Juhani Kellosalo – kirurgian ja kielen asiantuntija

Anu Ylisalmi
Juhani Kellosalo toimii Lääketieteen termit -sanakirjan päätoimittajana Kustannus Oy Duodecimissa.

Leikkaussalista sanakirjatyöhön

Juhani Kellosalo on kotoisin Toholammilta Keski-Pohjanmaalta. Lukioaikoina Kellosalolla oli monia erilaisia urahaaveita musiikista kirjoittamiseen ja lääketieteestä biologiaan. Lopulta Kellosalo valitsi lääketieteen: ”Ratkaiseva asia taisi olla työn humaanisuuden lisäksi se, että ounastelin lääketieteen pitävän sisällään tasapainoisen näkemyksen ihmisestä yhtä aikaa fyysisenä ja henkisenä otuksena.”

Kellosalo opiskeli lääketiedettä Oulun yliopistossa ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1976, vatsaelinkirurgian erikoislääkäriksi vuonna 1985 ja lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi vuonna 1990. Kirurgiassa Kellosaloa kiinnosti sen ”käsityöluonne”. Erikoistumisensa jälkeen Kellosalo työskenteli erikoislääkärin ja apulaisylilääkärin vakansseilla Oulun yliopistollisessa sairaalassa, osastonlääkärinä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa ja osastonylilääkärinä Seinäjoen keskussairaalassa. Hän oli 1980-luvun alussa runsaan vuoden verran töissä myös Ruotsin puolella, Luulajassa.

Kahdeksan vuotta sitten Kellosalo joutui luopumaan sairaalatyöstä käsivaivan vuoksi ja siirtyi vuonna 2005 Kustannus Oy Duodecimiin Lääketieteen termien toimittajaksi ja vuonna 2007 päätoimittajaksi. Kustannus Oy Duodecim on Lääkäriseura Duodecimin omistama, lääketieteeseen keskittynyt oppi- ja käsikirjoja sekä tietokantoja julkaiseva kustantamo.

Lääketieteen termit -sanakirja

Suomalainen Lääkäriseura Duodecim perustettiin vuonna 1881 alun alkujaan nimenomaan lääketieteen suomen kehittämistä varten. Alkuvuosikymmenien kaksikielisten sanalistojen jälkeen alalla oli pitkään käytössä vuonna 1961 ilmestynyt Niilo Pesosen ja Eero Pontevan laatima Lääketieteen sanakirja. Sen käytyä auttamattoman vanhentuneeksi alettiin 1980-luvun lopulla tehdä työtä selittävän lääketieteen sanakirjan aikaansaamiseksi, ja Lääketieteen termit -sanakirjan ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1992.

Kellosalo on sanakirjan päätoimittajana ainoa päätoimisesti sanakirjaa tekevä työntekijä. Osa-aikaisesti sanakirjaa tekevät toimittaja Suvi Laukkanen ja ruotsin asiantuntija Tom Pettersson. Sanakirjan toimituskuntaan eli Duodecimin sanastolautakuntaan kuuluu kymmenen jäsentä, jotka ovat eri erikoisalojen lääkäreitä ja suomen kielen ammattilaisia.

Sanakirjaa tehdään käytännössä niin, että eri tahoilta tulleita kysymyksiä ja ehdotuksia käsitellään sanakirjan toimituskunnassa, minkä pohjalta sanakirjan toimittajat muokkaavat sanakirja-artikkelit. Lisäksi sanakirja-aineisto vaatii myös muuta toimitustyötä, ajantasaistamista ja vieraiden kielten vastineiden lisäyksiä. Viime aikoina on aloitettu yhteistyötä eläinlääkärien, radiologien ja perinnöllisyystieteilijöiden kanssa, sillä sanakirjasta puuttuu vielä erityisesti näiden alojen termejä.

Hakusanoina Lääketieteen termit -sanakirjassa ovat ensisijaisesti suomenkieliset termit ja suomalaistetussa asussa olevat vierasperäiset ilmaukset. Hakusanoille annetaan lyhyet selitykset. Lisäksi kerrotaan termin latinan-, englannin- ja ruotsinkieliset vastineet sekä kaikista vierasperäisistä termeistä myös etymologiset tiedot. Sanasto-osan lisäksi sanakirjassa on apusanastot englanti–suomi, ruotsi–suomi ja latina–suomi. Apusanastojen avulla vain vieraskielisen termin tunteva voi löytää oikean sanasto-osan hakusanan. Mukana on myös lyhyt katsaus latinan kielioppiin.

