Kehysanalyysin soveltaminen merenkulun turvallisuuskäsitteisiin

Päivi Pasanen

Johdanto

Onnettomuustutkintaan on kehitetty yleisiä, riskinarviointiin perustuvia menetelmiä, joita sovelletaan myös merellä tapahtuvien onnettomuuksien tutkintaan. Yleensä tutkinnassa keskitytään onnettomuuteen johtaneisiin syihin, olosuhteisiin ja tekijöihin eli keskiössä ovat tapahtumaan liittyvät kausaalisuhteet. Onnettomuustutkinnassa käytettyjen menetelmien lisäksi kausaalisuhteita voidaan tutkia myös terminologisin menetelmin, esimerkiksi kehysanalyysin ja terminologisten koettimien avulla. Tässä artikkelissa kerron tutkimuksestani, jonka tavoitteeni oli rakentaa näitä terminologisia menetelmiä hyödyntäen merenkulun turvallisuuskäsitteiden kehys, jota voisi soveltaa merionnettomuuksien tutkinnassa.

Selostan ensin onnettomuustutkinnassa nykyisin käytettäviä syiden luokitteluja. Sitten kerron kehysanalyysista, uudesta kognitiivisen terminologian menetelmästä, jota on sovellettu menestyksekkäästi vesirakentamisen käsitteisiin. Tämän jälkeen esittelen pilottitutkimukseni, jossa sovelsin kehysanalyysia suomenkielisiin karilleajotapahtuman käsitteisiin.

Merenkulun turvallisuuskäsitteiden kehys onnettomuustutkinnan näkökulmasta

Meriliikenteen turvallisuuden erikoisalalla tyypillisiä käsitesuhteita ovat kausaalisuhteet. Kausaalisuhteella tarkoitan tapahtumaan tai toimintaan liittyvää käsitesuhdetta, jossa tapahtumalla on syy ja seuraus tai toiminnalla tavoite ja tulos. Tapahtuman ja toiminnan erottaa toisistaan myös se, että toiminnalla on aina inhimillinen agentti, kun taas tapahtuman liikkeelle paneva tekijä on jokin muu kuin ihminen. Esimerkiksi purjehtiminen on toimintaa, jossa tekijänä on ihminen, purjehtija. Sen sijaan purjeveneen karilleajo on tapahtuma, koska yleensä oletetaan, että karilleajo ei ole ollut purjehtijan tavoite. Karilleajon syy voi tosin olla inhimillinen erehdys, jossa purjehtija on toimijan roolissa. Tämä kausaalisuhteen määrittely on pitkälle yksinkertaistettu, mutta riittävä moneen terminologiseenkin tarkoitukseen. Tässä artikkelissa tarkastelen karilleajon tapahtumakäsitettä, joten keskityn analyysissani tapahtumaan liittyviin käsitteisiin. Karilleajotapahtuma valikoitui tutkimuskohteeksi, koska karilleajo on merenkulun onnettomuustilastoissa yksi yleisimmistä merionnettomuustyypeistä ja siitä on näin ollen runsaasti aineistoa saatavilla.

Merellä tapahtuvien onnettomuuksien tutkinnassa sovelletaan yleisiä onnettomuustutkintaan kehitettyjä menetelmiä, joiden avulla onnettomuuksiin johtaneita syitä, olosuhteita ja tekijöitä pyritään selvittämään ja välttämään vastaavanlaisten onnettomuuksien toistuminen. Merionnettomuuksien syitä ja seurauksia on tutkittu muun muassa riskinarvioinnin menetelmin, joista ehkä tunnetuimpia ovat James Reasonin 1990-luvulla kehittämä inhimillisen erehdyksen juustomalli (the Swiss cheese model) ja Bayesin verkkomalli (Bayesian Network). Reasonin juustomalli on moniportainen, lineaarinen malli, jossa onnettomuuden edellytyksenä on onnettomuuden estomekanismien yhtäaikainen pettäminen. Tätä tilannetta kuvataan peräkkäin pystyyn asetettujen juustosiivujen reikien osumisella kohdakkain, jolloin reitti estomekanismien ohitse on yhdestä kohdasta avoinna. Bayesin malli on graafinen kuvaus tekijöistä ja niiden välisistä suhteista sekä suhteiden pysyvyyden ja toteutumisen todennäköisyyksistä.

