Sininauhasäätiön asumisen ja sosiaaliturvan sanastot johdattavat pakolaisia suomalaisen kulttuurin ytimeen

Kati Helenius

Sininauhasäätiö julkaisi loppuvuodesta 2021 Asumisen ja sosiaaliturvan pienen sanaston vasta Suomeen muuttaneille. Sanastoon on valittu 69 suomenkielistä asumiseen ja etuuksiin liittyvää peruskäsitettä. Käsitteille on annettu selkeäkieliset selitykset, jotka on käännetty neljälle vähemmistökielelle. Varsinaisesta terminologisesta sanastosta ei siis ole kyse, vaan ensisijaisena tarkoituksena on tiedonvälitys.

Asumisen ja sosiaaliturvan sanasto on suunnattu kiintiöpakolaisille, jotka puhuvat arabiaa, kurdia (soranî), Kinshasan Kongon swahilia tai tigrinjaa. Toisena kohderyhmänä ovat näiden neljän kielen tulkit ja kääntäjät, joiden työtä vakiintuneet käännökset helpottavat. Sanasto on julkaistu myös videomuodossa, jotta tieto saavuttaisi myös luku- ja kirjoitustaidottomat maahanmuuttaneet, joita kiintiöpakolaisissa tiedetään olevan.

Selkeällä kielellä kirjoitetut suomenkieliset kuvaukset hyödyttävät pakolaisten lisäksi muitakin Suomeen muuttaneita henkilöitä työperäisistä maahanmuuttaneista opiskelijoihin. Myös sanaston symbolinen kuvitus on suunniteltu tukemaan käsitteiden ymmärtämistä. Sininauhasäätiölle sanastohanke on ensimmäinen laatuaan.

Asumisen ja sosiaaliturvan pieni sanasto on käännetty neljälle kielelle.

Sanastohankkeen tausta

Sininauhasäätiö on perustettu asunnottomuuden ehkäisyä ja asunnottomien ihmisten auttamista varten. Asunnottomuuden ja asumisen ongelmien taustalla voi olla erilaisia syitä: esimerkiksi päihde- ja mielenterveyden ongelmat tai suuret elämän kriisit. Usein vasta maahan saapuneilla asumisen haasteet liittyvät kuitenkin suomen kielen osaamattomuuteen sekä ymmärryksen puutteeseen yhteiskuntajärjestelmän toiminnoista ja rakenteista. Kun ymmärrystä ja tietoa ei ole tarpeeksi, on myös vaikea hakeutua palveluihin.

Sininauhasäätiön maahanmuuttajatiimi auttaa asiakkaitaan muun muassa löytämään asuntoja pääkaupunkiseudulta ja tukemaan Suomeen kotoutumista. Asunnon löydyttyä asukkaalle ohjeistetaan asumisen perustaitoja pesutuvan ja pattereiden käytöstä vuokralaisen oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Moni itsestäänselvyydeltä tuntuva asia voi olla vasta Suomeen muuttaneelle uusi ja erikoinen.

Tarve sanastolle huomattiin Sininauhasäätiön maahanmuuttajatyössä tehtyjen havaintojen ja asiakkailta saadun palautteen pohjalta. Noin vuoden kestäneen hankkeen rahoitti Euroopan Unionin turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto AMIF, ja se tehtiin yhteistyössä Kelan, Diakonia-ammattikorkeakoulun, Suomen Pakolaisavun, Uudenmaan ELY-keskuksen, Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestö IOMin, Helsingin kaupungin asumisneuvonnan, Tulka Oy:n sekä Lohjan ja Nurmijärven kaupunkien kanssa.

Sanastohankkeen koordinaattori FM Minna Kilpinen toimii Sininauhasäätiössä maahanmuuttajien asumisen tuen, KOTA-toiminnan, projektityöntekijänä. Sininauhasäätiöön hän päätyi vapaaehtoistyön kautta. Kilpinen toimi aiemmin vapaaehtoisena vastaanottokeskuksissa, joissa hän esimerkiksi järjesti oleskeluluvan saaneille asumisinfotilaisuuksia ja auttoi heitä ensimmäiseen omaan kotiin siirtymisessä.

Kilpinen on käytännön työssä huomannut, että kielitaidottomille Suomeen tulleille siirtymä vastaanottopalveluista itsenäiseen asumiseen voi olla vaikeaa, sillä jo asumisen perusperiaatteet ovat Suomessa erilaiset kuin esimerkiksi Lähi-idässä tai Keski-Aasiassa. Asumisen ja sosiaaliturvan sanasto yrittää osaltaan helpottaa tätä siirtymää.

Työn kulku ja käsitteiden valinta

Sanastoprojektin ensimmäisessä vaiheessa Kilpinen laati alustavan listan suomenkielisistä käsitteistä hankkeen ohjausryhmälle. Sanastoon haluttiin valita erityisesti sellaisia keskeisiä käsitteitä, joiden on huomattu olevan muualta muuttaneille vaikeita ymmärtää.

