Ekosysteemi – metaforasta käsitemalliin

Anita Nuopponen & Terttu Harakka

Suomen taloudellisen nousun ekosysteemi, Pelipilvessä rakennetaan ekosysteemi peleille, Reflektoivan oppimisen ekosysteemi... jne. Tässä muutamia ajankohtaisia otsikoita verkosta. Ekologiasta lähtöisin oleva termi ekosysteemi on nykyään melkeinpä muotisana, ja päivittäin voi törmätä teksteihin, joissa on kyse aivan muusta kuin ekologian ekosysteemistä eli tietyn alueen eliöiden ja elottoman ympäristön muodostamasta toiminnallisesta kokonaisuudesta. Saatetaan puhua myös esimerkiksi matkailumarkkinoinnin ekosysteemistä, digitaalisesta ekosysteemistä tai matkapuhelinten ekosysteemistä. Asiaa tarkemmin tarkasteltaessa huomataan, että aina ei ole kyse pelkästään sanan lainaamisesta. Ekologiasta tuttu käsite on muodostunut suosituksi metaforiseksi käsitteelliseksi malliksi, jonka avulla erilaisia ilmiöitä tarkastellaan uudesta näkökulmasta.

Ekosysteemimetaforan soveltaminen on erityisen suosittua organisaatioiden kuvaamisessa. Tämä on saanut meidät pohtimaan, minkälaisia malleja luonnon ekosysteemistä on omaksuttu eri ammatti- ja tieteenaloille ja miksi ilmaus ekosysteemi soljuu niin sujuvasti sekä yritysmaailman että eri aloja edustavien tutkijoiden puheessa. Pohdintojemme taustalla on monitieteinen, yritysten verkostoitumista tutkiva pilottihanke Parvi3, johon osallistuu Vaasan yliopiston organisaatio- ja viestintätieteilijöitä, Turun yliopiston juristeja ja biologeja sekä VTT:n tutkijoita. Hankkeessa tutuksi ovat tulleet niin kalojen kylkiviiva-aistit kuin yritysten verkostoitumiseen tarkoitetut tietämyksenjakamisjärjestelmätkin. Tämä artikkeli perustuu viime vuonna Nordterm-symposiumissa pitämäämme esitelmään.

Kielellisestä metaforasta kognitiiviseen metaforaan

Terminologiatyössä metaforat tulevat usein esiin puhuttaessa terminmuodostuksesta, onhan uusia termejä kätevää muodostaa lainaamalla ilmauksia toiselta erikoisalalta tai yleiskielestä. Tällöin inspiraation lähteenä toimii jokin tarkoitteiden yhteinen ominaisuus tai samankaltaisuus, kuten esimerkiksi klassisessa esimerkissä sanan hiiri ottamisessa termiksi tietotekniikkaan. Kuten oppaissa tuodaan esiin, johtaa tällainen metaforan käyttö polysemiaan.  Jos kuitenkin lainanantaja- ja lainaaja-alat ovat tarpeeksi kaukana toisistaan, ei polysemiasta aiheudu sekaannusta.

Metaforaa on perinteisesti pidetty retorisena tyylikeinona, mutta amerikkalaisten tutkijoiden George Lakoffin ja Mark Johnsonin julkaistua kirjansa Metaphors we live by (1980) on perinteistä lähestymistapaa alettu pitää vanhentuneena. Lakoffin ja Johnsonin mukaan metafora ei ole vain sanan valintaan liittyvä tyylikeino, vaan ihmisten ruumiillisiin kokemuksiin ja maailmantietoon perustuva ajattelun elementti. Nykyisin puhutaankin kognitiivisista metaforista tai käsitemetaforista sekä niiden muodostamista verkostoista erotuksena kielellisestä metaforasta. Siinä missä kielellinen metafora on kielikuva ja ilmaisutapa, kognitiivinen metafora on ajattelutapa tai -malli.

Yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että kognitiivinen metafora syntyy liittämällä yhteen ideoita, joita tavallisesti ei ole totuttu yhdistelemään. Tunnettu esimerkki tällaisesta prosessista löytyy fysiikasta, jossa 1900-luvun alkupuolella keksittiin havainnollistaa tuolloin vielä uutta atomin käsitettä aurinkokunnan käsitteen piirteiden avulla. Kognitiivisessa metaforassa atomi on aurinkokunta tietyt aurinkokunnan piirteet, jotka muistuttavat atomin käsitteen piirteitä tavallaan siirretään tai lainataan kohdealueelle, kun uutta käsitettä muodostetaan. Aurinkokunnan planeettoja edustavat atomin negatiivisesti latautuneet elektronit ja aurinkoa positiivisesti latautunut atomiydin. Käsitteet eroavat siinä, että atomin elektronien uskotaan liikkuvan ratojen välillä, mitä planeetat eivät tee. Tämä metafora muutti vanhentuneen atomin käsitteen, joka oli muodostettu käyttämällä lähdekäsitteenä rusinakakkua. Tällöin rusinat vastasivat atomin negatiivisia elektroneja ja taikina positiivista latausta.