Yleisten riskinarviointimenetelmien soveltamisen lisäksi merenkulun onnettomuuksien tutkinnassa ja ehkäisyssä on otettu oppia ilmailusta, onhan inhimillinen erehdys mukana valtaosassa onnettomuuksia yhtä lailla ilmailussa kuin merenkulussakin. Merionnettomuuksien tutkintaan soveltuva luokittelu on esimerkiksi Scott Shappellin ja Douglas Wiegmannin 2000-luvun vaihteessa kehittämä inhimillisen virheen tarkasteluun tarkoitettu kehys, joka perustuu 300 ilmailuonnettomuuden analyysille (kuva 1). Olen lisännyt kehykseen ylimmäksi turvallisuusilmapiirin kategorian, jonka olen lainannut Snorre Skletin tutkimuksesta. Turvallisuusilmapiirin syykategoriaan kuuluvat esimerkiksi lainsäädäntö ja viranomaismääräykset.

Kuva 1: Shappellin ja Wiegmannin syykategoriat täydennettynä Skletin syykategorioilla.

Shappellin ja Wiegmannin kehys selkeyttää merenkulun turvallisuuskäsitteiden välisten kausaalisuhteiden hahmottamista, koska siinä on otettu huomioon kausaalisuhteiden ketjuttuminen sekä työnjohdolliset ja organisatoriset syyt. Shappell ja Wiegmann esittävät tutkimuksessaan tarkemman luokittelun ketjun lenkkien sisään sijoittuville syille, mutta selvyyden vuoksi en ole liittänyt sitä kuvaan 1. Tämäkään kehys ei ole kokonaisvaltainen kuvaus merenkulun turvallisuuskäsitteistä, koska se keskittyy inhimillisiin syihin – vaikka inhimilliset tekijät kiistämättä ovatkin useimmiten onnettomuuksien perimmäinen syy.
Käsitteellisten ja laskennallisten mallien kehittelystä huolimatta onnettomuustutkinnan alueella ei ole saavutettu yhteisymmärrystä käsitteiden määritelmistä tai onnettomuuksien analysoinnissa käytettävän kehyksen rakenteesta. Erityisesti keskeinen kausaalisuhteen käsite syy on osoittautunut ongelmalliseksi. Merenkulun turvallisuuskäsitteistö on yhä vakiintumatonta ja tutkijat luokittelevat onnettomuuksien syitä eri tavoin. Koska käytössä olevissa analyysimalleissa painotetaan eri tekijöitä eri tavalla, tutkimuksissa on päädytty jopa ristiriitaisiin tuloksiin. Mallien ja luokittelujen moninaisuus ja selkiytymättömyys saattaa jopa ohjata tutkijoita etsimään tapahtumasta tiettyjä asioita ja unohtamaan toisia. Luokittelun avulla on mahdollista esimerkiksi korostaa tekniikan osuutta inhimillisen tekijän sijasta. Tieteellisissä tutkimuksissa käytetyt luokittelut perustuvat aiempiin luokitteluihin, mutta koska kattavaa, kaikkiin tarkoituksiin sopivaa luokittelua ei ole olemassa, kukin tutkija on muokannut luokitteluja omiin tavoitteisiinsa sopivaksi. Tämä tekee matemaattisten laskelmien ja erilaisten mallien tuottamien tulosten vertailusta haastavaa.

