Kurinpidosta HOKS-ohjaajaan – näin tehtiin Opetus- ja koulutussanaston toinen laitos

Riina Kosunen

Keväällä 2018 riemuittiin Opetus- ja koulutussanaston (OKSA) ensimmäisen laitoksen julkistamisesta kahdeksan vuoden sanastotyöurakan jälkeen. Alkuvuodesta 2021 uunista pullahti sanaston toinen laitos. Toista laitosta työstettäessä on pantu järjestykseen esimerkiksi lukiouudistuksen käsitteet, pohdittu varhaiskasvatuksen ruotsin termejä, hiottu ammatillisen koulutuksen englantia ja sulautettu sanastoon oppisopimuskoulutukseen liittyvä käsitteistö. Tässä jutussa kuvataan, miten Opetus- ja koulutussanaston toinen laitos on syntynyt ja millä tavoilla se on ensimmäistä ehompi.

Sanaston taustaa

Opetus- ja koulutussanastoa on laadittu opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta jo vuodesta 2010. Sanastotyön asiantuntijana hankkeessa on toiminut Sanastokeskus.

Opetus- ja koulutussanaston toinen laitos sisältää noin 760 terminologisesti määriteltyä käsitettä. Käsitteet liittyvät kaikkiin koulutusasteisiin varhaiskasvatuksesta esi- ja perusopetuksen kautta ammatilliseen koulutukseen, lukiokoulutukseen ja korkeakouluihin. Sanastossa annetaan käsitteille termit suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi ja käsitekuvaukset suomeksi. Käsitteiden suhteita havainnollistetaan käsitejärjestelmäkaavioilla.

Sanastotyö käynnistettiin aikanaan tukemaan opetushallinnon alan tietojärjestelmien yhteentoimivuutta. Sen lisäksi sanastotyöllä pyritään selventämään ja yhtenäistämään eri koulutusasteiden lainsäädännössä käytettyä käsitteistöä. Lisäksi yksi luonnollinen tavoite sanastotyössä on ihmisten välisen viestinnän helpottaminen.

Uutta sanastossa

Opetus- ja koulutussanaston toinen laitos sisältää ensimmäisestä laitoksesta puuttunutta varhaiskasvatuksen käsitteistöä. Tämän aihepiirin sanastotyön kimmokkeena oli vuonna 2013 tapahtunut päivähoidon siirtyminen sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta opetus- ja kulttuuriministeriölle ja alan lainsäädäntöuudistuksen yhteydessä tapahtunut päivähoito-käsitteen korvautuminen varhaiskasvatus-käsitteellä. Tuoreesta Opetus- ja koulutussanaston julkaisusta löytyy siis esimerkiksi tieto, miten varhaiskasvatuksen toimintapäivä eroaa varhaiskasvatuspäivästä – ja ettei toimintapäivä, tylsää kyllä, tarkoita mitään päiväkodin hauskaa puuhapäivää, vaan on hallinnollinen käsite.

Opetus- ja koulutussanaston toista laitosta laadittaessa oli käynnissä myös lukiolainsäädännön uudistamishanke. Sanastossa oli entuudestaan jonkin verran lukiokoulutukseen liittyviä käsitteitä, mutta lainsäädäntöuudistuksen vuoksi niitä päivitettiin ja niiden lisäksi määriteltiin uusia käsitteitä. Lukiolainsäädännön uudistamisessa tavoitteena oli taata opiskelijoille entistä vahvempi yleissivistys ja paremmat korkeakouluvalmiudet, ja niinpä Opetus- ja koulutussanasto laajeni muun muassa käsitteillä laaja-alainen osaaminen ja temaattiset opinnot. Lainsäätäjä oli huolissaan myös lukiolaisten uupumisesta, joten Opetus- ja koulutussanaston käsitevalikoima karttui mm. oppimisen tuella ja lukiolaisillekin nykyisin tarjottavalla erityisopetuksella.

Opetus- ja koulutussanaston ensimmäinen laitos ei myöskään sisältänyt kurinpitoon liittyviä käsitteitä. Tämä puute korjattiin sanastotyöllä vuosina 2018–2019, ja työn tuloksena Opetus- ja koulutussanastosta sopii tarkistaa, millaisia koulun työrauhan turvaamiskeinoja ovat vaikkapa poistumismääräys tai opetukseen osallistumisen epääminen.

