Kristiina Antinjuntti – pirteä yhdistysnainen pohjoisesta

Riikka Suursalmi-Seppälä

Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton (SKTL) toiminnanjohtaja Kristiina Antinjuntti on ollut tämän vuoden alusta lähtien Sanastokeskus TSK:n hallituksen jäsen. Antinjuntti on hallituksessa vielä untuvikko, mutta lupaa hyödyntää hallituksen tehtävissä käännösalalta hankkimaansa monipuolista osaamista.

Kielten viemänä pohjoisesta länteen ja etelään

Antinjuntti asuu nykyisin Helsingissä, mutta alun perin hän on kotoisin Lapista. Omien sanojensa mukaan hänen syntymäpaikkansa Kolari oli vain eräänlainen välietappi hänen elämässään, sillä Antinjuntin äiti sattui olemaan paikkakunnalla, kun synnytyksen aika oli. Antinjuntti mieltääkin olevansa ennemmin kotoisin Ylitorniosta, missä hän vietti suurimman osan lapsuudestaan. Keskikoulun ja lukion hän kävi Hämeenlinnassa. Lukion jälkeen koitti lähtö Norjaan, minne Antinjuntti meni ”piikomaan” au pair -järjestelmän ulkopuolelta. Sopivan perheen hän löysi tuttaviensa kautta.

Norjassa Antinjuntti innostui hakemaan paikalliseen yliopistoon opiskelemaan, ja hän opiskelikin siellä jonkin aikaa, vaikka tarjolla ei ollut lainkaan käännösopetusta, jossa toisena kielenä olisi ollut suomi. Yliopisto-opinnot norjalaisessa yliopistossa vahvistivat Antinjuntin norjan kielen taitoa. Suunnilleen kolmen vuoden Norjassa asumisen jälkeen hän päätti palata Suomeen. Kotimaassa Antinjuntti meni opiskelemaan ruotsin kääntämistä ja tulkkausta Kouvolan silloiseen kieli-instituuttiin, ja hän tiesi jo opiskeluaikana haluavansa työskennellä kääntäjä-tulkkina. Opintojensa ja ulkomailla vahvistuneen kielitaidon ansiosta Antinjuntti hallitsee hyvin niin ruotsin, norjan kuin tanskan kielen, mutta norjan kieli on hänen vahvin vieras kielensä. Sillä hän ilmaisee itseään luontevimmin.

Opiskeluaikana Antinjuntti suoritti tulkkausopintoja myös Oslossa ja Haaparannalla. Haaparannalla hän kävi Tukholman yliopiston järjestämän norjalais-ruotsalaisen konferenssitulkkauskurssin. Ulkomaisten yliopistojen tarjoamien kurssien käymistä Antinjuntti pitää tärkeänä ja hyödyllisenä, sillä niiden kautta hän sai mahdollisuuden luoda kontakteja, jotka ovat sittemmin auttaneet häntä työelämässä.

Kenttätöistä hallinnollisiin tehtäviin

Antinjuntti ehti toimia kääntäjä-tulkin ammatissa yli 20 vuotta, joten hänelle on kertynyt alalta vankka käytännön kokemus. Hän työskenteli kääntäjä-tulkkina muun muassa Kööpenhaminassa Pohjoismaiden ministerineuvostossa, jossa hänen työtehtäviinsä kuului puhtaan kääntämisen ja tulkkauksen lisäksi myös käännösten hankintaa ja koordinointia. Puolet ajasta hän oli yksikkönsä esimiehenä.

Ennen SKTL:n tehtäviin siirtymistä Antinjuntti työskenteli muutaman vuoden kääntäjä-tulkkina myös Palvelualojen ammattiliitossa (PAM). Mieleenpainuvimmaksi työtehtäväkseen PAMin ajoilta Antinjuntti mainitsee mallisopimuksen tekemisen tulkeille. Mallisopimuksen ansiosta jokaisen PAMin kanssa työskentelevän freelancetulkin kanssa ei tarvitse erikseen sopia kaikista työhön liittyvistä yksityiskohdista.

