Kulissit, kaurikotilot ja kastematot – täydennystä Museoalan ja taideteollisuusalan MAO/TAO-ontologiaan

Päivi Kouki & Mari Suhonen

MAO/TAO on museoalan ja taideteollisuusalan käsitteistöön keskittynyt erikoisontologia, joka on koottu kolmen eri asiasanaston käsitteistä. Museoalan ontologia MAO perustuu Museoalan asiasanastoon ja Taideteollisuusalan ontologia TAO puolestaan perustuu Muotoilun ja viestinnän asiasanastoon. Näiden kahden ontologian käsitteet on yhdistetty Yleisen suomalaisen ontologian (YSO) käsitteistöön.

Syksyllä 2015 Sanastokeskus TSK aloitti MAO/TAO-ontologian päivittämisen Museoviraston toimeksiannosta. Työn ensisijaisena tavoitteena oli lisätä ontologiaan uusia käsitteitä, jotka oli koottu museoalan asiantuntijoille Museo 2015 -hankeessa tehdyn kyselyn pohjalta. Lisäksi päivitystyössä päädyttiin muokkaamaan joitain aiemmin julkaistuja käsitteitä ja käsitteiden välisiä suhteita sekä ajantasaistamaan ja yhtenäistämään MAO/TAOn rakennetta. Ontologian tarkistukseen osallistui asiantuntijoita Arkkitehtuurimuseosta, Espoon kaupunginmuseosta, Kirkkohallituksesta, Museovirastosta ja Teatterimuseosta.

Monipuolinen museoala

Ontologian päivitystyössä käsiteltiin museoalan asiantuntijoiden tarvitsemia käsitteitä, jotka puuttuivat MAO/TAO-ontologiasta. Käsite-ehdotukset ryhmiteltiin karkeasti viiteen aiheryhmään: tekstiileihin, kirkollisiin esineisiin, rakennettuun ympäristöön, tanssiin ja teatteriin sekä yleisiin museoesineisiin. Näin terminologit pystyivät työstämään käsitteitä aihealueittain ja asiantuntijat saattoivat halutessaan osallistua vain oman erikoisalansa käsitteistön tarkistamiseen.

Eniten uusia käsitteitä oli ehdotettu ja lisättiin rakennetun ympäristön alalta, noin 440 käsitettä. Ontologiaan täydennettiin paljon konkreettiseen rakentamiseen ja rakenteisiin liittyviä käsitteitä, muun muassa erilaisia kevytbetoneja, kuten huokosbetoni, kuonabetoni ja siporex sekä hirsirakentamiseen liittyvät käsitteet hirsikorjaukset, hirsirakennuksien vauriot ja lamasalvosrakenteet. Lisättävänä oli myös paikkoihin ja tiloihin liittyviä käsitteitä, kuten erämaatilat ja saamelaistilat sekä pelihallit, ruokailuhuoneet ja sellit. Erilaisia tyylejäkin otettiin mukaan, kuten brutalismi, high tech -arkkitehtuuri, kansanrakentaminen ja nikkarityyli. Suunnitteluun liittyviä uusia käsitteitä olivat esimerkiksi rantakaavat, ruutukaavat ja yleiskaavat.

Toiseksi eniten ontologiaan täydennettiin tanssiin ja teatteriin liittyviä käsitteitä, yhteensä noin 200. Esimerkiksi erilaisista lavasteista lisättiin fondit, kulissit ja vinjetit. Tansseihin täydennettiin muun muassa buto, musikaalitanssi ja vapaa tanssi ja teatteriin aristoteelinen teatteri, musta teatteri ja soveltava teatteri. Uusia näyttämötaiteilijoita olivat muun muassa balettimestarit, ballerinat ja diivat.