Ekosysteemi verkostoituneiden organisaatioiden metaforisena mallina

Samalla tavoin kuin fysiikka on hyödyntänyt aurinkokuntamallia, on organisaatioteoriassa kehitetty metafora, jonka puitteissa organisaatioiden yhteistyöverkostot nähdään ekosysteeminä. Verkostoituneet organisaatiot nähdään tällöin elävinä ja jatkuvasti muuttuvina olioina vastakohtana sille, että aiemmin organisaatiot nähtiin jonkinlaisina koneina. Useiden organisaatioiden muodostaman uudenlaisen rakenteen nähdään muistuttavan luonnon ekosysteemiä.

Kyse on uuden ilmiön hahmottamisesta ja käsitteellistämisestä konkreettisemmasta luonnonilmiöstä muodostetun lähdekäsitteen avulla. Sen piirteet luovat rakennetta uudelle käsitteelle. Kun puhutaan esimerkiksi mobiililaitteen ekosysteemistä, ei ole siis kyse pelkästä termin lainaamisesta vaan myös käsitteellisen mallin lainaamisesta. Aina ei edes lainata termiä, kuten esimerkiksi atomin tapauksessa, jolloin valittiin vain uusi tapa hahmottaa ilmiötä ja sen käsitettä. Ekosysteemin tapauksessa on kuitenkin kyse myös kielellisestä metaforasta, koska uudelle käsitteelle on käsitteellisen yhtäläisyyden lisäksi lainattu nimitys lähdekäsitteeltä.

Kognitiivinen metafora ei useinkaan koske vain yhtä käsitettä vaan kokonaista lähdealueelta kohdealueelle siirtyvää käsitteellistä järjestelmää, mikä koskee myös tutkimaamme ekosysteemimetaforaa. Yhtäläisyyksien ja erojen etsintä menee tällöin pintaa syvemmälle.  Biologiassa ja ekologiassa käsite ekosysteemi on määritelty toiminnalliseksi yksiköksi, joka muodostuu jonkun alueen elollisista organismeista, elottomasta ympäristöstä sekä näiden välisestä vuorovaikutuksesta. Elolliset organismit voivat olla kasveja, eläimiä tai bakteereita, kun taas ympäristö muodostuu sen olosuhteisiin vaikuttavista tekijöistä kuten lämpötilasta, tuulesta, vedestä ja valosta. Ekosysteemi pitää sisällään myös sen eri komponenttien välisen vuorovaikutuksen sekä niiden väliset esimerkiksi kilpailuun ja ravintoon liittyvät suhteet.

Osa biologisen järjestelmän ominaisuuksista on elintärkeitä, osa tarpeellisia joskaan ei välttämättömiä. Elintärkeä ominaisuus biologiselle järjestelmälle on sen ympäristö. Organisaatioillakin on ympäristönsä, mutta se on luonnonympäristöä laajempi, koska se sisältää paitsi luonnonympäristön myös taloudelliset ja sosiaaliset tekijät. Molemmille järjestelmille tarpeellisia ominaisuuksia ovat myös niiden terveys, toimintakyky ja pysyvyys. Biologit ja organisaatiotutkijat ovat kuitenkin todenneet, että molemmantyyppiset ekosysteemit voivat näyttää toimivilta, vaikka niiden terveys olisi huono tai joku niiden lajeista tai toimijoista vaarassa hävitä. Organisaatioilla on myös – toisin kuin luonnon järjestelmillä – mahdollisuus varautua huonoihin aikoihin erilaisten varasuunnitelmien ja strategioiden avulla. Rakenteiltaan molemmantyyppiset ekosysteemit ovat hierarkkisia, koska ne pyrkivät sisäkkäisten toimintojen avulla välttämään jonkun avaintoimijan tai lajin häviämisen aiheuttaman luhistumisen ja voittamaan lisäaikaa sopeutuakseen uuteen tilanteeseen. Kummatkaan järjestelmät eivät silti ole pysyviä, vaikka usein niin kuvitellaan. Luonnossa kuolee lajeja ja liike-elämässä häviää toimijoita, se on elämän laki.

