Kaisa Kuhmonen – suomalaista sanastotyötä kahdelta kantilta

Anu Ylisalmi

Kaisa Kuhmonen toimii johtavana terminologina valtioneuvoston kanslian kielipalvelussa. Terminologin uransa hän kuitenkin aloitti opiskeluaikoinaan silloisessa Tekniikan Sanastokeskuksessa.

Tie terminologiksi

Kaisa Kuhmonen on kotoisin Mikkelistä. Päästyään ylioppilaaksi Mikkelin yhteiskoulun lukiosta hän vietti vuoden Saksassa au pairina Hallessa (Westfalen). Korkeakouluopintonsa Kuhmonen aloitti Tampereen yliopistossa pääaineenaan sosiaalityö ja sosiaalipolitiikka. Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen Kuhmonen vaihtoi kuitenkin pääaineekseen saksan kääntämisen ja tulkkauksen. Sivuaineina Kuhmonen opiskeli kansainvälistä politiikkaa, yleistä kirjallisuustiedettä, tiedotusoppia, suomenkielistä viestintää ja taidehistoriaa. Opiskeluaikoinaan Kuhmonen oli kesätöissä Berchtesgadenin uljaissa alppimaisemissa Kotkanpesän matkamuistokaupassa ja vietti vuoden opiskelijavaihdossa Heidelbergin yliopistossa.

Kuhmosen opiskelukaveri oli töissä Tekniikan Sanastokeskuksessa ja kun lisätyövoimaa tarvittiin, hän houkutteli Kuhmosta hakemaan paikkaa. Kuhmonen työskenteli Sanastokeskuksessa useampaan otteeseen 1990-luvun loppupuolella yhteensä kolme vuotta. ”TSK oli minun terminologinen korkeakouluni”, Kuhmonen kertoo. Sanastokeskuksessa Kuhmonen osallistui ensin Euroopan komission silloisen Eurodicautom-termipankin täydennyshankkeeseen, jossa termitietueisiin täydennettiin eri alojen suomenkielisiä termejä. Myöhemmin Kuhmonen osallistui myös sanastohankkeisiin, muun muassa Ympäristösanaston (TSK 27) laatimiseen sekä HYKS-toimikunnan sanastoprojektiin. Sanastoprojektien lisäksi Kuhmonen toimi Terminfon toimitussihteerinä ja toimitti Sanastokeskuksen 25-vuotisjuhlajulkaisun Toimikunnista termitalkoisiin – 25 vuotta sanastotyön asiantuntemusta.

Vuonna 1997 Kuhmonen työskenteli ensimmäisen kerran valtioneuvoston kansliassa. Sinnekin hänet houkutteli opiskelukaveri. Kuhmosen tehtävänä oli toimittaa julkaisut Valtionhallinnon sanastoa saksaksi ja Valtionhallinnon sanastoa englanniksi. ”Se oli hyvä perehdytys valtionhallintoon, sillä sanastossa oli valtionhallinnon yksiköiden nimiä ja virkanimikkeitä”, Kuhmonen muistelee. Vuoden 2000 alusta Kuhmonen palasi valtioneuvoston kanslian kielipalveluun laatimaan Tuomioistuinsanastoa ja on jäänyt sille tielle. Filosofian maisteriksi Kuhmonen valmistui vasta vuonna 2002, kun työelämä oli vaivihkaa vienyt gradua vaille valmiin opiskelijan mennessään.

Kuhmonen puhuu suomen lisäksi saksaa, englantia ja ruotsia ja on opiskellut myös jonkin verran espanjaa ja ranskaa. Kuhmosen mielestä on hyvä, että monissa valtioneuvoston käännöstoimiston kokouksissa noudatetaan periaatetta, jonka mukaan kukin voi puhua äidinkieltään, joka useimmilla on ruotsi.

Valtioneuvoston kanslian kielipalvelu

Valtioneuvoston kanslian kielipalvelu on valtioneuvoston käännöstoimiston alayksikkö. Käännöstoimistossa työskentelee yhteensä 33 henkilöä, joista kielipalvelussa kuusi.

Kielipalvelun tärkeimmät tehtävät ovat termineuvonta, julkisen Valter-termipankin (www.valter.fi) ylläpito, erilaisten sanastojen ja ohjeiden laatiminen, sanastotyön tuloksista ja menetelmistä tiedottaminen sekä valtioneuvoston kanslian englanninkielisten käännösten laatiminen ja englanninkielisten tekstien kielenhuolto.

Juuri nyt Kuhmonen tekee yhteistyössä valtionvarainministeriön ja Suomen Kuntaliiton kanssa Kuntasanastoa. Kielipalvelussa on tietotekniikan termitalkoiden mallin mukaisesti käynnistetty lakitermitalkoot lainsäädäntösanaston päivittämiseksi. Lisäksi kielipalvelussa on meneillään säädöskääntämisen termipankkihanke, jonka tavoitteena on perustaa yhteinen termipankki valtioneuvoston käännöstoimiston, oikeusministeriön laintarkastusyksikön, eduskunnan ruotsin kielen toimiston ja ministeriöiden ruotsin kielen säädöskääntäjien käyttöön.

Kuhmonen kertoo, että kielipalvelussa toteutettavat sanastohankkeet valitaan tarpeen mukaan. Usein aloite sanastohankkeeseen tulee kääntäjiltä ja aihe liittyy lainsäädäntöön tai johonkin valtionhallinnon osa-alueeseen. Myös sanastoon mukaan otettavat kielet valitaan tarpeen ja hankkeen yhteistyökumppaneiden toiveiden mukaan. Useimmissa kielipalvelussa laadituissa sanastoissa kielinä ovat suomi, ruotsi, englanti, saksa, ranska ja venäjä, mutta olipa Valtioneuvostosanastossa kokonaista 13 kieltä.