Tekstiileihin liittyviä käsitteitä lisättiin noin 120. Varsinaisten tekstiilien lisäksi tähän kokonaisuuteen kuului esimerkiksi karibut ja kaurikotilot sekä jakaranda ja balsapuu ja muita eläimiä ja kasveja, joista saadaan materiaaleja. Ontologian uusia kankaita olivat esimerkiksi pikee, tafti ja voilee ja uusia vaatteita talvitakit, t-paidat ja hupparit.

Ontologiaan tuli noin 80 uutta kirkollista esinettä. Sellaisia olivat muun muassa erilaiset ehtoollisvälineet, kuten ehtoollisviinikannut ja öylättirasiat sekä monenlaiset kirkkotekstiilit, kuten alttarien reunusvaatteet ja kastematot.

Lisäksi ontologiaan lisättiin nelisenkymmentä erilaista yleistä museoesinettä kenttäpulloista kynänpyyhkimiin.

Ontologian rakentamisen periaatteita

Erikoisontologioiden käsitteistön rajaaminen on pääsääntöisesti haastavaa. Kuten yllä mainituista käsite-esimerkeistä voi päätellä, MAO/TAOn rajaamista hankaloittaa se, että kulttuuriperintöön ja museoalaan voidaan liittää lähes minkä tahansa alan käsitteitä: aaltolevyt, historialliset tanssit, albojen vyöt, kilpikangas tai vaikkapa barbaarit – viimeksi mainittu vieläpä kahdessa eri merkityksessä. Kuinka valita ne käsitteet ja termit, joita halutaan tarjota ja ylläpitää juuri tässä ontologiassa?

Yleinen ja järkevä toive tuntuu olevan se, että kultakin alalta valittaisiin ylläpidettäväksi oman alan keskeinen käsitteistö ja että muiden ylläpitämiä lähialojen ontologioita voitaisiin hyödyntää omissa sovelluksissa. Toistaiseksi ontologioita ei kuitenkaan ole saatavissa kaikilta aloilta eikä niiden ylläpito ole vakiintunutta. Siksi ainakaan useiden tahojen käyttöön tulevien ontologioiden tiukka rajaaminen ei nykyisellään tunnu mielekkäältä tai mahdolliseltakaan, jos halutaan varmistaa, että tärkeät käsitteet saadaan varmasti käyttöön.

Merkittävä keino ontologian käsitevalikoiman tutkimiseen ja rajaamiseen ovat käsitteiden muodostamat hierarkiat. YSOn mallin mukaiset ja sen käsitteistöön liitetyt ontologiat perustuvat ensisijaisesti hierarkkisiin käsitesuhteisiin, jolloin erikoisontologian käsitteistön vieruskäsitteiden ja alakäsitteiden tarkastelu paljastaa sen, ovatko olennaiset käsitteet mukana ontologiassa. Käsitehierarkioista asiantuntijat huomaavat esimerkiksi sen, puuttuuko käsitteeltä tärkeitä alakäsitteitä, onko jollain käsitteellä suhteettoman paljon alakäsitteitä verrattuna alan tarpeeseen tai ovatko jotkin alakäsitteet turhan harvinaisia ja siksi tarpeettomia ontologiassa.

MAO/TAOn rajausratkaisuja

MAO/TAO-projektissa käsitteistön rajausta pohdittiin esimerkiksi rappaukseen liittyvien käsitteiden kohdalla. MAO-ontologiaan haluttiin lisätä käsite rappaus, joka viittaa eräänlaiseen pinnoitteeseen, sekä sen alakäsitteitä. Asiantuntijoiden mielestä MAOon ehdotettujen rappauksen alakäsitteiden lista oli puutteellinen, ja kun listaa alettiin täydentää, erilaisia rappauksia tuntuikin löytyvän loputtomasti: kolmikerrosrappaus, kaksikerrosrappaus, pohjarappaus, pintarappaus, koristerappaus, terastirappaus, lämpörappaus, kyynelrappaus ja niin edelleen. Lisäksi joihinkin käsitteisiin viitattiin useammalla termillä, mikä vaati oman selvityksensä.

