Lääketieteen termistön historiaa

Reijo Pitkäranta

Lääketieteen ammattisanasto on suurimmaksi osaksi antiikin kreikan ja latinan muodostamaa sekakieltä.  Syy tähän ilmiöön on tieteenalan kreikkalainen alkuperä ja se, että muinaisen Rooman lääkärit omaksuivat kreikan lääketieteellisen termistön joko sellaisenaan tai uudistivat sitä kääntämällä kreikan sanat latinaksi ja keksimällä niiden rinnalle myös omaperäisiä sanontoja. Historiallisista syistä johtuen myös monet arabian ilmaukset ovat kartuttaneet lääketieteen termistöä. Kun latinasta tuli myöhemmin kreikkalais-roomalaisen kulttuuriperinnön säilyttäjänä ja välittäjänä tieteen valtakieli Euroopassa, vanhat lääketieteen piiriin kuuluvat sanat ja sananmuodostusmallit siirtyivät keskiajan ja uuden ajan kautta nykykieliin asti. Tradition elävyyttä kuvaa se, että tarvittavat uudistermit muodostetaan edelleen kreikan ja latinan pohjalle. Näin ollen sanan ulkomuodon perusteella ei voida päätellä, onko se syntynyt jo antiikin aikana vai muodostettu vasta paljon myöhemmin.

Kreikan ja Rooman lääkäreitä

Kreikankielisen aineiston runsaus lääketieteen sanastossa johtuu paljolti siitä, että lääketieteen isäksi sanottu Hippokrates (n. 460–377 eKr.) kirjoitti teoksensa tällä kielellä. Lisäksi on huomattava, että monet terveysalan piiriin kuuluvat sanaelementit tavataan jo Homeroksen (700-luvulla eKr.) Ilias- ja Odysseia -eepoksissa. Sittemmin Galenos (129–199), joka oli lähes Hippokrateen veroinen lääkäri, laati tuotantonsa niin ikään kreikaksi. Kun roomalaiset tutustuivat Kreikan kulttuuriin, he omaksuivat itäisiltä naapureiltaan myös lääketieteen saavutukset. Ensimmäisen lääketieteen kokoomateoksen julkaisi latinaksi keisari Tiberiuksen aikana elänyt Cornelius Celsus (n. 30 jKr.). Laajassa teoksessaan De medicina hän säilytti monet vakiintuneet kreikankieliset termit, mutta pyrki luomaan niiden tilalle myös omakielisiä vastineita. Niinpä lääketieteen latinan sekakielisyys juontaa juurensa Celsuksesta: esimerkiksi vastakohtaparin akuutti – krooninen edellinen sana on latinaa, jälkimmäinen kreikkaa. Kansainvälisesti on sovittu periaatteesta, jonka mukaan anatomisissa nimityksissä käytetään latinaa (esim. cor, sydän), kun taas kliininen eli taudinnimiä koskeva terminologia on kreikkaa (esim. cardiologia, sydäntautioppi).

Kreikan sanoja

Autopsia. Galenos suoritti lääkärintointa harjoittaessaan myös ruumiinavauksia ja käytti toimituksesta nimeä autopsia (omin silmin näkeminen). Tämä yhdyssana, jonka osat ovat aut- (itse) ja -opsia (näkeminen), on säilynyt muuttumattomana meidän päiviimme asti. Sen latinankielinen vastine obductio merkitsi alkuaan peittämistä, erityisesti kuolemaantuomitun rikollisen pään verhoamista ennen teloitusta. Epäselvää on, miksi obductio on siirtynyt päinvastaiseen merkitykseen. Latinaa on myös post mortem (lyh. PM), jolla ymmärretään kuolinsyyn selvittämiseksi tehtävää ruumiinavausta.

