Kuntasanastoa laatimassa: kompromisseja ja valintoja

Kaisa Kuhmonen

Valtiovarainministeriö ja valtioneuvoston kanslia alkoivat 1990-luvun lopulla laatia valtiovarainministeriön keskeisten toimialojen termejä sisältäviä monikielisiä sanastoja. EMU-sanaston (1999), Budjettisanaston (2001), Verosanaston (2002) ja Työmarkkinasanaston (2005) jatkoksi on nyt valmistumassa Kuntasanasto.

Kuntasanasto sisältää noin 220 keskeistä kunta-alan käsitettä määritelmineen. Sanaston kielet ovat suomi, ruotsi ja englanti. Sanasto on suunnattu ensisijaisesti valtionhallinnon henkilöstölle ja kääntäjille, mutta siitä toivotaan olevan apua myös muille kunta-asioiden parissa työskenteleville ja alan termistöä tarvitseville. Sanaston tarkoituksena on yhdenmukaistaa termien käyttöä ja siten selkiyttää erikielisiä kunta-alan tekstejä.

Kuntasanasto laadittiin valtiovarainministeriön, valtioneuvoston kanslian, Suomen Kuntaliiton ja Kotimaisten kielten keskuksen yhteistyönä. Lisäksi työhön osallistui käännöstoimisto Bellcrestin englannin kääntäjä. Terminologin, substanssiasiantuntijoiden ja kieliasiantuntijoiden yhteistyö on osoittautunut valtionhallinnon sanastohankkeissa työn sujuvuuden ja lopputuloksen laadun kannalta hyväksi ratkaisuksi. Sanastohankkeisiin kuuluu aina myös lausuntokierros, jonka aikana kommentteja pääsevät antamaan sanaston tulevat käyttäjät.

Mihin vedetään raja?

Sanastohankkeiden aikana tehdään monenlaisia valintoja, jotka vaikuttavat sanaston lopputulokseen. Niistä tärkeimpiä on sanaston rajaus. Rajaukseen vaikuttavat sanaston kohderyhmä ja tarkoitus sekä usein myös hankkeen rahoitus ja hankkeeseen varattu aika. Rajaus tehdään sanastohankkeen alkuvaiheessa, kun työryhmä päättää sanaston käsitevalikoimasta terminologin tekemän termi-inventaarion pohjalta.

Jos kuntien yhdistyminen ja rajojen määrittäminen on vaikeaa, sitä oli myös Kuntasanaston käsitevalikoiman rajaus. Kuntien tehtäväkentän laajuuden vuoksi rajanveto sanastoon otettavien ja sanastosta poisjätettävien käsitteiden oli välillä hankalaa. Sanasto sisältääkin monen alan käsitteitä, mutta erityisesti kunta-alan säädöksissä esiintyvää käsitteistöä. Kuntasanastohankkeessa rajausta hiottiin myös myöhemmin, kun sanastoon lisättiin lausuntokierroksella saatujen kommenttien perusteella joitakin käsitteitä. Samoin lisättiin kuntauudistuskeskustelussa esiintyviä käsitteitä sekä ruotsin ja englannin näkökulmasta hankalia käsitteitä. Sanastoon otettiin mukaan esimerkiksi ympäristöterveydenhuolto, koska haluttiin tuoda esiin ruotsinkielinen termi miljö- och hälsoskydd. Muita perusterveydenhuollon alakäsitteitä sanastossa ei ole.

Kuntasanasto sisältää kunta-alan organisaatioyksiköihin, luottamushenkilöihin ja viranhaltijoihin, kunnan päätöksentekomenettelyyn, kuntatalouteen ja valtionosuusjärjestelmään, kuntaliitoksiin sekä kunnan tehtäviin liittyviä keskeisiä käsitteitä. Joitakin sanaston käsitteistä on määritelty jo aikaisemmin muun muassa valtioneuvoston kanslian, Sanastokeskus TSK:n, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sekä opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) laatimissa sanastoissa. Samoja käsitteitä otettiin mukaan kokonaisuuden vuoksi ja osin myös siksi, että haluttiin antaa käsitteille ruotsin- ja englanninkielisiä termisuosituksia. TSK:n, THL:n ja OKM:n sekä julkisen hallinnon sanastotyöprosessiin kuuluvan JHS-ydinsanastoryhmän kanssa tehtiin muutoinkin yhteistyötä. Näin vältettiin päällekkäistä työtä sekä saatiin arvokkaita kommentteja. Myös Tuomioistuinsanastoa päivittävää työryhmää ja Lainsäädäntösanastoa laativia lakitermitalkoita konsultoitiin työn aikana.