Merenkulun ja onnettomuustutkinnan asiantuntijat myöntävät, että alalla on selkeästi tarvetta käsitteistön selkiyttämiselle ja yhtenäistämiselle sekä systemaattiselle mallille, jossa tarkastelu tehdään ylhäältä alas eli tapahtuman kokonaisuudesta sen osiin. Koska en löytänyt onnettomuustutkintaa käsittelevistä tutkimuksista merkkejä terminologisten työkalujen käytöstä ja koska käsitteistön selkiyttäminen on terminologisen tutkimuksen ydinaluetta, halusin selvittää, voisiko terminologian kognitiivisen suuntauksen työkaluvalikoimaan kuuluva kehysanalyysi olla vastaus tähän tarpeeseen. Tavoitteeni on luoda karilleajotapahtuman kehys, jota voisi hyödyntää sekä tieteellisessä tutkimuksessa että onnettomuustutkinnassa. Kumpaankin tarkoitukseen sopivan kehyksen on toisaalta oltava joustava, jotta se sallii käsitteiden dynaamisuuden ja soveltamisen vaihteleviin tarkoituksiin, ja toisaalta vakaa, jotta se tarjoaa yhteisen rungon tutkimustulosten vertailuun.

Terminologian kognitiiviset suuntaukset

Terminologisessa tutkimuksessa tapahtuneen kognitiivisen käänteen ensimmäisenä ilmentymänä voidaan pitää 2000-luvun vaihteessa syntynyttä, kielen sosiaalista ulottuvuutta painottavaa sosiokognitiivista terminologian suuntausta. Toinen, samoihin aikoihin syntynyt terminologian suuntaus on kommunikatiivinen terminologia. Uusimpana terminologian kognitiivisena suuntauksena voidaan pitää kehysperustaista terminologiaa, jossa terminologinen käsiteanalyysi yhdistyy semantiikan alalla jo pitkään käytössä olleeseen kehysanalyysiin.

Terminologian kognitiiviset suuntaukset syntyivät vastaamaan perinteisen terminologian teorian rajoituksiin. Aiemmat terminologian teoreettiset suuntaukset eivät arvostelijoiden mielestä antaneet riittävästi työkaluja terminologisen tiedon järjestämiseen. Terminologian teorian sanottiin keskittyvän liiaksi staattisiin oliokäsitteisiin dynaamisten toiminta- ja tapahtumakäsitteiden kustannuksella. Käsitejärjestelmäkaavioita pidetään staattisina ja todellisesta kielenkäytöstä irrallisina. Arvostelijoiden mukaan ne eivät vastaa tapaa, jolla tieto järjestyy ihmisen mielessä, sillä esimerkiksi toiminta kytkeytyy aina johonkin ympäristöön. Terminologian kognitiiviset suuntaukset ottavat huomioon sen, että käsitetiedolla voidaan ajatella olevan kolme tasoa: kognitiivinen, lingvistinen ja kommunikatiivinen. Kognitiivinen taso kuvaa sitä, miten tieto rakentuu ja järjestyy ihmisen mielessä eli ajatusprosesseissa. Lingvistinen taso kuvaa sitä, miten kognitio puetaan sanoiksi eli miten käsitteitä määritellään ja nimetään. Kommunikatiivisella tasolla kuvataan sitä, miten käsitteistä viestitään tietyssä viestintätilanteessa.

Kehysanalyysi terminologisena menetelmänä

Terminologian kognitiiviset suuntaukset ovat tuoneet terminologiseen tutkimukseen uusia menetelmiä ja työkaluja, kuten kehysanalyysin ja terminologiset koettimet, jotka ovat terminologisen tiedon poimintaan soveltuvia kielellisiä ilmauksia. Charles Fillmoren kehysteoriaa hyödyntävä kehysanalyysi on kehysperustaisen terminologian (frame-based terminology) tutkimusmenetelmä ja terminologisen tiedon järjestämisen työkalu, joka yhdistää kielellisen ja käsitteellisen analyysin. Analyysin tavoitteena on rakentaa kielestä riippumattomia prosessimalleja (event template).

