Ikäteknologiasanasto selkiyttää termiviidakkoa

Marika Nordlund & Sirpa Suhonen

Miksi Ikäteknologiasanastoa tarvitaan?

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton ja Vanhustyön keskusliiton yhteinen KÄKÄTE-projekti (Käyttäjälle kätevä teknologia) käynnistyi tammikuussa 2010. Raha-automaattiyhdistyksen rahoittaman viisivuotisen projektin tavoitteena on ollut selvittää, miten teknologian keinoin voidaan tukea ikäihmisten hyvää arkea ja kotona asumista sekä helpottaa ikäihmisten parissa työskentelevien työtä.

Jo KÄKÄTE-projektin alkuvaiheessa törmättiin termistöön liittyviin ongelmiin. Koska ikäteknologia-ala on vielä melko nuori, alan termistö ei ole ehtinyt vakiintua. Siksi termien käyttö on kirjavaa: toisinaan samasta asiasta käytetään useita eri termejä, ja joskus taas yhdellä ja samalla termillä on useita eri merkityksiä. Termiviidakon taustalla ovat osittain ikäteknologia-alan yritykset ja niiden nimeämät tuotteet. Monet alan toimijoista ovat pieniä, aloittelevia yrityksiä, tai ne ovat siirtyneet ikäteknologia-alalle muilta toimialoilta, eikä alan termistö välttämättä ole niille kovin tuttua. Siksi ne saattavat omia tuotteitaan nimetessään keksiä uusia termejä. Nämä termit siirtyvät helposti laajempaankin käyttöön, kun tuotteiden käyttäjät ryhtyvät nimittämään kokonaista tuoteryhmää tietyn tuotteen nimellä.

Ikäteknologia-ala tulee kasvamaan lähivuosina, sillä väestön ikääntyessä tarve arkea helpottaville ja käyttäjälähtöisille teknisille ratkaisuille on suuri. Yhä useammin tavoitteena on, että vanhukset voisivat asua kotonaan turvallisesti ja mielekkäästi mahdollisimman pitkään. Niinpä KÄKÄTE-projektissa todettiin, että juuri nyt on oikea aika luoda Ikäteknologiasanasto. Sanaston suunnittelu yhteistyössä Sanastokeskus TSK:n kanssa alkoi vuoden 2012 alussa ja varsinainen sanastotyö syksyllä 2012. Sanastotyö on nivoutunut luontevasti KÄKÄTE-projektin muuhun toimintaan, sillä projektissa kootaan ja tuotetaan laajasti ikäteknologiaan liittyvää tietoa.

Sanaston kohderyhmä on laaja, sillä sanasto on tarkoitettu kaikille ikäteknologiasta tietoa tarvitseville. Ikäihmiset ja heidän omaisensa voivat sanaston avulla saada tietoa esimerkiksi erilaisista teknisistä laitteista, mistä voi olla hyötyä laitteiden hankinnassa. Todennäköisesti sanastoa tulevat kuitenkin käyttämään eniten vanhustenhuollon ammattilaiset, teknologian kehittäjät, myyjät ja tutkijat. Sanaston toivotaan helpottavan alalla toimimista ja tiedon tuottamista – yhtenäisin termein.

Sanaston sisällöstä

Ikäteknologiasanasto sisältää noin 100 käsitettä, joiden sisältö on kuvattu määritelmien ja niitä täydentävien huomautusten avulla. Käsitteille on annettu suomenkieliset termisuositukset, ja niiden lisäksi mahdolliset synonyymit ja hylättävät termit. Käsitteiden välisiä suhteita on paikoin havainnollistettu käsitekaavioilla, joiden toivotaan antavan lukijalle kokonaiskuvan kustakin aihealueesta. Sanaston laajan kohdeyleisön vuoksi määritelmissä ja huomautuksissa on pyritty välttämään teknisiä yksityiskohtia ja sen sijaan nostamaan esiin tavallisen käyttäjän kannalta olennaisinta tietoa. Sanastossa ei myöskään käsitellä yksittäisten yritysten ikäteknologiaan liittyviä ratkaisuja.

