Nordterm 2023 -tapahtuman satoa

Riina Kosunen, Mari Suhonen, Sirpa Suhonen & Anu Ylisalmi

Terminologia-alan pohjoismainen yhteistyöjärjestö Nordterm järjestää joka toinen vuosi Nordterm-tapahtuman, joka on suunnattu kaikille terminologiasta ja sanastotyöstä kiinnostuneille. Nordterm 2023 -tapahtuma järjestettiin 14.–15. kesäkuuta 2023 hybriditapahtumana, johon pystyi osallistumaan paikan päällä Tukholmassa ja verkossa. Tapahtuman teema oli Terminologi i samhällets tjänst, ja tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa Nordtermin ja Pohjoismaiden kielilautakuntien verkoston yhteistyönä, johon osallistui myös Pohjoismainen viittomakieliverkosto.

Tapahtuman avasi Kielen ja kansanperinteen tutkimuslaitoksen (Institutet för språk och folkminnen, Isof) pääjohtaja Martin Sundin, joka toivotti osallistujat tervetulleiksi tapahtumaan. Sundin totesi Nordterm-tapahtumien olevan Pohjoismaiden johtava terminologeille ja kieliasiantuntijoille suunnattu konferenssi ja tarjoavan dynaamisen ympäristön tiedon vaihtoon ja yhteistyöhön sekä mahdollisuuden ammatillisten verkostojen vahvistamiseen. Sundin kertoi, että tapahtumassa on osallistujia kaikista Pohjoismaista ja kaikilta itsehallintoalueilta sekä saamen kielialueelta ja näiden lisäksi myös Virosta ja Australiasta. Sundin siteerasi tunnettua sananlaskua ”hädässä ystävä tunnetaan” (ruots. ”i nöden prövas vännen”), sillä näinä kriisien ja konfliktien aikoina on Sundinin mukaan suuri tarve hyville, viisaille ja kannustaville ystäville. Ystävyys ja yhteydet yli Pohjoismaiden valtion- ja kielirajojen ovat tärkeämpiä kuin pitkään aikaan. Sundin totesi, että Pohjoismaiden kielellisestä monimuotoisuudesta voi olla ylpeä, mutta sitä pitää myös huoltaa ja pitää yllä.

Erikoiskielten ja termistön kielenhuoltaja Åsa Holmér Kielen ja kansanperinteen tutkimuslaitoksen alaisesta Kielineuvostosta (Språkrådet) kertoi omassa avauspuheenvuorossaan, että Nordterm perustettiin nimenomaan Tukholmassa melkein 50 vuotta sitten vuonna 1976. Tavoitteena oli luoda foorumi pohjoismaisten terminologien ja sanastotyötä tekevien organisaatioiden yhteistyölle, joka oli alkanut jo aiemmin. Vastaavasti myös Pohjoismaiden kielilautakuntien verkosto perustettiin vuonna 1997 kielenhuoltajien ja kielilautakuntien pitkäaikaisen yhteistyön pohjalta. Holmér toivoi tapahtuman edistävän uusien verkostojen luomista ja yhteistyötä yli valtion- ja kielirajojen.

Ruotsalaisen viittomakielen kielenhuoltaja Tommy Lyxell Kielen ja kansanperinteen tutkimuslaitoksesta piti aloituspuheenvuoron vuonna 2014 perustetun Pohjoismaiden viittomakieliverkoston puolesta. Verkosto järjesti tapahtumaan tulkkauksen ruotsalaiselle, tanskalaiselle ja norjalaiselle viittomakielelle. Lyxell kertoi, että Pohjoismaissa käytetään kahdeksaa eri viittomakieltä, joiden sukulaisuussuhteet eivät seuraa puhuttujen kielten sukulaisuussuhteita. Pohjoismaiset viittomakielet voidaan jakaa länsipohjoismaisiin ja itäpohjoismaisiin viittomakieliin. Länsipohjoismaisia viittomakieliä ovat tanskalainen, norjalainen, islantilainen, färsaarelainen ja grönlantilainen viittomakieli ja itäpohjoismaisia viittomakieliä ruotsalainen, suomalainen ja suomenruotsalainen viittomakieli.

