Suomen kielen huoltoa Ruotsissa

Riina Heikkilä & Henna Leskelä

Vuonna 2015 ruotsinsuomalainen kielenhuolto eli suomen kielen huolto Ruotsissa täytti 40 vuotta ja Kieliviesti-lehti 35 vuotta. Tänä aikana kielenohjailu on siirtynyt aatteelliselta yhdistykseltä valtion viranomaisen alaisuuteen.

Muuttoliikkeen vaikutus

Ruotsiin on aikojen kuluessa muuttanut paljon suomalaisia, mutta erityisen vilkasta muuttoliike oli 1960- ja 1970-luvuilla. Ruotsiin muutettiin työn ja parempien olojen toivossa.

Monet länsinaapuriin lähteneistä suomalaisista eivät osanneet ruotsia, eivätkä kaikki sitä välttämättä myöhemminkään oppineet. On paljon tarinoita työpaikoista, joissa kokonaisten osastojen kaikki työntekijät esimiestä myöten olivat suomenkielisiä. Siihen aikaan ruotsin opetus aikuisille maahanmuuttajille oli koulutusmuotona vielä lapsenkengissä, joten kielen oppiminen ei siitäkään syystä ollut itsestäänselvyys.

Muuttoaallon myötä tulkkien ja kääntäjien tarve oli suuri: suomalaiset tarvitsivat tulkkeja asioidessaan viranomaisten kanssa tai vaikkapa käydessään lääkärissä, ja ruotsalaiset viranomaiset taas käännättivät tekstejä suomen kielelle samoin kuin muille maahanmuuttajakielille. Vähitellen maahan perustettiin myös suomalaisia luokkia ja kouluja. Vanhin ruotsinsuomalainen lehti on toiminut 1960-luvun alusta lähtien, ja Ruotsin televisiossa ja radiossa on jo pitkään ollut suomenkieliset toimitukset.

Kaikki tämä johti suomenkielisen terminologian tarpeeseen. Ruotsin ja Suomen yhteiskunnat ovat hyvin samanlaisia, mutta eivät identtisiä. Näin ollen suomen kielessä ei välttämättä ole sanoja kaikille ruotsalaiseen yhteiskuntaan liittyville käsitteille.

Ruotsinsuomalainen kielilautakunta

1970-luvulla todettiin, että Ruotsiin tarvitaan ruotsinsuomalainen järjestö tai organisaatio, joka muun muassa tekisi terminologista työtä ja laatisi sanastoja. Näin pystyttäisiin vastaamaan tulkkien, kääntäjien, opettajien ja toimittajien sanastokysymyksiin. Tällaista kielenhuoltoelintä oli suunnittelemassa muun muassa kääntäjiä, suomen kielen tutkijoita ja Ruotsin kielilautakunnan (Svenska språknämnden) jäseniä.

Niinpä vuonna 1975 perustettiin Ruotsinsuomalainen kielilautakunta, jonka varsinainen toiminta alkoi 1976. Kielilautakunnan tehtävänä oli huoltaa ja kehittää Ruotsissa käytettävää suomen kieltä eli niin sanottua ruotsinsuomea. Jo silloin todettiin, että tarkoituksena ei ollut kehittää omaa, erillistä kielimuotoa Ruotsiin. Sen sijaan kieli pyrittäisiin pitämään mahdollisimman lähellä Suomessa käytettävää suomea. Erot olisivat lähinnä sanastollisia ja liittyisivät yhteiskunnallisiin termeihin.

Lautakunnassa päätöksenteosta vastasi johtokunta, johon kuului esimerkiksi ruotsinsuomalaisten järjestöjen, Ruotsin kielilautakunnan ja yliopistojen edustajia. Käytännön työtä taas hoiti kanslia, jossa toimi 3–4 kielenhuoltajaa. Kanslia vastasi kielikysymyksiin, laati sanastoja ja järjesti kielenhuoltoseminaareja. Yleensä asiakkaiden kysymykset liittyivät yhteiskuntasanastoon eli juuri Ruotsin yhteiskuntaan liittyviin sanoihin. Näin ollen terminologinen työ oli tärkeä osa lautakunnan työtä ja on ollut sitä sittemmin myös Kielineuvostossa.

Ruotsinsuomalainen kielilautakunta oli aatteellinen yhdistys, joka kuitenkin sai rahoitusta sekä Ruotsin että Suomen valtioilta. Lautakunnan taloudellinen tilanne oli koko ajan epävarma, ja siksi helpotus olikin suuri, kun toiminta vuonna 2006 siirtyi Kielineuvostoon, joka on osa valtiollista Kielen ja kansanperinteen tutkimuslaitosta.

Kielineuvoston aika

Suomesta tuli yksi Ruotsin kansallisista vähemmistökielistä vuosituhannen vaihteessa, ja nykyään sillä on lain takaama asema. Tämän vuoksi suomen kieltä huolletaan valtiollisella tasolla Suomessa toimivan Kotimaisten kielten keskuksen lisäksi myös Ruotsin Kielineuvostossa.

