Terminologiatapahtuma Virossa

Sirpa Suhonen

Viron kielen instituutti ja Tarton yliopiston lingvistiikan, filosofian ja semiotiikan tohtorikoulu järjestivät kaksipäiväisen terminologia-alan tapahtuman Puurmanissa Virossa 25.–26. elokuuta. Tapahtuma oli tarkoitettu Tallinnan ja Tarton yliopistojen kyseisten alojen tohtorikoulutettaville.

Termien vaihtelusta

Tapahtuman pääpuhuja oli professori Rita Temmerman Brysselin Erasmus-korkeakoulusta. Hänen ensimmäisen esityksensä aiheena oli terminologisiin resursseihin liittyvä variaatio ja ymmärryksen dynamiikka. Hän oli tutkinut opiskelijoidensa kanssa biologian tutkijoiden käyttämiä termejä, kun nämä kirjoittavat vieraslajeista. Myös tieteen kielessä on paljon metaforia, ja tutkijat käyttävät mielikuvia herättävää kieltä, joskus myös provosoivaa kieltä halutessaan vaikuttaa tai herättää keskustelua. Vieraslajien tutkijat käyttävät muun muassa sotilaskielestä peräisin olevia ilmauksia. He käyttävät sellaisia termejä kuten biologinen tai ekologinen invaasio (engl. biological/ecological invasion) tai ilmauksia kuten ”tunkeutujat pitää tuhota”. Toiset tutkijat puolestaan ovat yrittäneet käyttää neutraalimpia ilmauksia, kuten introduction ja introduced species tarkoittaessaan vieraslajien leviämistä tai vieraslajeja.

Temmermanin mukaan myös termeillä on konnotaatioita eli sisältöä täydentäviä vivahteita, ja ne voivat olla erilaisia erikielisillä termeillä. Englannin kielessä laivojen painolastiveden mukana siirtyviä vieraslajeja kutsutaan termillä hitchhiker eli liftari. Liftari ei maksa kyydistään, mutta kuljettaja tietää kuljettavansa liftaria. Ranskaksi vastaava termi on passager clandestin eli salamatkustaja. Kuljettaja ei siis tiedä, että jokin kenties ei-toivottu eliö on kyydissä, joten ranskan termin aiheuttama mielleyhtymä vastaa paremmin sitä tapaa, jolla painolastiveden mukana tulevat vieraslajit leviävät.

Temmerman myös pohti, miten termien ja kielen muuttuminen voitaisiin ottaa huomioon erikoisalojen sanakirjoissa. Sanakirjojen tekijöiden apuna on nykyisin valtavasti aineistoa sähköisessä muodossa, joten sanakirjoja voidaan täydentää korpusanalyysilla. Aineistosta voidaan esimerkiksi etsiä sanaliittoja tai tiettyjä ilmauksia. Sanakirjoja voidaan myös julkaista mitä erilaisimmissa sähköisissä muodoissa. Temmerman näytti esimerkkinä muun muassa EcoLexicon-tietokantaa (ecolexicon.ugr.es). EcoLexiconista voi hakea ympäristöalan termejä englanniksi, espanjaksi, kreikaksi, ranskaksi, saksaksi ja venäjäksi. Tietokanta on visuaalinen ja dynaaminen eli näkymä muuttaa muotoaan sitä mukaa, kun siellä napsauttaa termejä. Näkymään tulee esille ylä-, ala- ja vieruskäsitteitä sekä valittuun käsitteeseen liittyviä muita käsitteitä. Viemällä kursorin termin päälle saa näkyviin määritelmän. EcoLexiconista voisi olla hyötyä esimerkiksi kääntäjille, jotka etsivät tietoa ympäristöalan termeistä ja vastineita eri kielillä.

Termien muodostaminen EU:ssa

Temmermanin toinen esitys käsitteli ensi- ja toissijaista terminmuodostusta eurooppalaisesta näkökulmasta. Suurin osa Euroopan unionin (EU) lakiesityksistä laaditaan ensin englanniksi (72 % vuonna 2008), minkä jälkeen ne käännetään muille EU:n kielille. EU:hun liittyvät termit laaditaan siis useimmiten ensin englanniksi ja sen jälkeen niille luodaan vastineet muilla EU:n virallisilla kielillä. Näillä termeillä on monta laatijaa. Kääntäjä ei luo termejä yksin, vaan termeihin vaikuttavat monet kääntäjät ja myös lingvisti-juristit. EU:ssa on 23 virallista kieltä, ja periaatteessa kaikkien kielten lakitekstien pitäisi vastata toisiaan täysin. Temmerman pohti sitä, onko mahdollista pitää kaikkien jäsenmaiden kieliä EU:n virallisina kielinä. Uusien jäsenien myötä tulisi lisää virallisia kieliä, ja kääntäminen on jo nyt kallista ja aikaavievää.

Temmerman puhui myös EU-englannista, EU-ranskasta, EU-virosta jne. Tällä hän tarkoitti sitä, että EU:ssa käytettävä englanti ei ole sama asia kuin esimerkiksi Britanniassa käytettävä englanti, vaan siinä on omia, poikkeavia piirteitään. Sitten kun tätä EU-englantia käännetään muille kielille, tuloksena on esimerkiksi EU-viroa tai EU-suomea, jossa on esimerkiksi kyseiselle kielelle ennestään tuntemattomia sanoja.

