Minna Pyhälahti – suomen kielen ja sanakirjatyön puolestapuhuja

Pia Saarinen

Minna Pyhälahti työskentelee Kotimaisten kielten keskuksessa (Kotus) Kielitoimiston sanakirjan päätoimittajana. Hän on ollut Sanastokeskuksen hallituksen jäsen vuoden 2023 alusta alkaen.

Vaiheikas työura Kotuksessa

Minna Pyhälahdelle suomen kieli on ollut aina rakas. Päätös lähteä opiskelemaan sitä ei kuitenkaan ollut aivan selvä heti lukion jälkeen, vaan kielen lisäksi biologiasta kiinnostunut Pyhälahti haki alkuun opiskelemaan maa- ja metsätaloustieteitä. Kun opiskelupaikka ei kuitenkaan tuolla kertaa auennut, päätyi Pyhälahti viettämään välivuoden kansanopistossa erilaisten yleissivistävien opintojen parissa. Välivuosi ja erityisesti kansanopiston puheviestinnän opinnot saivat ajatukset kääntymään lopulta suomen kielen opintojen suuntaan, ja välivuoden päätteeksi Pyhälahti haki ja pääsi opiskelemaan suomen kieltä Joensuun yliopistoon.

Pyhälahden ura nykyisessä työpaikassaan Kotimaisten kielten keskuksessa alkoi jo opintojen aikana, kun Pyhälahti pääsi korkeakouluharjoitteluun Kotuksen nimistönhuoltoon. Kotuksella Pyhälahdelle tuli vahva tunne, että siellä hän haluaisi työskennellä jatkossakin. Työssä kiinnosti erityisesti ihmisten auttaminen kieliasioissa, ja lisäksi se vaikutti hyvältä vaihtoehdolta esimerkiksi opettajan ja tutkijan ammateille, jotka eivät tuntuneet aivan omilta. Valmistuttuaan ja ehdittyään työskennellä reilun vuoden äidinkielen opettajan sijaisena Pyhälahti aloitti työt Kotuksessa virkakielen huoltajan sijaisena. Työhön kuului esimerkiksi kieliasioissa neuvominen puhelimitse. Pyhälahti muistelee, että parhaimmillaan puheluita tuli jopa 80 muutamassa tunnissa, ja monesti puhelin soi heti, kun luurin oli ehtinyt edellisen puhelun jälkeen laskea. ”Siinä oli kaikkein vaikeinta, että siellä saatettiin kysyä ihan mitä vaan”, Pyhälahti kertoo. Nykyisin vastaaminen on sujuvampaa, koska kysymykset tulevat monesti verkkosivujen kautta sähköpostiin ja kysymysmäärä on huomattavasti pienempi verkossa olevan Kielitoimiston ohjepankin myötä, Pyhälahti kertoo.

Kotukselle tuli Pyhälahden virkakielen huoltajan sijaisuuden aikaan runsaasti kyselyjä kirjoittamiskoulutuksista, ja kouluttajia tarvittiin taloon lisää. Noin puoli vuotta kestäneen sijaisuutensa jälkeen Pyhälahti päätyikin siirtymään talon sisällä kouluttajan töihin. Näissä tehtävissä Pyhälahti ehti toimia lähes 20 vuotta, kunnes vuonna 2017 hän siirtyi Kotuksen sanakirjaosastolle sanakirjantoimittajan työhön. Nyt Pyhälahti on ollut Kielitoimiston sanakirjan päätoimittaja kahden vuoden ajan.

Sanastamista ja vanhan päivittämistä

Kielitoimiston sanakirja on Kotuksen toimittama suomen kielen sanakirja, joka ilmestyi ensi kerran vuonna 2004. Vuodesta 2014 sanakirja on toiminut ilmaisena verkossa. Sanakirja antaa tietoa esimerkiksi sanojen merkityksistä, oikeinkirjoituksesta ja tyylisävyistä sekä niiden käytöstä ja käyttöyhteyksistä. Se sisältää keskeiset nykyisen yleiskielen sanat sekä jonkin verran esimerkiksi erikoisalojen sanastoa. Hakusanoja sanakirjassa on yli 100 000.

