Satu Närvä - kokenut kääntäjä

Päivi Kouki

Satu Närvä toimii kääntäjänä Viestintävirastossa. Hän on myös Viestintäviraston kansalliskieliyhteyshenkilö sekä terminologiatyöryhmän jäsen.

Monipuoliset opinnot eduksi kääntäjän tehtävissä

Oulusta kotoisin oleva Satu Närvä suuntautui lukion jälkeen ensin kaupalliselle alalle: hän suoritti ylioppilasmerkonomin tutkinnon Oulun kauppaoppilaitoksen yhteiskunnallisella linjalla. Närvä ehti olla työelämässä muutaman vuoden, kun opiskeleminen alkoi jälleen houkutella. Koska hän oli ollut kiinnostunut kielistä jo kouluaikana, kieliopinnot tuntuivat luontevalta valinnalta. Närvä päätyikin opiskelemaan Vaasan yliopistoon pääaineenaan ruotsin kieli ja sivuaineinaan englanti sekä saksa. "Vaikka halusin opiskella kieliä, en halunnut kieltenopettajaksi", Närvä kertoo. "Sen sijaan kääntäminen kiinnosti minua heti opintojen alusta lähtien."

Kääntäjän opinnoissaan Närvä erikoistui kaupan ja tekniikan alan tekstien kääntämiseen, ja hän kiitteleekin saaneensa yliopistosta erinomaisen pohjan työelämään. Sittemmin Närvä on jatkanut edelleen kouluttautumista. Hän on suorittanut työn ohessa Helsingin yliopiston tiedottajakurssin vuonna 1999 sekä vuosina 2006–2007 Vaasan yliopiston terminologiaopin ja teknisen viestinnän opintokokonaisuuden. "Nykyisessä työssäni Viestintäviraston kääntäjänä hyödyn ehdottomasti siitä, että minulla on opintojeni ansiosta jonkinlainen näkemys niin kaupalliselta, yhteiskunnalliselta kuin teknilliseltäkin alalta", Närvä sanoo.

Närvä valmistui filosofian maisteriksi Vaasan yliopistosta 1990-luvun alussa. Ylioppilasmerkonomin tutkinnon sekä yliopistossa suoritettujen erikoistumisopintojen vuoksi Närvä arveli, että tulevaisuuden työpaikat olisivat yksityisellä sektorilla. "En kuvitellutkaan, että tulisin tekemään työurani valtiolla", hän muistelee. Närvän kauppa- ja teollisuusministeriössä suorittama harjoittelu oli kuitenkin antanut myönteisen kuvan siitä, millaista valtiolla työskenteleminen voi olla. Siksi tuore maisteri päättikin hakea avoinna olevaa osastosihteerin paikkaa silloisesta Telehallintokeskuksesta. Ratkaisu oli oikea, sillä Närvä on viihtynyt samassa työpaikassa jo reilut kaksikymmentä vuotta. "Voisi sanoa, että työurani on ollut yhtä pitkä kuin GSM-puhelun historia", hän naurahtaa – Suomen ensimmäinen virallinen GSM-puhelu kun soitettiin kesällä 1991, samaan aikaan, jolloin Närvä aloitti työt Telehallintokeskuksessa. Sihteerin tehtävien lisäksi työhön kuului alusta alkaen myös kääntämistä. Närvä on ehtinyt myös toimittaa telestandardointiaiheista lehteä sekä osallistua sähköisen viestinnän esteettömyyden kansalliseen ja pohjoismaiseen yhteistyöhön. Nykyisin hän työskentelee Viestintävirastossa päätoimisena kääntäjänä.

Nopeasti muuttuva ala on rikkaus

Parhaillaan Viestintävirastossa työskentelee kaksi vakituista kääntäjää. Närvä kääntää pääasiassa suomesta ruotsiin ja hänen kollegansa suomesta englantiin. Lisäksi virastossa on tällä hetkellä yksi määräaikainen kääntäjä, joka kääntää suomesta sekä ruotsiin että englantiin tarpeen mukaan. Toisinaan töiden ruuhkautuessa ja etenkin pitkien käännöstöiden kohdalla käytetään myös sopimuskäännöstoimiston kääntäjiä.

Närvän mukaan käännöstehtävät Viestintävirastossa ovat hyvin monipuolisia. Käännettävien tekstien pituus vaihtelee lyhyistä tiedotteista ja uutisista monikymmensivuisiin raportteihin ja muistioihin. Tekstit myös liittyvät moniin eri aloihin, ja toisinaan yksi ja sama teksti sisältää usean erikoisalan – vaikkapa tekniikan, talouden ja juridiikan – termejä. Se tekee kääntäjien työstä haastavaa. "Sellaistakin sattuu, että pitkä, erikoisalan termejä vilisevä teksti täytyy tiivistää vaikkapa lyhyeksi yleistajuiseksi lehdistötiedotteeksi. Se vaatii toisinaan melkoista pähkäilyä", Närvä mainitsee. Närvä kertoo, että yhteistyö Viestintäviraston asiantuntijoiden kanssa on olennainen osa kääntäjien työtä. Asiantuntijoille esitetään kysymyksiä ja heidän kanssaan voi käydä tarpeen vaatiessa myös laajempaa keskustelua käännettävän tekstin aiheesta. "Olemme onnekkaita, koska meillä on hyvät suhteet asiantuntijoihin täällä virastossa. Ilman heitä työmme olisi huomattavasti vaikeampaa", Närvä toteaa.

