Sanastotyön tärkeydestä kirjastossa

Esko Siirala & Ari Muhonen

Nykyisenä sähköisten aineistojen aikana tiedonjanoiset eivät yleensä vaivaudu kirjastoon saakka tiedonhakuun, vaan tekevät sen omalla koneellaan. Google-sukupolven ihmiset voivat kuitenkin yllättyä, kun parilla hatusta vetäistyllä hakusanalla ei avaudukaan juuri niitä oikeita tietolähteitä. Väärien hakusanojen lisäksi ongelmana on monesti painetun aineiston olemassaolon unohtaminen. Usein käynti kirjastossa auttaa.

Yksi antoisimmista kirjaston työtehtävistä on asiakasneuvonta. Monesti asiakas tulee kysymään ratkaisua sinänsä helpolta vaikuttavaan kysymykseen. Neuvojan ensimmäinen tehtävä on kuitenkin selkiyttää kysymyksenasettelu yhdessä asiakkaan kanssa. Tällöin on tärkeää löytää yhteinen kieli ja oikeat tiedonhakutermit. Parhaimmassa tapauksessa haun tulokset ylittävät asiakkaan odotukset, jolloin molemmat osapuolet saavat hyvän mielen ja onnistumisen kokemuksen.

Kirjastojen tekemän sisällönkuvailun tehtävä on tukea asiakasta tiedonhaussa. Luetteloitaessa julkaisujen kuvailutietoja tietokantoihin luokituksilla ja asiasanoilla ilmaistaan, millaista tietoa julkaisu sisältää. Asiasanoitusta ei voida tehdä ilman sanastoja, sillä termien kirjavuus vaikeuttaisi tiedonhakua. 

Sanastotyö edellyttää substanssiasiantuntijoiden ja terminologien tiivistä yhteistyötä. Edelliset tietävät, mitä asioita sanaston pitää sisältää, jälkimmäiset osaavat koota ja muokata nämä selkeiksi ja johdonmukaisiksi rakenteiksi. Tässä kirjastoissa olisi vielä oppimista.

Kirjaston asiakkaille ovat erityisen hyödyllisiä tesaurus-tyyppiset sanastot, jotka sisältävät tietoa termien välisistä suhteista. Niistä löytyy suppeampia, laajempia ja rinnakkaistermejä, monesti vieläpä kahdella tai useammalla kielellä. Haun tulosta voi parantaa etsimällä sanastosta sopivia hakutermejä. Tästä on erityisesti hyötyä haettaessa aineistoa aloilta, joiden termistöä ei vielä tunne riittävästi. Jos taas aineistoa löytyy liian paljon, voidaan suppeammilla termeillä rajata hakutulosta pienemmäksi.  

Asiakas voi hyödyntää myös löytämänsä relevantin aineiston sisällönkuvailutietoja lisämateriaalin etsimiseen sekä arvioidessaan löydetyn aineiston sisältöä suhteessa omaan aihealueeseensa.

Tiedonhaussa voi nykyään välillä hyödyntää viitetietokantojen tietueisiin liitettyjä sisällysluetteloita ja tiivistelmiä. Kun yhä suurempi osa tietoaineistoista on sähköisessä muodossa, tiedonhaku voidaan kohdistaa myös julkaisun tekstiin. 

Sähköisten aineistojen määrän kasvaessa riittävän suureksi sanahaulla voi löytää sellaisia julkaisumääriä, että näiden läpikäynti ei ole enää mahdollista. Tämä on yksi syy siihen, että on alettu kehittää tesaurus-tyyppisten sanastojen pohjalta ontologioita. Näiden avulla suuristakin aineistomääristä voidaan löytää relevantteja aineistoja.

Asiasanaston ontologisoinnissa on kysymys siitä, että ihmiselle tarkoitetun sanaston käsitteistö ja suhdeverkosto täsmennetään sellaiseksi, että tietokone pystyy sitä hyödyntämään aiempaa paremmin. Tästä ei ole haittaa ihmislukijalle, jolle sanaston täsmällisempi rakenne ja merkitys myös on selkeä etu. 

Yhä enenevässä määrin tesauruksia käyttävät kuitenkin tietokonesovellukset. Uusi tärkeä sovellusalue on muun muassa semanttinen web ja WWW-sovelluspalvelut. Koska tietokoneelta puuttuu ihmisen piilotietämys ja tulkintakyky, täytyy termien merkitys määritellä sanastoissa aiempaa täsmällisemmin ontologioina. Tämä korostaa sanastotyön merkitystä jatkossa.

Kirjastot eivät tee asiasanastotyötä itselleen vaan helpottaakseen asiakkaittensa tiedonhakua. Tulevaisuudessa tietokoneita voidaan hyödyntää tässä monella tavalla, mutta mikään ei tule korvaamaan asiantuntijoiden tekemää sanastotyötä, oli se sitten asiasanoitusta tai terminologista sanastotyötä.