Selkeäkielisyydellä on ollut hankkeessa merkittävä rooli. Koska osa sanaston käsitteistä on abstrakteja ja maahanmuuttaneille mutkikkaita, väärin ymmärtämisen riski on suuri. Kilpinen toteaa, että viranomaistekstien moniriviset virkkeet lauseenvastikkeineen ovat hyvin vaikeaselkoisia jopa pitkään suomea vieraana kielenä opiskelleille, saati vasta maahan tulleille.

Kilpisen mukaan monet sanaston käsitteistä pitävät sisällään ”näkymättömän yhteiskunnan rakenteiden kirjon”, jolloin käsitteen ymmärtäminen edellyttää myös sen taustalla olevia, suomalaisille itsestään selviltä tuntuvia ajatusketjuja. Kuvallisen oppaan rakenne on suunniteltu näitä ajatusketjuja silmällä pitäen: taustoittavat peruskäsitteet on sijoitettu sanaston alkuun helpottamaan monimutkaisempien käsitteiden hahmottamista. Vaikka sanasto on ensisijaisesti tarkoitettu luettavaksi järjestyksessä alusta loppuun, se toimii myös hakuteoksena.

Sanastosta löytyy käytännön tilanteisiin esimerkkejä ja vinkkejä, joiden on tarkoitus auttaa Suomeen muuttaneita paremmin huolehtimaan oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Esimerkiksi Suomen perustuslaissa määritelty oikeus kotirauhaan on monille ulkomaalaistaustaisille erikoisuus; asuntoa vuokraava pakolainen ei välttämättä tiedä, ettei yksityinen vuokranantaja voi marssia sisälle asuntoon ilman vuokralaisen lupaa. Toisaalta vikailmoituksen tekeminen on välttämätöntä esimerkiksi ikkunan rikkoutuessa.

Millä perusteella juuri nämä kielet valittiin sanastoon?

Sanastosta löytyvät arabian-, swahilin-, kurdin- ja tigrinjankieliset käännökset. Arabian kielistä päädyttiin standardiarabiaan, swahilista Kinshasan Kongossa puhuttuun kielimuotoon ja kurdin kielestä soranîn kielimuotoon. Kielivalinnat on tehty Suomeen saapuvien kiintiöpakolaisten puhumien kielten perusteella, sillä materiaali haluttiin kohdentaa kaikkein haavoittuvaisimmassa asemassa oleville.

Erityisesti kongolaisille käännöstarve oli Kilpisen mukaan suuri. Vaikka Kinshasan Kongosta on otettu pakolaisia jo pitkään, maassa puhutulla swahililla ei ole ollut saatavilla tekstimuodossa mitään materiaalia Suomessa asumisesta ja suomalaisesta sosiaaliturvasta. Tietoa löytyy vain standardiswahiliksi.

Ohjausryhmässä pohdittiin tarvetta myös esimerkiksi somalin ja kurmandžin eli pohjoiskurdin käännöksille. Viimeaikaisten tapahtumien vuoksi tarvetta olisi myös ukrainan ja Afganistanissa puhutun darin käännösmateriaaleille. Hankkeen alkamisen jälkeen kielivalikoimaan ei kuitenkaan voinut enää vaikuttaa.

Uudenlaisia työtapoja: ryhmäkäännöstyö

Termilistan valmistuttua ja kielivalintojen varmistuttua alkoi käännöstyö. Suomessa harvinaisemmissa kielissä tutkinnon suorittaneita kääntäjiä tai tulkkeja ei välttämättä ole saatavilla. Tästä syystä etenkin tigrinjan ja Kongon swahilin käännöksiä tilataan usein englannin tai muun välikielen kautta. Välikielen käyttö on kuitenkin ongelmallista ja kasvattaa väärinymmärtämisen riskiä, etenkin erittäin kulttuurisidonnaisten käsitteiden kohdalla.

Hankkeessa pidettiin ehdottoman tärkeänä sitä, että termit käännetään suoraan suomen kielestä. Mahdollisimman yksiselitteisen ja ymmärrettävän lopputuloksen saamiseksi sanaston käännöstyö päädyttiin tekemään muutaman henkilön ryhmissä, joita johti kussakin kielessä kokenein tai kieltään äidinkielenä puhuva kääntäjä tai tulkki. Käännöstyö jakaantui noin puolen vuoden ajanjaksolle, jonka aikana ryhmät tapasivat viitisen kertaa.

Kilpinen oli myös itse tiiviisti mukana käännösryhmien työssä. Hän pystyi jakamaan kääntäjille maahanmuuttajatyössä kertynyttä kokemusta siitä, millaiset asumiseen ja sosiaaliturvaan liittyvät ilmiöt herättävät eniten hämmennystä asiakkaissa ja millaisia termejä täytyy yksityiskohtaisimmin sanoittaa.