Oli selvää, että kaikkien rappauskäsitteiden lisääminen MAOon ei ollut tarkoituksenmukaista, ja lopulta päädyttiin siihen, että rappaustyypeistä ontologiaan lisätään yleisimmät ja erikoisemmat jätetään pois: esimerkiksi kyynelrappaus on niin harvinainen, että eräskin asiantuntija oli törmännyt siihen vain kerran kymmenien vuosien työuran aikana. Runsaasti keskustelua virisi myös siitä, missä suhteessa erityyppiset rappaukset ja niiden termit ovat toisiinsa. Koska ontologiassa jokaisella käsitteellä pitää olla hierarkkinen yläkäsite, erilaiset rappaustyypit esitetään ontologiassa rappauksen hierarkkisina alakäsitteinä:

rappaus

hienorappaus
kaksikerrosrappaus
kolmikerrosrappaus
koristerappaus
lämpörappaus
pintarappaus
pohjarappaus
roiskerappaus
täyttörappaus
terastirappaus
tikkurappaus

Lisäksi joidenkin käsitteiden välillä on osa-kokonaisuussuhde: esimerkiksi kaksi- ja kolmikerrosrappaus koostuvat erityyppisistä rappauksista (edellinen pinta- ja pohjarappauksesta, jälkimmäinen pinta-, täyttö- ja pohjarappauksesta). Myös nämä suhteet on esitetty ontologiassa, vaikka ne eivät näykään hierarkian kuvauksessa yllä.

Toinen tilanne, jossa asiantuntijat intuitiivisesti hyödyntävät ontologian rakennetta on silloin, kun uudelle käsitteelle ei tunnu löytyvän paikkaa hierarkiasta. Terminologi pohti esimerkiksi sitä, ovatko areenateatterit eräänlaisia näyttämöitä vai teatterirakennuksia. Kumpikaan ei tuntunut sopivan yläkäsitteeksi, koska areenateatteriin sisältyy paitsi näyttämö myös katsomo eikä aina ole kyse kiinteästä teatterirakennuksesta. Hierarkiaa tutkittiin asiantuntijoiden kanssa ja päädyttiin siihen, että ontologiaan tarvitaan aivan uusi käsite teatteritila. Sen alakäsitteiksi voidaan sijoittaa sellaisia tiloja, jotka viittaavat ennemmin esityksessä käytetyn näyttämön ja katsomon muotoon ja järjestämiseen kuin kiinteästi rakennettuun tilaan. Teatteritiloiksi määritettiin seuraavia käsitteitä:

ihmisen määrittämä paikka

teatteritilat

areenateatterit
huoneteatterit
intiimiteatterit
kamariteatterit
mustat laatikot

Ontologian toinen tärkeä rajausperuste hierarkian lisäksi on se, kuinka yleinen tai vakiintunut yksittäinen käsite on. MAO/TAOon saaduista ehdotuksista ontologiaan jäivät lisäämättä lähinnä harvinaisuutensa vuoksi tarpeettomiksi koettuja käsitteitä, kuten coryphéet ja arkunkilvet. Rakennettu hyvinvointi oli ehdolla lisättäväksi, mutta sen todettiin viittaavan tiettyyn kehityshankkeeseen eikä olevan vakiintunut käsite.

Ontologian tekijöiden on tärkeää tunnistaa myös sellaiset termit, joiden synonyymi on jo ontologiassa. MAO/TAOon oli ehdokkaina sellaisia käsitteitä, jotka olivat jo ontologiassa mutta joihin viitattiin siellä eri termillä, kuten piispanhiipat, jonka todettiin viittaavan ontologiassa jo olleeseen mitrat-käsitteeseen. Piispahiipat lisättiin ensisijaiseksi termiksi ja mitroista tehtiin sen synonyymi.