Kääntäjien työn haastavuutta lisää se, että sähköisen viestinnän ala uudistuu jatkuvasti. Tämä tarkoittaa, että alalla syntyy varsin usein uusia käsitteitä, joille tarvitaan omakieliset nimitykset. Vaikka alalla yleensä käytetään hyvin paljon englantia, pyritään Viestintävirastossa löytämään englanninkielisille termeille suomen- ja ruotsinkieliset termivastineet, kun taas esimerkiksi Ruotsissa alan toimijat ovat taipuvaisempia lainaamaan termejä suoraan englannista. Myös Euroopan unionin tekstit saattavat vaikuttaa siihen, mitä vaihtoehtoa päädytään käyttämään vaikkapa suomalaisia säädöksiä käännettäessä. Näin käy etenkin silloin, jos suomalaisessa säädöksessä viitataan EU-direktiiveihin. Närvä huomauttaa, että kääntäjien näkökulmasta alan muutosherkkyys on myös rikkaus. "On innostavaa oppia koko ajan uutta. Se pitää työn mielenkiintoisena", hän sanoo.

Kääntämisen lisäksi Närvää työllistää myös Viestintäviraston kansalliskieliyhteyshenkilönä toimiminen. Virastojen kansalliskieliyhteyshenkilöt ovat osa hallituksen vuonna 2012 julkistamaa kansalliskielistrategiaa, jonka tavoitteena on, että Suomessa olisi myös tulevaisuudessa kaksi elinvoimaista kansalliskieltä. Yhteyshenkilöiden tehtävänä on edistää kansalliskielten asemaa omassa organisaatiossaan muun muassa seuraamalla, kuinka kansalliskieliä käytetään ja opastamalla muita virkamiehiä niiden käyttämiseen liittyvissä kysymyksissä. Närvä onkin jo tehnyt esityksen siitä, kuinka Viestintävirastossa voitaisiin tulevaisuudessa ottaa kansalliskielet entistäkin paremmin huomioon. "Meillä tilanne on tosin jo lähtökohtaisesti varsin hyvä ja ruotsin kielen asema on melko vahva", hän mainitsee.

Sanastotyö viestintää helpottamassa

Viestintävirastossa ei tehdä systemaattista sanastotyötä, mutta sanastotyön merkitys on aina tunnustettu. Viraston aloitteesta onkin 1990-luvun alussa perustettu terminologiatyöryhmä, johon Närvä kuuluu viraston edustajana. Työryhmässä on mukana myös muita alan toimijoita sekä Sanastokeskus TSK, ja sen tehtävänä on kartoittaa tarpeita sanastotyölle viestintätekniikan alalla sekä tehdä aloitteita sanastohankkeiksi. "Työryhmän jäsenet kuulostelevat kukin omalla tahollaan, mikä on kulloinkin ajankohtaista, ja arvioivat sitten yhdessä, millä alueella on suurin tarve sanastotyölle juuri nyt", Närvä kuvailee. Tällaisia työryhmän alullepanemia sanastohankkeita on toteutettu vuodesta 1991 lähtien jo kymmenen. Viimeisin julkaistu sanasto on Laajakaistasanasto (TSK 43) vuodelta 2012. Sanastot on suunnattu laajalle yleisölle, ja ne ovat vapaasti kaikkien saatavilla sekä Viestintäviraston verkkosivuilla että Sanastokeskus TSK:n TEPA-termipankissa. Keväällä 2014 on alkamassa jälleen uusi sanastohanke, jonka tavoitteena on laatia uusimpaan mobiilitekniikkaan ja -palveluihin liittyvä sanasto.

Närvä on itse ollut mukana Telepalvelusanaston (TSK 26) sanastotyöryhmässä ja lisäksi osallistunut ruotsin kielen vastinetyöhön useissa muissa sanastohankkeissa. Hän antaa tunnustusta Sanastokeskuksen terminologien työlle. "Terminologeilla on rautainen ammattitaito ja kyky paneutua heille uusiin aihealueisiin. Olen hyvin tyytyväinen yhteistyöhömme."

Kääntäjille erikoisalojen termit ovat käännöstoimeksiantojen vuoksi arkipäivää, ja sanastotyön hedelmiä – siis itse sanastoja – käytetään jatkuvasti. Närvä pitää erityisen hyödyllisenä sitä, että sanastoista käy ilmi eri käsitteiden väliset suhteet. "Kun ymmärtää käsitteen suhteen muihin käsitteisiin, oikean termin valitseminen on helpompaa", hän sanoo. Närvän mukaan kääntäjät yrittävät omalta osaltaan viedä tietoa sanastoista eteenpäin Viestintäviraston sisällä. Hän toivoo, että myös kaikki sanastohankkeisiin osallistuvat muistaisivat mainostaa valmiita sanastoja omissa organisaatioissaan, jotta sanastot löytäisivät kohdeyleisönsä ja termisuositukset todella päätyisivät käyttöön. "Yhteisesti sovitut termit helpottavat meidän kaikkien viestintää, kun niitä muistetaan käyttää", hän painottaa.

Vapaa-aikaa kulttuurin parissa

Vapaa-aikaa Närvä viettää perheen parissa ja kulttuuririennoissa: hän käy mielellään elokuvissa, teatterissa ja konserteissa. Usein hän myös tarttuu kirjaan, ja suosikkeja ovat historialliset ja viihderomaanit sekä dekkarit.