SKTL:n toiminnanjohtajana Antinjuntti aloitti vuonna 2015. Hän on viihtynyt toimessaan erittäin hyvin. Yhtenä syynä tähän on kuulemma se, että toiminnanjohtajan työssä hän pystyy yhdistämään ”kentältä” saamansa kääntäjän ja tulkin työn kokemukset hallinnollisiin tehtäviin, joista hän on myös ollut pitkään kiinnostunut. Koska Antinjuntti oli jo aiemmin tehnyt käännösalaan liittyviä hallinnollisia tehtäviä, oli siirtymä SKTL:n tehtäviin siltä osin luonnollinen ja helppo. Antinjuntti selostaa innokkaasti kiinnostuneensa SKTL:n toiminnanjohtajan tehtävästä, koska hän pitää asioiden hoitamisesta. Tällä tavalla hän saa vietyä sekä hänelle itselleen että lukuisille muille kääntäjille ja tulkeille tärkeitä asioita eteenpäin.

Toiminnanjohtajan työ on Antinjuntin mielestä niin monipuolista, että se jo itsessään innostaa. Kuten SKTL:n nimestä voi päätellä, työ kattaa niin kääntäjien kuin tulkkien asioiden hoitamisen. Lisäksi toimenkuvaan sisältyy muun muassa käännös- ja tulkkausalan opettajien, opiskelijoiden ja tutkijoiden edustamista. Työhön kuuluu näin ollen monta osa-aluetta, jotka kaikki on hyvä tuntea. Merkittäväksi työssään Antinjuntti mainitsee lisäksi sen, että käännösalaa ja sen ehtoja tehdään ylipäätään tunnetuksi. Tällä hetkellä Antinjuntin mukaan pinnalla on erityisesti oikeustulkkaus, mikä on työllistänyt SKTL:ää, sillä heiltä pyydetään esimerkiksi lausuntoja lakialoitteisiin. Antinjuntti pitääkin työnsä yhteiskunnallista aspektia hyvin merkityksellisenä.

Sanastotyön merkitys eri elämänalueilla

Vähintään yhtä tärkeänä kuin työnsä yhteiskunnallista puolta Antinjuntti pitää Sanastokeskuksen tekemää sanastotyötä. Hän luonnehtii sanastotyötä ”hirvittävän tärkeäksi osaseksi”, jonka avulla jäsennellään todellisuutta ja varmistetaan, että välineet, joita sen hallitsemisessa käytetään, ovat kunnossa. Antinjuntti toteaa, että kielen avulla hahmotetaan maailmaa, ja sillä myös välitetään omaa ja vastaanotetaan muiden näkemyksiä ympäröivästä maailmasta. Näin ollen on tärkeää, että tiedetään ja ymmärretään, mistä kulloinkin puhutaan. ”Kun nykyään esimerkiksi verkkoasiointi on osa jokapäiväistä elämäämme yhä enenevässä määrin, on oleellista, että termit ovat yhteneväisiä eri sivustoilla”, Antinjuntti lausuu. Hän jatkaa toteamalla, että esimerkiksi maallikon kannalta painajaismainen tilanne on se, että yksi viranomainen käyttää verkkopalvelussaan yhtä termiä ja toinen omassa palvelussaan toista, vaikka kyse on samasta käsitteestä. Tämän välttämiseksi on ensiarvoisen tärkeää käyttää eri palveluissa samoja, suositettavia termejä, sillä se parantaa palveluiden käytettävyyttä. Tällä tavalla joillekuille hankalana näyttäytyvä verkkoasiointi sujuvoituu. Antinjuntti pitää tärkeänä, että erikoisaloilla käytettävä kieli on yhtenäistä ja kaikkien ymmärrettävissä.

Aiemmin työelämässään Antinjuntti on tarvinnut terminologista osaamista työskennellessään kääntäjä-tulkkina. Omien sanojensa mukaan hän on aiemmin, etenkin tulkin työssä, tehnyt alkeellista sanastotyötä kootessaan sanalistoja tulevaa työkeikkaansa varten. Samoin käännöstöissä hän on kohdannut termejä, joista hän on aina työn edetessä laatinut termilistoja omaan käyttöönsä. Käännöstöissä hän on hyödyntänyt sekä omia termilistojaan että asiantuntijoiden laatimia termistöjä. Asiantuntijoiden laatimia termistöjä käyttäessään hän on voinut olla varma, että termit ovat yleisesti hyväksyttyjä ja siten oikeita. Varsinaisia termiongelmia Antinjuntti kohtasi aktiivisina käännös- ja tulkkausvuosinaan etenkin ruotsin kielen parissa työskennellessään. Hänen mukaansa oli turhauttavaa huomata, että ruotsinruotsin ja suomenruotsin termit eivät aina täsmänneet, vaan niissä saattoi olla oma terminsä samalle käsitteelle.