Kieli keskellä suuta

Rajaukseen kuuluu myös päätös sanaston kielistä. Kuntasanaston kieliksi valittiin suomi, ruotsi ja englanti, koska niille on valtionhallinnossa nykyisellään eniten tarvetta. Myös määritelmät ja huomautukset annetaan näillä kolmella kielellä, kun taas käsitekaaviot on laadittu vain suomeksi ja ruotsiksi. Työryhmässä keskusteltiin myös saamen kielistä ja venäjästä, mutta ne jäivät toistaiseksi pois Kuntasanastosta, vaikka niillekin olisi tarvetta. Toivottavasti sanastoon voidaan myöhemmin lisätä ainakin keskeisimmät termit myös pohjoissaameksi ja venäjäksi.

Varsinkin suomeksi ja ruotsiksi jouduttiin tekemään valintoja niin sanotun virallisen, säädöksessä esiintyvän termin ja yleiskielessä käytettävän tai kielellisesti sujuvamman termin välillä. Useimmiten sanastoon otettiin molemmat muodot ja hyödynnettiin tyylimerkintöjä:

fi   kunnallisvaalit     virallinen

fi  kuntavaalit     yleiskielessä

fi   maakuntaliitto     suositettava

fi   maakunnan liitto     säädöksissä

sv   landskapsförbund     rekommenderas

sv   landskapsnivå     i författningar

Sanaston ruotsinkieliset termit ovat pääosin Suomessa käytettäviä termejä, mutta sanastossa on annettu myös Ruotsissa käytettäviä termejä silloin, kun ne poikkeavat suomenruotsalaisista termeistä:

sv   invånarinitiativ     svFI

sv   medborgarförslag     svSE

Englannin osuudessa on noudatettu brittienglantia. Sanastoon otettiin kuitenkin jonkin verran myös amerikanenglannin mukaisia termejä ja amerikkalaisia kirjoitusasujakin:

en   public transport

en   public transportation   enUS

Aina kun suomalaista järjestelmää kuvaavaan sanastoon tulee suomen ja ruotsin lisäksi vieraita kieliä, törmätään hyvin nopeasti kulttuurieroihin. Oikeusjärjestelmät ja hallinnolliset rakenteet ovat kehittyneet kussakin maassa omanlaisikseen, samoin kuin niihin viittaavat termit. Vastaavia käsitteitä ei välttämättä ole toisilla kielillä lainkaan tai termien taustalla olevat käsitesisällöt poikkeavat liikaa toisistaan. Tällaisissa tilanteissa on yleensä vaikea päättää, annetaanko vastineeksi suppeampaan tai laajempaan käsitteeseen tai kenties lähikäsitteeseen viittaava termi, vai keksitäänkö jokin muu käsitettä kuvaava ilmaus. Kuntasanaston kohdalla lisähaasteita aiheutti myös Suomen varsin vahva kunnallinen itsehallinto. Lisäksi Suomen yksiportainen paikallishallinto poikkeaa monesta muusta maasta, joissa on kaksi tai useampi hallinnollista tasoa. Siten suomen termiä kunta saattaa vastata eri termit riippuen siitä, mistä paikallishallinnon tasosta kulloinkin on kyse. Myös tarkastelunäkökulma vaikuttaa termivalintaan:

fi   kunta

en   municipality       maantieteellinen alue

en   local authority     viranomaiset ja hallinnollinen rakenne

en   local government     valtionhallinnon vastakohtana

Englannin osuuksiin lisättiinkin jonkin verran lisätietoa sellaiselle sanaston käyttäjälle, joka ei tunne Suomen järjestelmää kovin hyvin.

