Sanastotyötä ja kielenhuoltoa Verohallinnossa

Kristiina Ådahl

Sanastokeskus TSK:n terminologit sekä Verohallinnon verotus- ja kieliasiantuntijat laativat parhaillaan keskeisten verotustermien sanastoa. Suunnitelmallinen käsitteiden määritteleminen ja sanasto tehdään Verohallinnon asiakasviestintää ajatellen, mutta myös sisäiset toimijat hyötyvät sanastotyöstä.

Terminen kevät

Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, veroilmoituksesta vähäsen. Keväällä veroilmoitusten huippuaikaan monenlaiset verotustermit parveilevat näyttäytymään lähes kaikille suomalaisille. Tänäkin vuonna Verohallinto lennätti palkan- ja eläkkeensaajille 4,9 miljoonaa esitäytettyä veroilmoitusta. Lisäksi veroilmoituksensa ovat toukotöinään askarrelleet esimerkiksi maatalousyrittäjät ja metsänomistajat, elinkeinonharjoittajat sekä yhtymät ja yhteisöt.

Asiakkaat ovat siis samoilleet sankoin joukoin vero.fi-sivustossa ja OmaVerossa sekä päässeet bongaamaan kosolti erilaisia tuttuja ja ehkä eksoottisiakin verotustermejä. Niin ikään kevätsesonkiin osuvat myös kiinteistöverotuksen termit. Ne ovat vielä tänä vuonna esiintyneet paperilomakkeella, mutta ensi vuonna niidenkin levinneisyysalue laajenee OmaVeroon.

Tuossa tepastelevat tutut kotitalousvähennys ja tulonhankkimisvähennys. Taisi tuolla muissa vähennyksissä vilahtaa se kuuluisa alijäämähyvityksen lapsikorotuskin! Eiköhän tuo ollut hankintamenon sukulaistermi hankintameno-olettama? Arvonlisäveron alarajahuojennusta harvemmin peruspalkansaaja näkee, mutta yleinen luontoisetu saattaa hyvinkin pyrähtää vastaan.

Yleisimmät verotustermit tulevat väistämättä tutuksi, kun kulkee pitkin opiskelu- ja työpolkujaan. Sitä mukaa kun ihmisen elämään tulee uusia aluevaltauksia ja muutoksia, myös verotus monimuotoistuu. Esimerkiksi toiminimen tai yrityksen perustaminen houkuttelee aivan uusia verotustermilajeja, samoin talon tai kesämökin hankkiminen tuo pihapiiriin kiinteistöverotuksen kiehtovat termiyksilöt.

Kaikkien kielellä

Verotusasiat, -tekstit ja -käsitteet saattavat olla monimutkaisia, ja niihin perehtyminen on kansalaiselle välttämätöntä. Siksi Verohallinto haluaa viestiä niistä asiakkailleen mahdollisimman selkeästi ja yhdenmukaisesti. Verotustermit eivät ole yleiskieltä, joten niitä täytyy avata ja selittää yleiskielisissäkin teksteissä eli asiakkaille suunnatussa sisällössä. Pitkäaikainen ja jatkuva tavoitteemme Verohallinnossa on helpottaa veroasioiden hoitamista, verotustekstien ymmärtämistä sekä myös verotustermien tuntemusta. Emme halua, että verotaakan lisäksi asiakas kantaa myös tarpeetonta termitaakkaa.

Yhtenäinen ja selkeä asiakasviestintä perustuu ymmärrettäviin teksteihin ja yhdenmukaiseen termistöön. Tätä peruskielityötä täytyy tehdä jatkuvasti ja pitkäjänteisesti, sillä hyvät verkkotekstit ja täyttöohjeet ovat asiakkaiden ohjeistuksessa ja neuvonnassa kriittisiä. Suomenkielisen sisällön ja termistön kielenhuolto edistää myös käännösten yhtenäisyyden ylläpitoa ja helpottaa kääntäjien työtä. Verohallinnossa onkin töissä valtionhallinnon mittakaavassa poikkeuksellisen monta suomen kielen asiantuntijaa. Käytännön kokemus on opettanut, että viranomaisen kannattaa suunnata resursseja kielityöhön ja hyödyntää suomen kielen asiantuntijoita. Kieli on kaiken perusta, kun pitää viestiä kaikille. Hyvä perusta osoittaa arvonsa, kun sille rakennetaan laajamittaista asiakasviestintää.

Etenkin sesonkiaikoina viestintää ja ohjeistusta vyörytetään moneen kanavaan ja palveluun. Erityyppisten asiakkaiden ohjeistustarpeisiin on myös reagoitava vikkelästi ja joustavasti. Asiakasviestinnässä sisältöjen skaala on laaja ja viestijöiden joukko lukuisa. Viestintä- ja tekstityö jakautuu eri yksiköihin, hankkeisiin ja kanaviin. Yhtenäisyys vaatiikin paljon suunnittelua ja koordinointia eikä ole aivan kevyesti toteutettavissa.

