Sosiaalihuollon taloudellisten luokitusten sanasto

Sirpa Suhonen

Sosiaalihuollossa tarvitaan sosiaalipalvelujen ja taloudellisen tuen järjestämiseksi tietoa asiakkaan taloudellisesta tilanteesta. Asiakkaan taloudellista tilannetta selvitetään esimerkiksi myönnettäessä toimeentulotukea, vahvistettaessa lapsen elatusapua ja määriteltäessä asiakasmaksuja. Tuen, avun tai maksun määrä voi perustua asiakkaan tuloihin tai rahassa arvioitavaan omaisuuteen.

Asiakkaan taloudellisesta tilanteesta kerättävistä ja sosiaalihuollossa tallennettavista tiedoista on muodostettu neljä luokitusta: tulo-, meno-, varallisuus- ja velkaluokitus. Tulot on jaoteltu tarkemmin ansiotuloihin (esimerkiksi palkka), pääomatuloihin (esimerkiksi vuokratulo), etuuksiin (esimerkiksi äitiysraha) ja muihin tuloihin (esimerkiksi energia-avustus). Myös menot on jaoteltu alaluokkiin, joita ovat aikuisen perusmenot (esimerkiksi hakijan perusmenot), asumismenot (esimerkiksi yhtiövastike), terveydenhoitomenot (esimerkiksi terveyskeskusmaksu), lapsen menot (esimerkiksi lapsen päivähoitomenot) ja muut menot (esimerkiksi työmatkamenot). Varallisuutta ja velkoja ei ole ryhmitelty alaluokkiin. Varallisuutta ovat esimerkiksi kiinteistöt, metsät ja henkilöautot. Velkoja ovat esimerkiksi asuntolainat, opintolainat ja elatusapuvelat.

Taloudellisten luokitusten tavoitteena on taloudellisen tiedon yhdenmukainen kerääminen ja tallentaminen. Nykyisin esimerkiksi eri kunnat käyttävät omia meno- ja tuloluokituksiaan, mikä vaikeuttaa tietojen siirtämistä kunnasta toiseen ja tietojen yhdenmukaista käsittelyä. Sosiaalihuollon taloudellisten luokitusten sanaston tavoitteena on selventää sosiaalihuollon taloudellisissa luokituksissa käytettäviä termejä terminologisen sanastotyön avulla.

Normaalista poikkeavaa sisältöä

Sosiaalihuollon taloudellisten luokitusten sanastoon on koottu termitietueina ja käsitekaavioina tiedot yli 200 käsitteestä, jotka liittyvät sosiaalihuollon asiakkaina olevien yksityishenkilöiden tuloihin, menoihin, varallisuuteen ja velkoihin. Sanastossa selvitetään käsitteiden sisällöt määritelmien ja niitä täydentävien huomautusten avulla. Kustakin sanaston käsitteestä on kerrottu, mihin sosiaalihuollon taloudellisten luokitusten luokkaan se kuuluu. Jos käsitteestä on säädetty jossain laissa, sekin on mainittu.

Sanastossa annetaan suositukset suomenkielisistä termeistä, joita tulee käyttää luokitustietoa esitettäessä. Synonyymeinä on annettu sellaisia termejä, joita voi käyttää muissa yhteyksissä sosiaalihuollossa. Käsitteiden välisiä suhteita havainnollistetaan käsitekaavioiden avulla.

Terminologisissa sanastoissa käsitellään erikoisalojen käsitteisiin ja niiden nimityksiin liittyvää tietoa. Sosiaalihuollon taloudellisten luokitusten sanasto on laadittu noudattaen systemaattisen sanastotyön menetelmiä ja enimmäkseen se sisältää käsitteitä, mutta koska kyse on luokitusta tukevasta sanastosta, mukana on myös sellaisia luokkia, jotka eivät ole perinteisiä käsitteitä ja joita terminologisissa sanastoissa ei yleensä ole. Näitä ovat 'muu-luokat', kuten muut menot. Vaikka tehtäisiin tarkkakin luokitus, siihen tarvitaan luokka 'muu', ns. kaatoluokka, johon menevät ne käsitteet, jotka eivät sovi mihinkään muualle. Tällaisten luokkien käyttäminen osana luokitusta on yleistä, vaikka pyritään siihen, ettei 'muu-luokka' olisi kovin suuri ja merkittävä. Käytännön tavoitteena on varmistaa, että kaikki tarpeellinen on mahdollista luokitella. Sosiaalihuollon taloudellisissa luokituksissa tuloissa on muut tulot, menoissa on muut menot. Varallisuusluokituksen viimeinen luokka on muu varallisuus ja velkaluokituksen viimeinen luokka on muu velka. Sanastossa nämä 'muu-luokat' on määritelty luokituksen kannalta, joten esimerkiksi muu velka on määritelty velaksi, jota ei ole eritelty sosiaalihuollon velkaluokituksessa.