Opetus- ja koulutussanaston toiseen laitokseen on lisätty myös oppisopimuksiin ja koulutussopimuksiin liittyvää käsitteistöä. Tätä määriteltiin alun perin opetus- ja koulutussanastohankkeesta erillisessä, ammatillisen koulutuksen järjestäjien käynnistämässä Parasta DigiTukea-hankkeessa (v. 2018–2019). Tämän sanastohankkeen tuloksena julkaistiin vuonna 2019 Työpaikalla järjestettävän koulutuksen sanasto – oppisopimus- ja koulutussopimuskoulutuksen käsitteitä. Parasta DigiTukea-hankkeessa mukana olleiden koulutuksenjärjestäjien toiveena oli, että Työpaikalla järjestettävän koulutuksen sanaston noin 50 käsitettä yhdistettäisiin hankkeen jälkeen osaksi Opetus- ja koulutussanastoa. Tämän yhdistämistyön ansiosta Opetus- ja koulutussanastosta löytyy vastaus vaikkapa kysymykseen, onko käsitteellä vastuullinen työpaikkaohjaaja vieruskäsite ”vastuuton työpaikkaohjaaja”. No ei sentään, vaan vastuullinen työpaikkaohjaaja on ammatillisen koulutuksen lainsäädännössä työpaikkaohjaajasta käytetty synonyyminen ilmaus.

Ruotsia ja englantia täydennetty

Opetus- ja koulutussanaston ensimmäisessä laitoksessa ruotsin- ja englanninkielisiä vastinetermejä oli työstetty korkeakouluihin liittyville käsitteille. Sanaston toista laitosta tehtäessä ruotsin ja englannin vastinetyötä laajennettiin myös muille koulutusasteille. Tätä varten perustettiin uusia koulutusastekohtaisia kielityöryhmiä, joihin kuuluu kyseisen kielen syntyperäisiä puhujia, kyseessä olevan koulutusasteen asiantuntijoita ja terminologi.

Opetus- ja koulutussanaston toiseen laitokseen saatiin täydennettyä varhaiskasvatuksen käsitteiden ruotsinkieliset vastineet ja suuri osa ammatillisen koulutuksen käsitteiden englanninkielisistä vastineista sekä lukiokoulutuksen käsitteiden ruotsin- ja englanninkielisistä vastineista.

Vaikuttamassa lain käännökseen

Lukiokoulutuksen englannin työryhmä totesi työskentelynsä alussa, että lukiokoulutuksen säädösteksteihin ja muuhun englannin kieleen on juurtunut muun muassa sanasanaisesti suomesta englanniksi käännettyjä termejä. Työryhmällä olikin tilaisuus korjata tilannetta ehdottamalla tällaisten sijaan toimivampia englannin vastinetermejä. Terminologisessa sanastotyössähän käsitteille pyritään valitsemaan tai luomaan nimitykset, jotka ovat muun muassa läpinäkyviä, mikä tarkoittaa, että termissä käytetyt sanat kuvaavat käsitettä niin hyvin, että lukija voi jo pelkän nimityksen perusteella saada hyvän käsityksen siitä, mistä käsitteessä on kyse.

Esimerkiksi perusopetukseen ja lukiokoulutukseen liittyvän termin toimintakulttuuri englannin vastineena on perinteisesti käytetty sanasanaista käännöstä operating culture. Lukion englannin työryhmä ei kuitenkaan pitänyt tätä käännösvastinetta toimivana vaan lähti liikkeelle käsitteen määritelmästä: ”kokonaisuus, joka muodostuu oppilaitoksessa vallitsevista ajattelu-, käyttäytymis- ja toimintamalleista ja joka on määritelty opetussuunnitelman perusteissa”. Työryhmä totesi, että näin määritellyn käsitteen nimeämiseen olisi kuvaavampaa käyttää esimerkiksi brittikulttuurissa vakiintunutta termiä school ethos tai selittävämpää ilmaisua school values, practices and procedures.

<perusopetus, lukiokoulutus>
toimintakulttuuri
sv       verksamhetskultur
en      school ethos; school values, practices and procedures (selittävä vastine); school culture
not: operating culture
määritelmä
kokonaisuus, joka muodostuu oppilaitoksessa vallitsevista ajattelu-, käyttäytymis- ja toimintamalleista ja joka on määritelty opetussuunnitelman perusteissa

huomautus
Toimintakulttuuriin sisältyvät myös oppilaitoksen työn laadun perustana olevat säännöt, arvot, periaatteet ja kriteerit.