Erikoiskielten ja termistön kielenhuoltaja Karin Webjörn Kielineuvostosta kertoi omassa puheenvuorossaan siitä, että tapahtumassa pyritään noudattamaan kestävän kehityksen periaatteita. Osallistujia on esimerkiksi kehotettu saapumaan paikalle julkisilla kulkuvälineillä, osallistujille tarjotaan kasvisruokaa ja on pyritty välttämään mahdollisuuksien mukaan ostosten tekoa konferenssia varten. Yksi poikkeus kuitenkin tehtiin, järjestäjät tilasivat niittykukkien siemeniä osallistujille. Ajatuksena oli, että osallistujat voisivat kylvää ne maahan ja saataisiin kukkia pölyttäjille. Lähempänä tapahtumaa järjestäjät alkoivat ihmetellä, missä siemenet oikein ovat ja päivää ennen tapahtumaa tuli tieto, että ne oli toimitettu Kielen ja kansanperinteen tutkimuslaitoksen Kiirunan toimipisteeseen. Niinpä osallistujat voivat ajatella kukkivia ketoja Kiirunassa, ja saavat symbolisia siemeniä – kestävän kehityksen nimissä. Järjestäjät toivovat, että osallistujat vievät siemenen tapahtuman teemasta mukanaan omiin organisaatioihinsa.

Terminologista tutkimusta

Vaasan yliopiston kielikeskuksen johtaja Nina Pilke toi plenaariesitelmässään esiin, miten sanastotyö ja sen taustalla oleva yhteistyö ja verkostot tuottavat yhteiskunnalle lisäarvoa. Pilke antoi myös esimerkkejä lisäarvoa tuottavista sanastotyöhön liittyvistä hankkeista. Ensimmäisenä esimerkkinä Pilke mainitsi vuonna 2016 käynnistyneen suomalais-ruotsalaisen tutkimushankkeen Termer i tid – Tidens termer, josta Hans Landqvist kollegoineen puhui myöhemmin yksityiskohtaisemmin. Toisena esimerkkinä Pilkkeellä oli Vaasan yliopiston oma, vuonna 2021 käynnistynyt yliopiston käännösprosessien ja termistönhallinnan kehittämiseen liittyvä hanke Översättningsprocess och termbank, jonka termipankkiosiosta puolestaan Noora Karjalainen ja muut puhuivat myöhemmin tarkemmin. Pilke totesi myös, ettei suutarin lapsilla ole aina kenkiä sanastotyössäkään: Vaasan yliopistossa, jossa sanastotyötä on opetettu vuodesta 1987, aikaa kului lähes 40 vuotta ennen kuin siellä käynnistettiin organisaation oma koordinoitu termistönkehittämishanke. Pilke kiinnitti huomiota myös sanastotyön ”momentumeihin” eli sanastotyölle otollisiin hetkiin: erilaiset kehityskulut yhteiskunnassa voivat johtaa siihen, että tulee sopiva aika käynnistää esimerkiksi tietyn aihepiirin käsitetyö.

Hans Landqvist Göteborgin yliopistosta sekä Niina Nissilä ja Sannina Sjöberg Vaasan yliopistosta valottivat esityksessään tutkimushanketta Termer i tid – Tidens termer, jossa tarkastellaan pohjoismaisen sanastoyhteistyön historiaa. Hankkeessa on tutkittu muun muassa Ruotsin sanastokeskuksen (Terminologicentrum TNC) sekä Tanskan ja Norjan sanastotyöelinten (Terminologicentralen ja Rådet for teknisk terminologi) välistä kirjeenvaihtoa 1940-luvulta 1970-luvulle. Tutkimushanke osoittaa, että pohjoismaisten sanastotyöelinten välisessä kirjeenvaihdossa on pohdittu monenlaisia termistöön liittyviä kysymyksiä. Esimerkki yhteisestä pohdinnasta ovat alkuaineista, kuten hapesta, vedystä ja typestä, käytettävät termit ruotsiksi, tanskaksi ja norjaksi: tulisiko käyttää omakielisiä termejä (esimerkiksi ruotsiksi syre, väte ja kväve) vai kansainvälisiä lainasanoja (ruotsiksi oxygen, hydrogen ja nitrogen) vai sallia, että omakieliset termit ja kansainväliset lainasanat elävät rinnakkain synonyymeina. Eri maissa omaksutut ratkaisut saattavat poiketa toisistaan, mutta on ollut tärkeää, että ratkaisuista on voitu käydä yhteistä keskustelua.