Sanastoon on valittu keskeisimmät tiedotusvälineissä, alan tutkimuksessa ja julkaisuissa sekä yritysten markkinointimateriaaleissa esiintyvät käsitteet. Aiheista on käsitelty muun muassa turvateknologian laitteita ja palveluja, joitakin järjestelmiä sekä erilaisia teknisiä apuvälineitä kuten muistamisen, liikkumisen, kuulemisen ja näkemisen apuvälineitä, sekä joitakin asumiseen, ajanvietteeseen, kommunikaatioon ja tiedonsaantiin liittyviä laitteita ja muita käsitteitä. Sanastoon on sisällytetty joitakin laitteita ja palveluja, jotka on suunnattu myös muille kuin ikääntyneille, esimerkiksi palovaroitin, äänikirja, kevythissi ja video-ovipuhelin. Vaikka nämä eivät ole varsinaista ikäteknologiaa, ne voivat kuitenkin olla hyödyllisiä erityisesti ikääntyneille.

Sanastokokouksia ja lausuntotulva

Kuten muitakin erikoisalojen sanastoja, joiden tekemisessä Sanastokeskus on mukana, myös Ikäteknologiasanastoa oli laatimassa alan asiantuntijoista koostunut ryhmä. Sanastotyöryhmään kuuluivat edustajat seuraavista organisaatioista: Aspa-säätiö, Invalidiliitto, Sanastokeskus TSK, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Toimiva koti DoMedi, Vantaan kaupunki ja Vanhustyön keskusliitto (VKTL). Rahaautomaattiyhdisty rahoitti sanastotyötä osana KÄKÄTE-projektin toimintaa.

Sanastotyöryhmän koordinaattorina ja terminologina toimi Hennariikka Intosalmi VKTL:stä maaliskuuhun 2014 asti, minkä jälkeen työtä jatkoi Marika Nordlund niin ikään VKTL:stä. Sanastokeskuksen terminologi Sirpa Suhonen toimi työryhmässä sanastotyön konsulttina. Työryhmä kokoontui kymmenisen kertaa vuosien 2012–2013 aikana vaihtelevin kokoonpanoin keskustelemaan ja päättämään sanaston rajauksesta, määritelmäehdotuksista ja termisuosituksista.

Ikäteknologiasanasto oli lausunnolla helmi-maaliskuussa tänä vuonna. Yksittäisiin käsitteisiin liittyviä kommentteja tuli yli 300, mikä on paljon tällaiselle pienehkölle sanastolle. Lausuntojen suuri määrä osoittaa, että ikäteknologia-alan sanasto kiinnostaa ja että sille on tarvetta. Lausuntoja pyydettiin paitsi alan asiantuntijoilta, myös ikäihmisiltä itseltään. Koska lausuntoja oli paljon, niiden käsittelyyn tarvittiin monta kokousta kevään aikana. Lisäksi joistain käsitteistä pyydettiin kommentteja vielä lausuntokierroksen jälkeenkin. Nyt sanasto on valmistumassa, ja valmis sanasto julkaistaan KÄKÄTE-projektin painetussa julkaisusarjassa ja verkkoversiona sekä osana Sanastokeskus TSK:n TEPA-termipankkia.

Erilaisia turvalaitteita

Sanastotyöryhmässä mietittiin muun muassa, millaisia erilaisia turvalaitteita on olemassa, millaisia ominaisuuksia niillä on ja miten ne tulisi määritellä. Esimerkiksi osa turvalaitteista toimii automaattisesti, osa ei; jotkin niistä mahdollistavat yhteydenoton, jotkin taas eivät. Toiset on sijoitettu kiinteästi, toisia käyttäjä voi kuljettaa mukanaan ja jotkin voi sekä sijoittaa kiinteästi että kuljettaa mukana. Toiset turvalaitteet hälyttävät ja toiset varoittavat, mutta mikä on hälyttämisen ja varoittamisen ero? Tässä muutama esimerkki Ikäteknologiasanastossa määritellyistä turvalaitteista:

turvalaite
laite, jonka on tarkoitus suojata vaaralta, tehdä vaaratilanteessa hälytys tai mahdollistaa avunpyyntö ennalta määritellylle taholle