Esimerkiksi vero.fi-sivuston uudistamisen yhteydessä ohjetekstejä ja sivuston termistöä on päivitetty, kielenhuollettu ja yhdenmukaistettu. Samoin OmaVeron käyttöliittymä- ja ohjeteksteissä tähdätään tekstien ja termien yhtenäisyyteen ja läpinäkyvyyteen. Vaikeat käsitteet ja termit pyritään tunnistamaan, ja jos niitä ei voida sanoa toisin, ne selitetään kontekstissaan. OmaVerossa etuna on palvelun tekninen, interaktiivinen ja visuaalinen ohjaavuus. Hankaliin kohtiin voidaan lisätä termien selityksiä ja täsmäohjeita, jotka auttavat asiakasta kohdennetusti.

Verosanavaroja

Sanasto- ja termityön hyödyt ja tarve on tunnistettu Verohallinnossa jo pitkään. Yhteisestä hallitusta termistöstä hyötyvät asiakkaiden lisäksi moninaiset sisäiset tekijät. Termejä ei useinkaan voida pohtia keskitetysti, vaikka yhteistä käyttötapaa tavoitellaan, vaan termilinjaukset on sovittava tiettyjä tarpeita varten, erikoistuneesti, pistemäisesti ja hajautuneesti. Monesti käytettäviin termeihin vaikuttavat myös taustalla häämöttävät verolait ja säädöskieli.

Ansiokasta käsiteanalyysia ja siihen liittyvää termityötä on tehty tietojärjestelmiä varten eli erikoistuneeseen sisäiseen käyttöön, mutta käsitemallien käsitteet ja termistö eivät suoraan sovellu asiakasviestinnän avuksi. Aikoinaan vuosituhannen taitteessa valtiovarainministeriö ja valtioneuvoston kanslia toteuttivat mittavan verotusta koskevan sanastoprojektin, jonka tuloksena julkaistiin Verosanasto vuonna 2002. Osa Verosanastosta on kuitenkin jo vanhentunut, sillä verotus ja sen kieli muuttuvat muun maailman mukana.

Verohallinto ja sen viestintäyksikkö panostavatkin paraikaa verotussanaston päivittämiseen ja tuoreeseen terminologiseen sanastotyöhön. Meneillään on talon yhteinen ponnistus: pitkäkestoinen sanastoprojekti, joka alkoi jo vuoden 2018 keväällä ja jossa termejä käsitellään ja linjauksia tehdään kokonaisuutena. Eri yksiköitä yhdistelevä työryhmä käsittelee erityisesti asiakasviestinnässä käytettäviä keskeisiä termejä. Sanastokeskus TSK:n luotsaamaan työryhmään osallistuu eri verotusalueiden asiantuntijoita sekä viestijöitä, kääntäjiä ja kielenhuoltajia. Ensimmäisen vuoden saldo, 70 käsitteen Verotussanasto, julkaistiin tänä keväänä.

Sanastotyön tasoja ja termienhuoltoa

Termit ja sanastot ovat olleet aina osa kieliasiantuntijan työtäni, sillä olen tehnyt käytännön termi- ja sanastotyötä käännöstoimistoissa kielenhuoltajan ja kääntäjän tehtävissä. Olen työskennellyt erityisesti tietotekniikan alan yritysten lokalisointiprojekteissa, esimerkiksi laatinut suomenkielisiä vastineita uusille ominaisuuksille tai toiminnoille sekä päivittänyt ja yhtenäistänyt aiempaa termistöä. Olen myös ollut pitkään mukana Sanastokeskuksen Tietotekniikan termitalkoot -hankkeen koordinointiryhmässä. Käännöstoimistoissa sain tarkistaa ja kääntää kirjavasti muidenkin aihealueiden tekstejä, mutta varsinaisia verotusaiheita ei eteeni juuri eksynyt.

Viime vuoden alussa pääsin vihdoin tutustumaan verotustermeihin läheisesti, kun aloitin Verohallinnossa OmaVeron toisena kielenhuoltajana. Tehtävä ei ole perinteistä kielenhuoltoa, vaan suomen kielen asiantuntijat laativat käyttöliittymän tekstit yhteistyössä verotus- ja käytettävyysasiantuntijoiden kanssa. OmaVeroon keskitetään verotusasiointia, ja sitä on kehitetty vuodesta 2016 osana Verohallinnon mittavaa järjestelmäuudistusta, Valmis-hanketta. Viime vuoden aikana OmaVeroon toteutettiin laajat henkilöverotuksen palvelut, verokortti ja veroilmoitukset, jotka otettiin käyttöön viime syksynä ja tänä keväänä. Sain siis ihmeteltäväksi liudan monenlaista termiä ja verotuksen yksityiskohtaa, joita normipalkansaaja ei koskaan tarvitse.