Lukion englannin työryhmän työskentely osui suotuisaan vaiheeseen, sillä samaan aikaan kun työryhmä aprikoi Opetus- ja koulutussanaston lukiotermikysymyksiä, oli myös tekeillä uuden lukiolain (714/2018) englanninkielinen käännös. Työryhmä sai mahdollisuuden vaikuttaa lain käännöksen termiratkaisuihin. Tämän ansiosta lain käännöksessä käytetyt termit ovat linjassa Opetus- ja koulutussanaston termiratkaisujen kanssa, mikä lisää huomattavasti lukiokoulutuksen englanninkielisen termistön yhtenäisyyttä. Esimerkki lakikäännöksen termipulmasta, jonka ratkaisuun lukion englannin työryhmä sai vaikuttaa, on lukiolain käsitteen oppimisen tuki vastine. Kannattaisiko englanniksi käyttää ennemmin termiä study support vai support for learning? Käsitteen määritelmän pohjalta päädyttiin suosittamaan jälkimmäistä.

oppimisen tuki
en      support for learning
määritelmä
tuki, jonka tarkoituksena on tukea lukio-opintojen suorittamisessa lukiokoulutuksen opiskelijaa, jolla on oppimisvaikeuksien vuoksi haasteita suoriutua opinnoistaan

huomautus
Yksi lukiokoulutuksessa käytetty oppimisen tuen muoto on erityisopetus (2). Muita tuen muotoja ovat esimerkiksi aineenopettajan antama pedagoginen tuki, erilaiset opetusjärjestelyt ja ylioppilaskokeen suorittamiseen annettava lisäaika.

Käsitteiden harmonisointia

Opetus- ja koulutussanaston laatimisessa keskeinen rooli on eri koulutusasteiden edustajista koostuvalla OKSA-sanastojaoksella, jonka tehtävänä on määritellä eri koulutusasteiden yhteisiä käsitteitä ja mahdollisuuksien mukaan harmonisoida niitä. Sanastotyössä on kuitenkin vuosien mittaan todettu, ettei OKSA-jaoksella ole kaikkien mahdollisten käsitteiden syvällistä asiantuntemusta ja että myös jaoksen työskentelyaika vuotta kohti on rajallinen. Näistä syistä käsitteiden määrittelytyötä on järkevää jakaa OKSA-jaokselta esimerkiksi koulutusastekohtaisille alatyöryhmille. Tästä esimerkkeinä ovat vaikkapa ammatillisen koulutuksen reformin yhteydessä toiminut sanastotyöryhmä ja lukiolainsäädännön uudistamisen yhteydessä toiminut sanastotyöryhmä. Joissakin tapauksissa on toimittu niinkin, että sanastoaineistoa on tuotettu opetus- ja koulutussanastotyöstä täysin erillisessä hankkeessa.

Entä sitten, kun jokin OKSA-jaoksesta erillinen työryhmä on saanut työnsä päätökseen ja oman erikoissanastoaineistonsa valmiiksi? Voidaanko tuotettu erikoissanasto vain leikata ja liimata muun Opetus- ja koulutussanaston perään? No ei, mikäli tavoitteena on – kuten on – että kaikki Opetus- ja koulutussanastossa julkaistavat käsitteet ovat harmonisoituja siten, ettei kyseisen yhdistettävän erikoissanaston ja muiden Opetus- ja koulutussanaston käsitteiden välillä ole ristiriitaa, ja että kaikki Opetus- ja koulutussanastossa oleva sanastoaineisto on tasaisen laadukasta.

Esimerkki kahden sanastoaineiston yhteensovittamisesta ja harmonisoinnista on Työpaikalla järjestettävän koulutuksen sanaston yhdistäminen Opetus- ja koulutussanastoon. Koko Työpaikalla järjestettävän sanaston laatimisprosessin ajan tavoitteena oli, että sanaston valmistuttua siitä tulee osa Opetus- ja koulutussanastoa. Tästä syystä Työpaikalla järjestettävän koulutuksen sanastotyöryhmän ja OKSA-jaoksen välillä käytiin työn aikana vilkasta keskustelua terminologin välityksellä. Syvempää tai laajempaa ajatustenvaihtoa vaativat kohdat käsiteltiin työryhmien yhteisessä kokouksessa, jossa kumpikin työryhmä sai tuoda esiin omat näkökulmansa käsitteisiin, ja sitten yhdessä pohdittiin, millainen käsitekuvaus ottaisi huomioon kummankin työryhmän näkökulmat ja tarpeet.