Miksi sosiaalihuollossa tarvitaan oma taloudellinen luokitus?

Sosiaalihuollon taloudellisten luokitusten sanasto sisältää yleisiä talouteen liittyviä käsitteitä, jotka on määritelty erityisesti sosiaalihuollon käyttötarpeisiin. Vaikka voisi kuvitella, että talouteen liittyvät käsitteet ovat samoja erikoisalasta riippumatta, eri toimijoilla voi olla niistä erilaisia näkemyksiä. Erojen taustalla ovat säädökset, joiden määrittelyt poikkeavat toisistaan eri aloilla. Sen vuoksi sosiaalihuollossa on oma luokituksensa talouskäsitteille ja niitä selventävä sanasto.

Sosiaalihuollossa esimerkiksi ansiotulon käsite on suppeampi kuin verottajalla. Verottajan näkökulmasta kaikki muut tulot kuin pääomatulot ovat ansiotuloja, kun taas sosiaalihuollossa vain työstä tai työn tekemisestä aiheutuneiden kulujen korvaamisesta saatavaa tuloa, kuten työmatkakorvauksia, pidetään ansiotulona. Tämän vuoksi etuudet muodostavat oman tuloluokkansa sosiaalihuollon tuloluokituksessa, vaikka ne verottajan näkemyksen mukaan ovat ansiotuloa. Ansiotulon ja etuuksien erottaminen omiksi luokikseen on tarpeen sosiaalihuollossa, koska niitä kohdellaan eri tavalla esimerkiksi toimeentulotukea laskettaessa. Sanaston määrittelyssä on toki pyritty mahdollisuuksien mukaan ottamaan huomioon myös muita käyttötarpeita, kuten vastaavuudet Kelan tai Verohallinnon tietojen kanssa. Jos tämä ei ole ollut mahdollista, sanastossa on pyritty kertomaan, miten sosiaalihuollon näkemys poikkeaa muiden näkemyksistä.

Sosiaalihuollossa on tarpeen tietää se, millaista varallisuutta henkilöllä on. Jos henkilö omistaa osakehuoneiston tai kiinteistön ja se on hänen vakituisena asuntonaan, osakehuoneistoa tai kiinteistöä ei pidetä sosiaalihuollossa realisoitavana omaisuutena. Tämä tarkoittaa sitä, että jos asunnon omistava henkilö hakee esimerkiksi toimeentulotukea, hänen ei pääsääntöisesti tarvitse myydä asuntoaan. Sen sijaan jos varallisuutena on vaikkapa vapaa-ajan asunto, voidaan edellyttää, että henkilö myy sen ennen kuin hänellä on oikeutta toimeentulotukeen.

Kuka sanastoa tarvitsee?

Sanasto on tarkoitettu asiantuntijoille, jotka tarvitsevat tietoa siitä, mitä sosiaalihuollon taloudellisissa luokituksissa esiintyvät termit tarkoittavat. Sanastosta voi olla hyötyä myös sosiaalipalveluja hakeville kansalaisille ja sosiaalihuollon yhteistyötahoille, kuten terveydenhuollolle ja opetustoimelle. Sanasto on tärkeä osa julkishallinnon kokonaisarkkitehtuurin mukaista tiedonhallinnan kehittämistä, joka luo nykyistä parempia edellytyksiä tietojärjestelmien yhteentoimivuudelle ja tietojen hyödyntämiselle. Esimerkiksi sosiaalihuollon etuustietojen yhdenmukaistaminen Kelan etuustietojen kanssa on semanttista yhteentoimivuutta, jota julkishallinnon kokonaisarkkitehtuurityössä tarvitaan. Tietojen automaattinen siirtäminen järjestelmästä toiseen on mahdotonta, jos ei tiedetä, millainen käsite kunkin yksittäisen termin takana on ja mitä kaikkea siihen sisältyy.