Osa turvalaitteista tekee automaattisia hälytyksiä ennalta määriteltyjen ehtojen mukaan ja osassa käyttäjä voi tehdä hälytyksen itse. Joissakin sekä automaattinen että manuaalinen hälytys ovat mahdollisia. Erilaisiin tarpeisiin voidaan turvalaitteista muodostaa erilaisia kokonaisuuksia, kuten avunpyyntöjärjestelmä.

hälyttävä turvalaite
turvalaite, joka ilmoittaa muulle taholle, että turvalaitteen käyttäjä tai sen valvoma kohde on vaarassa tai tarvitsee apua

Hälyttävät turvalaitteet voivat toimia joko manuaalisesti tai automaattisesti.
Jotkin hälyttävät turvalaitteet hälyttävät samassa tilassa aistein havaittavalla signaalilla, esimerkiksi ääni- tai valomerkillä, jotkin lähettävät hälytysviestin ennalta määritellylle taholle, esimerkiksi omaisen matkapuhelimeen tai hälytyspäivystykseen. Hälyttävän turvalaitteen hälytys on tarkoitettu jollekin muulle taholle kuin sille, joka itse tekee tai aiheuttaa toiminnallaan hälytyksen. Vrt. varoittava turvalaite.
Useat hälyttimet ovat hälyttäviä turvalaitteita.

varoittava turvalaite
automaattisesti toimiva turvalaite, joka varoittaa paikalla olevia henkilöitä heitä uhkaavasta vaarasta

Varoittavat turvalaitteet varoittavat samassa tilassa aistein havaittavalla signaalilla, kuten äänellä, valolla tai värinällä.
Varoittava turvalaite ei ilmoita muille tahoille, että joku on vaarassa. Se ei esimerkiksi lähetä hälytysviestejä omaisille tai tee hälytystä hälytyspäivystykseen. Vrt. hälyttävä turvalaite.

hyvinvointiranneke
ranteessa pidettävä, avunpyyntöjärjestelmään liitetty hälyttävä turvalaite, joka seuraa henkilön vuorokausirytmiä, elintoimintoja tai liikkumista ja voi tehdä automaattisen hälytyksen, jos ne poikkeavat hänelle tavanomaisesta

Hyvinvointirannekkeessa on usein hälytyspainike, jolla voi tehdä manuaalisen hälytyksen.
Hyvinvointirannekkeella (käytetään myös nimitystä aktiivisuusranneke) voidaan tarkoittaa myös muita laitteita, esimerkiksi urheilijoiden käyttämiä rannekkeita, jotka seuraavat esimerkiksi nopeutta, askelmäärää tai kuljettua matkaa. Näissä rannekkeissa ei ole hälytystoimintoa.

henkilöpaikannin; henkilöpaikannuslaite
mukana kuljetettava turvalaite, jonka avulla sen käyttäjä voidaan paikantaa

Henkilöpaikantimen sijainti voidaan määrittää etäyhteyden kautta hälytys- tai avunpyyntötilanteissa tai sijaintia voidaan seurata jatkuvasti.
Henkilöpaikantimen sijaintia voi tarkkailla esimerkiksi internetin kautta tai tekstiviestien avulla.
Joissakin henkilöpaikantimissa on hälytyspainike, jota painamalla laite lähettää yksilöinti- ja sijaintitiedot sisältävän viestin ennalta määritellylle taholle. Joissakin laitteissa avautuu myös puheyhteys. Yleensä henkilöpaikantimiin voidaan määritellä erilaisiin tilanteisiin liittyviä hälytyksiä, kuten hälytys liikkeellelähdöstä, aluerajojen ylityksestä tai laitteen virran vähäisyydestä.
Jotkin matkapuhelimet voivat toimia henkilöpaikantimina, jos niihin on asennettu paikannusohjelma.