Molemmissa järjestelmissä on niille tärkeitä avaintoimijoita. Sekä biologisissa että organisaatioiden ekosysteemeissä on spesialisteja, joiden tehtävänä on tuottaa ravintoa ja palveluja "yleismies Jantusille" ja jotka mieluusti hakeutuvat yhteistoimintaan Jantusten kanssa. Luonnossa näitä enemmän tai vähemmän erikoistuneita toimijoita ovat kasvit ja eläimet, organisaatioissa yritykset, muut organisaatiot sekä ihmiset. Kaikki ne pyrkivät kasvuun ja pysyvyyteen. Molemmissa järjestelmissä tapahtuu osapuolten välillä myös vuorovaikutusta, jossa partnerilta toiselle siirtyy erilaisia resursseja. Parhaassa tapauksessa yhteistyöstä hyötyvät molemmat osapuolet, joskus vain toinen niistä. Voi käydä niinkin, että toinen osapuoli hyötyy ja toiselle käy huonosti. Joku voi tulla jopa syödyksi. Luonnolla ei ole kykyä empatiaan vaan sen lajit pyrkivät säilymään keinolla millä hyvänsä ja tuottamaan mahdollisimman paljon jälkeläisiä. Jotkut organisaatiot voivat toimia samalla tavoin, mutta saattaa käydä niin, että yhteistä hyvää tavoittelevat organisaatiot alkavat vieroksua kollektiivisia normeja rikkovaa toimijaa.

Liiallisen "saalistuksen" takia molemmat toimijat saattavat myös hävitä. Luonnossa esimerkiksi suurpetojen liiallisesta metsästyksestä saattaa seurata peura- ja hirvikantojen liiallinen kasvu, jolloin ravintoa ei riitä kaikille. Silloin myös peurat ja hirvikannat alkavat vähetä. Tämä puolestaan voi vaikeuttaa metsästäjien ravinnonsaantia. Yritysmaailmassa suuryrityksen monopoliasema saattaa ajaa alihankkijat niin ahtaalle, että ne joutuvat lopettamaan toimintansa, mistä saattaa seurata toimintavaikeuksia myös suuryritykselle itselleen. Vastaavia yhtäläisyyksiä löytyy runsaasti ja erilaisen näkökulman soveltaminen onkin tuonut uusia oivalluksia organisaatioiden verkostoitumisen tarkasteluun.

Ekosysteemit käsiteanalyysissa

Ekosysteemin metafora-analyysin lisäksi pohdimme projektissa organisaatioiden ja ekologian ekosysteemeitä myös terminologisen käsiteanalyysin avulla. Olemme aloittaneet analyysin metaforan lähdekäsitteestä eli ekologian ekosysteemistä. Analyysi toimii pohjana systemaattiselle sanastolle, jota olemme koostaneet hankkeen tarpeita silmälläpitäen. Ekologian ekosysteemissä – kuten ihmisten muodostamissa organisaatioissakin on eriteltävissä erilaisia rakenteita ja jaotteluja. Terminologisessa käsiteanalyysissä käytetty koostumussuhteinen käsitejärjestelmä soveltuu hyvin alan hahmottamiseen geneerisen käsitejärjestelmän (tyyppi-, laji- ynnä muut luokittelut) lisäksi.

Ekologiassa ekosysteemit kuuluvat biologiseen hierarkiaan (kuva 2), joka muodostaa koostumussuhteisen käsitejärjestelmän. Hierarkiassa ylinnä oleva biosfääri rakentuu suurekosysteemeistä eli biomeista. Biomit taas koostuvat useista erilaisista ekosysteemeistä, jotka voidaan jakaa esimerkiksi sijaintialueen perusteella maa-, meri- tai makeanveden ekosysteemeihin. Ekosysteemit koostuvat eliöyhteisöistä, jotka puolestaan koostuvat populaatioista, joita samanaikaisesti samalla alueella elävät, samaan lajiin kuuluvat yksilöt muodostavat.

Kuva 1. Biologinen hierarkia

Luonnon ekosysteemi koostuu toisaalta elollisesta ja elottomasta maailmasta sekä niiden välisestä vuorovaikutuksesta. Toisaalta sen voidaan nähdä muodostuvan lajeista, ympäristöstä ja troofisesta rakenteesta, johon kuuluvat muun muassa ravintoketjut, jotka muodostavat ravintoverkkoja ja -pyramideja. Ravintosuhteet ovat osin päällekkäisiä vuorovaikutuksen kanssa, sillä iso osa kaikesta vuorovaikutuksesta liittyy ravintoketjuun. Lähteissä puhutaan myös interaktiosta, yhteistoiminnasta ja suhteista tekemättä niiden välille kuitenkaan selkeää eroa. Suhteita on sekä lajien sisäisiä että lajien välisiä. Lajien sisäisiin suhteisiin kuuluvat esimerkiksi hallintajärjestelmä, territorialismi ja lajien sisäinen kilpailu. Lajien välisiä suhteita ovat esimerkiksi symbioosi alakäsitteineen (neutralismi, mutualismi, kommensalismi ja niin edelleen), lajien välinen kilpailu ja saalistus. Lajien sisällä tai välillä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa on erilaisin keinoin (esimerkiksi ääni, haju ja visuaaliset keinot) tapahtuvalla viestinnällä on suuri merkitys. Nämä jaottelut edustavat vain pientä, mutta keskeistä osaa ekologian ekosysteemeihin liittyvästä käsitteistöstä. Analyysissa syvemmälle mentäessä tarvitaan koostumussuhteiden ja geneeristen suhteiden avuksi muitakin käsitesuhdetyyppejä, esimerkiksi erilaisia riippuvuus-, toiminta- ja kausaalisuhteita (ks. Nuopponen 2011).