Muutoksia terminologien työnkuvassa

Katri Seppälä ja Mari Suhonen Sanastokeskuksesta pohtivat kokemustensa perusteella terminologien yhteistyötä sellaisten asiantuntijoiden kanssa, jotka eivät ole sanastotyön kohteena olevan erikoisalan asiantuntijoita. Terminologit ovat aina työskennelleet erikoisalojen asiantuntijoiden kanssa. Viime aikoina yhteistyökumppaneiksi on tullut muitakin asiantuntijoita, koska Sanastokeskuksen terminologit ovat työskennelleet isoissa julkisen hallinnon kehityshankkeissa, joissa työskentelee monenlaisia asiantuntijoita ja joiden eri osapuolet tarvitsevat sanastotyön tuloksia sekä sanastotyön aikana että sen päätyttyä. Näitä ovat esimerkiksi IT-arkkitehdit, kehittämisasiantuntijat, kieliasiantuntijat ja viestinnän asiantuntijat, joista jokaisen ryhmän kanssa työskentelyyn liittyy tyypillisesti omanlaisiaan etuja ja haasteita. Onnistunut yhteistyö edellyttää prosessien suunnittelua ja sovittamista yhteen eikä vain samanaikaista tekemistä. On myös tärkeää ymmärtää, että terminologinen sanasto ei korvaa oppaita tai tietomalleja. Terminologeilla on omaa erikoistunutta osaamistaan, jonka hyödyntämiseen terminologin työpanosta kannattaa käyttää ja jota terminologien kannattaa jatkossakin kehittää.

Ruotsalaiset terminologikonsultit Henrik Nilsson CAG Consodenista ja Stefano Testi MedMod AB:sta pohtivat terminologikonsultin roolia ja haasteita. Terminologicentrum TNC:n lakkauttamisen jälkeen vuonna 2018 Ruotsissa ei ole ollut kansallista sanastokeskusta tai vastaavaa sanastotyön asiantuntijaorganisaatiota, joka voisi ottaa tehtäväkseen konkreettisia toimeksiantoja. Näitä palveluita kuitenkin kaivataan. Terminologikonsultteja ei juuri ole saatavilla, joten muut asiantuntijat tekevät sanastotyöhön liittyviä tehtäviä. Terminologikonsultteja tarvitaan erilaisiin tehtäviin, jotka liittyvät esimerkiksi yksittäisiin tai laajoihin terminologisiin selvityksiin, organisaation pitkäaikaisempaan sanastotyöhön, mallinnukseen tai luokituksiin, tekstien tarkistukseen sekä koulutukseen. Terminologikonsultin käytön hyötyjä ovat muun muassa yleisnäkemys, eri toimeksiantojen yhteydet toisiinsa, isot panostukset vähillä henkilöillä, ulkopuolinen näkemys, uudet ajatukset ja neutraalius. Terminologikonsultille aiheutuvia haasteita ovat esimerkiksi työn priorisoimattomuus, organisaatioiden ja hierarkioiden aiheuttamat rajoitteet, ryhmien ristiriidat ja reviiriajattelu sekä vaikeus arvioida sitä, milloin käsitteitä on selvitetty riittävästi. Usealle toimeksiantajalle työskentelevä terminologikonsultti voi päätyä ristiriitaisiin tilanteisiin eri toimeksiantojen ja niissä tehtyjen ratkaisujen kesken. Terminologin roolissa haastavalta voi tuntua myös erilainen asiantuntijuus yhteistyökumppaneiden kesken: terminologi ei ole käsiteltävän erikoisalan vaan menetelmän asiantuntija, ja hänen puuttumisensa käsitteisiin voi ärsyttää muita asiantuntijoita. Haasteista huolimatta terminologin roolia arvostetaan ja terminologikonsultteja tarvitaan. Nilsson ja Testi kaipaavat rooliin liittyvää tutkimusta sekä enemmän terminologian koulutusta.

Niina Elomaa valtioneuvoston kanslian käännös- ja kielitoimialalta kertoi valtioneuvoston teksteissä käytettävistä ruotsin- ja vieraskielisistä termeistä ja kanslian sanastotyöstä. Valtioneuvoston kansliassa työskentelee terminologeja kääntäjien tukena. Terminologit sekä selvittävät yksittäisiä termejä ruotsiksi ja vierailla kielillä että tekevät laajempia termiselvityksiä ja sanastoja eri kielillä. Valtioneuvoston kanslian terminologit osallistuvat myös muiden organisoimaan sanastotyöhön ja verkostoihin. Terminologisen työn tavoitteena on ensisijaisesti se, että teksteissä tulee alusta asti käyttöön mahdollisimman hyvät termit ja se, että termejä käytetään teksteissä johdonmukaisesti. Valtioneuvostossa on tehty sanastoja muun muassa koronaviruspandemian aikana viranomaisten kriisiviestintää varten ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhteydessä. Uusimpana tehtävänä on Nato-sanasto, jossa annetaan suosituksia suomen- ja ruotsinkielisiksi Natoon liittyviksi termeiksi.

