siitä, mitä termiä mistäkin käsitteestä käytetään ja millä tavalla määriteltyyn käsitteeseen milläkin termillä viitataan.

Kun sanastoon mukaan tarvittavia uusia analyysikäsitteistä inventoitiin, selvisi, että Paikkatietoikkunassa on toinenkin osio, teemakartta, jossa käytetty termistö kaipasi selkeyttämistä.

Paikkatietoanalyysiin ja teemakarttaan liittyvää sanastotyötä varten muodostettiin omat työryhmänsä. Syksyllä 2016 koottiin lisäksi kolmas työryhmä käymään läpi Geoinformatiikan sanaston aiemmin julkaistut luvut sen kartoittamiseksi, mitä päivityksiä sanastoon tarvitaan neljännen laitoksen julkaisemiseksi.

Viimeksi mainittu työryhmä totesi ensinnäkin, että Geoinformatiikan sanastosta voidaan poistaa geodesian käsitteitä, sillä Geoinformatiikan sanaston kolmannen laitoksen ilmestymisen jälkeen on laadittu valtion julkisen hallinnon suosituksia, joihin sisältyy geodesian sanastoa.

Tämän lisäksi todettiin, että Geoinformatiikan sanaston käsitteitä on päivitettävä sen vuoksi, että nk. julkisen hallinnon paikkatiedon viitearkkitehtuuri eli paikkatiedon kansallista yhteentoimivuutta ja yhteiskäyttöä edistävä tavoitetilakuvaus ja kehittämissuunnitelma, on päivitetty. Haluttiin tarkistaa, että Geoinformatiikan sanastossa ja paikkatiedon viitearkkitehtuurissa olevat käsitekuvaukset ovat keskenään samassa linjassa.

Edellä mainittujen lisäksi sanaston käsitteissä havaittiin muitakin yksittäisiä muokkaustarpeita. Osa näistä, esimerkiksi käsitteiden kohde ja objekti välinen käsitesuhde, havaittiin sanaston muiden muokkausten sivutuotteena katsomalla sanastoa tuorein silmin – kun aiempien sanastolaitosten julkaisemisesta oli kulunut jo vuosia – ja osin uusien asiantuntijoiden voimin.

Sanastotyötä tehneissä kolmessa työryhmässä oli mukana asiantuntijoita Maanmittauslaitoksesta (ja siihen yhdistetystä Geodeettisesta laitoksesta), Sanastokeskuksesta sekä Tilastokeskuksesta ja Helsingin kaupungilta.

Paikkatietoanalyysi ja teemakartta – sanaston uudet luvut

Alun perin paikkatietoanalyysin ja teemakartan asiantuntijoiden ajatus oli, että kummankin aihepiirin osalta sanastoon sisällytettäisiin ainoastaan Paikkatietoikkunassa mainitut käsitteet. Pian kuitenkin huomattiin, että pelkät Paikkatietoikkunan käsitteet muodostaisivat varsin ohuen ja aukkoisen kokonaisuuden. Mukaan tarvittiin yläkäsitteitä, jotta saatiin selvitettyä käsitteiden väliset hierarkiasuhteet. Lisäksi mukaan oli otettava myös sellaisia vierus-, ala- ja lähikäsitteitä, joita ei Paikkatietoikkunassa esiinny. Vain vertaamalla kutakin käsitettä vierus- ja lähikäsitteisiinsä saatiin selville, mitä yhteistä ja mitä eroavaisuutta läheisesti yhteen liittyvillä käsitteillä on ja millaisia assosiatiivisia suhteita käsitteiden välillä on.

Ilman yläkäsitteen paikkatietoanalyysimenetelmä määrittelyä olisi varmaankin jäänyt epäselväksi, ovatko Paikkatietoikkunan analyysitoiminnoissa vaihtoehtoisiksi ”menetelmiksi” annetut leikkaus, yhdiste, leikkaavien kohteiden suodatus, tunnuslukujen laskenta ja vyöhyke kaikki todella ’menetelmiä’ (mihin termit yhdiste ja vyöhyke eivät viittaa) vai onko osa kenties menetelmän soveltamisen lopputuloksia.

Ja jotta saatiin määriteltyä teemakartan alakäsitteeksi tunnistettu pistesymbolikartta, oli pohdittava myös, mikä on pistekartta. Vain näin saatiin selville, viittaavatko nämä termit samaan käsitteeseen vai onko näistä toinen toisen yläkäsite vai kenties vieruskäsite.