Kielineuvosto (Språkrådet) perustettiin vuonna 2006, kun Ruotsalainen kielilautakunta, Ruotsinsuomalainen kielilautakunta ja hallituksen kanslian virkakieliryhmä yhdistettiin. Samalla Kielineuvostosta tuli osa Kielen ja kansanperinteen tutkimuslaitosta, jossa kielenhuollon ohella työskennellään nimistön, murteiden ja kansanperinteen parissa.

Kielineuvostossa huolletaan suomen ja ruotsin lisäksi romania, jiddišiä ja ruotsalaista viittomakieltä. Saamen kielten huolto on saamelaiskäräjien vastuulla, ja meänkieleen osoitetut varat käytetään tällä hetkellä suursanakirjahankkeeseen. Tarkoituksena on kuitenkin rekrytoida lähitulevaisuudessa huoltaja myös meänkielelle. Kielenhuollon lisäksi Kielineuvoston tehtäviin kuuluu muun muassa seurata vuonna 2009 voimaan tulleen kielilain toteutumista.

Nykyään Kielineuvostossa on kaksi suomen kielen huoltajaa. Ruotsissa työskentelevän suomen kielen huoltajan työtehtävät ovat aika pitkälti samankaltaisia kuin Suomessa työskentelevällä kollegallaan: suuri osa työtunneista kuluu kielenkäyttäjien opastamiseen, kieliaiheisten tapahtumien järjestämiseen, erilaisten verkko- ja lehtijuttujen valmistelemiseen ja kirjoittamiseen sekä myös oman lehden tekemiseen. Näiden lisäksi ulkosuomalaisen kielenhuoltajan työhön kuuluu oleellisena osana sanastojen tekeminen.

Ruotsinsuomalainen sanastotyö

Kielineuvosto ja sen edeltäjä Ruotsinsuomalainen kielilautakunta ovat tehneet vuosien mittaan monia ruotsi–suomi-sanastoja, joiden aihepiirit vaihtelevat muumihahmojen nimistä lääketieteen termeihin. Elinympäristömme kaksikielisyys näkyy muun muassa siinä, että suurin osa neuvontakysymyksistä käsitteli jo kielilautakunnan aikana nimenomaan suomenkielisten vastineiden luomista ruotsinkielisille termeille. Toisaalta myös suomen kielen uusien sanojen ja piirteiden tunnetuksi tekeminen Ruotsin puolella on tärkeä kielenhuollon tehtävä.

Klassikkoesimerkki Suomesta puuttuvasta ruotsalaisen yhteiskunnan hallintoelimestä on landsting, jonka vastineeksi Ruotsinsuomalainen kielilautakunta aikanaan suositti termiä maakäräjät (maakäräjät vastaavat Ruotsissa muun muassa julkisesta sairaanhoidosta). Kyseessä on miltei suora käännöslaina, joka on hyvin vakiintunut Ruotsissa käytettävään suomen kieleen. Myös Suomessa ainakin Helsingin Sanomat käyttää maakäräjät-sanaa uutisissaan. Esimerkkinä toiseen suuntaan kulkevasta kulttuurivaihdosta ovat suomalaiset uudissanat, jotka kiinnostavat ruotsinsuomalaisia vuodesta toiseen; ulkomailla asuessa kun ei samalla tavalla poimi uusia suomalaisia sanoja ympäristöstään kuin jos eläisi Suomessa tuoreiden sanojen keskellä.

Kielineuvosto, ja kielilautakunta ennen sitä, on julkaissut vuodesta 1985 lähtien neljätoista sanastoa kirjan muodossa. Näiden lisäksi on ilmestynyt kymmeniä pienempiä sanastoja muun muassa Kieliviesti-lehdessä. Kaikki sanastot ovat ruotsalais-suomalaisia, ja suurimmassa osassa niistä on myös suomalais-ruotsalainen hakemisto. Monet sanastoista ovat nykyisin kaikkien käytettävissä Kielineuvoston verkkosivustolla. Lisäksi verkossa on myös Kielineuvoston Vastauspankki-tietokanta, joka sisältää eri alojen termisuosituksia.

Ruotsinsuomalaisen kielilautakunnan ensimmäinen isompi sanastojulkaisu oli Ruotsalais-suomalainen koulusanasto, joka julkaistiin vuonna 1985. Koulusanastoa seurasivat Ruotsalais-suomalainen työmarkkinasanasto vuonna 1989 ja Ruotsalais-suomalainen sosiaalialan sanasto vuonna 1992. Uusimmat kirjana julkaistut sanalistat ovat Kielineuvoston ruotsalais-suomalainen sosiaalialan sanasto vuodelta 2011 ja Kielineuvoston ruotsalais-suomalainen koulusanasto vuodelta 2014, joista ensin mainitussa on 3 700 hakusanaa ja jälkimmäisessä 1 700 hakusanaa. Yksi suosituimmista sanastoistamme on vuonna 2004 ilmestynyt Ruotsalais-suomalainen lääketieteen sanasto. Tällä hetkellä tekeillä on kirkkosanaston päivitys ja uusi kirjastosanasto, ja sen jälkeen päivitysvuorossa on juridiikan termejä sisältävä lista.