Sanastoja laadittaessa joudutaan heti alkuvaiheessa päättämään siitä, onko sanasto deskriptiivinen vai normatiivinen eli kuvataanko käytössä olevia termejä ottamatta niihin kantaa vai annetaanko sanastossa suosituksia ja pyritään tavallaan ohjaamaan kielenkäyttöä. Kuntasanastohankkeessa oli alusta lähtien tavoitteena yhdenmukaistaa termien käyttöä valtionhallinnossa laadittavissa erikielisissä kunta-alan teksteissä. Siksi sanastossa suositellaan joitakin termejä ja muutamia on jopa merkitty hylättäviksi. Myös synonyymien järjestys on eräänlainen kannanotto, vaikka ensimmäistä termiä ei olisikaan merkitty suositettavaksi. Suosituksista huolimatta jokainen sanaston käyttäjä joutuu silti aina miettimään, sopiiko suositettu ilmaus juuri hänen tarpeisiinsa tai tiettyyn kontekstiin.

Entä mihin vedetään raja, kun synonyymeja ja mahdollisia ilmaisutapoja on lukuisia? Yhtä sanaston käyttäjää saattaisi helpottaa, jos kullekin suomenkieliselle termille annettaisiin yksi ainoa englanninkielinen vastine. Toinen puolestaan hämmentyisi, kun ei löytäisikään sanastosta sitä englannin termiä, jota on itse tottunut käyttämään, olipa termi sitten hyvä tai huono. Tästä syystä Kuntasanastoon otettiin jonkin verran sellaisiakin englanninkielisiä termejä, joita esiintyy suomalaisten tekstien käännöksissä, mutta jotka eivät välttämättä ole kovin onnistuneita. Tällaisissa tapauksissa sanastossa suositellaan käyttämään jotain muuta termiä. Esimerkiksi kuntayhtymällä on sanastossa peräti seitsemän englanninkielistä vastinetta, joista yksi (joint municipal authority) on suositettava, yksi niin sanottu lyhyempi muoto, neljä hylättäviä ja yksi siltä väliltä.

Lausuntokierroksen jälkeen Kuntasanaston englanninkielisiä termejä karsittiin jonkin verran. Termin yhdyskuntarakenne kohdalla päädyttiin kuitenkin päinvastaiseen ratkaisuun. Lausuntokierroksella nimittäin toivottiin, että vastineen urban structure lisäksi saataisiin vastine, jota voitaisiin käyttää myös maaseutumaisesta rakenteesta. Ryhdyimme etsimään termiä, joka kattaisi sekä kaupunkimaisen että maaseutumaisen yhdyskuntarakenteen ja parin ulkopuolisen asiantuntijan avustuksella päädyimme termiin community structure. Lisäksi yhdyskuntarakenne sai viisi muuta vastinetta, jotka kaikki viittaavat suppeampaan käsitteeseen – joko maaseutumaiseen tai kaupunkimaiseen yhdyskuntarakenteeseen.

Englannin osuudessa synonyymeja on paljon myös siksi, että useimmiten terminä voi käyttää sekä municipal- että local-alkuisia muotoja.

Loppu hyvin, kaikki hyvin?

Sanastohankkeilla on alku ja loppu, kuten muillakin projekteilla. Hankkeen päättyessä laaditaan loppuraportti, arkistoidaan aineistot, tiedotetaan tuloksista ja nostetaan kenties lasi kuohuvaa. Nykyisin valtioneuvoston kansliassa toteutetuissa sanastohankkeissa sovitaan ennen hankkeiden päättymistä myös siitä, miten hankkeena laaditun sanaston ajantasaisuudesta huolehditaan. Koska kuntasektori elää uudistusten myllerryksessä, on erityisen tärkeää seurata tiiviisti, millaisia muutostarpeita esimerkiksi kuntalain uudistus aiheuttaa sanastoon. Pieneltä vaikuttava muutos voi aiheuttaa kolmikielisessä sanastossa yllättävänkin suuria muutoksia. Toisaalta kuntien näkökulmasta suuri muutos ei välttämättä aiheuta sanastossa juurikaan muutostarpeita, jos vaikkapa määritelmä on alun perin laadittu riittävän yleisellä tasolla.

Kuntasanaston laatimisen aikana tuli esille uusiakin sanastotyötarpeita: ainakin valtiontuet, valtion taloushallinto ja niin sanotut yleiset hallintokäsitteet kaipaisivat nekin terminologista käsittelyä.

Kuntasanasto julkaistaan maaliskuussa valtioneuvoston julkisessa termipankissa Valterissa (www.valter.fi).

Kuntayhtymät ja liikelaitokset