Sanastotyön merkitys Norjan kielipolitiikassa

Marianne Aasgaard Norjan Kielineuvostosta kertoi esityksessään, että Norjan kielipolitiikassa on tunnistettu sanastotyön merkitys. Norja sai ensimmäisen kielilakinsa vuonna 2022. Kielilain tarkoituksena on vahvistaa norjan kieltä ja varmistaa sen asema yhteiskunnan kannalta tärkeänä kielenä, jota käytetään kaikilla yhteiskunnan aloilla ja kaikissa yhteiskunnan osissa. Laki velvoittaa Norjan julkiset organisaatiot käyttämään, kehittämään ja vahvistamaan Norjan kahden virallisen kirjakielen (kirjanorja ja uusnorja) asemaa. Lain perusteluissa todetaan lisäksi, että tämä julkisten organisaatioiden vastuu sisältää myös vastuun huolehtia norjankielisen ammattitermistön kehittämisestä. Laissa ei ole omaa pykäläänsä sanastotyöstä, mutta lain perusteluissa korostetaan norjankielisen ammattikielen kehittämisen tarvetta, jotta norjaa voidaan käyttää kaikilla yhteiskunnan aloilla. Lailla pyritään laajentamaan norjan kielen käyttöalaa eikä pelkästään estämään kielen käyttöalan kaventumista. Juuri Nordterm-tapahtuman aikaan julkaistiin Norjan opetus- ja tutkimusministeriön ja kulttuuri- ja tasa-arvoministeriön laatima toimintasuunnitelma norjan kielen aseman parantamiseksi tieteen kielenä. Norjan viralliset kielipoliittiset linjaukset hyväksyttiin samanaikaisesti kielilain kanssa ja Kielineuvosto vastaa niiden hallinnoinnista. Kielineuvoston työ terminologian ja ammattikielen edistämiseksi on siten tärkeä tekijä norjan aseman varmistamisessa yhteiskunnan kannalta tärkeänä kielenä.

Termipankkien kehitys

Marita Kristiansen Bergenin yliopistosta kertoi esityksessään Termportalenista ja sen taustoista. Korkeakoulutus on nimetty tärkeimmäksi sektoriksi Norjassa, kun on kyse norjankielisen termistön saatavuuden varmistamisesta ja siten kielen käyttöalan kapenemisen ehkäisemisestä. Tämän mukaisesti yliopistot ja korkeakoulut on määrätty yliopisto- ja korkeakoululaissa vastuuseen norjalaisen ammattikielen ylläpitämisestä ja kehittämisestä. Norjan kielilain valmisteluissa todettiin lisäksi, että ammatinharjoittajien ja työntekijöiden kielenkäyttö muotoutuu korkeakoulutuksen kautta, koska opiskelijoiden korkeakoulutuksen kautta omaksuma kielenkäyttö ja ammattitermistö vaikuttavat paitsi työpaikkoihin, kun he siirtyvät työelämään, myös niihin ihmisiin, jotka käyttävät näiden organisaatioiden tuotteita ja palveluita. Tämä on taustana sille, että Bergenin yliopisto on nyt saanut pysyvää rahoitusta Termportalenin kehittämiseen ja ylläpitoon. Termportalenista on tarkoitus kehittää resurssi, joka palvelee paitsi korkeakoulutusta myös koko ammattikielen kiertokulkua: peruskoulutusta, korkeakoulutusta, työelämää ja yhteiskuntaa yleisesti. (Lue lisää Termportalenista omassa artikkelissaan tässä lehdessä.)

Tiina Onikki-Rantajääskö ja Harri Kettunen Helsingin yliopistosta tarkastelivat Tieteen termipankkia sen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kannalta. Tieteen termipankilla on noin 4 000 päivittäistä käyttäjää, ja sitä käyttävät kaikenikäiset koululaisista eläkeläisiin. Tieteen termipankki kattaa noin 50 tieteenalaa tai erikoisalaa ja sisältää noin 44 500 käsitesivua. Tieteen termipankilla on yhteiskunnallista vaikuttavuutta: se edistää tieteellistä tietoa koskevaa viestintää paitsi tieteen sisällä ja eri tieteenalojen välillä, myös tieteentekijöiden ja maallikoiden välillä. Tieteen termipankki tukee perusasteen opetusta ja toisen asteen koulutusta tarjoamalla luotettavan termitiedon lähteen niin oppijoille kuin opettajillekin. Se myös edistää niin suomen ja ruotsin kuin vähemmistökieltenkin käyttöä tieteen kielinä. Yhteiskunnallista vaikuttavuutta on myös se, että Tieteen termipankki edistää itse tieteen kehitystä ja tiedon jatkuvaa rakentamista tiedeyhteisössä.

