Nordterm 2019 – terminologiasta ja kieliteknologiasta

Mari Suhonen

Kesäkuussa pohjoismaiset terminologiasta kiinnostuneet asiantuntijat kokoontuivat Kööpenhaminaan Nordterm 2019 -tapahtumaan. Ohjelma alkoi tiistaina 11.6. kurssilla ja työpajalla SketchEngine-korpustyökalun käytöstä. Sen jälkeen keskiviikosta perjantaihin kestäneen seminaarin teemana oli terminologian rooli kieliteknologisissa sovelluksissa, kuten virtuaaliavustajissa ja konekääntämisessä. Esitelmöijät käsittelivät aihetta sekä teknisistä, hallinnollisista ja kielipoliittisista että käytännön käsitetyön ja sen organisoinnin näkökulmista. Nordtermin johtoryhmä ja työryhmät kokoontuivat tapahtuman aikana. Osana seminaaria pidettiin Nordtermin yleiskokous, jossa esiteltiin lyhyesti eri Pohjoismaiden terminologiaan liittyvää toimintaa.

Tekniikan kehitys vaikuttaa kieliaineistoihin

Nordterm-seminaariin oli abstraktien perusteella valittujen esiintyjien lisäksi kutsuttu kolme puhujaa: Andrejs Vasiljevs Tilde Companysta Latviasta, Frieda Steurs Leuvenin yliopistosta Belgiasta ja Sabine Kirchmeier Tanskan kielineuvostosta.

Andrejs Vasiljevs kuvaili kielen ja teknologian yhteistä kehitystä Latviassa aaltoina, joista ensimmäinen oli omakielisten tietotekniikan termien luominen 1990-luvun alussa. Tällöin muun muassa otettiin omakielinen dators-termi käyttöön venäläisen lainasanan kompjūteru sijaan. Seuraavassa aallossa 2000-luvun alkupuolella kehitettiin latvialaista sanastoportaalia, ja sen jälkeen 2000-luvun puolivälissä aloitettiin Euroopan tasolla EuroTermBank-projekti. Siitä siirryttiin 2010-luvulla hyödyntämään pilvipalveluita ja oltiin kiinnostuneita termien tunnistamisesta ja annotoinnista. Viimeisimmässä aallossa kieliteknologia liittyy tekoälyyn, ja kiinnostuksen kohteena on muun muassa puheentunnistus.

Frieda Steurs esitteli useita aineistoja ja hankkeita, joissa kehitetään yleiskielen sanastoja ja erikoiskielten termistöjä. Käsitteistön yhtenäistämiselle on hänen mukaansa tarvetta esimerkiksi eurooppalaisen yliopistotason koulutuksen käsiteistöissä, jotta opiskelu eri maissa sujuisi helpommin. Toisena Steursin kehityskohteena on erittäin laajojen aineistojen ylläpitomalli. Koska aineistojen ylläpito on työlästä, Steursia kiinnostaa esimerkiksi tekoälyn hyödyntäminen ja joukkoistaminen. Mielenkiintoinen yksittäinen huomio Steursilta oli se, että kieltä pidetään elävänä silloin, kun sitä hyödynnetään konekäännöksissä.

Sabine Kirchmeier puolestaan kertoi tekoälyn, kieliteknologian ja terminologian näkymistä Tanskan julkisella sektorilla. Tanska on maailman digitalisoitunein maa, joten digitaalisissa palveluissa tarvitaan sekä tanskan kieltä että muita kieliä. Toistaiseksi ongelmana on riittävien ja laadukkaiden kieliaineistojen puute, minkä ratkaisemiseksi suunnitteilla on sekä kansallinen termipankki että kattavammin erilaisia kieliaineistoja sisältävä tietokanta. Kirchmeierin mielestä Tanskassa tarvitaan lisää kieliteknologian opiskelijoita.

Käsitteiden ja sanastotyön käyttökohteita

Muutamissa esityksissä nousi esiin maallikot erikoisalan kohderyhmänä. Esimerkiksi terveydenhuollon potilaita varten tehtiin sanastotyötä, jossa pyrittiin ottamaan huomioon potilaiden käyttämät termit. Sekä maallikoiden että viranomaisten termejä tarvitaan esimerkiksi asiointibotteja varten. Asiointibotit asettavatkin käsitteistöille useita vaatimuksia: käsitteistöjen pitää esimerkiksi sopia moniin eri käyttötarkoituksiin ja eri tahojen yhteiseen käyttöön ja niiden pitää olla monikielisiä. Yksi haaste on se, että asiointibottien pitää voida hyödyntää myös puheentunnistusta.

Digitalisaatio edellyttää yleisesti yhteisen käsitetiedon luomista ja tallentamista. Esimerkiksi Norjassa oli todettu, että eri laeissa käytetään samoja termejä mahdollisesti hyvinkin useissa eri merkityksissä ja näitä käsitteitä kannattaisi harmonisoida. Sanastokeskuksenkin esitelmä liittyi digitalisointiin – esittelimme Suomessa valtionavustustoiminnan tueksi tehtävää käsitetyötä.