Sanakirjan sisältöä lisätään ja päivitetään 1–2 kertaa vuodessa. Toimitustyö on kuitenkin jatkuvaa, ja Pyhälahden mukaan sanoja kerätään koko ajan, vuoden aikana jopa noin 4 000. Yhdellä päivityskerralla sanakirjaan lisätään yleensä noin 400 uutta, sillä hetkellä keskeistä sanaa. Lisäksi sana-artikkeleita päivitetään, jos esimerkiksi niiden käyttötapa tai ‑yhteys on ajan saatossa muuttunut. Päivitettäviä sanoja on yhdellä päivityskerralla noin 1 000.

Käytännön toimitustyöhön kuuluu olennaisena osana median seuraaminen. Sanakirjan toimittajat lukevat esimerkiksi päivittäin sanoma- ja aikakauslehtiä ja keräävät näistä talteen ajankohtaisia uudissanoja, joiden yleistymistä ja mahdollista vakiintumista tarkkaillaan. Tätä uudissanojen keräämistä ja niiden käyttöyhteyksien muistiin merkitsemistä kutsutaan sanastamiseksi. Kotuksessa tärkeimpiä sanastamisen lähteitä ovat Pyhälahden mukaan Helsingin Sanomat ja Yle, erityisesti niiden uutistekstit. Toisaalta sanoja voidaan kerätä myös puheesta, ja sanakirjassa onkin jonkin verran myös puhekielisempää sanastoa, kuten fleda ja hoksata. Pyhälahti kertoo, että tällaisista sanoista tulee välillä ihmettelevää palautetta, mutta puhekielen mukana oloon on järkevä selitys: puhekielen sanoista kysytään monesti toimitukselta, ja niitä myös haetaan sanakirjasta paljon.

Siihen, milloin sana on riittävän vakiintunut päästäkseen Kielitoimiston sanakirjaan, ei Pyhälahden mukaan ole olemassa selkeää rajaa. Joistakin sanoista tietää heti, voidaanko ne julkaista, ja joidenkin kohdalla tarkkaillaan pidempään, leviääkö niiden käyttö laajemmallekin kuin jonkin pienen joukon sanaksi. ”Joskus joutuu vähän arvailemaankin, mutta sellainen sanasilmä kehittyy ajan myötä”, Pyhälahti kertoo. Kollegoiden kesken käydään runsaasti keskustelua sanoista ja niiden käyttöyhteyksistä, mutta erimielisyyttä siitä, otetaanko jokin sana mukaan, ei Pyhälahden mukaan juurikaan synny.

Päätoimittajalla ei ole kahta samanlaista työpäivää

Pyhälahti kertoo, että tavanomaista työpäivää päätoimittajana on vaikea kuvata, sillä työtehtävät vaihtelevat paljonkin. Pääosa työstä on kuitenkin työnjohdollisia tehtäviä: päätoimittaja koordinoi sanakirjatyötä eli tarkistaa toimittajien kirjoittamat sana-artikkelit ja antaa niistä palautetta. Jonkin verran työssä on myös hallinnollisia tehtäviä. ”Sitten mä edelleen pikkaisen sanastan”, Pyhälahti lisää. Hän kokee päätoimittajana velvollisuudekseen seurata nykysanaston kehitystä, ja sanastamistyö on siihen hyödyllinen väline. Sanastamisessa Pyhälahti pääsee myös välillä hyödyntämään tietämystään biologiasta ja kasvikunnasta, sillä hänen vastuullaan on seurata esimerkiksi Suomen Luonto ‑aikakauslehteä ja siinä mahdollisesti esiintyviä uudissanoja.