Paikkatietoanalyysin ja teemakartan käsitteistöä työstettiin lähes kaksi vuotta, ja tuona aikana aineisto rajautui useaan kertaan uudelleen. Moni alkuvaiheessa määritelty käsite jätettiin myöhemmin pois ja kuitattiin vaikkapa vain maininnalla jonkin toisen käsitteen huomautuksessa. Esimerkiksi paikkatietoanalyysin tyypit laskennallinen analyysi ja visuaalinen analyysi jätettiin lopulta sanastosta pois, samoin Paikkatietoikkunassa keskeiset toiminnot valinta ja suodatus, joiden lopulta arveltiin sittenkin vastaavan yleiskielen merkitystä. Teemakartan puolelta taas koettiin tarvittavan käsitteitä tilastotieto ja tilastointiyksikkö, mutta lopulta käsitteet rajattiin sanaston ulkopuolelle.

Lopputulos on, että paikkatietoanalyysiin liittyviä käsitteitä on Geoinformatiikan sanastossa noin viisitoista kappaletta ja teemakarttaan liittyviä käsitteitä kolmisenkymmentä. Vaikka sanastoon lopulta päätyi suhteellisen pieni joukko käsitteitä, lopputuloksen aikaansaaminen vaati paljon työtä. Kummassakin sanastoluvussa (analyysi ja teemakartta) haasteena oli yhtäältä se, ettei monia käsitteistä ollut aiemmin määritelty kansainvälisessäkään kirjallisuudessa. Toinen ja vähintään yhtä suuri ongelma oli se, että käsitekuvauksia löytyi, mutta kuvaukset olivat pinnallisia, puutteellisia tai virheellisiä tai – sinällään laadukkaatkin kuvaukset – keskenään ristiriitaisia.

Mietittiin, ovatko esimerkiksi päällekkäisanalyysi (engl. overlay analysis) ja läheisyysanalyysi (engl. proximity analysis) paikkatietoanalyysimenetelmiä vai sittenkin paikkatietoanalyysin tyyppejä, ja päädyttiin lopulta jälkimmäiseen.

Lisäksi sanastotyötä tehneiden kolmen työryhmän kokoonpano muuttui useaankin kertaan työskentelyn aikana. Tällöin aiemmalla työryhmällä tehdyt ratkaisut saattoivat muuttuneen kokoonpanon näkökulmasta vaikuttaa epäsopivilta. Joskus taas ryhmään saadut uudet jäsenet toivat mukaan uutta, ryhmästä aiemmin puuttunutta asiantuntijanäkökulmaa, joka oli otettava huomioon kautta linjan, jokaisen käsitteen kohdalla.

Sanaston analyysi- ja teemakarttalukuja työstäneet sanastotyöryhmät joutuivat useaan otteeseen toteamaan tekevänsä pioneerityötä, johon kaivattaisiin itse asiassa kommentteja kansainväliseltäkin yleisöltä. Sanaston lausuntokierroksella tyydyttiin kuitenkin pyytämään vain kotimaisen käyttäjäkunnan näkemyksiä.

Paikkatiedon viitearkkitehtuuri ja muut päivityksen aiheet

Geoinformatiikan sanaston käsitteitä oli päivitettävä sen vuoksi, että julkisen hallinnon paikkatiedon viitearkkitehtuuri oli päivitetty. Haluttiin tarkistaa, että Geoinformatiikan sanastossa ja paikkatiedon viitearkkitehtuurissa olevat käsitekuvaukset ovat keskenään samassa linjassa.

Tämän vuoksi tarkasteluun oli otettava esimerkiksi Geoinformatiikan sanaston kolmannen laitoksen käsite metatietopalvelu:

metatietopalvelu
palvelu, joka mahdollistaa resursseja kuvailevan metatiedon tallentamisen sekä resurssien etsimisen metatiedon perusteella
[lähde: Geoinformatiikan sanaston kolmas laitos (TSK 45, 2014)]

Paikkatiedon viitearkkitehtuurissa metatietopalvelu oli kuitenkin luokiteltu nimenomaan rajapintapalveluksi eli koneiden tai ohjelmistojen väliseksi palveluksi, ei ihmiskäyttäjille tarkoitetuksi palveluksi. Tämä tarkennus yläkäsitteeseen tehtiin.

Toinen muutos koski käsitettä hakupalvelu:

hakupalvelu
rajapintapalvelu, joka mahdollistaa paikkatietoaineistojen ja paikkatietopalveluiden etsimisen metatiedon perusteella
[lähde: Geoinformatiikan sanaston kolmas laitos (TSK 45, 2014)]

Paikkatiedon viitearkkitehtuurissa hakupalvelu oli tunnistettu nimenomaan metatietopalvelun alakäsitteeksi. Niinpä Geoinformatiikan sanaston käsitteen yläkäsitettä muutettiin tässäkin kohtaa.

