Ontologiaa ja yllättäviä sääilmiöitä

Mirja Lehikoinen

Runsasluminen talvemme on taittunut jälleen kesäksi. Tuntuuko vain vai ovatko sääolot todella muuttamassa entistä nopeammin luonnettaan, rapsakoista pakkasista hikisiin helteisiin, tyvenestä tuimiin tuuliin? Myös kieli ja käyttämämme sanat muuttuvat. Miten puhekieli ja murteet kohtaavat yleiskielen ja viranomaiskielen termit?

”Äkisti taivaalta ryöpynnyt lumi aiheutti hetkessä kymmenien autojen ketjukolarin torstaina Kuopiossa”, kerrottiin Turun Sanomissa 24.3.2011. Saman päivän iltana ajoin itsekin lumimyräkkään kantatiellä 54.

Edellä mainitsemaani kolariin liittyviä tapahtumaselostuksia, keskustelua ja kuvakoosteita löytyy sanoilla ketjukolari Kuopio. Hieman erilaiseen tulokseen pääsee sanoilla lumimyräkkä Kallansillat. Hakusanoilla iso kolari huono keli, ei tämä tieliikenneonnettomuus nouse lähellekään listaykköstä, mutta lisäämällä perään sanan Savo jo listakakkoseksi. Hakutermeillä on siis merkitystä. Osaammeko me hakea oikeilla termeillä? Jos emme, niin mitä tapahtuu, mistä jäämme paitsi?

Tietoa on ja paljon. Bittiavaruudessa ja maailmassa. On tärkeä löytää tarvitsemansa tieto oikeaan aikaan, nopeastikin. Tässä ontologia ja semanttisuus tulevat avuksemme. Ontologiatyössä mietitään yhdessä termejä, käsitteiden suhteita ja termien merkityksiä. Ontologiatyön tavoitteena on parantaa ajatuksella luotujen termirakennelmien avulla tietojen löydettävyyttä sähköisesti, tietotekniikan keinoin. Tietokonehan ei ymmärrä käsitteiden välisiä suhteita, jos emme niitä koneelle kerro.

Liiketoimintaontologian rakentamisessa on ollut kantavana ajatuksena vakaa tahto siitä, että tulevaisuudessa julkiset toimijat voisivat tarjota sähköisesti tietoa ja palveluita paremmin ymmärrettävässä ja paremmin löydettävässä muodossa. Vaikka Liiketoimintaontologia on nyt koottu ja julkaistu, työ on vasta alussa. Yhteisiä termitalkoita tarvitaan jatkossakin. Tekemistä riittää. Meille jokaiselle.

Nyt, kun ontologiatyöhön on paremmin tutustunut, ei enää voi olla älähtämättä, kun vastaan tulee uusia sanamonstereita. Ei nolostumatta, kun löytää oman termikäännöksen, etten sanoisi väännöksen, vuosien takaa. Tarkkana pitää olla termien kanssa. Yhteisesti sovittujen termien merkitys korostuu nyt, kun olemme voimakkaasti sähköistämässä palvelujamme, luomassa yhteisiä portaaleja ja kehittämässä uusia tapoja asiointiin.

On tärkeää, mitä ja miten sanoja käytämme. Termitalkoot tulee jatkossa integroida siksi kaikkeen kehitystyöhön. Vastuu sähköisten palvelujen ymmärrettävyydestä koskettaa meitä kaikkia. Omalla toiminnallamme ja valinnoillamme, tässä tapauksessa sanavalinnoillamme, voimme vaikuttaa siihen, miten asiakkaamme löytävät heille tarpeelliset tiedonjyväset kaiken maailman informaatiotuiskujen keskeltä.

Ontologia- ja sanastotyössä myös yhdessä tekemisen merkitys ja uusien yhteistyömallien tarve korostuu. Kun pöydän ääreen istuutuu eri alojen, organisaatioiden tai yksiköiden asiantuntijoita etsimään termeille yhteisesti hyväksyttyä merkitystä, ajatus ja aika lentää. Työn tehostamiseksi kannattaa jokaisen termitalkoisiin osallistujan valmistautua huolella näitä kokouksia varten, jotta termien käsittely etenee rivakasti. Myös asiantunteva terminologi kannattaa ottaa työhön mukaan jo alusta saakka, sillä pohdittavaa riittää ja apua tarvitaan.

Minä siis ajoin lumimyräkkään kantatiellä 54. En ajanut kolaria. Voitte kuvitella kohtaamani tilanteen, kun mietitte, millaista on kesällä ajaa ukkospuuskaan. Helteen ja rankkasateen raja on upea kokemus. Pimeällä metsätaipaleella, kun näkyvyys tipahtaa äkisti konepellille, ei tosin tule wow-efektiä.

Ontologiatyön aloittamista voi verrata lumimyräkkään ajamiseen. Toviin ei näe muuta kuin vilinää. On pakko iskeä jarrut päälle ja ajatella, jotta selviäisi. Nyt, yli vuoden kestäneen antoisan ontologiatyörupeaman jälkeen, on aikaa katsoa ympärille, huokaistakin. Sanoa kannustuksena vasta työtä aloittaville: älä tuskaile.

Kyllä se siitä. Luvassa on selkenevää.