Pääkirjoitus: Sanastotyö muiden silmin

Katri Seppälä

Suomalaisten sanotaan miettivän, mitä muut kansastamme ajattelevat. Mutta mitähän muut mahtavat ajatella terminologin työstä ja sen tarpeellisuudesta? Jos kertoo olevansa ammatiltaan terminologi, vain harva keskustelukumppaneista tietää nimikkeen perusteella, millaisesta työstä on kyse – tosin sama pätee moniin muihinkin ammatteihin. 

Ne muiden alojen ammattilaiset, joiden kanssa terminologit työskentelevät, pitävät yleensä terminologin taitoja hyödyllisinä ja usein innostuvat terminologisesta työstä itsekin nähtyään, miten sitä tehdään ja mitä hyötyä sillä saavutetaan. Valitettavasti tietoisuus sanasto- ja ontologiatyön mahdollisuuksista on kuitenkin vähäistä, mikä asettaa pienelle ammattiterminologien joukolle suuren haasteen.

Tässä lehdessä artikkeleiden kirjoittajina tai haastateltavina on henkilöitä, joiden oma asiantuntijuus keskittyy muulle kuin terminologian alalle, mutta joiden työhön sanastotyö tavalla tai toisella kuitenkin liittyy.

Kati Lakner kertoo tutkimuksestaan, jonka kohteena on ollut viittomakielen termipankin käytettävyys. Tutkimuksen osana toteutetussa kyselyssä termipankkiin kohdistui kritiikkiä, mikä lienee aika tyypillistä – on helppo ottaa esiin ongelmakohtia, mutta positiivisista asioista mainitseminen unohtuu usein itse kultakin. Tässä tapauksessa kannattaa mainita, että jo viittomakielen termipankin perustaminen on edistyksellinen teko. On hienoa, ettei tehtävän vaativuus ole lannistanut tekijöitä, vaan työhön on ryhdytty siitä huolimatta, että sisällön kartuttaminen vaatii paljon työtä ja kärsivällisyyttä.

Vieraskynässä ja Kerttuli Harjanteen haastattelussa tulee esiin erityisesti sanastotyön tiedon löytymistä tukeva merkitys. Jos käsitesisällöistä ja termeistä ei ole sovittu yhdessä, ei ole pohjaa termien yhtenäiselle käytölle, eikä siis tukea termien avulla tapahtuvalle tiedonhaulle. Tällä on merkitystä jo yhden alan sisällä, saati sitten viestittäessä alan ulkopuolisille tahoille. Työturvallisuus on hyvä esimerkki erikoisalasta, joka koskettaa kaikkia työssäkävijöitä, vaikka harva meistä on työturvallisuuden asiantuntija. Viestinnän selkeydellä on siis väliä.

Tikesos-hankkeeseen liittyvästä sanastotyöstä voimme lukea sekä tietojärjestelmäasiantuntijoiden että terminologien näkökulmasta. Artikkelit tuovat hyvin esiin sen, että sovellettaessa systemaattisen sanastotyön periaatteita eri yhteyksissä, on tarpeen ottaa huomioon monia erilaisia tekijöitä ja opittavaa on yhteistyön kaikilla osapuolilla.

Meille terminologeille yhteistyökumppaneilta ja asiakkailta erityisesti projektien yhteydessä saatava palaute ja työstä kertyneet kokemukset ovat tärkeitä. Tällaista tietoa voimme hyödyntää pyrkiessämme parantamaan sanastotyön tunnettuutta – vaikkakin pieni askel kerrallaan.