Noora Karjalainen, Susanna Rönn, Sannina Sjöberg ja Simone Sundqvist Vaasan yliopistosta esittelivät kolmikielisen termipankin perustamista Vaasan yliopistolle. Termipankin kielet ovat suomi, ruotsi ja englanti. Työn tavoitteena on ollut helpottaa, nopeuttaa ja yhdenmukaistaa kirjoittamista ja kääntämistä sekä estää suomen ja ruotsin kielten käyttöalan kaventumista yliopistomaailmassa. Kun kaikki yliopistolla käyttävät samoja, yliopiston Linginno-kielikeskuksen suosittelemia termejä, myös tekstien laatu paranee. Termipankki tukee myös opiskelijoiden kielten oppimista. Termipankkityö alkoi vuonna 2022. Termipankissa olevat termit on kerätty Vaasan yliopiston verkkosivuilta ja tietojärjestelmistä, ja niitä oli 200 maaliskuussa 2023. Termeistä on keskusteltu kääntäjien, kieltenopettajien ja tutkijoiden kanssa. Termien valinnassa on painotettu vakiintuneita ja sukupuolineutraaleja termejä. Termipankkiohjelmaksi valittiin Kielikoneen MOT-ohjelma, sillä se on alansa markkinajohtaja Suomessa ja ennestään tuttu sekä yliopiston työntekijöille että opiskelijoille.

Sanastotyötä eri aloilla

Scanialla on tehty sanastotyötä jo pitkään ja yrityksellä on oma monikielinen termipankki, Scania Lexicon. Scanian terminologit Kerstin Lindmark, Mia Jensen, Niklas Jonsson ja Fredrik Johnsson kertoivat esityksessään uusien termien tarpeesta silloin, kun tulee uutta tekniikkaa ja uusia ilmiöitä. Parhaillaan kuljetusalalla siirrytään bensiiniä ja dieseliä käyttävistä ajoneuvoista sähköisiin ajoneuvoihin ilmasto- ja ympäristösyistä. Scanian tavoitteena on vähentää päästöjä ja melua mutta myös kustannuksia. Lakivaatimukset ja ilmastotavoitteet ovat ohjanneet kehitystä, mutta kestävyydestä on tullut myös kilpailuetu. Uusille käsitteille, kuten sähköautojen lataamiseen ja ilman kuljettajaa kulkeviin ajoneuvoihin liittyville käsitteille, tarvitaan uusia termejä. Scania on joutunut luomaan näitä ruotsinkielisiä termejä itse, koska käytettävissä ei ole valmiita standardeja eikä ruotsin kieltä varten ole mitään tahoa, joka huolehtisi alan termien kehittämisestä koordinoidusti. Myös vanhat käsitteet saattavat tarvita uusia, tarkempia termejä. Enää ei esimerkiksi voi vain viitata polttomoottoriin moottorina. Uusien termien tulisi olla ymmärrettäviä, mistä syystä lyhenteiden, kuten ICE (internal combustion engine) käyttöä olisi syytä välttää. Esittäjien mukaan alalla onkin arvostettu Scaniassa tehtyä ruotsinkielistä sanastotyötä. Yhteiskunnassa uusille ilmiöille luodaan uusia termejä. Enää ei huolehdita, että ajajalla on soppatorsk (”löpö loppu”), vaan nykyisin ajajilla on räckviddsångest eli sähköauton toimintamatkaan liittyvä stressi: pelätään, ettei sähköautolla pääsekään perille.