Lääketieteen sanakirjatyössä sekä luodaan uusia termejä että kirjataan vakiintunutta käytäntöä. Kellosalo nostaa esiin muutaman esimerkin viimeisimmistä uusista termeistä: ”Sanastolautakunnan puheenjohtaja Tero Kivelä keksi adjektiivin rajalaatuinen semimalignille kudosmuutokselle eli sellaiselle, josta ei ole varmuutta, onko se hyvän- vai pahanlaatuinen. Yksi vähän vanhempi suomalainen termi on lastenlääkäri Kalle Österlundin synnytysosastojen käyttöön keksimä vierihoito, joka on paljon kuvaavampi kuin englannin rooming-in.”

Lääketieteen termit julkaistaan sekä painettuna kirjana että maksullisena verkkoversiona Terveysportissa (www.terveysportti.fi). Verkkoversiota päivitetään puolen vuoden – vuoden välein. Painetun kirjan uusin, viides painos on ilmestynyt vuonna 2007. Kuudetta painosta on kaavailtu vuoden tai kahden sisään. Kellosalo näkee painetuilla sanakirjoilla vielä tulevaisuutta, sillä verkkoversion käyttötavat ovat kuitenkin osittain erilaisia. Painettu sanakirja on verkkoversiota helpommin selailtavissa. Verkkosanakirjassa sanakirja-artikkelien kokonaisuus hahmottuu linkkien kautta, kun taas kirjassa sanakirja-artikkelit ovat aakkosjärjestyksessä.

Sanakirjan käsikirjoitus kirjoitetaan tavallisella toimisto-ohjelmalla, jossa tekstikorpuksen vaatima tiedostokoko on kohtuullinen. Koska sanakirjan eri kirjasinlajeja ja ?kokoja vilisevä teksti olisi taittajan painajaisuni, sanakirja-artikkeleihin kirjoitetaan ohjaavat merkit mukaan. Käsikirjoitus käännetään esitaitto-ohjelmalla verkkoversiota ja paperikirjaa varten.

Lääketieteen termit -sanakirjan lähdeaineistona käytetään muun muassa lääketieteellisiä sanakirjoja Dorland’s Illustrated Medical Dictionary ja Stedman’s Medical Dictionary, ruotsalaisia Medicinsk terminologi ja Latin för medicinare -sanakirjoja, muita latinan ja kreikan sanakirjoja, tautiluokituksia, toimenpideluokituksia sekä verkosta löytyviä sanakirjoja, sanastoja ja tietokantoja.

Lääketieteen termit -sanakirjan kohderyhmiä ovat lääkärit, muu hoitohenkilökunta, potilaat sekä myös esimerkiksi eläinlääkärit ja kääntäjät.

Lääketieteen kieli

Lääketieteen sanasto perustuu historiallisista syistä pitkälti latinan ja kreikan kieliin. Latinan asema on edelleen vahva etenkin anatomiassa, mutta muuten latinan asema vaihtelee Kellosalon mukaan erikoisaloittain. Nykyäänkin kreikka ja latina ovat usein vierasperäisen termin pohjana, mutta myös englannin kielen vaikutus näkyy lääketieteen kielessä.

Kellosalo kertoo, että suomen kielen asema ja käyttö vaihtelee lääketieteessä erikoisaloittain, mutta on kohtalaisen vahva. Hänen mielestään kotimaisten kielten käytön lisäämiselle olisi kuitenkin vielä paljon tilaa. ”Potilaiden ja heidän läheistensä kanssa käytävässä tietojenvaihdossa kotimaisten kielten käytön pitäisi olla sääntö”, Kellosalo toteaa.

Kellosalo kertoo törmänneensä yllättävän usein omakielisiä termejä koskevissa keskusteluissa käsitykseen, ettei suomi ole tarpeeksi kehittynyt latinaan tai englantiin verrattuna. Tämä on Kellosalon mielestä eriskummallinen ajatus, sillä suomi on vanha kieli, vaikka kirjakielemme historia ei olekaan kovin pitkä. ”Keinovarojen toisenlaisuus, keskimäärin vähän pitemmät sanat, päätteiden käyttö ja taivutusten moninaisuus, eivät merkitse kielen kehittymättömyyttä. Se, että suomi ei ole kovin laajalle levinnyt, ei johdu kielen köyhyydestä vaan siitä, että kieltä puhunut ja puhuva väestö ei ole käynyt tavan takaa valloitussotia eikä pystynyt hankkimaan siirtomaita merten takaa”, Kellosalo huomauttaa. ”Ajatus kehittymättömyydestä taitaa pitää myös sisällään oletuksen, että kielet olisivat ihmiseen vietäviä järjestelmiä, kuin tietokoneohjelmia, joita on parempia ja huonompia. Ihmislajilla on kyky kehittää ilmaisuvoimainen, kehittynyt kieli aina, kun siihen on riittävät edellytykset.”