Kehysanalyysissa kehys on kokonaisrakenne, joka kuvaa olion, tilanteen tai tapahtuman toisiinsa liittyvien käsitteiden järjestelmänä. Kehyksessä yhtä käsitettä ei voi ymmärtää ilman samaan järjestelmään kuuluvien muiden käsitteiden ymmärtämistä. Kun yksi järjestelmään kuuluva käsite tuodaan tekstiin tai viestintään, muut saman järjestelmän käsitteet ikään kuin seuraavat mukana käsitteiden välisten kytkösten vuoksi. Kehykset ovatkin kognitiivisia välineitä, jotka kytkevät viestijöiden taustatiedon tilannetietoon ja ohjaavat tilanteen tulkintaa. Kehys siis sisältää ennakkokäsityksen todellisuuden rakentumisesta. Viestintätilanteessa tietty tietorakenne aktivoituu ja kaikkea siihen kuuluvaa sovitetaan tilanteeseen. Tulkinnan lähtökohtana on tilannekonteksti ja sen ymmärtäminen. Esimerkiksi sanan hella mainitseminen saa kuulijan rakentamaan mielikuvan koko keittiöstä, johon hella assosioituu. Toinen esimerkki on tiedotusvälineiden kautta välitetty uutinen tilanteesta, jossa on tapahtunut karilleajo. Jo yksin karilleajon mainitseminen saa kuulijat sijoittamaan tapahtuman merelle tai sisävesille. Jos tilanteeseen liittyy alus, merelle sijoittumisen kehikko vahvistuu entisestään. Kehyksen käsite tulee lähelle kognitiotieteen skeeman käsitettä, joka on yksittäisen ihmisen kognitioon liittyvä, kun taas kehys on sosiaalisesti jaettu. Käsiteanalyysista kehysanalyysi eroaa siinä, että kehysanalyysin tarkoitus on luoda yleinen kehys, johon käsitteet sijoitetaan, kun kehystä sovelletaan erikoisalatiedon järjestämiseen. Kehys on olemassa ilman, että siihen sijoittuvat käsitteet olisi tarpeen nimetä.

Kehysanalyysi sopii erityisen hyvin erikoisalatekstien analyysiin, koska erikoisalateksteillä on taipumus mukautua kehyksiin viestijöiden yhteisymmärryksen lisäämiseksi. Teksteissä voi sanoa olevan jo sisään rakennettuna kehyksiä. Sanastotyön ja tutkimuksen tarpeisiin tehtävä kehysanalyysi perustuu tekstikorpuksille ja niistä korpustyökalujen avulla poimitulle erikoisalatiedolle, johon kuuluvat ennen kaikkea käsitteiden nimitykset, käsitepiirteet ja käsitesuhteet. Poimittujen käsitepiirteiden avulla voidaan muodostaa käsitteille määritelmiä. Tällä tavalla saadaan rakennettua käsitejärjestelmää ja käsitekehystä eteenpäin, koska näin saadaan selville lähikäsitteitä ja käsitteiden välisiä suhteita. Jos käytössä on monikielinen korpus, voidaan analyysi tehdä yhtä useammalla kielellä ja päästään heti vertaamaan käsitteitä eri kielissä.

Pamela Faberin kehysanalyysimalli vesirakentamisen käsitteistä

Kehysperustaiseen terminologiaan liittyvää tutkimusta on viime vuosina tehty erityisesti professori Pamela Faberin tutkimusryhmässä Granadan yliopistossa. Faberin tutkimusryhmän luomassa vesirakentamisen käsitteiden tulkintakehyksessä tapahtuman makrokategoriat ovat agentti, prosessi, kohde ja seuraus, jotka asettuvat kehykseen rinnakkain. Makrokategorioiden väliset suhteet ovat pysyviä, vaikka osallistujat, kuten agentti, tapahtuma, kohde ja seuraus vaihtuvat. Tämä kehys kuvaa tapahtuman makrorakennetta perustasolla ja on siksi kielestä ja kulttuurista riippumaton. Kuvan 2 esimerkkikehys on yksinkertaistettu versio Faberin tutkimusryhmän luomasta vesirakentamisen makrotason kehyksestä.

Kuva 2: Vesirakentamisen yksinkertaistettu makrotason kehys.