Toimitustyön lisäksi päätoimittajan työhön kuuluu myös erilaisiin työryhmiin osallistuminen, esiintymisiä eri tilaisuuksissa ja mediassa ja toisaalta kansalaisten sanakirjaa koskeviin kysymyksiin vastaamista. Jälkimmäisen osalta Pyhälahti kertoo tuntevansa välillä riittämättömyyden tunnetta, kun vastaamiseen ei tahdo löytyä riittävästi aikaa. ”Mutta koen palkitsevana sen, kun saan auttaa ja kertoa jostakin sanasta ja sen taustoista”, Pyhälahti kertoo. Kysymykset ja palaute auttavat myös Kielitoimiston sanakirjan toimitusta: kun sanakirjassa on yli 100 000 sanaa, ei kaikkia sanoja mitenkään pystytä käymään systemaattisesti läpi, eli kansalaisten huomioiden avulla voidaan saada tärkeää tietoa esimerkiksi vanhentuneesta sisällöstä.

Muiden töidensä ohella Pyhälahti osallistuu Kotuksen blogin kirjoittamiseen. Hän kokee tärkeäksi tehdä Kotusta ja Kielitoimiston sanakirjaa tunnetuksi ja kertoo blogin olevan siihen yksi tapa. Blogissa Pyhälahti nostaa esiin muun muassa ajankohtaisia sanoja ja kieleen liittyviä ilmiöitä.

Sanakirja tukee kielellistä demokratiaa ja jopa huoltovarmuutta

Pyhälahti kertoo olleensa aina kiinnostunut sanoista. Sanakirjan päätoimittajan työssä parasta onkin hänen mukaansa sanojen ja kielen käytön muuttumisen seuraaminen. ”Sanasto on kielessämme sellainen, joka muuttuu nopeimmin”, Pyhälahti sanoo. ”Sanasto elää jatkuvasti ja uusia sanoja tulee jatkuvalla syötöllä kieleen, vanhoja jää unohduksiin tai niiden merkitys muuttuu.” Haastavinta puolestaan on resurssien vähyys, joka rajoittaa esimerkiksi sanakirjan teknistä kehitystyötä. Pyhälahti toivoo, että sanakirjan hakuominaisuuksia voitaisiin joskus laajentaa, ja samanlaisia toiveita ovat esittäneet myös muun muassa sanakirjaa työssään runsaasti käyttävät kääntäjät. Vähistä resursseista huolimatta tänä vuonna onnistuttiin silti toteuttamaan pitkään toivottu uudistus, jossa sanakirjaan tuotiin sanojen sanaluokkatiedot. Pyhälahti kertoo prosessin olleen työläs mutta saaneen paljon kehuja kansalaisilta.

Toisena haasteena työssä Pyhälahti mainitsee Kotuksen tekemän työn aseman. Valtionhallinnon tuottavuusohjelmia on ollut jo useita peräkkäin, mikä on saanut Pyhälahden välillä pohtimaan, eikö kielityötä arvosteta. Kotus on pyrkinyt tuomaan esiin työn tärkeyttä esimerkiksi vuoden 2023 hallitusneuvotteluissa, joihin Kotuksen johtaja Leena Nissilä kutsuttiin osaksi kansalliskielistrategiaa ja kielipoliittista ohjelmaa käsittelevää Osaava Suomi -neuvotteluryhmää. Nissilä korosti neuvotteluissa kielen asemaa huoltovarmuuden osana. ”Suomalaiset ovat aika koulutettuja ja kielitietoisia, ja disinformaatio on siksi meillä vaikeampi saada läpi”, Pyhälahti sanoo. ”Siinä mielessä kielityö on meidän mielestä tärkeätä.”