Metatietopalvelulle oli paikkatiedon viitearkkitehtuurissa listattu hakupalvelun lisäksi kaksi muuta alakäsitettä, luettelopalvelu ja ontologiapalvelu, ja nämä käsitteet lisättiin myös Geoinformatiikan sanastoon.

Geoinformatiikan sanastossa toisesta laitoksesta lähtien ollutta käsitettä skeemapalvelu puolestaan ei ollut mainittu paikkatiedon viitearkkitehtuurissa eikä käsitettä asiantuntijoiden mukaan ollut muutenkaan otettu käyttöön. Tämän vuoksi käsite poistettiin Geoinformatiikan sanastosta.

Paikkatiedon viitearkkitehtuurissa oli kuvattu myös käsite tallennuspalvelu, joka puuttui Geoinformatiikan sanaston kolmannesta laitoksesta. Käsite lisättiin sanastoon.

Kaavio: Rajapintapalvelut [lähde: Geoinformatiikan sanaston neljännen laitoksen luonnos, joulukuu 2017, muokattu]

Paikkatiedon viitearkkitehtuuriasiakirjan johdosta sanastossa piti tarkistaa käsitteiden tietotuotemäärittely ja tietotuoteseloste välinen suhde. Geoinformatiikan sanaston kolmannessa laitoksessa nämä termit oli merkitty toistensa synonyymeiksi:

tietotuotemäärittely; tietotuoteseloste
en data product specification
dokumentti, jossa tietotuote kuvataan yksityiskohtaisesti tuotannon, myynnin, käytön tai jonkin muun toiminnan tarpeisiin
[lähde: Geoinformatiikan sanaston kolmas laitos (TSK 45, 2014)]

Paikkatiedon viitearkkitehtuuriasiakirjassa näitä kahta käsitellään kuitenkin eri käsitteinä. Tämän vuoksi Geoinformatiikan sanastoa oli muokattava:

tietotuotemäärittely
en data product specification
dokumentti, jossa tietotuote määritellään yksityiskohtaisesti

tietotuoteseloste
en data product description
kuvaus tietotuotemäärittelyä soveltavasta tietotuotteesta

Yhdiste, peitto ja muita paikkatietotermejä

Geoinformatiikan sanaston neljännen laitoksen luonnoksesta pyydettiin lausuntoja kesällä 2017 järjestetyllä lausuntokierroksella. Lausuntokierroksella saatiin arvokasta palautetta paitsi geoinformatiikan alan asiantuntijoilta, myös kielen ammattilaisilta, kuten kääntäjiltä, terminologeilta ja kielenhuoltajilta.

Paikkatietoikkunassa yhdestä paikkatietoanalyysimenetelmästä käytetään nimitystä yhdiste (engl. union). Lausuntokierroksella Kotimaisten kielten keskuksen asiantuntijat kiinnittivät huomiota siihen, että jos käsite määritellään menetelmäksi, sen nimitys ei kielelliseltä kannalta voi olla yhdiste, sillä suomen kielessä sana yhdiste viittaa menetelmän soveltamisen lopputulokseen, ei itse menetelmään. Ja maallikollehan sanasta yhdiste tulee mieleen lähinnä kemiallinen yhdiste. Kotuksen termiehdotus oli yhdistemenetelmä.

Sanastotyöryhmä hiukan yllättyi palautteesta: termi yhdiste on solahtanut jokapäiväiseen ammattikielenkäyttöön niin, ettei sitä edes hahmota yleiskielen merkityksestä poikkeavaksi. Työryhmä kyllä myönsi, ettei yhdiste ole paras mahdollinen nimitys menetelmäkäsitteelle, mutta arveli aluksi, ettei mitään varteenotettavaa ja käytännöllistä termiä kuitenkaan löydy tilalle. Kotuksen ehdottama yhdistemenetelmä koettiin liian pitkäksi ja kömpelöksi. Sitten työryhmä kuitenkin huomasi, että voisihan menetelmän nimi voisi olla yksinkertaisesti yhdistäminen. Näin ollen termimuoto yhdiste varattiin yhdistämisen lähikäsitteelle: yhdistäminen-menetelmän lopputulokselle.

yhdistäminen; ~yhdiste (menetelmän tulos); ~unioni (menetelmän tulos)
en union
päällekkäisanalyysissa käytettävä paikkatietoanalyysimenetelmä, jonka tuloksen muodostavat kohteet, jotka kuuluvat jompaankumpaan tai molempiin lähtöjoukoista
[lähde: Geoinformatiikan sanaston neljännen laitoksen luonnos, joulukuu 2017]

Toinen esimerkki Geoinformatiikan sanaston termipulmista on käsite, jonka nimitys englanniksi on coverage. Käsitteellä ei ole ollut vakiintunutta vastinetta suomeksi. Geoinformatiikan sanaston eri laitoksissa puute on tiedostettu ja käsitteelle on annettu termiehdotuksia. Kuitenkin termiehdotusta on jouduttu eri sanastolaitosten välillä muuttamaan, sillä aiemmat ehdotukset ovat kirvoittaneet sanaston käyttäjiltä kommentteja, joiden mukaan kyseiset termit ovat harhaanjohtavia, kömpelöitä, kummallisia tai muuten vain huonoja.

