Hölynpölyn ontologisointia

Dea Crichton-Turley

Matkustan viikoittain junalla Turun ja Helsingin väliä. Raiteita on paikoittain vain yksi, joten juna seisoo hetken ohitusraiteella vastaantulevaa junaa odottaen. Junan pysähtyessä kuljettajan ystävällinen kuulutus oli: ”Ollaan pysähdytty Ervelään junakohtauksen vuoksi.”

Se mihin keskityt, lisääntyy elämässäsi. Sanastotyöhön vahingossa ajauduttuani kuuntelen tarkemmin termejä, joiden käyttötapoja ja -tarkoituksia joudun pureskelemaan. Miten kuljettaja päätyi valitsemaansa ilmaisuun? Tietoisesti matkustajien huvittamiseksi, oliko hetkellisesti vain ”ruuhkaa huulilla”, vai oliko sittenkin kyse vain laajemman asian tehokkaasta ilmaisemisesta?

Hallinnon kieli puhuttaa päivittäin. Meitä hallintovirkamiehiä moititaan byrokraattisen hölynpölykielen tuottamisesta, joka on käytännölle vierasta ja kansalaiselle käsittämätöntä. Eikä varmaan syyttä. Ei ole lainkaan kummallista, jos virkamies itsekään ei ymmärrä toisen virkamiehen sanallista tuotosta ilman laajaa asiaa kuvailevaa taustamuistiota. Itsekin tunnustan syyllistyneeni löysään kielenkäyttöön tuottamalla lisää hölynpölyksi moitittua uuskäsitteistöä hallinnon sisäiseen arkikieleen.

Jos ontologia on tapa kuvata asia koneelle ymmärrettävään muotoon, kuva on sitä ihmiselle. Tunnustan tässä nyt julkisesti vuosikymmen sitten piirtäneeni koulutuskäyttöön kuvan erään moniulotteisen ja erittäin abstraktin asian ymmärtämisen helpottamiseksi. Piirsin piirtoheitinkalvolle jonoon yhdeksän vihreää neliötä, ja jokaiseen neliöön väritin pienen sisäkulma-alueen punaiseksi. Kuvan avulla selitin asiaan perehtymättömille ja asian haltuunottoon haluttomille, miten valtion talousarvioon otettu EU-myöntämisvaltuus, komission vahvistama vuotuinen ohjelmarahoituskehys, varojen kiertonopeusvaatimus n+2, maksujen kumulatiivinen kertymä ja komission oikeus leikata jäsenvaltiolle takaisin suoritettavaa maksua liittyvät toisiinsa, kuulijoiden hoitamaan toimeenpanotehtävään ja mitä ne tarkoittavat.

Seuraavien kymmenen vuoden aikana valtion taloushallintoon vain pinnallisesti perehtyneet sadat määräaikaiset virkamiehet ympäri Suomea ymmärsivät syvällisesti, miten kömpelöllä kuvalla selittämäni asian tuli ohjata heidän päivittäistä työtään punaisina kulmina. Suomi ei menettänyt rahaa ohjelmakauden kuluessa kehysten alimaksukertymäleikkauksina. Valtion eri talous- tai tarkastustahot voivat vapaasti jälkikäteen moittia vaikka maailman tappiin hallinnon keskenään käyttämää ”täysin käsittämätöntä slangia” (”punaiset kulmat” ja ”muu hölynpöly”) ja jättää täysin huomioimatta, että itse asia tuli hoidetuksi täysin moitteettomasti.

Uusin hallinnon trenditermi näyttää juuri nyt olevan IT-maailmasta peräisin oleva alusta.  Kuuntelen päivittäin, kuinka IT-virkamiehet keskustelevat substanssivirkamiesten kanssa sujuvasti alustoista. Sen jälkeen substanssivirkamiehet keskustelevat keskenään vieläkin sujuvammin alustoista; ”luodaan kilpailutusalusta”, ”palvelut hinnoitellaan alustalla”, ”kun olemme kaikki samalla alustalla”, ”asiakkaat ohjataan alustalle”, ”alusta yhdenmukaistaa prosessit”. Mistä ihmeen kaikkivoipaisesta alustasta kulloinkin oikein on kyse? Kuka kertoisi, puhuttiinkos äsken aidasta vai aidanseipäistä?

Mitä tahansa termejä, ilmaisuja, tekniikoita tai kuvituskeinoja käytetäänkään, tulee aina pitää huolta sisällön ymmärrettävyydestä. Että lukija tai kuulija ymmärtää. Tai edes itse ymmärtää. Kieli muuttuu, muuntuu ja kehittyy. Myös hallinnon oma sisäinen kieli muuttuu ja muuntuu. Mutta jos hallinto itse muuntaa tietoisesti omaa kieltään, sillä ei saa hämärtää itse asiaa. Muuten on varmaa, että joku keskustelijoista jää ”alustakohtauksen” vuoksi pysyvästi seisomaan sinne ohitusraiteelle. Tai jatkaa matkaansa ihan väärään suuntaan.