Ole Våge Norjan Terveydenhuollon digitalisaatiovirastosta (Direktoratet for e-helse) ja Marlen Toch-Marquardt Helseplattformen AS:sta pohtivat termien johdonmukaisuutta terveydenhuollon tiedon rakenteistamiseen käytettävän kansainvälisen SNOMED CT -termistön norjankielisessä käännöksessä. Käännöstyössä oli käynyt ilmi, että termejä ei aina muodosteta tai käytetä johdonmukaisesti. Esimerkiksi norjaksi rintakehään viitataan vaihtelevasti sanoilla thorax, brystkasse tai toraks. Johdonmukaisuutta voidaan tarkastella eri näkökulmista. Voidaan tarkastella esimerkiksi termien horisontaalista johdonmukaisuutta eli samojen sanojen käyttöä johdonmukaisesti eri aihealueilla, kuten sekä anatomian että toimenpiteiden kuvauksissa, tai vertikaalista johdonmukaisuutta eli keskenään hierarkkisessa suhteessa olevien käsitteiden termien johdonmukaisuutta (esimerkiksi ruotsiksi yläkäsite glaukom ja sen alakäsite medfött glaukom). Johdonmukaisuus tai sen puute voi ilmetä myös esimerkiksi termien morfosyntaktisessa muodostustavassa tai sijaintiin liittyvässä muodostustavassa (kuten korvan osien nimeämisessä). Johdonmukaista termien käyttöä puoltaa Vågen ja Toch-Marquardtin mukaan ainakin kolme seikkaa. Ensinnäkin johdonmukaisuus on yksi sanastotyön standardissa ISO 704 mainittu termien ja käsitteiden laadun kriteereistä. Toiseksi käyttäjän näkökulmasta johdonmukaiset termit ovat läpikuultavia ja siksi ymmärrettäviä. Kolmanneksi käännöstyössä syntyy epäselvyyksiä ja keskustelun tarvetta, jos lähtökielen termejä on käytetty epäjohdonmukaisesti.

Viittomakielinen sanastotyö

Ruotsalaisen viittomakielen kielenhuoltaja Sebastian Embacher Kielen ja kansanperinteen tutkimuslaitoksesta (Isof) kertoi esityksessään leksikografisesta työstä viittomakielellä sekä esitteli haasteita ja ratkaisuja, joita sanakirjan tai sanaston laadinnassa voi kohdata. Viittomakielisten sanastojen ja muiden sanastojen erona on, että termit esitetään videoleikkeillä tekstin sijaan, koska viittomakielet ovat gesturaalis-visuaalisia kieliä eli niissä käytetään käsien ja kehon liikkeitä ja ilmeitä viestin ilmaisemiseen ja viesti vastaanotetaan näköaistin välityksellä, eikä niillä ole kirjakieltä. Isof käyttää viittomakielten leksikaalista verkkotietokantaa, Signbankia, ruotsalaisen viittomakielen termitietojen tallentamiseen, järjestämiseen ja julkaisemiseen. Isof on julkaissut myös erillisen, yhteiskuntatermistöä sisältävän sanaston, Samhällsordlista svenska – svensk teckenspråk, joka sisältää 1 500 termiä ruotsiksi ja ruotsalaisella viittomakielellä. Sanaston tarkoitus on tukea tulkkeja, kääntäjiä ja muita, jotka käyttävät kieltä julkisissa yhteyksissä sekä kehittää ja harmonisoida ruotsalaisen viittomakielen termistöä. Isofissa tehtävässä työssä dokumentoidaan olemassa olevia termejä eikä luoda itse uusia viittomia. Viittomat leviävät nykyään helposti kielirajojen yli sosiaalisen median kautta. Esimerkiksi viittoma termille pandemia on Embacherin ja tapahtuman yleisön mukaan samanlainen ruotsalaisessa, suomalaisessa, suomenruotsalaisessa ja tanskalaisessa viittomakielessä, kun taas norjalaisessa viittomakielessä on erilainen viittoma. Toisaalta viittomakielissä on myös yleistä, että samasta termistä esiintyy saman kielen sisällä useita variantteja, koska viittomat ovat kehittyneet eri paikoissa.