Kääntämisen ja selkokielisten selitysten kannalta ongelmallisimmat käsitteet sanastossa olivat Kilpisen mukaan taloyhtiö ja ruokakunta. Harmaita hiuksia aiheuttivat myös harhaanjohtavat ja virheelliset käännökset, jotka ovat jo vakiintuneet käyttöön. Työryhmissä pohdittiin pitkään, mitä kullekin vanhalle, epätarkalle vastineelle pitäisi tehdä.

Esimerkiksi arabian käännösryhmä törmäsi taustatutkimusta tehdessään eri yhteyksissä maksuhäiriömerkintää koskevaan käännökseen, joka todettiin ryhmässä virheelliseksi. Kilpinen pohtii, voisiko tämä epätarkka käännös jopa osaltaan lisätä arabiankielisten nuorten parissa yleistyviä maksuhäiriömerkintöjä, mikäli vakiintunut käännös antaa väärän kuvan käsitteen merkityksestä.

Sanasto on tavoittanut kohderyhmänsä

Sanastoa on jaettu painetussa muodossa enimmäkseen ELY-keskusten kautta kiintiöpakolaisia vastaanottavien kuntien sosiaalikeskuksiin ja alkuvaiheen maahanmuuttajille tarkoitettuihin sosiaalipalveluihin. Tulkeille materiaalit päätyvät tulkkeja välittävien yritysten kautta.

Kunnissa sanaston kysyntä on ollut suurta ja kaikki esitteet saatiin jaettua suoraan painosta, mutta varsinaista palautetta on Kilpisen mukaan toistaiseksi tullut vain vähän niin fyysisistä oppaista kuin valmiista verkkomateriaaleistakin. Projektin aikana tekstejä luetutettiin asiakaskunnalla, jonka suhtautuminen oli pääosin positiivista.

Aivan kaikkia sanasto ei kuitenkaan voi saavuttaa kielimuotojen erilaisuudesta johtuen. Esimerkiksi monet arabianpuhujat eivät ymmärrä standardiarabialla kirjoitettuja tekstejä, Kongon swahili ei palvele kaikkia swahilinpuhujia, ja kurdin toisessa pääkielimuodossa kurmandžissa käytetään eri kirjoitusjärjestelmää kuin soranîssa.

Hankkeen anti ja tulkkausalan ongelmat

Sanastotyön aikana Kilpinen havahtui käännös- ja tulkkausalan ongelmiin Suomessa. Hän pitää äärimmäisen huolestuttavana, että tulkin työtä voi tehdä ilman ammattitutkintoa jopa oikeuslaitoksissa. Kilpinen uskoo, etteivät viranomaisetkaan aina tulkkia tilatessaan ymmärrä, että tulkkina voi toimia ilman alan koulutusta, eivätkä tulkit välttämättä tunne tehtävässä tarvittavaa erikoissanastoa.

Kilpisen mielestä on myös huolestuttavaa, kuinka tulkkauksen kilpailutus rapauttaa tulkkauksen laatua ja ammattitulkkien asemaa. Tulkkien palkat ovat työn vaativuuteen nähden pieniä, ja tilanne on erityisen hankala silloin, kun tulkkaus kilpailutetaan ja tärkeimmäksi kriteeriksi asetetaan tulkkauksen hinta. Laadukas tulkkaus edellyttää tulkilta paljon kokemusta ja erikoisalan termistön tuntemusta, ja tulkki ilman tutkintoa voi heikentää asiakkaan oikeusturvaa.

Sanastoprojektin loputtua Kilpisen mielestä oli erityisen mukavaa kuulla isoilta yhteistyötahoilta, kuinka ohjausryhmässä mukana oleminen koettiin silmiä avaavaksi ja opettavaiseksi. Jotta kokemus ei jäisi sanahelinäksi, hän esittää niin ohjausryhmälle kuin muillekin harvinaisten kielten kääntäjien ja tulkkien tarvitsijoille pyynnön palkata mahdollisuuksien mukaan aina koulutettu ammattilainen. Kilpinen muistuttaa, että käännöksiä voi toteuttaa myös prosessiluontoisesti, jolloin tilaaja voi olla mukana käännösprosessissa.

Vaikka sanastohanke liittyykin olennaisesti asumisen teemaan, Kilpinen kertoo sanastotyön olevan varsin kaukana Sininauhasäätiön ja ruohonjuuritason maahanmuuttajatyön ytimestä. Projektille ei siis näillä näkymin ole luvassa jatkoa, eikä Sininauhasäätiö todennäköisesti aio aloittaa uusiakaan sanastoprojekteja. Kilpinen kuitenkin rohkaisee aiheesta kiinnostuneita tarttumaan valmiiseen materiaaliin ja käännättämään sitä muille kielille.