Vieraassa termiympäristössä veroasiantuntijoiden suvereeni tietämys tuntui kuitenkin heti turvalliselta. Asiantuntijamme vastailevat ja selittävät kärsivällisesti, kun kielenhuoltajamaallikko kyselee ja ihmettelee. Toki heillä ja käytettävyysasiantuntijoilla on jo tuntuma siihen, mitkä käsitteet ja termit tuottavat asiakkaille päänvaivaa. He ovat valmiita miettimään yhdessä kielenhuoltajien kanssa, miten vaikeimpia termiyksilöitä voisi saada helpommin lähestyttävään muotoon. Aina ei ole kyse vain verotustermien hankaluudesta, sillä esimerkiksi niinkin yleinen termipari kuin brutto ja netto voi hämmentää ja mennä keskenään sekaisin.

Kun pääsin mukaan asiakastermityöprojektiin, vaikutuin taas veroasiantuntijoidemme huimasta tietämyksestä, sekä laajojen kokonaisuuksien että pienimpienkin yksityiskohtien hallinnasta. Tietotekniseltä pohjalta ponnistavana huomasin nyt myös sen, miten kovin sidoksissa verotustermit ovat säädöskieleen ja lain kirjaimeen. Kun keskustelemme työpajoissa termeistä ja käsitteistä, lähes aina veroasiantuntijoilta tulee viittaus lakiin tai maininta laissa käytettävästä termistä tai ilmauksesta. Vaikuttaa siltä, että asiasisällön asiantuntijoiden haasteena sanastotyössä onkin ensin päästä kauemmas lakitekstin sanamuodoista. Siinä puolestaan kieliasiantuntijoiden arvo tulee esiin. Tekstityön ja kielenhuollon välineillä pystymme jäsentämään merkityksiä ja edistämään yleiskielen tason kautta asiasisällön hahmottumista. Joka kokoontumiskerralla huomaamme, miten eri asiantuntijuudet täydentävät toisiaan. Asiantuntijuus myös tarttuu: verotusasiantuntijamme tulevat tietoisemmiksi kielen tasosta, ja toisaalta kieliasiantuntija alkaa ymmärtää asiasisältöä.

Terminologikin on kieliasiantuntija, mutta katsoo sanastoa osin eri kulmasta kuin kielenhuoltaja. Itse kielenhuoltajana hahmotan laadittavan sanaston yksittäisten termitietueiden tekstien kautta eli itse termin, määritelmän ja huomautusten muodostaman kokonaisuuden kautta. Termitietueiden pitää toimia kielellisesti itsenäisinä ja loogisina teksteinä sekä toisaalta myös olla keskenään yhtenäisiä. Terminologi lähestyy sanastoa tavallaan käsitteiden verkostona, ja hänelle on keskeistä tarkastella käsitteiden sisältöjä ja käsitteiden välisiä suhteita. Terminologi näkeekin sanaston enemmän kokonaisuutena ja osiensa summana kuin kielenhuoltaja, joka hahmottaa sanaston tekstien ja sanojen merkitysten kautta.

Lailla sallittu eli olettaman sietämätön keveys

Yksi suosikkini verotustermeistä on hankintameno-olettama, etenkin yhdyssanan perusosa olettama. Olettama on sana, jota ei sellaisenaan ole Kielitoimiston sanakirjassa (oikeustieteellinen termi syyttömyysolettama sen sijaan on). Olettama on peräisin lakikielestä eikä sitä käytetä yleiskielessä lainkaan. Vastaavassa merkityksessä käytettäisiin sanaa oletus, olettamus tai otaksuma. Niin vain olettama on kuitenkin löytänyt tiensä laista keskeiseksi verotustermiksi ja keikkuu erikoisuutena veroilmoituksessa ja asiakasohjeissa.

Termit ovatkin yksi reitti, jonka kautta säädöskielen termien ja laintauluihin hakattujen sanamuotojen vaikutus ulottuu käsittämättömän laajalle. Osa termeistä pesii menestyksellisesti myös yleiskielessä ja asiakasteksteissä. Liian monet yksilöt eivät kuitenkaan pysty itsenäisesti elämään alkuperäisen alueensa ulkopuolella vaan aiheuttavat ymmärryshaittoja ja lisävaivaa, kun erikoisasioiden hahmottamiseen täytyy yleiskielessä kuljettaa ylimääräisiä selityksiä tai joudutaan keksimään oheen ymmärrettävämpiä synonyymeja.

Siksi jo lakitekstien laadinnassa olisikin hyvä olla mukana sekä terminologeja että kielenhuoltajia. Kun uutta lakitekstiä sorvataan, terminologinen sanastotyö auttaisi jäsentämään tarvittavia keskeisiä käsitteitä kokonaisuutena ja rakentamaan lakitekstiä tukevan termiverkoston. Suomen kielen asiantuntijan tekstinhuolto ja selkeästi muotoillut määritelmät auttaisivat lainlaatijoita tuottamaan kielellisesti yksinkertaisempia ja ymmärrettävämpiä säädöstekstejä. Ne puolestaan hyödyttäisivät suoraan tai välillisesti oikeastaan kaikkia, esimerkiksi verotuksen ja kielen asiantuntijoita. Lopulta kevyesti yleiskieleen laskeutuvat termiparvet ilahduttaisivat myös virallisia asioitaan hoitavia verovelvollisia.