Termien muodostuksessa pätevät tietysti yleiset muodostussäännöt kuten se, että termien pitää noudattaa kyseisen kielen kielellisiä normeja. EU:lla on myös omia ohjeita termien muodostukseen. Ohjeiden mukaan pitäisi pyrkiä terminologiseen johdonmukaisuuteen ja välttää kulttuurispesifisiä termejä. Termejä muodostettaessa on varottava petollisia ystäviä eli sanoja, jotka vaikuttavat toistensa vastineilta, mutta viittaavatkin eri käsitteisiin. Kohdekielen kulttuurikin vaikuttaa. Jos esimerkiksi vaikka englanniksi on vain yksi termi, ranskaksi samaan käsitteeseen voidaan joutua viittaamaan kahdella eri termillä, joita käytetään eri yhteyksissä.

Käsitekaaviot sanastotyössä

Terminologi Sirpa Suhonen Sanastokeskus TSK:sta oli tilaisuuden toinen kutsuttu puhuja. Hän kertoi käsitejärjestelmäkaavioiden käyttämisestä käytännön sanastotyössä. Sanastokeskuksessa käsitekaavioita tehdään kaikissa sanastoprojekteissa. Kaaviot ovat sekä sanastotyön työkalu että tapa esittää käsiteanalyysin tulokset sanastojen käyttäjille. Käsitekaavioiden avulla on mahdollista tarkastella useampia käsitteitä ja niiden välisiä suhteita samanaikaisesti, jolloin on helppo tarkistaa esimerkiksi, että käsitteellä on oikea yläkäsite ja että vieruskäsitteiden määritelmissä on otettu huomioon samanlaiset käsitepiirteet. Kaavioiden avulla voidaan tarkistaa myös, että määritelmät on laadittu oikein.

Sanastokeskus käyttää käsitejärjestelmäkaavioiden piirtämisessä vakiintuneita ja standardoituja merkitsemistapoja. Puudiagrammi kuvaa hierarkkista käsitesuhdetta, kampadiagrammi koostumussuhdetta ja nuoli funktiosuhdetta.

Sanastokeskuksessa on käytetty käsitekaavioita 1970-luvun lopusta lähtien. Aluksi kaaviot olivat vain terminologin omaa ajattelua selkeyttämässä, sitten niitä alettiin käyttää myös sanastotyöryhmien työskentelyssä erikoisalan asiantuntijoiden ja terminologien välisessä viestinnässä. Myöhemmin kaavioita alettiin myös julkaista sanastoissa. Ensin kaavioissa oli vain termit, mutta 1990-luvun alussa terminologit huomasivat, että myös määritelmät olisi hyvä kirjoittaa näkyviin kaavioihin, jolloin kaavioista tuli helpommin ymmärrettäviä.

Virolainen näkökulma

Viron kielen instituutin terminologi Merily Plado kertoi esimerkkejä omasta sanastotyöstään englannin- ja vironkielisen sotilassanaston laatimisessa. Sanaston yhtenä lähtökohtana on ollut Naton laatima englanti–ranska-sotilassanasto AAP-6 NATO Glossary of Terms and Definitions. Virolaiseen termipankkiin on kerätty vironkielisiä vastineita Naton termeille, koska niitä on tarvittu käännöstyötä varten. Eri maiden erilaiset puolustusjärjestelmät näkyvät myös käsitteissä ja yhden kielen yhtä käsitettä saattaa vastata useampi käsite toisessa kielessä. Sanastotyössä on toisinaan ollut ongelmallista päättää, onko kyse samasta käsitteestä vai eri käsitteistä eri kielissä ja otetaanko maakohtaisia eroja näkyviin. Toinen aihealue, josta Plado kertoi esimerkkejä, oli koulutusalan sanasto.

Arvi Tavastin esityksen aiheena oli termitietokantojen rakenne ja mitä siinä pitäisi huomioida. Tavast esitti toivelistan siitä, millainen olisi täydellinen termitietokanta. Tietojen viennin termitietokantaan ja niiden tuonti siitä ulos pitäisi olla helppoa. Tietojen etsimisen ja suodatuksen pitäisi olla monipuolista. Pitäisi olla mahdollista muokata termitietokannan näkymää eli niitä tietoja, jotka ovat näkyvissä. Myös sitä järjestystä, jossa tiedot näkyvät, pitäisi olla mahdollista muuttaa. Termitietokannan pitäisi pystyä hallinnoimaan työnkulkua, esimerkiksi sitä, mitä on muutettu, kuka on muuttanut ja koska. Termitietokannassa pitäisi myös olla työkaluja, jotka varmistavat johdonmukaisuuden. Termitietokannassa ei saisi olla tyhjiä viittauksia eli viittauksia, jotka eivät johda minnekään, tai sellaisia viittauksia, jotka ovat ristiriitaisia keskenään. Termitietokannan pitäisi estää tuplatietueiden syntyminen eli se, että sama käsite on esitetty kahdessa tai useammassa termitietueessa. Tavast kyseli, miten käytössä olevat termistönhallintaohjelmat voivat valvoa tai ratkaista näitä ongelmia ja siten auttaa sanastotyöntekijöitä työssään.

Virolaisia termistönhallintaohjelmia

Seminaarin lopuksi esiteltiin kahta termistönhallintaohjelmaa. Toinen niistä oli EELex (eelex.eki.ee), joka on Viron kielen instituutissa tehty selainpohjainen ohjelma sanastojen laatimista varten. Ohjelma on ilmainen ja käyttöoikeuksia siihen voi pyytää Viron kielen instituutilta. EELexiin on viety joitain sanakirjoja, muun muassa Viron kielen oikeakielisyyssanakirja Õigekeelsussõnaraamat ÕS 2006.

Toinen esitelty ohjelma on virolaisen Werkdata OÜ:n laatima ja löytyy osoitteesta www.termbases.eu. Siellä olevan termistönhallintaohjelman avulla voi myös luoda omia sanastoja ja termitietokantoja. Ohjelmasta on sekä ilmainen että kaupallinen versio. Sivustolla on myös joitain monikielisiä sanastoja.