Sanastotyötä sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdenvertaisuudesta

Mari Suhonen

Yksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tehtävistä on kehittää sosiaali- ja terveyspalvelujen arviointia. Tätä kehittämistä varten Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tilasi Sanastokeskukselta kesän 2018 aikana toteutetun sanastoprojektin, jossa käsiteltiin alan asiantuntijoiden kanssa yhteensä 13 sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdenvertaisuuteen liittyvää käsitettä.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdenvertaisuuden sanasto on tarkoitettu sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoiden, viranomaisten ja ammattilaisten käyttöön. Erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjät ja tuottajat, palvelujen suunnittelijat ja palveluja arvioivat toimijat tarvitsevat tietoa siitä, mitä keskeisillä termeillä tarkoitetaan ja miten ne liittyvät asiakkaille ja potilaille annettavien palvelujen arviointiin.

Vaikka sanasto on pieni, se on tärkeä. Sanastoon valitut käsitteet kattavat isoja yhteiskunnallisia kysymyksiä, joita voi tarkastella eri näkökulmista ja näistä näkökulmista piti löytää nimenomaan palvelujen arviointiin sopivat asiat. Työpajoissa keskusteltiinkin vilkkaasti siitä, miten käsitteet esitetään riittävän yleisestä näkökulmasta mutta niin, että niistä kuitenkin saadaan kuvattua nimenomaan sosiaali- ja terveyspalvelujen arviointia hyödyttävä näkökulma. Sanastossa päädyttiin kuvaamaan pääsääntöisesti mahdollisimman yleisiä käsitteitä, joita voidaan soveltaa eri yhteyksissä. Tämä tarkoittaa sitä, että määritelmät ja termisuositukset sopivat käytettäviksi muillakin aloilla kuin sosiaali- ja terveyspalveluissa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen arviointiin liittyviä näkökulmia päädyttiin kuvaamaan määritelmiä täydentävissä huomautuksissa. Seuraavana on esimerkkejä sanaston käsitteiden rajauksista kolmen käsitteen kohdalla, joita ovat yhdenvertaisuus, haavoittuvassa asemassa oleva väestöryhmä ja sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdenvertainen saatavuus.

Yhdenvertaisuudesta on säädetty useassa suomalaisessa laissa, jotka on annettu eri aikoina. Sanaston asiantuntijat päätyivät siihen, että yhdenvertaisuus määritellään Suomen perustuslain (731/1999) 6 §:n mukaisesti laajimmassa merkityksessään. Silloin yhdenvertaisuus on tila, jossa ihmiset eivät ole tarkasteltavan tavoitteen tai toiminnan suhteen keskenään eriarvoisessa asemassa ilman hyväksyttävää perustetta. Perustuslain lisäksi yhdenvertaisuudesta säädetään erityislainsäädännössä, erityisesti yhdenvertaisuuslaissa ja naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa. Yhdenvertaisuuslain (1325/2014) tavoitteena on edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa. Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa (609/1986) puolestaan säädetään sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän kiellosta ja sukupuolten tasa-arvon edistämisestä. Sukupuolten tasa-arvokin on siis yhdenvertaisuutta.

Yhdenvertaisuuden arvioinnissa voidaan tarkastella esimerkiksi väestöryhmiä eli ihmisryhmä, johon kuuluvia ihmisiä yhdistää jokin yhteinen ominaisuus. Erityisen tärkeä väestöryhmä palvelujen arvioinnissa on haavoittuvassa asemassa oleva väestöryhmä, jolla oman vaikutusvaltansa ulkopuolella olevista tekijöistä johtuen ei ole samoja mahdollisuuksia kuin muilla väestöryhmillä ja jolla tästä syystä on riski joutua eriarvoiseen asemaan. Haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä voivat yksittäisessä tilanteessa tai palvelussa olla esimerkiksi lapset, vanhukset, työttömät, maahanmuuttajat, vammaiset henkilöt, pitkäaikaissairaat, mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivät ja romanit. Tämä käsitteen termisuositus oli hankala, koska samaan ilmiöön on eri yhteyksissä viitattu eri termeillä. Näistä haavoittuva väestöryhmä -termiä ei mielellään suositeta käyttäväksi, koska väestöryhmä ei ole haavoittuva vaan nimenomaan väestöryhmään kuuluvien asema suhteessa muihin ihmisiin tekee kyseisestä ryhmästä haavoittuvan. Täysin hylättävinä termeinä pidettiin seuraavia termejä: yhteiskunnallisesti heikossa asemassa oleva väestöryhmä, yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa oleva väestöryhmä, yhteiskunnallisesti heikoimmassa asemassa oleva väestöryhmä.

Vaikka sanastossa pyrittiin yleensä mahdollisimman yleispäteviin määritelmiin ja termeihin, jotkut käsitteet vaativat selvää rajausta sosiaali- ja terveyspalveluihin. Saatavuus on käsite, joka voidaan määritellä yleisesti erilaisten palvelujen näkökulmasta, mutta tähän sanastoon tarvittiin käsitettä sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdenvertainen saatavuus. Se on tila, jossa sosiaali- ja terveyspalveluja on riittävästi tarjolla eri väestöryhmien tarpeisiin nähden. Tätä saatavuutta voidaan arvioida sen perusteella, mitä palveluja on olemassa, kuinka paljon niitä on ja vastaavatko ne eri väestöryhmien tarpeisiin. Tämä kaikki on tärkeää yhdenvertaisuuden arvioinnissa.

Termisuositusten ja käsitteiden rajausten pohdinta on tärkeää kaikessa sanastotyössä. Erityisesti useille toimijoille yhteisiin käsitteisiin liittyvän sanastotyön tekijöiden, kuten julkisen hallinnon toimijoiden, on tärkeää miettiä käsitteiden rajausta ja selventää se itselleen sekä sanastoon kirjoitettavien tietojen avulla sanaston käyttäjille. Koska useat toimijat voivat hyödyntää samoja käsitteitä, on käsitteiden rajaaminen ja kuvaaminen selkeästi ja ymmärrettävästi olennaisen tärkeää yhteisymmärryksen edistämiseksi.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdenvertaisuuden sanaston versio 1.0 on jo saatavissa TEPA-termipankissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos myös julkaisee sen omalla sivustollaan.