Kehyksen rakentamista varten Faberin tutkimusryhmän tutkijat hakivat vesirakentamista käsittelevästä aineistosta konkordanssit eli tiettyjen hakusanojen esiintymät konteksteineen, kollokaatiot eli kahden sanan konventionaalistuneet ilmaukset, toistuvat kaavat ja 2–5 sanan klusterit eli usein yhdessä esiintyvien sanojen muodostamat sanaliitot. Konkordanssien avulla ryhmä sai muun muassa selville, että käsite eroosio on prosessi, jolla on kesto (lyhyt, keskipitkä, pitkä) ja suunta, se tapahtuu tiettynä vuodenaikana tietyssä paikassa ja vaikuttaa tiettyyn ympäristön oliokäsitteeseen tuottamalla siihen muutoksen. Prosessin alkuunpanevana agenttina voi toimia luonnonvoima tai ihminen.

Kehysanalyysi karilleajotapahtumasta

Faberin tutkimusryhmän kehittämä menetelmä vaikutti sopivalta sovellettavaksi merenkulun turvallisuuskäsitteiden tarkasteluun, sillä tapahtuma- ja toimintakäsitteet ovat keskeisiä myös merenkulun erikoisalalla. Seuraavaksi kerron tutkimuksestani, jossa sovelsin kehysanalyysia karilleajotapahtumaan suomenkielisellä onnettomuustutkintaselostuksista kootulla aineistolla. Selostukset ovat vapaasti saatavilla Onnettomuustutkintakeskuksen internet-sivustolla. Onnettomuustutkintakeskus tutkii sellaiset meriliikenneonnettomuudet, jotka ovat tapahtuneet Suomen aluevesillä. Selostukset on järjestetty liikennemuodon mukaan ja ryhmitelty teemoittain. Valitsin kohteeksi karilleajotapahtuman ja rajasin aineiston vuosina 2005–2014 tapahtuneisiin kauppa-alusten karilleajoihin.

Aiemmassa tutkimuksessani (Pasanen 2014) olen esitellyt terminologisen tiedon poiminnan mallin, jossa yhdistyvät niin sanottujen siementermien ja terminologisten koettimien käyttö. Siementermeillä tarkoitan jonkin erikoisalan ydintermejä, joilla tiedonpoiminta aloitetaan ja jotka tuottavat aineistosta uusia termejä. Terminologiset koettimet ovat kielellisiä keinoja, joiden avulla aineistosta voidaan paikallistaa terminologista tietoa. Terminologiset koettimet ovat osoittautuneet erityisen hyödyllisiksi käsitteiden välisten kausaalisuhteiden poiminnassa tekstiaineistosta.

Ensin tuotin aineistostani korpustyökalun avulla listan kausaalisuhteen vahvojen verbikoettimien aiheuttaa, aiheutua, johtaa ja johtua sekä substantiivien syy ja seuraus esiintymistä eri taivutusmuodoissaan ja konteksteineen. Haun tuottamassa listassa hakulausekkeen esiintymät ovat alakkain ja kohdistettuina alkamaan samalta kohdalta, jolloin niiden lähiympäristön tarkastelu on mahdollista. Haut tuottivat 390 osumaa, joista 235 otin mukaan karilleajon kehykseen.
Kahdesta substantiivikoettimesta tuottoisampi oli substantiivi syy, jonka tuottamat osumat sisälsivät tietoa karilleajon tai siihen liittyvien muiden tapahtumien välittömistä syistä:

(1) Uppoamisen välittömänä syynä oli aluksen rungon epätiiveys avoimena olleen valoventtiilin ja virheellistä rakennetta olleen käymälän johdosta.

