Pääkirjoitus: Näkökulmia kielipolitiikkaan

Katri Seppälä

Käännösalan asiantuntijat KAJ ry (1.1.2019 alkaen Kieliasiantuntijat ry) ja Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry järjestivät perinteiseen tapaan Kansainvälisen kääntäjienpäivän tilaisuuden 28.9.2018. Seminaarin aamupäivän ohjelmaan kuului paneeli, jossa pohdittiin kielipolitiikan tarvetta Suomessa.

Mitä kielipolitiikka oikeastaan on? Tieteen termipankissa kielipolitiikan määritelmäksi on annettu: kielen tai kielten ja yhteiskunnan välejä ja suhteita koskevat toimet. Lisäksi kerrotaan, että kielipolitiikka voi koskea kieltä itseään tai kielen asemaa yhteiskunnassa. Omat ajatukseni termi johtaa ensimmäiseksi siihen, että kielipolitiikka on keino vaikuttaa kielen arvostukseen. Erityisesti vähemmistökielet tarvitsevat tuekseen kielipoliittisia toimenpiteitä. Suomenkielisiin verrattuna toisen kansalliskielemme ruotsin puhujat muodostavat Suomessa vähemmistön, mutta erilaisen asemansa vuoksi varsinaisiksi vähemmistökieliksi mielletään usein saamen kielet, jotka ovat alkuperäiskansakieliä, sekä romani, viittomakielet ja karjalan kieli. Maahanmuuton myötä kieliympäristö Suomessa monipuolistuu jatkuvasti, joten kielipolitiikan tulee ottaa kantaa myös maahanmuuttajien kielten asemaan suomalaisessa yhteiskunnassa.

Kielipolitiikka ei kuitenkaan rajoitu kieliin, joiden puhujat ovat Suomessa vähemmistönä, vaan myös enemmistön äidinkieli suomi tarvitsee kielipolitiikkaa – onhan se maailman mittakaavassa kuitenkin pieni kieli. Suomen yleiskielen ja erikoiskielten huoltoon pitää panostaa, jotta kieli säilyisi ja kehittyisi kokonaisvaltaisesti nyt ja tulevaisuudessa, kun monia kieliä käytetään rinnakkain. Enemmistön käyttämään suomen kieleen panostamisella on merkitystä myös niille, jotka puhuvat äidinkielenään jotain muuta kieltä. Yksi tapa panostaa suomen kieleen on opettaa sitä toisena kielenä, helpottaa näin kotoutumista ja samalla ehkäistä syrjäytymistä. Toinen, käsitetyöhön läheisesti liittyvä tapa, on kehittää erityisesti julkisen hallinnon käyttämää kieltä siten, että käsitteiden sisällöt selvitetään ja termejä käytetään yhtenäisesti yhteisiin käsitteisiin viitattaessa. Selkeät käsitteet vaikuttavat kielen ammattilaisten työhön, joten myös kääntäjien ja tulkkien asiakkaat hyötyvät selkeästä suomen kielen käytöstä. Julkisen hallinnon käsitetyö ei siis hyödytä vain hallinnon toimijoita itseään, vaan myös kaikkia palvelujen käyttäjiä.

Kuten kääntäjienpäivän paneelissa todettiin, kielipolitiikkaan liittyy useita osa-alueita, joilla on omat asiantuntijansa, eikä kaikkia aiheita ollut mahdollista käsitellä paneelissa sen enempää kuin tässä tekstissäkään. Erilaisten asiantuntijoiden yhteen kokoaminen ajatusten esiin tuomiseksi on varmasti kuitenkin hyvä tapa etsiä linjauksia toimivalle kielipolitiikalle. Toivottavasti voimme tulevaisuudessa toimia yhteistyössä kielipolitiikan kehittämiseksi.