Kielitoimiston sanakirjan merkitys kytkeytyy Pyhälahden mukaan erityisesti kielelliseen demokratiaan: kaikilla on yhtäläinen oikeus käyttää verkossa saatavilla olevaa ja ilmaista sanakirjaa. ”Sen julkaiseminen on tärkeätä myös sen takia, että meillä on yhteinen yleiskieli”, Pyhälahti sanoo. Sanakirja tukee ihmisten välistä kommunikaatiota ja sitä kautta ymmärrystä. Lisäksi sanakirjaa käyttävät työnsä tukena monet kielen kanssa aktiivisesti tekemisissä olevat ammattiryhmät, kuten kääntäjät ja toimittajat.

Sanakirjatyö ja sanastotyö täydentävät toisiaan

Pyhälahti kertoo tutustuneensa Sanastokeskuksen toimintaan jo 2000-luvun alussa aloitettuaan työt Kotuksessa. Tuolloin hän sai puhelinneuvontaa varten työkaveriltaan vinkin Sanastokeskuksen ylläpitämästä TEPA-termipankista, jossa on useita erikoisalojen sanastoja. Soittajia saatettiin siis neuvoa TEPAn pariin, jos selvitettävä asia liittyi sellaiseen erikoisalan sanaan, josta Kotuksessa ei ollut riittävästi tietoa.

Pyhälahti kertoo arvostavansa Sanastokeskuksen tekemässä sanastotyössä erityisesti sitä, että sanastoprojekteissa tuodaan yhteen eri organisaatioiden asiantuntijoita, joilla on tarve saman aihepiirin sanastolle. ”On sääli, jos monessa paikassa keksitään pyörää uudelleen eikä huomata sitä yhteistyön mahdollisuutta. Kaikkein pahinta on, jos pienet ryhmittymät tekevät ihan toisistaan tietämättä samankaltaista sanastoa”, Pyhälahti toteaa. Pyhälahden mukaan erikoisalan asiantuntijoiden kanssa tehtävässä sanastotyössä on myös hienoa, että jokainen ammattilainen voi keskittyä omaan osaamisalaansa, jonka parhaiten tuntee: erikoisalan asiantuntija käsitteiden asiasisältöön ja terminologi käsiteanalyysiin.

Sanastokeskus on Pyhälahden mukaan ainutlaatuinen organisaatio siinäkin mielessä, että se tarjoaa sanasto-osaamista samaan aikaan julkiselle hallinnolle, elinkeinoelämälle ja kansalaisille. Sanastokeskuksessa tehtävän sanastotyön ja Kotuksen sanakirjatyön suhteen hän näkee toisiaan täydentävänä: Kotuksen kielenhuolto-osastolla ja sanakirjatyössä keskitytään meille kaikille yhteiseen kielimuotoon eli yleiskieleen, kun taas Sanastokeskuksessa tehdään hyvin monenlaisten erikoisalojen sanastoja. ”Meillä Kielitoimiston sanakirjan toimituksessa kyllä tiedetään jonkin verran hyvin monista aloista, mutta se syvällisempi erikoisalojen tuntemus on sitten Sanastokeskuksen suunnalla”, Pyhälahti sanoo.

Sanastokeskuksen hallitukseen Pyhälahti kertoo tuovansa erityisesti viestinnällistä osaamista. Päätoimittajan työssä hän pyrkii tuomaan Kielitoimiston sanakirjaa tunnetuksi monin tavoin, ja hän toivoisi voivansa nostaa Sanastokeskuksen toimintaa samaan tapaan esiin. Pyhälahti lisää, että hänen mielestään Sanastokeskuksessa tehdään todella hyvää työtä, ja on sääli, jos työ ja laadukkaat tuotokset jäävät yleisöltä pimentoon.

Vapaa-aika kuluu luonnossa

Varsinais-Suomesta kotoisin oleva Pyhälahti asuu Tuusulan Jokelassa aviomiehensä, tyttärensä ja Fanni-kissansa kanssa. Vapaa-ajalla hän harrastaa luonnossa liikuskelua, lukemista ja crossfitiä. Luontoarvot ovat Pyhälahdelle tärkeitä, ja kiinnostuksenkohteisiin kuuluvat myös vintage ja retro, erityisesti mekot, korut ja laukut.