Kosketuksissa sekä lääketieteeseen että kieleen

Juhani Kellosalon työ on pääasiassa tietokoneen ääressä istumista. Hän valmistelee ehdokastermien listoista ehdotuksia sanakirja-artikkeleiksi, muokkaa käsiteltyjä sanakirja-artikkeleita, lisää sanakirja-artikkeleita käsikirjoitukseen tai kielilistoihin, käy sähköpostivaihtoa toimittajakollegan kanssa ja vastailee kysymyksiin.

Kellosalo tekee etätyötä kotoaan Ilmajoelta ja on kokenut järjestelyn pääosin hyväksi, sillä työtä saa tehdä ja rytmittää omaan tahtiin. Työpäivän katkaiseekin päivittäin kävelylenkki ja päivän lehtien lukeminen. ”Etätyön haittapuolia ovat työyhteisösosiaalisuuden puuttuminen ja se, että tietokoneongelmista on selvittävä yksin. Linuxin käyttäjällä ongelmia on onneksi hyvin vähän.”

Työssään Kellosalo nauttii etenkin siitä, että siinä on kosketuksessa sekä lääketieteen että kielen kanssa: ”Termejä tulee kaikilta lääketieteen aloilta ja kirjassa mukana oleva vierasperäisten termien etymologia tuo mukaan länsimaisten kielten arkeologian siitä lähtien, kun Rooma valloitti Kreikan ja Kreikan sivistys tunkeutui Roomaan.” Kellosalo kokee, että työssä on hyötyä uteliaisuudesta, sinnikkyydestä ja ”kellosepän tarkkuudesta”.

Työn hyvillä puolilla on myös kääntöpuolensa, sillä lääketiede on hyvin laaja ja nopeasti kehittyvä ”tiederypäs”, ja rajapintoja lähitieteisiin on paljon. Myös kielitaidon pitää työssä olla laaja: ”Suomi pitäisi hallita täydellisesti, englanti, ruotsi ja latina hyvin.”

Kellosalo kertoo, että yksi lääketieteen termityön uusimpia hankaluuksia on pitkien, määritelmän omaisten nimitysten käyttö termien sijaan. Kun tällainen pitkä termi osoittautuu raskaaksi ja kömpelöksi käyttää, siirrytään termistä johdetun lyhenteen käyttöön, jolloin termi ei enää ole läpinäkyvä. ”Lyhyissä termeissä voi olla epätarkkuuksia, mutta ne ovat silti kätevämpiä ja informatiivisempia kuin kumpikaan edellä mainituista”, Kellosalo pohtii.

Taidetta työn vastapainona

Juhani Kellosalolla on vahva tarve saada aikaan jotakin aivan omaa ja mielellään taiteiden keinoin. Hän onkin kunnostautunut sekä kaunokirjallisuuden että musiikin saralla.

Kellosalo on suorittanut luovan kirjoittamisen opintoja Oulun työväenopistossa ja Oriveden opistossa ja julkaissut kaunokirjallisuutta vuodesta 1985 lähtien. Tähän mennessä Kellosalolta on ilmestynyt yksitoista kirjaa: pääasiassa lyriikkaa, lisäksi kaksi proosateosta ja yksi esseekokoelma.

Viime vuonna Kellosalo julkaisi soololevyn Painting a sun on black snow, jonka kaikki kappaleet ja niiden sovitukset ovat hänen omasta kynästään ja itse kotistudiossa esitettyjä ja sorvattuja. Levyn tyyli on Kellosalon mukaan klassisvaikutteisen taiderockin suunnalla.

Lisäksi Kellosaloa kiinnostaa ”ilmiö nimeltä ihminen” ja hän on tutustunut tätä ilmiötä tutkiviin aloihin, esimerkiksi evoluutiotutkimukseen, aivotutkimukseen, psykoanalyysiin ja kirjallisuusteorioihin. Kellosalo myös liikkuu paljon luonnossa ja sienestää syksyisin.