Diabetes. Sana esiintyy nykyisessä merkityksessään ensimmäisen kerran kreikkalaisella Aretaioksella (100-luv. jKr.). Hän antoi sokeritaudille nimen diabetes (läpikulkija), koska taudin silmiinpistävin piirre on virtsan liikaeritys (polyuria). Kaksi muuta ominaisuutta ovat kova jano (polydipsia) ja lisääntynyt ruokahalu (polyphagia). Näiden oireiden perusteella puhutaan joskus kolmen p:n taudista. Suomen sana sokeritauti viittaa virtsan runsaaseen glukoosipitoisuuteen. Monen vuosisadan ajan lääkärit joutuivat maistelemaan potilaan virtsaa taudin toteamiseksi, joten heitä kutsuttiin usein pissaprofeetoiksi. Nykyään sokeritauti voidaan ennakoida ns. hypokoiran (uusi lääketieteen termi) avulla, joka pystyy haistamaan ihmisen aistikynnyksen alle jäävät verensokerin vaihtelut (kreik. hypo-, alla, alle).

Geeni. Geenitekniikka on varsin nuori tieteenala, mutta sen peruskäsite on yli 2500 vuotta vanha: Ilias-eepoksessa (laulu 14, säe 201) titaani Okeanosta puhutellaan ilmauksella theon genesis (jumalten perijuuri). Vuonna 1909 tanskalainen perinnöllisyystutkija Wilhelm Johannsen (1857–1927) katkaisi alkuosastaan Homeroksen käyttämän substantiivin genesis ja loi näin saksankielisen uudissanan Gen.  Ellei geeni olisi voittanut kilpailevia termejä, sen tilalla esiintyisi nykyään biofori (elämänkantaja) tai Darwinin suosittelema gemmula (pieni silmu). Viimeksi mainittuun ehdotukseen liittyy läheisesti 1903 syntynyt tieteellinen termi klooni (eliöyksilö, jolla on samat geenit), joka on sama sana kuin kreikan ’lehtiversoa’ merkitsevä klon (vuonna 1996 kloonatun Dolly-lampaan mieliruokaa).

Hygienia. Terveydenhoidollista puhtautta merkitsevän sanan lähtökohtana on antiikin Kreikan terveyden jumalatar Hygieia, mutta jo Homeros (Ilias laulu 8, säe 524) käytti adjektiivia hygies (terveellinen). Hygieia esiintyy muun muassa Hippokrateen valan johdannossa, jossa hänet kutsutaan lääkäreiden juhlallisen vakuutuksen todistajaksi. Antiikin aikana oli tapana pestä kädet ruoan jälkeen ja juoda malja Hygieian kunniaksi (tätä vastaa nykyinen sanonta ”terveydeksi” laseja kilistettäessä). Samainen jumalatar vaikuttaa lääketieteen terminologian kehitykseen meidänkin päivinämme: syksyllä 1997 Suomessa otettiin käyttöön uudissana suuhygienisti, joka on hammashuoltajan ja erikoishammashoitajan yhteinen ammattinimike.

Psykiatri. Ranskassa 1802 syntynyt yhdyssana psychiatre voisi olla peräisin jo Homerokselta, sillä hän tunsi sen molemmat osat psyche (elonhenki) ja iatros (lääkäri). Jos 1600-luvun terminologia olisi päässyt voitolle, psykiatrin tilalla olisi latinalaisperäinen alienisti: Felix Plater (1546–1614) jakoi näet mielitaudit neljään ryhmään, joista yksi oli mentis alienatio (mielen vieraantuminen). Vuodelta 1881 on peräisin tieto, jonka mukaan kaikki alienistit ovat yhtä mieltä siitä, että mielisairaudet lisääntyvät kesäisin.

Stetoskooppi. Laitteen keksi ranskalainen lääkäri R.T.H. Laënnec vuonna 1816. Hänen vastaanotolleen tuli kerran nuori nainen, joka valitti sydänvaivojaan. Ujosteleva lääkäri ei kehdannut painaa korvaansa tytön rintoja vasten kuunnellakseen hänen sydänääniään, vaan kääri paperista torven ja teki akustiset havaintonsa tämän instrumentin kautta vähän kauempaa (välillinen auskultaatio). Huomattuaan äänten kuuluvan nyt paljon voimakkaampina Laënnec tajusi, mitä mahdollisuuksia uusi laite toisi koko rintakehän alueen elintoimintojen tarkkailuun. Hän antoi instrumentille nimen stethoscopium (kr. stethos, rinta; kr. scopein, tarkastella), joka on sikäli epäonnistunut, että loppuliite -scopium merkitsee oikeastaan silmin näkemistä eikä korvin kuulemista; osuvampi ilmaus olisi stethophonum.

