Carita Bjon – terminologiasta innostunut informaatikko

Päivi Kouki

Carita Bjon on toiminut Kelan tutkimusosaston informaatikkona ja tietoasiantuntijana vuodesta 1992. Hän toimii projektikoordinaattorina Kelan termit -sanastohankkeessa, jonka Kela ja Sanastokeskus käynnistivät vuonna 2007.

Sattumalta informaatikoksi

Bjon kertoo päätyneensä informaatikoksi oikeastaan vahingossa. Alun perin Bjon opiskeli Åbo Akademissa matematiikkaa, fysiikkaa sekä tilastotiedettä. Hän ehti myös toimia matematiikan tuntiopettajana Turun kauppaoppilaitoksessa. Opettajan pätevyyteen tarvittavat pedagogiset opinnot olisi kuitenkin pitänyt suorittaa Vaasassa, mikä tuntui pienten lasten äidistä hankalalta. Saadakseen tutkintonsa valmiiksi Bjon päätti opiskella kirjastotiedettä ja informatiikkaa. ”Kuvittelin kai pääseväni helpolla. Luulin, ettei kirjastonhoitajalta vaadita kovin paljoa – se tuntuu olevan yleinen käsitys”, Bjon naurahtaa. 

Opinnot osoittautuivat kuitenkin sekä oletettua haastavammiksi että mielenkiintoisemmiksi. Matemaatikkona Bjon kiinnostui erityisesti tiedonhakujärjestelmistä, sillä ne perustuvat kaikki matemaattisiin malleihin. Lopulta Bjon päätyi suorittamaan kirjastotieteen ja informatiikan laitokselle sivulaudaturin. Pro gradu -tutkielma liittyi matemaattisten mallien hyödyntämiseen tiedon tallentamisessa ja hakemisessa.

Opiskeluaikanaan Bjon ehti työskennellä sekä Åbo Akademin valtio-opin laitoksella amanuenssin sijaisena että kirjastotieteen ja informatiikan laitoksella assistentin sijaisena. Valmistuttuaan hänen oli tehtävä valinta matematiikan opettajan ja informaatikon töiden välillä. Bjonin mukaan valinta ei ollut helppo: hän oli ajatellut jatkavansa opettajana, eikä kirjastonhoitajan työ houkutellut. ”Informatiikassa minua kiehtoivat loogiset järjestelmät ja se, miten tietoa käsitellään. Perinteinen kirjastotyö ei niinkään kiinnostanut minua”, Bjon muistelee. Bjon sanoo kuitenkin ymmärtäneensä opintojen edetessä, että jos hän ei käyttäisi hankkimaansa tietoa työelämässä, se unohtuisi nopeasti. Niinpä hän haki informaatikon sijaisuutta Kelan tietopalvelussa Turussa. Sijaisuuden jälkeen Bjon sai jatkaa tietopalvelussa, ja työura Kelalla onkin kestänyt jo melkein kaksi vuosikymmentä.

Sanastoprojektin haasteita

Kelan tutkimusyksikön tietopalvelu Turussa lakkautettiin vuonna 2005 organisaatiomuutosten yhteydessä. Bjon jatkoi vastaavana informaatikkona, mutta edessä oli myös uusia haasteita: vuonna 2006 Bjon pyydettiin mukaan työryhmään, jonka tehtävänä oli kehittää sosiaali- ja terveysturvan sähköisten asiakirjojen sisältämän tiedon hallintaa. Työryhmä päätti aloittaa sanastotyön, jonka tarkoituksena on luoda Kelan hoitaman sosiaaliturvan terminologinen sanasto sekä asiasanasto. Näin halutaan helpottaa Kelan ja sen yhteistyökumppaneiden työtä.

