Opetustoimen sanastotyö

Sirpa Suhonen

Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti elokuussa 2010 opetustoimen sanastotyön osana Oppijan verkkopalvelukokonaisuuden esiselvitystä. Oppijan verkkopalvelukokonaisuuden tavoitteena on tuottaa kattavasti opiskelua ja siihen hakeutumista, oppimista ja urasuunnittelua tukevia palveluja elinikäisen oppimisen periaatteella. Palvelu on tarkoitettu muun muassa koulutustietoa hakeville, koulutukseen hakeutujille, opiskelijoille, opetuksen ja koulutuksen järjestäjille sekä eri viranomaistahoille. Oppijan verkkopalvelukokonaisuus toteutetaan valtiovarainministeriön koordinoiman sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelman (SADe) hankkeena.

Sanastotyöryhmässä oli mukana edustajia Opetushallituksesta, opetus- ja kulttuuriministeriöstä, Pohjois-Karjalan aikuisopistosta ja Turun yliopistosta. Työskentelyn alkaessa työryhmä kokosi noin 800 termiehdokasta muun muassa opetustoimen lainsäädännöstä, olemassa olevista sähköisistä hakupalveluista sekä koulutustiedon verkkopalvelujen aineistoista. Sanastokeskus TSK piti työryhmälle sanastotyön peruskurssin syyskuun lopulla, ja Sanastokeskuksen terminologi tuli mukaan työryhmän työhön lokakuussa. Työryhmä työskenteli tiiviisti loppuvuoden 2010, ja ensimmäinen opetustoimen sanastoluonnos käsitteiden määrittelemiseksi Oppijan verkkopalvelukokonaisuuden toteutuksen tarpeita varten valmistui tammikuussa 2011.

Opetustoimen sanastoluonnos sisältää noin 240 Oppijan verkkopalveluihin liittyvää käsitettä. Sanastoluonnoksessa on selvitetty terminologista käsiteanalyysia käyttäen opetukseen ja koulutukseen, hakuun ja valintaan sekä tutkintoon ja todistuksiin liittyviä käsitteitä (111 käsitettä). Niille on laadittu määritelmiä ja määritelmiä täydentäviä huomautuksia sekä käsitekaavioita. Loput käsitteet on listattu aakkosjärjestyksessä otsikoiden Opetustoimen käytössä olevat julkishallinnon ydinkäsitteet ja Muita opetustoimeen liittyviä käsitteitä alle. Osalle muista käsitteistä on kerätty käsitekuvauksia eri lähteistä. Sanastoluonnoksen kaikkea aineistoa ei siis ole käsitelty systemaattisen sanastotyön menetelmin.

Opetustoimen sanastoluonnos on suomenkielinen. Termit ja käsitekuvaukset ovat suomeksi, mutta sanastoon on tarkoitus lisätä myöhemmin myös ruotsinkieliset vastineet.

Pilotti osana julkisen hallinnon sanastotyötä

JHS 175 Julkisen hallinnon sanastotyöprosessi -suosituksessa kuvataan Suomen julkisen hallinnon organisaatioiden käyttöön tarkoitettu yhteinen prosessi, jonka avulla julkisen hallinnon toimijat pystyvät keskenään harmonisoimaan toiminnassaan käyttämiään käsitteitä. Opetustoimen sanastoa laatinut työryhmä työskenteli tämän suosituksen mukaisesti opetustoimen intressiyhteisönä ja pilottina kansallisessa sanastotyössä. Intressiyhteisön tehtävänä on selvittää oma tietojenvaihtotarpeensa, kartoittaa oman hallinnon- tai erikoisalansa olemassa oleva sanasto ja organisoida itsensä harmonisoimaan sekä täydentämään tätä sanastoa. Opetustoimen sanastotyöryhmän työskentelyssä pilotoitiin sekä tätä kansallista sanastotyöprosessia että siinä käytettäviä sähköisiä välineitä (www.jhsmeta.fi).