Yleinen ekosysteemimalli

Ekologian ekosysteemin käsitteistön analyysien pohjalta kiteytimme mallin  (kuva 2), jonka komponentit näyttäisivät olevan yhteisiä monille erilaisille ekosysteemeiksi kutsutuille järjestelmille. Mallia voidaan soveltaa eri ammatti- ja erikoisalojen käsitteistön analysointiin ja hahmottamiseen ja sen avulla voidaan tuoda yhteen erilliset erityyppiset käsitejärjestelmät. Kysymysten on tarkoitus auttaa käsiteanalyysin tekijää pääsemään alkuun keskeisten käsitteiden kartoittamisessa, ja niitä voidaan tarkentaa edelleen riippuen siitä, minkä alan ”ekosysteemistä” on kyse. Toimijat voivat tällöin olla esimerkiksi luonnon olioita, ihmisiä tai ihmisen luomia organisaatioita. Kuten luonnon ekosysteemitkin, rakentuvat ihmisten muodostamat organisaatiot hierarkian eri tasoista (vrt. kuva 1). Ympäristö voi käsittää esimerkiksi infrastruktuurin ja resurssit.

Kuva 2. Yleinen ekosysteemimalli

Organisaatioiden ekosysteemeissä viestintä, viestintäkanavat sekä tavara-, palvelu- tai informaatiovirrat ovat tärkeitä ekosysteemin toimivuuden edellytyksiä. Vuorovaikutus, suhteet, prosessit ja viestintä muuttuvat järjestelmien mukaan ja ovat keskeisiä "ekosysteemin" tekijöitä, eiväthän toimijat toimi muista erillään, vaan osana erilaisten suhteiden muodostamaa verkostoa. Olemassaolon edellytyksiä voivat yrityksen kohdalla olla aiempana mainittujen lisäksi vaikkapa liiketoimintaosaaminen, johtamistaito, innovaatiotoiminta, laatutyö jne. Tuotteiden, palveluiden ja voiton tuottaminen voivat kuulua toiminnan tarkoitukseen. Myös sijaintiin voi liittyä erilaisia tekijöitä, joihin liittyvää käsitteistöä joudutaan analysoimaan. Mallia voidaan tarkentaa ja täydentää kulloinkin tarkasteltavana olevan kohteen ja tarkastelun tavoitteen mukaan.

Lopuksi

Ammattialoilla on usein tarve hahmottaa ja selkeyttää vielä tuntemattomia tai uusia ilmiöitä tai tarkastella tuttuja ilmiöitä uudessa valossa. Hyvin valittu metafora saattaa jopa edistää tieteen- tai ammattialan kehitystä, oli sitten kyse kielellisestä tai kognitiivisesta metaforasta tai molemmista. Ekologian ekosysteemikäsite sekä itse termi ekosysteemi vaikuttavat olevan erittäin hedelmällisiä tässä suhteessa. Vaikka ekosysteemi pinnallisin puolin näyttäisi olevan yksi päivän muotisanoista, sen taustalle kätkeytyy useinkin kokonainen rakennelma tekijöitä – ei vain sen alkulähteellä ekologiassa vaan myös termiä käyttävillä erikoisaloilla. Tutkijat ovat soveltaneet ekosysteemimetaforaa mallinaan etsiessään uusia ajattelutapoja esimerkiksi organisaatioiden tarkasteluun. Ekosysteemimetafora onkin synnyttänyt uusia ideoita ja alkanut korvata varhaisempia systeemi- ja konemetaforia organisaatioiden hahmottamisessa. Ekosysteemi metaforisena mallina tuo nimenomaan elävän komponentin mukaan tarkasteluun, eikä unohda myöskään viestintää. Metaforan suosiota selittää varmaan osaltaan myös ihmisen taipumus elollistaa elottomia esineitä, jolloin ekosysteemin mallia on mahdollista soveltaa laajemminkin.

Lähteet