* paikkatietojakauma
en coverage
alueen kattavana jatkumona esitetty paikkatieto

Paikkatietojakauma voidaan ymmärtää alueen kattavana paikkatietofunktiona,
joka palauttaa annettuun pisteeseen liittyvän tiettyä ilmiötä kuvaavan arvon

[lähde: Geoinformatiikan sanaston ensimmäinen laitos (TSK 32, 2005)]

* paikkatietojatkumo
en coverage
alueen kattavana jatkumona esitetty paikkatieto

Paikkatietojakauma voidaan ymmärtää alueen kattavana paikkatietofunktiona,
joka palauttaa annettuun pisteeseen liittyvän tiettyä ilmiötä kuvaavan arvon.

[lähde: Geoinformatiikan sanaston toinen laitos (TSK 42, 2011)]

Termi paikkatietojatkumo oli ollut Geoinformatiikan sanastossa termiehdotuksena vuodesta 2011 lähtien, mutta esimerkiksi vuonna 2015 sanastotyöryhmä sai palautetta, jossa termiä arvosteltiin läpinäkymättömäksi ja (edelleen) vakiintumattomaksi ja toivottiin sen harkitsemista uudelleen. Ehdotuksia olivat esimerkiksi pinta, peite ja kate.

Sanastotyöryhmä totesi, että termi pinta on Geoinformatiikan sanastossa varattu toiselle käsitteelle, joten sen ottaminen coveragen vastineeksi ei sovi. Listattiin muita vaihtoehtoja. Voisiko toimiva ratkaisu löytyä lainaamalla ja mukauttamalla suoraan latinasta tai englannista, siis esimerkiksi kontinuumi tai koveri...?

Runsaan pohdinnan jälkeen työryhmä päätyi siihen, että termi peitto voisi olla edes jotenkuten toimiva vastine englannin coverage-termille. Ainakin sen avulla saataisiin muodostettua termien yksinkertainen kohde ja kompleksinen kohde vieruskäsitteeksi sopiva termi: peittokohde.

Monta hauskaa hetkeä työryhmässä toki vietettiin, kun maisteltiin uusia yhdyssanoja kuten ”jatkumomuotoinen” → ”peittomuotoinen”, ”paikkatietojatkumo” → ”paikkatietopeitto” ja ”jatkumopalvelu” → ”peittopalvelu”.

Lausuntokierroksella kuitenkin saatiin kieliammattilaisten palautteena, että peitto kuulostaa kovin konkreettiselta ja että eikö sopivampi termiehdotus voisi olla vaikkapa peite.

Niinpä sanastotyöryhmä palasi tarkastelemaan termin peitto sopivuutta ja miettimään, onko termissä jotakin vikaa. Naurusta ei ollut tulla loppua, kun joku luki ääneen työryhmän itse muotoileman huomautuskappaleen lauseen ”Peiton avulla saatava arvo voi olla esimerkiksi lämpötila.”

Tämän jälkeen sanastotyöryhmä totesi, että ehkä peite sitten kuitenkin on parempi: kenties se kuulostaa hiukan vähemmän konkreettiselta eikä herätä aivan niin hilpeitä mielleyhtymiä kuin peitto.

Terminmuutoksen jälkeen työryhmä tosin joutui toteamaan, ettei yhdyssana ”peitepalvelukaan" nyt kaikkein paras ole, kun coverage servicen käyttäjällä (joka on tietokoneohjelma) tuskin on mitään salattavaa...

Jatko

Tämän lehden ilmestyessä Geoinformatiikan sanaston neljännen laitoksen pohjaversio on viimeistelyvaiheessa. Vuoden 2018 alkupuolella sanastotyöryhmä pitää kokouksen, jossa käsitellään viimeiset auki olevat käsitekysymykset ja sanaston kokonaisuus hyväksytään. Tämän jälkeen päästään valmistelemaan julkaisua, joka ilmestynee vuoden 2018 ensimmäisen neljänneksen aikana. Valmis sanaston neljäs laitos tulee löytymään tuttuun tapaan TEPA-termipankista ja pdf-muodossa todennäköisesti sekä Sanastokeskuksen että Maanmittauslaitoksen sivujen kautta.