Sanastotyö päätettiin toteuttaa yhteistyössä Sanastokeskus TSK:n kanssa, ja se aloitettiin vuonna 2007. Bjonista tuli projektin koordinaattori. Projektin ensimmäinen osa, Kelan terminologinen sanasto – Terveyteen liittyvät käsitteet, julkaistiin kesällä 2010. Tällä hetkellä työn alla on eläkkeisiin liittyviä käsitteitä, ja projektin on tarkoitus jatkua Bjonin mukaan vielä muutaman vuoden ajan: useita Kelan maksamia etuuksia on vielä käsittelemättä. ”Projektia aloittaessamme emme täysin ymmärtäneet, kuinka laaja ja aikaavievä se tulee olemaan”, Bjon toteaa. ”Onneksi – muuten työmäärä olisi voinut tuntua lannistavalta.” Sanastotyö onkin vienyt Bjonin mukanaan niin, että viimeisen vuoden aikana hän on keskittynyt yksinomaan Kelan termit -projektiin.

Kelan termit -projektin laajuus on ilman muuta yksi projektin haasteista. Se tarkoittaa myös, että projektissa tarvitaan useita aihealueittain koottuja asiantuntijaryhmiä. Bjonin mielestä asiantuntijoiden vaihtuvuus tekee projektin koordinoinnista haastavaa, sillä koordinaattorin täytyy osata koota asiantuntijat yhteen. Tähän pystyäkseen koordinaattorin täytyy paneutua jokaiseen aihealueeseen riittävästi. Bjon sanoo törmäävänsä projektissa jatkuvasti uusiin asioihin, mutta toteaa samaan hengenvetoon, että on läpi työuransa tarttunut tehtäviin, joista hänellä ei ole aikaisempaa kokemusta. ”Taidan pitää haasteista”, Bjon naurahtaa. Vaihtuvat asiantuntijaryhmät tarkoittavat myös, ettei yksikään ryhmä ehdi hankkia kovin suurta kokemusta sanastotyöstä. Kelan sanastotyö on kuitenkin suunniteltu jatkuvaksi, jotta sanastoa voidaan tulevaisuudessa ylläpitää. Tällä hetkellä on vielä epävarmaa, miten tämä tulevaisuudessa järjestetään. 

Bjon on mukana myös viranomaisten tietojärjestelmien yhteentoimivuutta lisäävässä JHS-sanastotyöprosessissa Ydinsanastoryhmän jäsenenä. Hän sanoo uskovansa yhteentoimivuusajatteluun, ja toivoo, että tulevaisuudessa myös Kelan ja muiden viranomaisten yhteistyö lisääntyisi. Kelan sanastossa on monia sellaisia käsitteitä, jotka eivät ole vain Kelan organisaation sisäisiä, vaan käytössä myös laajemmin.

Perinteisen sanastotyön puolestapuhuja

Carita Bjon tutustui sanastotyöhön ensimmäisen kerran jo 1980-luvulla, kun hän osallistui Heidi Suonuutin pitämälle sanastotyön peruskurssille Åbo Akademin kirjastotieteen ja informatiikan laitoksella. Sanastotyö vaikutti Bjonista kiinnostavalta. ”Ajattelin silloin, että osallistuisin mielelläni itsekin sanastotyöhön”, Bjon sanoo. Tilaisuus koitti parikymmentä vuotta myöhemmin Kelan termit -projektin yhteydessä. Samalla Bjon on tutustunut paremmin Sanastokeskuksen toimintaan.

