Riina Kosunen
Viime kuukausina tiedotusvälineissä on esiintynyt usein valmiuteen liittyviä käsitteitä. Esimerkiksi 30.6.2015 Helsingin Sanomissa kirjoitettiin: "Puolustusvoimat myönsi viime torstaina, että se on kaikessa hiljaisuudessa perustanut nopean valmiuden joukot. [--] Onko sattumaa, että Puolustusvoimien toiminta on näkynyt viime kuukausina näin vahvasti? Onko sotilaallista valmiutta lisätty tietoisesti? Vallitseva puheenparsi ei hevin myönnä suunnitelmallisuutta. Puolustusvoimat kiistää valmiuden lisäämisen jyrkästi, koska armeijakielessä valmiuden nosto on vakava toimi, josta seuraa reserviläisten kutsumisia palvelukseen. Siksi Puolustusvoimat puhuu enintään valmiuden tehostamisesta."
Joulukuussa 2014 ilmestyneessä Kokonaisturvallisuuden sanastossa (TSK 47, 2014) määriteltiin käsite valmiuden säätely:
valmiuden säätely; > valmiuden tehostaminen; > valmiuden kohottaminen
sv reglering av beredskapen; > förstärkning av beredskapen; > höjning av beredskapen
en preparedness control; > raising of readiness (sotilaallinen)
toimenpiteet, joilla yhden tai useamman organisaation toiminnot saatetaan toimimaan kulloistakin uhkaa vastaavassa tilanteessaValmiuden säätelyllä kohotetaan tai alennetaan organisaation valmiutta normaali- ja poikkeusoloissa.
Sanastosta siis selviää, mitä tarkoitetaan valmiuden säätelyllä. Tietueesta ei kuitenkaan käy ilmi, mitä tarkoitetaan valmiuden lisäämisellä, valmiuden tehostamisella, valmiuden nostolla tai valmiuden kohottamisella. Siksi päätimme selvittää, käyttääkö Puolustusvoimat edellä mainittuja termejä ja mihin käsitteisiin niillä viitataan.
Kommodori Jarmo Pennala Puolustusvoimista valottaa asiaa seuraavasti:
Kun puhutaan Puolustusvoimien valmiuden säätelystä, asiantuntijakielessä suositellaan käytettäväksi vain kahta termiä/käsitettä, jotka ovat valmiuden tehostaminen ja valmiuden kohottaminen.
Valmiuden tehostaminen:
Valmiuden tehostamisessa on kyse Puolustusvoimien valmiuden säätelyn ensimmäisen vaiheen toimenpiteistä, joihin ryhdytään Puolustusvoimien omalla päätöksellä, Puolustusvoimien omin voimavaroin ja pääasiassa normaaliolojen toimivaltuuksin. Esimerkkejä valmiuden tehostamisen keinoista ovat Puolustusvoimien oman johtamisvalmiuden lisääminen, alueellisen koskemattomuuden valvonnan ja turvaamisen tehostaminen, kohteiden suojaamisen tehostaminen ja joukkojen kouluttamisen tehostaminen. Päätöksen esimerkiksi aluevalvonnan tehostamisesta voi tehdä puolustusvoimien pääesikunnan valmiuspäällikkö tai ilma- tai merivoimien komentaja.
Valmiuden kohottaminen:
Valmiuden kohottamisessa on kyse Puolustusvoimien valmiuden säätelyn toimenpiteistä, jotka liittyvät sotilaallisen hyökkäyksen uhkaan ja jotka aloitetaan valtionjohdon päätösten ja puolustusvoimain komentajan käskyjen mukaisesti. Valmiuden kohottaminen edellyttää valtion johdon päätöstä, valmiuslainsäädännön toimivaltuuksia sekä yhteiskunnan resurssien käyttöönsaamista. Esimerkkejä valmiuden kohottamiseen liittyvistä toimenpiteistä ovat ylimääräiseen palvelukseen käskeminen ja sodan ajan joukkojen perustaminen. Valmiuden kohottamiseen voidaan ryhtyä suoraan, ilman edeltävää valmiuden tehostamista.
Valmiuden tehostamisessa ja valmiuden kohottamisessa on siis kysymys on kahdesta eri asiasta. Valmiuden tehostaminen tehdään Puolustusvoimien omasta aloitteesta, valmiuden kohottaminen puolestaan edellyttää valtion johdon päätöstä. Valmiuden kohottaminen on huomattavasti tehostamista vakavampi toimenpide ja edellyttää lainsäädännön mukaisesti sotilaallisen uhan tunnistamista. Valmiutta voidaan tehostaa muissakin kuin sotilaallisissa uhkatilanteissa, esimerkiksi suuronnettomuustilanteissa, joissa Puolustusvoimat varautuu antamaan laajasti virka-apua muille viranomaisille.
Pennalan mukaan Puolustusvoimat ei yleensä erikseen tiedota valmiuden säätelystä operaatioturvallisuuden ylläpitämiseksi. Aika ajoin siihen liittyvät toimenpiteet voivat kuitenkin näkyä suurelle yleisöllekin ja herättää mielenkiintoa.