Pilkun viilausta ja vähän pisteenkin

Sinikka Hieta-Wilkman

Selailin pyhäinpäivän aamuna Hesaria – ihan sitä vanhanaikaista printtilehteä – kun nyt kerrankin oli aikaa vähän perusteellisemmin tutkailla, ja vallan sohvalla makoillen, miten kotimaa puolestaan makaa. Vaihteeksi viivähdin tavallista pidempään asuntoilmoitussivuilla, tosin en niinkään tarpeesta. Pikemminkin tutkailin, vieläkö asuntoja on tarjolla painetussa sanassa, vai ovatko kaikki ilmoitukset nykyään verkossa.

Olihan niitä lehdessäkin, hienoja kokosivun ilmoituksia aivan tuliteristä ja pikapuoliin valmistuvista asunnoista. Eräskin tunnettu valtakunnallinen rakennuttaja toivotti asunnon katsojat tervetulleiksi 4.11 näyttöön. Totesin ääneen, vähän kieli poskessa ja enemmän itsekseni kuin kuuloetäisyydellä olevalle puolisolleni, että kuka hullu menisi asuntonäyttöön kello 4.11 aamuyöstä. Hän sanoi siihen ykskantaan, että no ei kai kukaan ja että onko rouvalla lukulasit päässä? Lukeeko siellä tosiaan niin? Tutkailtuamme oikein yhdessä tuumin ilmoitusta puoliso tokaisi minulle, että tarkoittavat tietenkin marraskuun neljättä päivää. Minä ihmettelemään, että miksi siinä sitten lukee 4.11 eikä 4.11., jolloin tyhmempikin tajuaisi. Eihän pisteissä kannata säästellä!

Tähän samaan asiaan törmäsin juuri edellisellä viikolla töissä. Korkeasti koulutettu ja ammatillisesti erittäin pätevä kollegani ehdotti, että 19.11 olisi sopiva ajankohta seuraavalle palaverille. Huomautin hänelle, ettei kukaan tule silloin paikalle. Hän siihen, että no miksei? Sanoin, että tuohon kellonaikaan ihmiset katsovat varhaisillan uutisia tai ovat muissa puuhissa kotonaan. Sain hämmästyneen vastauksen, että kyllä varmaan tulevat – kysehän on marraskuun yhdeksännestätoista päivästä eikä mistään iltapalaverista! Minä kysyin puolestani yllättyneenä, että mikset sitten kirjoita 19.11. siihen muistioon? Kuulin mutinaa joistain ”p…kan tärkeistä pilkun viilaajista”. Jos olisin ollut mainittu eläin, olisin tietysti nenäkkäästi vastannut, että ”… pisteen viilaaja”, mutta hyvä kotikasvatukseni esti minua ärsyttämästä kaveria enempää.

Ei silti, on siinä pilkun paikassakin joskus kyse elämästä ja kuolemasta. Puukkojunkkareiden aikaan Suomen suuriruhtinaskunnassa oli oikeuden kirjurin oltava tarkkana kirjatessaan tuomarin jakamia tuomiota. Vaihtoehtoja oli tasan kaksi: ”Armoa, ei Siperiaan” tai ”Armoa ei, Siperiaan”.