Esimerkkinä harmonisoitavasta käsitteestä on Opetus- ja koulutussanaston käsite koulutus (1). Sanaston ensimmäisessä laitoksessa se oli määritelty seuraavasti:

koulutus (1)
organisoitu toiminta, jonka tavoitteena on tuottaa opetukseen perustuvaa osaamista

Ammatillista koulutusta edustanut Työpaikalla järjestettävän koulutuksen sanastotyöryhmä luki Opetus- ja koulutussanaston määritelmän ja totesi, että heidän näkökulmastaan se ei pidä paikkaansa: esimerkiksi ammatillinen koulutus ei välttämättä tuota nimenomaan opetukseen perustuvaa osaamista. Tämä johtuu siitä, että vuonna 2017 voimaantulleen ammatillisen koulutuksen lain (531/2017) myötä ammatillisen koulutuksen toteuttamistapa on muuttunut: opiskelijat eivät enää hanki osaamista pelkästään koulunpenkillä, vaan merkittävässä määrin yrityksissä ja muilla työpaikoilla oppisopimusten ja koulutussopimusten kautta. Ammatillisen koulutuksen piirissä myös oppimiskäsitys on muuttunut niin, että ajatellaan, että osaamista voidaan tuottaa opettajan antaman opetuksen lisäksi myös esimerkiksi ohjauksen avulla ja (itse)oppimalla.

Kiihkeän ja monipolvisen keskustelun jälkeen työryhmät pääsivät sopimukseen siitä, että käsitteen koulutus (1) määritelmästä jätetään pois sanat ”opetukseen perustuvaa”. Näin myös ammatillinen koulutus voi jatkossakin olla yhdentyyppistä koulutusta (1). OKSAn toisen laitoksen määritelmä koulutus (1)-käsitteelle on siis:

koulutus (1)
organisoitu toiminta, jonka ensisijaisena tavoitteena on tuottaa osaamista

Sanastotyön jatko

Työ Opetus- ja koulutussanaston täydentämiseksi ja päivittämiseksi jatkuu. Kiireellisimpänä tehtävänä on sanaston oppivelvollisuuteen liittyvien käsitteiden päivittäminen, sillä uusi oppivelvollisuuslaki (1214/2020), jolla oppivelvollisuutta laajennetaan, tulee voimaan jo elokuussa 2021. Opetus- ja koulutussanaston toisessa laitoksessa oleva oppivelvollisuuden määritelmä ”henkilön velvollisuus hankkia perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot ja taidot” ei pidä enää paikkaansa, sillä oppivelvollisuuslain mukaan oppijalla on velvollisuus paitsi hankkia perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot ja taidot, myös siirtyä sen jälkeen esimerkiksi toisen asteen tutkintoon tähtäävään koulutukseen. Oppivelvollisuuden laajeneminen vaikuttaa kymmeniin Opetus- ja koulutussanaston käsitteisiin.

Tätä kirjoitettaessa on käynnissä myös opetus- ja kulttuuriministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön yhteinen jatkuvan oppimisen palveluiden digitalisointiin liittyvä sanastohanke. Siinä pohditaan muun muassa Opetus- ja koulutussanaston käsitettä elinikäinen oppiminen ja sitä, miten se mahdollisesti poikkeaa myöhemmin lanseeratusta käsitteestä jatkuva oppiminen. Onko ymmärrettävä esimerkiksi niin, että jatkuva oppiminen on vain työelämän muutoksiin sopeutumistarkoituksessa tapahtuvaa oppimista ja loppuu, kun ihminen jää eläkkeelle? Entä elinikäinen oppiminen, jatkuuko se myös eläkeiässä? Jatkuvan oppimisen sanaston ja Opetus- ja koulutussanaston yhteisten käsitteiden työstäminen ja mahdollinen harmonisointi tulee työllistämään myös OKSA-jaosta.

Opetus- ja koulutussanastotyön lähitulevaisuudessa on myös luvassa lisää teemakohtaisia alatyöryhmiä, kuten mahdollisesti oppimisanalytiikka sekä toisen asteen koulutuksen ja korkeakoulutuksen arviointi. Harmonisoitavaa siis tullee riittämään.

Vastinetyön osalta lähiaikojen toiveena on perustaa uusia työryhmiä, kuten varhaiskasvatuksen englanti ja ammatillisen koulutuksen ruotsi, sekä jatkaa aiempien työryhmien mahdollisesti keskeneräistä työtä.

Reilun kymmenen sanastotyövuoden mittaan Opetus- ja koulutussanaston tekijät ovat saaneet paljon sanastoa koskevaa palautetta ja käsitelisäysehdotuksia. Vuoden 2021 aikana sanastotyöhön ollaan kehittämässä uutta yhtenäistä palautteenantomekanismia. Mekanismin ansiosta sanaston käyttäjien on entistä helpompi saada palautteensa perille ja seurata palautteensa käsittelyä, ja sanaston laatijat puolestaan saavat luotettavammin käsityksen siitä, millä tavoin sanasto voisi entistä paremmin palvella käyttäjiensä tarpeita.