Sanasto ehkäisee epämääräisiä sattumia

Kristiina Ådahl

Sanotaan, että mitä useampi kokki, sen huonompi soppa. Laajassa tai kiireisessä lokalisointiprojektissa kuitenkin nimenomaan tarvitaan liuta kokkeja, siis tekstien kääntäjiä ja käännöksien tarkistajia, jotta kokonaisuus valmistuisi ajoissa. Mitä mittavampi ja moniosaisempi lokalisointi- tai käännöstyö on, sen tärkeämpi apuväline on sanasto ja tähdellisempää tuotekohtainen termityö.

Kun saman kokonaisuuden kääntämiseen, esimerkiksi sivuston, ohjelmiston tai ohjeiston lokalisoimiseen, tarvitaan kosolti tekijöitä eri aikoina tai samanaikaisesti, on haastavaa taata käännösten ja termivastineiden yhtenäisyys. Kaikilla lusikkansa soppaan pistävillä onkin oltava käytössään sama resepti eli sanasto sekä yhdenmukaiset ainesosat, termit. Toki sanaston lisäksi tarvitaan käännösmuisti sekä tyyliohje ja muuta ohje- tai lähdeaineistoa, mutta ajantasainen keskeisten ja toistuvien termien sanasto on mielestäni kaikenkokoisten lokalisointitöiden olennaisin apuväline. Ennalta hyväksytyn sanaston ja termistön kautta myös työn tilaaja voi osallistua käännösprosessiin ja vaikuttaa siihen, että lopputulos on hänen makunsa mukainen.

Käännöksessä voidaan hyödyntää eri lähteiden termejä ja sanastoja. Jos lokalisoitavalle tuotteelle ei ole omaa sanastoa, vähintään käytetään aihepiirin mukaista yleissanastoa tai sanakirjaa. Samoista käsitteistä ja toiminnoista saattaa kuitenkin olla yleisessä käytössä useita vastineita, joten tarkennus on paikallaan. Jos esimerkiksi lokalisoitava sovellus on tarkoitettu Windows-ympäristöön, voidaan hyödyntää erityisesti Windowsissa käytössä olevia termejä, jotta sovelluksen termistö näyttäytyy peruskäyttäjälle yhtenäisenä.

Soveltamalla vakiintunutta, jo käytössä olevaa kokonaisuutta voidaankin nopeasti sopia tietystä termipohjasta ja tyylillisistä valinnoista. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, sillä jokaisella asiakkaalla ja tuotteella on tietyt yksilölliset käsitteet, joilla on omat erikoismerkityksensä tai määritelmänsä. Näiden välittämiseen tarvitaan asiakaskohtainen ja tuotekohtainen sanasto. Ne saatetaan saada valmiina asiakkaalta tai laaditaan tai päivitetään ennen projektia sekä täydennetään ja viimeistellään käännösvaiheessa.

Lokalisointiprojektissa termityö on usein uusien keskeisten tai toistuvien termien tai käsitteiden kääntämistä ja kohdekielisten vastineiden muodostamista asiakkaan tai tuotteen aiempien termien pohjalta. Vastaava kieliasiantuntija tai kielentarkistaja saattaa saada osan termityöstä tehtäväkseen projektin valmisteluvaiheessa, jolloin keskeiset termit poimitaan ja käännetään valmiiksi. Toisaalta työn aikana usein huomataan uusia tai toistuvia käsitteitä, jotka kaipaavat yhtenäistä termivastinetta, tai lisätietojen pohjalta joudutaan muuttamaan aiempia termiehdotuksia. Niin kääntäjä kuin kielentarkistaja voivat toimia terminologeina ja sorvata tekstiin ja tuotteeseen sopivat vastineet lähdetekstin termien ja asiakkaan toimittamien tietojen perusteella.

Ilman sanastoa ja projektinaikaista termienhallintaa kukin projektissa ahkeroiva tekijä joutuu pähkäilemään vaikkapa uusien toimintojen nimiä alusta lähtien. Aikaa kuluu turhaan kaikilta samojen tuotekohtaisten erityismerkityksien hahmottamiseen ja tiedonhakuun. Loppujen lopuksi kukin tahollaan saattaa vielä päätyä eri termiehdotukseen tai vastineeseen kuin muut tekijät tai asiakas. Jos yhteistä sanastoa ei ole tai ylläpidetä, termiehdotusten yhtenäistäminen joudutaan tekemään projektin loppuvaiheessa. Monikielisissä lokalisointiprojekteissa korjausvaiheet, vaiva, lisätyö ja kulut vielä kertautuvat. Mahdollista myös on, ettei kaikkea enää ehditä korjata, ja käännökseen jää vieras maku.

Sanasto on siis kuin resepti, jolla osaltaan ohjataan käännöksen ainesosia ja lopputulosta. Hyvin laaditun reseptin avulla kokonaisuudesta ei synny soppaa, jossa on epämääräisiä sattumia, vaan saadaan hallitusti tasalaatuinen, termistöltään johdonmukainen teksti.