Tämä asetti omat haasteensa työskentelylle. Olisi luonnollisesti ollut helpompaa määritellä opetustoimen käsitteitä, jos hallinnonalojen yhteisillä käsitteillä olisi jo ollut valmiit määritelmät. Näin ei kuitenkaan ollut, joten työryhmän piti miettiä, mitkä käsitteet ovat yhteisiä ja mitkä nimenomaan opetustoimen omia käsitteitä, jotka opetustoimen pitää määritellä. Opetustoimen sanastoluonnoksessa on nyt esimerkiksi määritelty hakija ja hakemus opetustoimen kannalta. Hakijalle ja hakemukselle ei tuolloin ollut eri hallinnonalojen yhteisiä määritelmiä, ja vaikka olisi ollutkin, työryhmä katsoi, että koulutukseen haussa tarvitaan omat määritelmänsä näille käsitteille.

hakija
koulutukseen hakenut henkilö

hakemus
asiakirja, jolla hakija ilmoittaa hakevansa yhteen tai useampaan hakukohteeseen

Käsitteiden määrittelystä ja näkökulmista

Koska sanastoluonnoksen määrittelevässä osuudessa on opetustoimen peruskäsitteitä, työryhmä joutui pohtimaan esimerkiksi sitä, tarkoittavatko opetus ja koulutus samaa asiaa, ja jos eivät, mikä on niiden välinen ero. Työryhmä päätyi määrittelemään opetuksen kasvatustavoitteiden mukaiseksi vuorovaikutukseksi, jossa opettaja auttaa oppijaa hankkimaan ja jäsentämään tietoa. Määritelmään on pyritty saamaan näkyviin kasvatustieteen nykynäkemys opetukseen: opettaja ei kaada tietoa oppijan päähän, vaan kyse on vuorovaikutuksesta ja opettajan tehtävä on auttaa oppijaa oppimaan. Koulutus puolestaan määriteltiin organisoiduksi ja institutionalisoiduksi opetukseksi (ks. kaavio 1). Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi perusopetus on koulutusta, koska se on organisoitua ja institutionalisoitua toimintaa, vaikka termitasolla se on nimetty opetukseksi. Perusopetus on määritelty kaikille tarkoitetuksi yleissivistäväksi koulutukseksi, jossa pitää suorittaa tietty lakisääteinen oppimäärä.

Kaavio 1. Koulutus

Sanaston teossa ja määritelmien laatimisessa on kyse myös valinnoista. Tietylle käsitteelle ei yleensä ole olemassa vain yhtä oikeaa määritelmää, vaan käsitteitä voidaan määritellä eri näkökulmista. Esimerkiksi korkeakoulututkinnot voidaan ryhmitellä kahdella tavalla. Korkeakoulututkinnot voidaan jakaa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa suoritettaviin tutkintoihin. Tällöin yliopistoissa suoritettavia tutkintoja ovat alempi ja ylempi korkeakoulututkinto, lisensiaatin tutkinto ja tohtorin tutkinto ja ammattikorkeakouluissa suoritettavia tutkintoja ovat ammattikorkeakoulututkinto ja ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Korkeakoulututkinnot voidaan jakaa myös alemman ja ylemmän korkeakouluasteen tutkinnoiksi ja tutkija-asteen tutkinnoiksi. Tällöin alemman korkeakouluasteen tutkintoja ovat alempi korkeakoulututkinto ja ammattikorkeakoulututkinto, ylemmän korkeakouluasteen tutkintoja ylempi korkeakoulututkinto ja ylempi ammattikorkeakoulututkinto ja tutkija-asteen tutkintoja lisensiaatin tutkinto ja tohtorin tutkinto. Opetustoimen sanastoluonnoksessa valittiin jälkimmäinen ryhmittelytapa (ks. kaavio 2), koska se vastaa Bolognan julistukseen perustuvaa prosessia, jonka tavoitteena on synnyttää yhteinen eurooppalainen korkeakoulutusalue ja lisätä eurooppalaisen korkeakoulutuksen kilpailukykyä ja vetovoimaa muihin maanosiin verrattuna esimerkiksi yhdenmukaistamalla Euroopan maiden tutkintorakenteita.

Kaavio 2. Korkeakoulututkinto

Vaikka opetustoimen sanastotyön tavoitteena on ensisijaisesti tietohallintojärjestelmien yhteensopivuuden edistäminen, on kokonaisarkkitehtuurityöhön liittyvällä sanastotyöllä myös laajempia vaikutuksia. Koneiden välisen viestinnän lisäksi yhtenäisellä ja ymmärrettävällä sanastolla voidaan helpottaa myös ihmisten välistä viestintää. Sanastotyön tulokset toimitetaan julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta JUHTAn hyväksyttäviksi, ja sanastoa on tarkoitus käyttää laajasti opetustoimessa. Opetustoimen sanastotyö jatkuu ja tavoitteena on suositus keskeisistä käytössä olevista käsitteistä ja niiden määritelmistä.