Latinan sanoja

Ambulanssi. Katettua sairaankuljetusajoneuvoa varten latinassa oli jo 450 eKr. olemassa nimitys arcera (esiintyy XII taulun laeissa), mutta tämä ei ole saavuttanut suosiota – syynä voi olla sukulaisuus arkkua merkitsevän arca-sanan kanssa. Niinpä sen tilalle on tullut verbistä ambulare (kävellä, kulkea) johdettu *ambulantia (kulkeminen). Sanaa ei ole tavattu kirjallisissa lähteissä, mutta siihen pohjautuu espanjan ambulancia, jolla ymmärrettiin Espanjan kuningatar Isabellan käyttöön ottamaa liikkuvaa kenttäsairaalaa Malagan piirityksen aikana 1487. Toinenkin latinan -ntia-loppuinen abstraktisubstantiivi on konkretisoitunut merkitsemään nopeakulkuista ajoneuvoa: postivaunujen nimitys diligenssi (1700–1800-luvulla) on lähtöisin sanasta diligentia (huolellisuus > nopeus).

Immuuni. Antiikin aikana latinan adjektiivi immunis merkitsi henkilöä, joka oli vapaa erilaisista yhteiskunnallisista velvoitteista, mutta erityisesti veroista. Niinpä Cicero moittii roomalaisia sanoen ”piratas immunes, socios vectigales habemus (me suomme merirosvoille verovapauden, mutta liittolaisiamme me verotamme)” (De officiis 3, luku 49). Nykyiseen lääketieteelliseen merkitykseen vastustuskykyinen sana siirtyi vasta 1800-luvun lopulla. Vielä 1888 muuan tiedemies viittasi siihen "hiljattain käyttöön otettuna lääketieteen terminologian barbarismina". Sata vuotta myöhemmin eli 1980-luvun lopulla immunis tuli hyvinkin yleiseksi immuunikatoon viittaavien lyhenteiden AIDS ja HIV yhteydessä.

Infarkti. Kyseessä on määritelmän mukaan valtimotukoksen aiheuttama paikallinen kudoskuolio. Lääketieteen termi rajoittuu kuvaamaan ainoastaan tukosta, sillä nimitys tulee verbistä infercire (sulloa täyteen). Sana oli antiikin aikana paljolti kulinaarisessa käytössä ja tarkoitti lähinnä ylensyömistä. Myös itse substantiivi infarctus on hieman pöhöttynyt, sillä sen sisällä oleva k-äänne (-c-) on turha: oikea muoto olisi verbin partisiipin perfektiin perustuva infartus tai infarsus, jonka suomenkielinen vastine olisi *infartti tai *infarssi. Korrekti muoto näkyy sukulaissanassa farssi, joka tarkoitti alkuaan täyteohjelmaa.

Pilleri. Apteekista saatavat lääkeannokset ovat usein pallosia eli pillereitä. Tämän sanan latinankielinen vastine pilula tavataan nykyisessä merkityksessään Plinius vanhemman (23–79) Luonnonhistoriassa (28,138), jossa kerrotaan, miten sian ihrasta valmistetut pillerit parantavat keuhkotautia (phthisis pilulis sumpta sanat, sc. axungia). Pienen levyn tapaiset valmisteet ovat puolestaan tabletteja, sillä nimitys perustuu latinan sanaan tabula (levy). Jos lääketabletit olisivat etymologialleen uskollisia, niiden tulisi olla levyn eikä pallon muotoisia, ja esimerkiksi aspiriinin käyttöohjeissa olisi syytä puhua pikemmin aspiriinipillereistä kuin -tableteista. Pastillus (pastilli), jonka Plinius niin ikään tuntee, on periaatteessa pikkuleivän muotoinen, sillä kyseessä on sanan panis (leipä) deminutiivi.