Sanastotyötä sanastotyöryhmissä

Linnea Hanell Kielineuvostosta kertoi kestävään kehitykseen liittyviä käsitteitä käsittelevän sanastotyöryhmän toiminnasta. Jotta ilmasto-, ympäristö- ja muut kestävän kehityksen kysymykset voitaisiin ratkaista, ihmisten on tehtävä yhteistyötä, ja tämä vaatii muun muassa kieltä, jolla asioista voidaan puhua. Kielineuvoston koordinoima Hållbarhetsgruppen on ollut toiminnassa alkukesästä 2021. Ryhmän tavoitteena on yhtenäistää ja selkeyttää kestävään kehitykseen liittyviä termejä ja käsitteitä. Ryhmässä on mukana terminologeja, kielenhuoltajia, kääntäjiä, alan asiantuntijoita, viranomaisia ja median edustajia. Eri asiantuntijoiden yhteistyö on ollut hedelmällistä, sillä aihe on hyvin monimutkainen. Varsinaiset sisältöasiantuntijatkaan eivät ole koko aihealueen asiantuntijoita, joten sanastotyöstä ollut heillekin paljon hyötyä. Ryhmä julkaisee sanastoa Hållbarhetstermlistan, jossa on nyt noin 30 termitietuetta. Sanaston termit ovat ruotsiksi ja englanniksi, määritelmät ruotsiksi. Varsinaisen terminologisen tiedon lisäksi sanasto sisältää pitkiäkin huomautuksia, joissa on lisätietoa käsitteistä ja kommentteja termeistä. Hållbarhetstermlistan on saanut hyvää palautetta Ruotsissa, ja sanasto on sekä asiantuntijoiden että suuren yleisön käytössä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) yhteydessä työskentelee TOIMIA-verkosto, jonka yhtenä tavoitteena on luoda yhtenäisiä toimintakykykäsitteitä. Rut Nordlund-Spiby THL:stä ja Linn Karlsson valtioneuvoston kansliasta kertoivat TOIMIA-verkostoon kuuluvan moniammatillisen ruotsinkielisen termiryhmän toiminnasta. Kyseiseen ryhmään osallistuu kääntäjiä, asiantuntijoita, kielenhuoltajia ja laintarkastajia, jotka keskustelevat ruotsinkielisten termien käytöstä Suomessa. Ruotsissa käytettävät termithän eivät aina sovi Suomeen eikä Ruotsissa toisaalta ole käytössä kaikkia suomalaisia käsitteitä ja valmiita termejä. Ruotsin termeihin liittyvä työ käynnistyi alun perin, kun vammaispalvelujen työntekijöille suunnattua Vammaispalvelujen käsikirjaa käännettiin ruotsiksi. Parhaillaan Suomessa uudistetaan vammaispalvelujen lainsäädäntöä, ja ruotsin termiryhmä pyrkii sen yhteydessä uudistamaan ruotsin kieltä ja tuomaan esiin yhteistyön tarvetta kielten välillä. Ryhmän jäsenet valmistelevat termeihin liittyviä esityksiä, jotka käsitellään ja joista tehdään päätös yhteisessä kokouksessa. Ryhmä on pohtinut esimerkiksi sitä, pitäisikö toimintakykyyn liittyvissä asioissa käyttää termiä servicestig, servicekedja vai serviceväg. Termeistä käydyt keskustelut ja tehdyt päätökset dokumentoidaan, ja tavoitteena on myös tehdä suomi–ruotsi-sanasto toimintakykyyn liittyvistä termeistä.

Sanastotyötä yliopisto-opetuksessa

Helena Bani-Shoraka Tukholman yliopistosta piti Nordterm-tapahtuman toisen päivän plenaariesitelmän. Bani-Shoraka kertoi tulkkien ja kääntäjien koulutuksesta ja monikielisen sanastotyön opetuksesta Tulkki- ja kääntäjäinstituutissa (Tolk- och översättarinstitutet, TÖI). Sanastot ovat tärkeä resurssi tulkeille ja kääntäjille. Bani-Shorakan mukaan monikielinen sanastotyö on demokratiatyötä, jotta jokainen Ruotsissa asuva saisi tasa-arvoisesti tietoa yhteiskunnasta. TÖIn tulkki- ja kääntäjäkoulutuksessa on molemmissa kandidaatti- ja maisteriohjelmat. Näissä opetetaan muun muassa tulkkausta julkisella sektorilla, viittomakielen tulkkausta ja konferenssitulkkausta sekä kaunokirjallisuuden, asiatekstien ja media-alan kääntämistä. Julkisen sektorin tulkkikoulutuksessa on käytössä monia kieliä, kuten arabia, somalia, persia ja myös viittomakieli. Sekä tulkki- että kääntäjäopiskelijoille on jonkin verran sanastotyön opetusta. TÖI on yhdistänyt julkisen sektorin tulkkaus- ja käännösopetusta. Yhteistä niille on terminologiaoppi ja erityisalat, kuten laki. Opiskelijat harjoittelevat tiedonhakua ja lähdekritiikkiä ja tekevät pieniä sanastoja käytännön harjoituksina. Bani-Shorakan mukaan käytettävissä olevien sanakirjojen ja sanastojen määrät vaihtelevat kielen mukaan. Koko julkiselle sektorille ei ole olemassa sanastoa, joten sekä tulkkien että kääntäjien on oltava terminologeja ja etsittävä lähteitä ja luotava sanastoa. Ongelmana on myös, että vaikka sanastoja olisikin, palveluntarjoajat pitävät ne itsellään, koska se on kilpailuetu. Joissakin kielissä tietyn kielivariantin valinta voi lähettää poliittisen signaalin, joten voi olla vaikea päättää, mikä termimuoto sanastoon tulisi valita.