”Informaatikot työskentelevät pitkälti työympäristönsä ulkoisen tiedon, kuten tiedonhaun, parissa. Itse olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut myös sisäisen tiedon tallentamisesta ja hallinnasta, jossa on omat haasteensa. Informaatikkojen laatimat tesaurukset liittyvät tiedon hallintaan, ja itse näen terminologisenkin työn juuri tiedon jäsentämisenä. Kelan termit -projektissa keskitytään pääsääntöisesti sisäisen, erityisesti etuuksiin liittyvän, tiedon jäsentämiseen. Tämän yhteyden ymmärrettyäni aloin miettiä, miten nämä ammattiryhmät voisivat toimia yhdessä”, kertoo Bjon. Hänen mukaansa yhteistyöstä voisi olla hyötyä esimerkiksi ontologiatyössä, sillä ontologian luominen ja sen tehokas hyödyntäminen tiedonhakuvälineenä edellyttää paitsi terminologisen työn myös tiedonhaun periaatteiden tuntemista. Bjonin mielestä terminologeille ja informaatikoille voisi muutenkin olla apua toistensa alojen seuraamisesta, ja hän toivoo, että informaatikot osallistuisivat rohkeammin terminologisiin konferensseihin ja seminaareihin. 

Bjon arvelee, etteivät informaatikot välttämättä tiedä, mitä hyötyä yhteistyöstä terminologien kanssa voisi olla. Hän sanoo itsekin yllättyneensä siitä, miten paljon uusia asioita on oppinut Kelan termit -projektissa. Bjon toivoo, että Sanastokeskus ja sen työ saisi enemmän näkyvyyttä. Hänen mukaansa aina ei ymmärretä, milloin sanastotyön menetelmiä kannattaisi hyödyntää – tai ei edes tiedetä, että menetelmiä on olemassa. Bjon kertoo ottavansa Sanastokeskuksen ja sanastotyön esiin aina kertoessaan Kelan sanastoprojektista. Hän näkee terminologisen sanastotyön hyödyllisenä ja toivoo, ettei sitä unohdettaisi: sanastotyö ei saisi jäädä ontologioiden ja XML-skeemojen jalkoihin.

Kielitaito avartaa

Tammisaaressa kasvanut, äidinkieleltään ruotsinkielinen Carita Bjon kertoo oppineensa suomen kielen vasta aikuisiällä. Kotipaikkakunta oli vahvasti ruotsinkielinen, ja koulun suomen opetuksen painopiste oli kieliopissa ja käännöstehtävissä suullisen kielitaidon sijaan. ”Muuttaessani Turkuun opiskelemaan suomen kielen taitoni rajoittui siihen, että osasin tilata kahvilassa kupin kahvia”, nykyisin sujuvaa suomea puhuva Bjon muistelee.

Bjon haki töitä Kelalta oppiakseen paremmin puhumaan ja kirjoittamaan suomea. Aluksi hän kertoo olleensa epävarma ja pyytäneensä aina jotakuta suomenkielistä tarkastamaan kirjoittamansa sähköpostit. Jossain vaiheessa Bjon kuitenkin ymmärsi, ettei voi vaatia itseltään virheetöntä kielitaitoa uskaltaakseen kommunikoida vieraalla kielellä. ”Enhän odota täydellistä kielitaitoa niiltäkään, jotka puhuvat ruotsia vieraana kielenä. Oli vapauttavaa ymmärtää, että virheiden tekeminen ei ole vaarallista”, hän muistelee kielenoppimistaan.

Bjon vietti perheensä kanssa vuoden Saksassa 1970-luvulla. Se oli hänen mukaansa hyödyllinen kokemus myöhemmänkin kieltenoppimisen kannalta: ulkomailla asuessa vierasta kieltä oli pakko uskaltaa puhua. Sen jälkeen Bjon kertoo luottaneensa enemmän kykyynsä oppia. Hän haluaa kannustaa myös toisia käyttämään rohkeammin muitakin kieliä kuin omaa äidinkieltään. Bjonille kielitaidosta on ollut hyötyä työelämässä, koska kielitaito tekee kansainvälisen yhteistyön helpommaksi ja mahdollistaa oman alan tapahtumien seuraamisen myös kotimaan ulkopuolella. Kielitaidottomuuden suurin haitta on kuitenkin Bjonin mukaan se, että maailmankuva jää helposti kapeaksi. Uusien kielten oppiminen sen sijaan avaa uusia näkökulmia.