Jatkokehitystä tarvitaan

MAO/TAO kehitettiin suomalaisen ontologiakehityksen alkuvuosina, kun YSOa luotiin Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston FinnONTO-tutkimushankkeessa (2003–2012). Siksi ontologia pohjautuu YSOn varhaiseen versioon, ja uudemman YSOn päivittäminen tähän ontologiaan olisi tarpeellista monesta syystä. Päivityksen yhteydessä YSOn käsitteistö ja käsitesuhteet saatettaisiin mahdollisimman ajantasaisiksi myös MAO/TAOssa. Yhtenäinen käsitteistö helpottaisi sekä ontologian sisällön ylläpitoa että sen teknistä käsittelyä ja julkaisua muun muassa KOKO-ontologiassa.

YSOn uusimman version päivittäminen MAO/TAOn kaltaiseen laajaan ontologiaan on iso työ, koska muutosten tekeminen vaatii käsitekohtaisia tarkistuksia ja olennaisten muutoskohtien tunnistaminen sekä tarkistuksen vaatiman sekä työmäärän arviointi ennen työhön ryhtymistä on vaikeaa. Yhdistelmäontologian rakentamistyöhön kuuluu sekä erilaisten työkalujen avulla tehtävää, koneelliseen päättelyyn perustuvaa työtä että ontologian sisällön ylläpitäjien ja alan asiantuntijoiden käsiteanalyysin perusteella tekemiä käsitekohtaisia ratkaisuja, jotka kuvastavat kyseisen erikoisalan käsitejärjestelmää. Siksi myös YSOn version päivitys erikoisontologiaan vaatii käsityötä. Ontologioiden ylläpidon tueksi tarvittaisiin tehokkaita työkaluja, jotta muutokset saadaan tehtyä kohtuullisessa ajassa ja samalla niin, ettei erikoisontologiassa tarkoituksella tehtyä rakennetta epähuomiossa muuteta virheellisesti.

MAO/TAOa kannattaisi kehittää myös siksi, että ontologian luomisen jälkeen ontologioiden esittämisen yleiset periaatteet ovat muuttuneet ja täsmentyneet. Esimerkiksi homonyymisten termien esitystapa ohjeistetaan nykyään toisin kuin ennen: erimerkityksiset homonyymit suositetaan selkeästi erottamaan kaarisuluissa esitettävällä käyttöalatarkenteella, kuten alpakka (karva) ja alpakka (metalliseokset). Osa näistäkin päivityksistä tehtiin jo tähän versioon, mutta tällä kertaa sovitun työn puitteissa ei ollut mahdollista tunnistaa ja tehdä kaikkia todennäköisesti tarpeellisia muutoksia.

Asiantuntijoiden keskusteluista ilmeni myös useita MAO/TAOn sisällönkehitysehdotuksia, joiden tekemistä kannattaa harkita. Ontologiasta tuntui puuttuvan esimerkiksi erilaisia maavärejä ja lattiatyyppejä sekä ortodoksisia ja katolisia sakramentteja. Jotkut termit, kuten dramatisointi, puolestaan paljastuivat monimerkityksisiksi, joten niitä kannattaisi tutkia ja lisätä tärkeimmät samannimiset mutta erimerkityksiset käsitteet ontologiaan. Tällöin monimerkityksisiä termejä ei epähuomiossa käytettäisi väärässä merkityksessä.

Julkaisu Finto-palvelussa

MAO/TAO-ontologiaan täydennettiin noin 880 uutta käsitettä, ja se sisältää nyt noin 7 600 MAO-käsitettä ja 2 600 TAO-käsitettä. Päivitetty versio on tarkoitus julkaista kesän aikana Kansalliskirjaston Finto-palvelussa sekä itsenäisenä ontologiana että osana KOKO-ontologiaa, jossa useita YSOon yhdistettyjä suomalaisia ontologioita on liitetty toisiinsa.