Pupilli. Jos joku katsoo toista ihmistä läheltä silmiin, hän näkee tämän silmäterässä oman kuvansa pienen nuken muotoisena. Havaittuaan kyseisen ilmiön Hippokrates antoi mustuaiselle nimen kore (tyttö). Anatominen termi pupilli juontaa juurensa latinan sanasta pupilla, jolla Celsus käänsi Hippokrateen ilmauksen omalle kielelleen.  

Hybridejä

Heroiini. Aspiriininvalmistajana tunnetun saksalaisen lääketehdas Bayerin alkuperäinen tuotemerkki oli HEROIN, joka rekisteröitiin vuonna 1890. Berliinissä tehdyt kokeet olivat näet osoittaneet, että morfiinista kehitetty uusi lääkeaine auttoi yskään, tuotti potilaille mielihyvää eikä näyttänyt aiheuttavan sanottavia sivuvaikutuksia. Tuotteen synnyttämä euforinen tunne oli kuitenkin niin voimakas, että aineen nimeksi valittiin heroiini. Nimityksen alkuosa tulee kreikan sankaria merkitsevästä sanasta heros, jota Homeros (Odysseia laulu 6, säe 303) käytti faiaakkien kuninkaasta Alkinooksesta (jonka nimellä ei ole mitään tekemistä sanan alkoholi kanssa). Loppuosa edustaa latinan suffiksia -inum, joka otettiin 1860-luvulla virallisesti käyttöön erilaisten kemiallisten aineiden nimissä.

Tuberkuloosi. Tämän taudin nimitys tuber-cul-osis koostuu kahdesta latinan ja yhdestä kreikan sanasta. Alkuosa tuber-culum (pieni kyhmy) on latinaa, ja se merkitsi Celsuksella talikyhmyä. Loppuosa -osis edustaa kreikan suffiksia, jota on käytetty Hippokrateesta alkaen erilaisten sairauksien nimissä. Vaikka tuberkuloosia on tavattu jo noin vuodelta 5000 eKr. peräisin olevista luurangoista ja termin eri osat tunnettiin antiikin aikana, itse yhdyssana pantiin kokoon vasta 1800-luvun puolivälissä. Tärkeä vuosi on 1882, jolloin Robert Koch löysi tuberkuloosibasillin (Mycobacterium tuberculosis). Myös Hippokrateen käyttämä phthisis (ftiisi) elää edelleen, vrt. phthisis pulmonum (keuhkotuberkuloosi). Kuuluisia tubekuloosipotilaita ovat mm. Frédéric Chopin, Eleanor Roosevelt ja Nelson Mandela.

Lyhyitä ja pitkiä sanoja

Q-kuume (febris Q).  Tämä on ainoa yksikirjaiminen lääketieteen termi, ja sillä ymmärretään naudoista tai lampaista tarttuvaa riketsiatautia. Sairaus tavattiin ensimmäisen kerran Australian Queenslandissa, joten nimitys voi viitata tämän osavaltion nimeen. Kyseessä voi olla myös epätietoisuutta kuvaava ja väliaikaiseksi tarkoitettu lyhenne, jonka lähtökohtana on engl. query (vrt. lat. quaerere, kysyä). Tässä tapauksessa Q-kuume vastaisi ilmausta ?-kuume (febris ?).

Pneumonoultramicroscopicosilicovulcanoconiosis. Esillä oleva 46-kirjaiminen ja seitsemästä elementistä (neljä osaa on kreikkaa, kolme latinaa) koostuva yhdyssana muodostettiin vuonna 1935. Se on pisin tunnettu lääketieteen termi. Diagnoosia kirjoittava lääkäri voi siis kuvailla yhdellä ainoalla sanalla sairauden, jonka suomentaminen vaatii varsin monisanaisen ja laajamittaisen esityksen: "Pölykeuhko, joka on aiheutunut tavalliselle mikroskoopille näkymättömän tulivuorentuhkan hengittämisestä". Edellä kuvattu vaiva tuli hyvinkin ajankohtaiseksi Islannin Eyjaflallajökull-tulivuoren purkauksen yhteydessä huhtikuussa 2010.