Monissa Pohjoismaissa on kerätty konekääntämiseen liittyvää termiaineistoa Euroopan komission eTranslation-konekäännösjärjestelmää varten. Ágústa Þorbergsdóttir kertoi, että Islannissa eTranslation-järjestelmää varten tehty aineiston kokoaminen oli maan historian suurin urakka termien kokoamiseksi. Prosessi osoittautui aikaa vieväksi kaikille osallistujille muun muassa siksi, että aineistoja ei ole olemassa tai saatavilla sopivassa muodossa. Myös aineistojen päivittäminen jatkossa mietityttää. Ágústa toivoi kieliteknologiasta apua työhön tulevaisuudessa. Myös Tanskassa Lina Henriksen, Sussi Olsen, Bolette S. Pedersen ja Claus Povlsen olivat aineistoa kootessaan todenneet, että tarvittavia yksi- ja kaksikielisiä aineistoja oli vähän saatavilla. Tommi Bernitz Euroopan parlamentista puolestaan totesi, että konekäännöksestä on saatu hyviä kokemuksia, vaikka se ei kääntäjän työtä korvaakaan eikä ole vielä termien osalta kovin systemaattista.

Kööpenhaminan yliopiston tekstiilitutkimuksen keskuksessa on hyödynnetty sanastotyötä mielenkiintoisella tavalla. Susanne Lervad ja Christian Gaubert kertoivat hankkeesta, jossa Tanskaan tulleet pakolaisnaiset tekivät monikielistä tekstiilialan sanastotyötä muun muassa niin, että he neuloivat yksinkertaista huivia ja keskustelivat samalla neuletekniikasta ja siinä käyttämistään termeistä. Gaubert seurasi naisten keskustelua ja tallensi heidän käyttämiään termejä. Hankkeen yhtenä tavoitteena oli luoda naisille verkostoja ja työllistymismahdollisuuksia sekä kannustaa heitä suunnittelemaan itse vaatteita ja toteuttamaan suunnitelmia.

Terminologien koulutus ja työnkuva

Useissa esityksissä todettiin kieliteknologian osaajille olevan tarvetta nyt ja tulevaisuudessa. Terminologian osaaminen nähtiin yhtenä monialaisen kieleen liittyvän osaamisen alueena.

Niina Nissilä ja Anita Nuopponen Vaasan yliopistosta pohtivat terminologian opintojen taustaa ja tulevaisuutta yliopistossaan. Vaasan yliopiston kielten opetus siirrettiin Jyväskylän yliopistoon, mutta terminologian opetus jäi Vaasaan viestintätieteiden yhteyteen. Aiemmin terminologiaa opiskelivat Vaasassa erityisesti kieltenopiskelijat, ja nykyisille muiden alojen opiskelijoille terminologian opintojen tarpeellisuus täytyy perustella uudella tavalla – esimerkiksi terminologian osaamisen hyötyinä kehitys- ja suunnittelutyössä.

Euroopan terminologiajärjestö EAFT:n puheenjohtaja Henrik Nilsson puolestaan pohti terminologin ammattia ja sen muutosta. Terminologi työskentelee usein asiantuntijaryhmän kanssa, jonka erityisalaa käsiteltävät termit ovat. Tällainen ryhmätyö vaatii monenlaisia ryhmätyötaitoja. Nilsson oli tunnistanut erilaisia terminologien rooleja sekä käsitetyöhön keskittyvien ammattiterminologien lisäksi maallikkoterminologit, jotka tekevät sanastotyötä esimerkiksi osana jotain muuta työtehtävää.

Kääntäjän tunnelmia Nordtermistä

Sanastokeskuksen hallituksen jäsen Kristiina Antinjuntti, Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry:n toiminnanjohtaja, osallistui ensimmäistä kertaa Nordterm-tapahtumaan. Kyselimme hänen tunnelmiaan.

Antinjuntin mielestä sanastotyöllä on Pohjoismaissa sama suunta. Digitalisointi pakottaa viranomaiset sekä analysoimaan että luomaan karttaa käsitteistöstään. Suomen tilanne näyttää hyvältä, koska meillä valtionhallinto on ottanut hyvin vastuuta käsitetyöstä ja Sanastokeskuksen TEPA-termipankki kokoaa kattavasti eri hallinnonalojen termistöjä. Muissa Pohjoismaissa hallinnon yleinen sanastotyön edistäminen vaikuttaa olevan kielineuvostojen vastuulla, joiden tehtävänä on ensisijaisesti luoda strategioita helpottamaan käsitteistön yhtenäistämistä ja hyödyntämistä sen sijaan, että ne voisivat itse tehdä sanastotyötä. Suomessa Sanastokeskus on puolestaan saanut keskittyä projekteihin ja käytännön sanastotyön tekemiseen viranomaisten toimeksiannoista.

Termistö on Antinjuntin mukaan tärkeää kääntäjille ja tulkeille. Sanastoaineistoa pitää olla saatavilla, ja sen pitää olla laadukasta ja tarkoituksenmukaista. Kääntämisen, terminologian ja kieliteknologian osaamisen yhdistelmä sopisi mainiosti kääntäjän työssä tarvittavaan viestintään. Kääntäjät nimittäin työllistyvät yksikieliseenkin viestintään, kuten viranomaisasioinnin viestinnässä bottikuiskaajiksi opettamaan synonyymejä asiakaspalveluboteille.

Entä terminologin työnkuva osana digitalisaatiota? Antinjuntti pohti, pakottaako digitalisaatio terminologia palvelemaan itseään sen sijaan että terminologi ohjaisi digitalisaatiota. Sisällönkehittäjänä terminologin pitäisi kuitenkin osallistua esimerkiksi digitaalisten palvelujen rakentamiseen. Ihmisellä on maailmasta sellaista ymmärrystä, jota koneella ei ole.