Substantiivi seuraus hakuehdolla seurauksena tuotti tietoa tapahtumasta Y, jonka aiheuttaja oli X. Esimerkissä 2 tapahtumakäsite Y on karilleajo, jonka aiheuttaja X on sitä edeltävä tapahtuma eli poikkeama reitiltä. Esimerkissä näkyy selkeästi, miten merenkulun turvallisuuden alalla kausaalisuhteet ketjuttuvat, sillä poikkeaman reitiltä aiheuttaa inhimillinen toiminta eli virhe ohjailussa. Esimerkissä 2 on toinenkin koetin eli verbikoettimista toiseksi eniten osumia tuottanut verbi aiheuttaa, joka tuotti hakuehdolla aiheutta* lähes sata kelvollista osumaa ja monipuolista tietoa syistä ja seurauksista:

(2) Pienikin virhe ohjailussa aiheuttaa nopeasti usean metrin poikkeaman reitiltä seurauksena mahdollisesti karilleajo - -

Verbikoettimista eniten osumia tuotti verbi johtua hakuehdolla johtu*, joka on usein muodossa johtuen:

(3) Luotsin vireystila oli todennäköisesti normaalia alempi johtuen viimeaikaisesta sairaudesta sekä irtisanomisesta.

Esimerkissä 3 on kaksi syykäsitettä sairaus ja irtisanominen, joiden todennäköinen seuraus ja tulos oli luotsin vireystilan aleneminen. Esimerkissä kuvatut syyt ovat lenkkejä onnettomuuteen johtaneessa kausaalisuhteiden ketjussa, mutta välitöntä syytä karilleajoon on etsittävä muualta tekstistä.

Verbit johtaa ja aiheutua tuottivat huomattavasti vähemmän kelvollisia osumia kuin verbit johtua ja aiheuttaa. Lisäksi niiden tuottamissa osumissa kausaalisuhteen luonne oli erilainen, sillä verbin johtaa tuottamat osumat sisälsivät erityisesti tietoa siitä, mitä voi tapahtua tai olisi voinut tapahtua, ja verbin aiheutua tuottamissa osumissa puolestaan oli tietoa siitä, mitä vahinkoja olisi voinut syntyä tai mitä vahinkoja ei syntynyt:

(4) Hallitsematon irtoaminen olisi voinut johtaa suurempiin vaurioihin.

(5) Karilleajosta ei aiheutunut henkilö- tai ympäristövahinkoja.

Hakutulosten analyysin perusteella loin kuvan 3 mukaisen karilleajotapahtuman kehyksen Faberin tutkimusryhmän kehysesimerkin mukaisesti (ks. kuva 2).

Kuva 3: Karilleajotapahtuman tulkintakehys.

Karilleajotapahtuman kehyksessä elementit ovat toisiaan seuraavia tapahtumia, sillä tekemäni haun tuloksesta näkyy selkeästi, miten tapahtumaan johtaneet syyt muodostavat aina ketjun ja miten paljon tapahtumiin liittyy epävarmuutta ja vaihtoehtoisia tai mahdollisia toteutumia. Tämäkin tutkimus jättää kuitenkin avoimeksi kysymyksen, kuinka kauas on mentävä, jotta onnettomuuden perimmäinen syy selviää.

Johtopäätökset

Tutkimukseni tuottaman tiedon avulla toivottavasti päästään vähän lähemmäksi tavoitetta rakentaa kokonaisvaltainen kehys merenkulun turvallisuuskäsitteiden tutkimukseen sekä merionnettomuuksien analysoinnin ja raportoinnin yhtenäistämiseksi. Kokonaisvaltaisen mallin yksi tavoite onkin, että onnettomuustutkijat osaisivat kiinnittää huomiota kaikkiin mahdollisiin onnettomuuteen liittyviin tekijöihin ja selvittäisivät niiden osuuden tapahtumaan. Kehysten selvittäminen luo myös pohjaa valmistautumiselle erilaisiin skenaarioihin ja skenaarion toteutuessa tapahtumien ketjua on ehkä mahdollista ohjata haluttuun suuntaan eli toteutuva skenaario voi olla (enemmän tai vähemmän) hallittu. On tärkeää rakentaa kehykset mahdollisimman tarkoiksi, jotta erilaiset mahdollisuudet voidaan ottaa huomioon. Tähän kehyspohjainen terminologia tarjoaa yhden työkalun.


Kirjallisuutta