Kielipalvelu tekee paljon yhteistyötä eri tahojen kanssa. Eri ministeriöiden, virastojen ja eduskunnan kanssa kielipalvelu tekee sanastoyhteistyötä ja toimii tiiviisti ministeriöiden kääntäjien yhteistyöverkostossa. Kielipalvelu myös koordinoi viime kesänä perustettua ns. ESKO-verkostoa, jonka tarkoitus on lisätä ja helpottaa Euroopan unionin suomen kääntäjien ja kotimaisten virkamiesten välistä yhteistyötä, erityisesti EU-säädösten valmistelu- ja käännösvaiheessa. Tällä pyritään parantamaan suomenkielisten EU-säädösten laatua ja helpottamaan täytäntöönpanoa sekä ohjaamaan suomenkielisiä EU-säädöksiä koskeva palaute oikeaan paikkaan. Verkostoon kuuluvat Euroopan unionin toimielimet, suomalaiset ministeriöt ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen EU-kielenhuoltaja.

Terminologin työ vaatii kielitajua ja analyyttisyyttä

Kuhmonen on toiminut kielipalvelun lähiesimiehenä reilut viisi vuotta. Hänen vastuullaan on kielipalvelun toiminnan suunnittelu, yhteistyö muiden tahojen kanssa sekä sanastohankkeiden toteuttaminen.

Kuhmonen kertoo lähiesimiehen työnsä parhaaksi puoleksi sen, että kielipalvelussa on hyvä ja asiantunteva tiimi, jonka kanssa on hienoa tehdä töitä. Terminologin työssä on Kuhmosen mielestä parasta se, kun saa sanastotyöryhmään kuuluvat asiantuntijat innostumaan sanastotyöstä: ”Parhaimmillaan asiantuntijat saavat sanastotyöstä uusia näkökulmia omaan työhönsä ja terminologi oppii substanssia.” Jokaisen sanastohankkeen valmistuminen on terminologille suuri hetki. Terminologin mieltä lämmittää myös joka kerta, kun huomaa, että tehdystä työstä on ollut hyötyä ja kielipalvelun tai Sanastokeskuksen sanastoa on hyödynnetty jossakin.

Kuhmonen kokee ajoittain vaikeaksi löytää aikaa sanastotyön vaatimaan pitkäjänteiseen työskentelyyn, kun aika kuluu puhelimessa sekä sähköpostia ja muistioita kirjoittaessa. Kuhmosta harmittaa epävarmuus valtionhallinnon kieli- ja käännöspalveluiden tulevaisuudesta. Suunnitelmien mukaan vuonna 2011 Vaasaan Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston yhteyteen perustetaan kielipalveluyksikkö. Tällöin vanhat työntekijät voisivat jäädä Helsinkiin, mutta uusien työntekijöiden työpisteet sijoitettaisiin Vaasaan.

Kuhmosen mielestä terminologin työ edellyttää ennen kaikkea hyvää kielitajua, analyyttisyyttä ja hyviä yhteistyötaitoja. Terminologin pitää osata kuunnella asiantuntijoita ja tarvittaessa kyseenalaistaa kuulemansa tai lukemansa. Hyvä terminologi on täsmällinen, järjestelmällinen, tarkka ja utelias. ”Pitää saada kiksejä vaikka verolainsäädännöstä”, Kuhmonen nauraa. 

Suomalainen sanastotyön kenttä

Kuhmonen kuvailee työtä Sanastokeskuksessa ja valtioneuvoston kanslian kielipalvelussa monin osin samanlaiseksi. Molempien työssä noudatetaan samanlaisia periaatteita ja panostetaan työn hyvään laatuun. Kielipalvelu hallitsee valtionhallinnon sanaston ja tekee lainsäädäntöön liittyvää sanastotyötä. Sanastokeskus ajaa sanastotyön asiaa ja tietoisuutta siitä, että termiasiat ovat tärkeitä sekä laatii monien eri alojen sanastoja. 

Kuhmonen haaveilee siitä, että Suomessa olisi tulevaisuudessa yksi yhteinen termipankki, joka sisältäisi kaiken erilaisen sanastoaineiston sekä Kielitoimiston sanakirjan. Kuhmosen mielestä Sanastokeskus TSK voisi toimia Suomessa tehtävän sanastotyön koordinaatiopisteenä, jonka asema tunnustettaisiin ja riittävästä rahoituksesta huolehdittaisiin. Sanastokeskus voisi tällöin huolehtia siitä, ettei eri paikoissa tehdä päällekkäistä työtä. Kuhmonen toivoo, että sanastotyössä käytettäisiin kaikkialla yhteisiä standardisoituja menetelmiä ja näin pidettäisiin kiinni sanastojen sisällöllisestä laadusta.

Geokätköilyä ja liikuntaa

Kaisa Kuhmonen asuu Helsingin Viikissä aviomiehensä ja 7-vuotiaan poikansa kanssa. Hänen harrastuksiinsa kuuluvat hyvä ruoka, matkustaminen, geokätköily ja liikunta. Kuhmonen käy pilateksessa, uimassa ja vuodenajasta riippuen sauvakävelemässä tai hiihtämässä.

Geokätköily on koko perheen yhteinen harrastus. Perhe kiertää aktiivisesti Helsingin geokätköjä ja myös ulkomaan lomamatkoilla ohjelmaan kuuluu aina muutaman geokätkön etsiminen.