Sosiaalihuollon taloudellisten luokitusten sanastoa laadittaessa lähdeaineistona on käytetty pääasiassa edellä mainittujen taloudellisten luokitusten luonnoksia, Suomen lainsäädäntöä, ministeriöiden oppaita, Kelan terminologista sanastoa¹ ja sosiaalihuollon asiantuntijoita. Kelan terminologista sanastoa on hyödynnetty varsinkin etuuksien osalta, koska suuri osa etuuksista on Kelan maksamia.

Esimerkkejä sanaston käsitteistä

palkka
työnantajan ja työntekijän välisen oikeussuhteen perusteella saatava ansiotulo

Palkan taso määräytyy työhön käytetyn ajan, suoritettavan tehtävän vaativuuden, henkilö­kohtaisen työsuorituksen, ammatinhallinnan tai muun sovitun perusteen mukaan.
Palkka voidaan maksaa rahana (rahapalkka) tai esimerkiksi luontoisetuna.
Verotuksessa palkaksi lasketaan myös työnantajan ja työntekijän välisen oikeussuhteen ulkopuolella maksettavat, henkilökohtaiseen työpanokseen perustuvat korvaukset, esimerkiksi asiantuntija- ja luentopalkkiot.
Yleiskielessä palkalla tarkoitetaan työstä säännöllisesti maksettavaa korvausta.

äitiysraha
mieluummin kuin: äitiyspäiväraha
äidille tai hänen työnantajalleen maksettava vanhempainpäiväraha

Oikeus äitiysrahaan on silloin, kun raskaus on kestänyt vähintään 154 päivää. Oikeutta äitiys­rahaan ei kuitenkaan ole, jos raskaus on keskeytetty.
Äitiysrahakauden pituus on 105 arkipäivää. Oikeus äitiysrahaan alkaa aikaisintaan 50 arkipäivää ja viimeistään 30 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa. Jos raskaus on päättynyt aikaisemmin kuin 30 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa, oikeus äitiysrahaan alkaa raskauden päättymistä seuraavana arkipäivänä ja päättyy, kun äitiysrahaa on maksettu 105 arkipäivältä. Äitiysrahan maksaminen varhennettuna (31–50 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa) edellyttää, että äiti ei ole työssä tuona aikana. Muun kuin varhennetun äitiysrahan maksaminen ei edellytä äidin työstä poissaoloa. Jos äiti on työssä äitiysrahakaudella, äitiysraha maksetaan vähimmäismääräisenä.
Äitiysraha on Kelan maksama etuus.
Äitiysrahasta säädetään sairausvakuutuslaissa (1224/2004).

vapaa-ajan asunto; vapaa-ajanasunto
vakituisen asunnon rinnalla käytettävä asunto, joka on tarkoitettu pääasiassa vapaa-ajan viettoon

Vapaa-ajan asunto voi olla joko pysyvään tai osa-aikaiseen käyttöön tarkoitetussa rakennuksessa. Vapaa-ajan asuntoja ovat esimerkiksi kesämökit ja siirtolapuutarhamökit.
Vapaa-ajan asunto on varallisuutta.

yhtiövastike
korvaus, joka osakkeenomistajan on maksettava kiinteistöosakeyhtiölle hallitsemastaan huoneistosta

Yhtiövastikkeen maksuperusteesta on määrättävä yhtiöjärjestyksessä. Vastikkeen määrä ja sen suoritustapa määrätään yleensä yhtiökokouksessa. Yhtiövastike jaetaan tavallisesti hoitovastikkeeseen ja rahoitusvastikkeeseen.
Yhtiövastike maksetaan yleensä kuukausittain.
Yhtiövastikkeet ovat asumismenoja.
Yhtiövastikkeista säädetään asunto-osakeyhtiölaissa (1599/2009).

opintolaina
opiskelijalle opintojen mahdollistamiseksi myönnetty kulutusluotto

Opintolainalle saa opintolainan valtiontakauksen.
Opintolaina annetaan Kelan vahvistaman kaavan mukaista velkakirjaa vastaan. Opintolainan valtiontakauksesta säädetään opintotukilaissa (65/1994).

Sosiaalihuollon taloudellisten luokitusten sanaston versio 1.0 on julkaistu TEPA-termipankissa sekä THL:n sivustolla PDF-muodossa.

¹ Kelan terminologinen sanasto – Etuuksiin liittyvät käsitteet, 3. laitos. TSK 46. Kela ja Sanastokeskus TSK 2014