Lotte Weilgaard Christensen Etelä-Tanskan yliopistosta esitteli kokemuksia terminologisten menetelmien opettamisesta sellaisten käsitteiden avulla, jotka ovat yleiskielen ja erikoiskielen välimaastossa. Näitä käsitteitä voidaan kutsua harmaan alueen kieleksi (tansk. gråzonesprog). Weilgaard Christensenin opiskelijat tekivät harjoitustyön muun muassa valaisimiin liittyvistä käsitteistä. Harjoitukseen sisältyi käsitteiden valinta sekä hierarkkisen käsitejärjestelmän tekeminen ja tämän täydentäminen muutamilla koostumussuhteessa ja assosiatiivisessa suhteessa olevilla käsitteillä. Lopuksi opiskelijat kirjoittivat analysoimilleen käsitteille määritelmiä. Yhteisen aiheen parissa työskentelyn jälkeen opiskelijat saivat tehdä tehtävän itse valitsemastaan aiheesta. Weilgaard Christensen totesi, että lähellä yleiskieltä olevien käsitteiden analysointi auttaa opiskelijoita oppimaan käsiteanalyysimenetelmän helpommin kuin kovin teknisen aiheen valitseminen.

Nordtermin puheenjohtajuus Ruotsilta Islannille

Kielineuvoston erikoiskielten ja termistön kielenhuoltaja Åsa Holmér ja Kielen ja kansanperinteen tutkimuslaitoksen osastonjohtaja Harriet Kowalski lausuivat tapahtuman loppusanat. Holmér kertoi, että Nordterm-tapahtuma oli isompi kuin koskaan: tapahtumalla oli yhteensä 220 osallistujaa, joista 155 paikan päällä Tukholmassa. Åsa Holmér luovutti puheenjohtajan viestikapulan eli Nordterm-sateenvarjon Ágústa Þorbergsdóttirille. Islannin Árni Magnússon -instituutissa työskentelevä Ágústa toimii Nordtermin puheenjohtajana seuraavan kahden vuoden ajan, ja seuraava Nordterm-tapahtuma järjestetään Reykjavíkissa vuonna 2025. Pohjoismaiden kielilautakuntien verkoston seuraava tapahtuma pidetään puolestaan Tanskassa vuonna 2025. Tämänvuotisen Nordterm-tapahtuman esityksiin perustuvat artikkelit kootaan myöhemmin ilmestyvään Nordterm-julkaisuun.

Grupptyck – työpaja sanastotyöryhmistä

Ruotsalainen Terminologifrämjandet-yhdistys järjesti Nordterm 2023 -tapahtuman yhteydessä Grupptyck-työpajan sanastotyöryhmien toiminnasta. Aamupäivän mittaiseen työpajaan oli kutsuttu alustajiksi terminologeja ja sanastotyöryhmien asiantuntijajäseniä Ruotsista, Suomesta, Norjasta ja Islannista. He kertoivat omista kokemuksistaan erikoisalojen sanastotyöryhmissä. Sanastokeskuksen terminologit Mari Suhonen ja Sirpa Suhonen olivat valmistelleet alustuksen pitkään toimineiden Tietotekniikan termitalkoiden ja Pankki- ja rahoitussanaston sanastotyöryhmien työstä.

Yhteistä työryhmille oli se, että niissä terminologi työskentelee yhdessä kohdealan asiantuntijoiden kanssa. Asiantuntijat arvostavat terminologin apua tiedon jäsentämisessä ja rönsyilevien keskustelujen rajaamisessa. Asiantuntijoiden osallistumista puolestaan pidetään sanaston laadun takeena. Sanastotyöryhmien toimintaa pidettiin nykyisinkin tärkeänä muun muassa siksi, että internetin hakupalveluilla saatavista hakutuloksista voi olla vaikea tunnistaa luotettavia termejä, kun taas sanaston termisuosituksia voidaan pitää luotettavina. Muuten kuin projektimuotoisesti toimivilla sanastotyöryhmillä voi olla haasteena esimerkiksi käsitteiden valinta ja asiantuntijoiden sitouttaminen pitkäjänteiseen työhön. Ryhmätyöskentely erilaisten asiantuntijoiden on tärkeä osa terminologin työtä, joten Grupptyck oli tervetullut tilaisuus vaihtaa kokemuksia.