Tutustuminen Sanastokeskukseen

Antinjuntti muistelee kuulleensa Sanastokeskuksesta (silloisesta Tekniikan Sanastokeskuksesta) ensimmäisen kerran opiskeluaikanaan 1980–90-lukujen taitteessa. Siitä lähtien hän on sanojensa mukaan seurannut Sanastokeskuksen toimintaa enemmän tai vähemmän. Sanastokeskus TSK:n hallitukseen Antinjuntti päätyi oman mielenkiintonsa ohjaamana. Mielenkiinnon tehtävään herätti muun muassa se, että Antinjuntti on pitänyt Sanastokeskusta hyvänä yhteistyökumppanina. Hän myös koki, että hallituksen jäsenenä hänellä olisi erinomainen tilaisuus tutustua Sanastokeskuksen toimintaan ja toimenkuvaan vielä paremmin. Antinjuntti tunnustaa, että hänellä on vielä paljon opittavaa Sanastokeskuksen hallituksen työstä. Tähän mennessä hallitustyö on tuntunut kuitenkin mielekkäältä, ja Antinjuntti on varma, että uutena hallituksen jäsenenä hänellä on paljon annettavaa. Uutena jäsenenä hän voi esimerkiksi kyseenalaistaa vanhoja toimintatapoja ja kysyä, miksi näin tehdään.

Antinjuntti – muutakin kuin toiminnanjohtaja ja hallituksen jäsen

Ensimmäinen kysymys, joka nousee mieleen Antinjuntista kuullessa, koskee nimen alkuperää. Antinjuntti-sukunimi on kuulemma peräisin äidin puolelta. Isänsä kuoltua Antinjuntti vaihtoi isältä saamansa sukunimen äidin tyttönimeen, sillä hän oli jo pitkään leikitellyt ajatuksella nimen vaihtamisesta. Aiemmin hän ei ollut tohtinut vaihtaa sukunimeään, koska ei halunnut loukata isäänsä. Muutettuaan ulkomailta takaisin koti-Suomeen ja oltuaan yhteydessä äitinsä puolen sukulaisiin Antinjuntti huomasi todella olevansa Antinjuntti. Lisäksi se tosiasia, että sukunimen kantajia on enää hyvin vähän, motivoi Antinjunttia ottamaan sukunimen käyttöönsä.

Vähäisen vapaa-aikansa Antinjuntti viettää mieluiten avomiehensä ja kahden kissansa kanssa. Antinjuntti hoitaa mielellään kahta cornish rex -rotuista kissaansa. Kissat ovat kuulemma hyvin seurallisia ja mukana kaikissa arkiaskareissa. Antinjuntti viettää vapaa-aikaansa mieluusti myös kädet taikinakulhossa, sillä hän mainitsee vaalean hapanjuurileivän leipomisen rentouttavimmaksi harrastuksekseen. Kyseisenlaisen leivän leipominen vie paljon aikaa ja pakottaa ajatukset muuhun kuin työhön. Mikäli leivän leipominen on ollut jonkin aikaa tauolla, on se merkki siitä, että Antinjuntilla on ollut stressiä. Harrastuksikseen Antinjuntti mainitsee myös elokuvissa käymisen ja lukemisen. Vaikka kirjallisuuden harrastaminen on hänen työnsä luonteen vuoksi jäänyt vähemmälle, kertoo Antinjuntti kuitenkin innostuneesti osallistuneensa hiljattain lukupiiriin. Lukupiirissä käyminen on tuntunut erittäin antoisalta harrastukselta. Kirjahyllyllä käydessään hän valitsee mieluummin jonkin muun kirjan kuin dekkarin, esimerkiksi popularisoidun tietokirjan. Yleistajuistettujen tietokirjojen lukemista Antinjuntti pitää sekä hyödyllisenä että viihdyttävänä harrastuksena.