Ulospäin suuntautuvaa toimintaa

Keskeinen osa ruotsinsuomalaista kielenhuoltoa on tiedonlevitys: pyrkimys siihen, että kielipalveluita tarvitsevat ruotsinsuomalaiset tietäisivät Kielineuvoston olemassaolosta ja että ihmiset tuntisivat kielelliset oikeutensa kansallisen vähemmistön edustajina. Kielenhuoltajan työ on siis monin paikoin hyvin ulospäin suuntautuvaa, vaikka toki on päiviä, jotka vietetään toimistossa näyttöruudun edessä. Juuri tämä vaihtelevuus on yksi kielenhuoltajan ammatin parhaista puolista.

Aiemmin mainittujen neuvonnan ja sanastotyön lisäksi Kielineuvosto kertoo ruotsinsuomalaisille kielestä esimerkiksi neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Kieliviesti-lehden avulla, vähän kevyempisisältöisen Facebook-sivun kautta sekä järjestämällä kielikoulutuksia ja -seminaareja.

Kieliviesti-lehteä alettiin julkaista vuonna 1980, eli lehti täytti viime vuonna 35 vuotta. Kieliviestissä on alusta alkaen julkaistu suomen kieleen liittyviä artikkeleita, kieltä käsittelevien kirjojen esittelyjä ja sanastoja. Vuodesta 2009 alkaen lehdessä on julkaistu muutaman sivun verran myös meänkielisiä artikkeleita. Osa sekä suomen- että meänkielisistä artikkeleista on vapaasti luettavissa Kielen ja kansanperinteen tutkimuslaitoksen verkkosivustolla.

Jokakeväinen Kielineuvoston kieliseminaari alkaa olla jo perinne, sillä se pidettiin tänä vuonna yhdettätoista kertaa. Seminaarissa on aina puhujia sekä Ruotsista että Suomesta, ja uudissanat ovat olleet kautta vuosien yksi suosituimmista esitelmien aiheista. Kielitietoisia osallistujia on yleensä ollut lähemmäs satakunta. Itse asiassa suomen kieleen liittyvien seminaarien historia kulkeutuu 1980-luvun alkuun ja Ruotsinsuomalaiseen kielilautakuntaan; säännöllisesti seminaareja on järjestetty 1990-luvun puolivälistä.

Kielineuvoston toiminnan uutuus on kielikoulutus, jota olemme taas muutaman vuoden tauon jälkeen alkaneet järjestää. Suomen kielen hallintoalueeseen kuuluvat kunnat ovat kiitettävän kiinnostuneita koulutustoiminnasta ja tilaavat kursseja esimerkiksi virkistämään suomalaistaustaisen hoitohenkilökunnan kielitaitoa.

Yhteistyö tärkeää kielenhuoltajille

Yhteistyössä on voimaa myös kielenhuollon tehtävissä. Kuten edellä mainittiin, yksi ulkomailla asuvan suomalaisen haasteista on pitää kielitaito ajantasaisena. Tässä suurena apuna ovat yhteydet suomalaisiin kieliasiantuntijoihin. Etenkin Kotimaisten kielten keskus ja Sanastokeskus TSK ovat Kielineuvoston tärkeitä yhteistyökumppaneita Suomessa.

On tietysti tärkeää pysyä mukana myös siinä, mitä ruotsinsuomelle tapahtuu ja mihin suuntaan se on menossa. Ruotsissa teemme yhteistyötä muun muassa ruotsinsuomalaisten lehtien, Ruotsin television eli SVT:n suomenkielisten uutisten sekä Ruotsin radion suomenkielisen toimituksen eli Sisuradion kanssa, suurlähetystöä, kulttuuri-instituuttia ja yliopistoja unohtamatta. Viime aikojen virkistävimpiä yhteistyökuvioita on ollut radio-ohjelma Kielipuoli Sisuradiossa, jossa Kielineuvoston suomen kielen huoltajat vastaavat kuuntelijoiden kielikysymyksiin. Kysymyksiä onkin tullut ilahduttavissa määrin. Myös pohjoismaisia yhteistyöhankkeita on ajoittain. Parhaillaan osallistumme Nordisk mobilitet -hankkeeseen, jossa on mukana edustajia Suomesta, Ruotsista, Tanskasta, Norjasta ja Islannista.

Suomen kielen huolto Ruotsissa ei siis ole pelkästään yksisuuntaista tiedottamista, vaan Kielineuvosto toimii vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Erilaisten ja eripituisten yhteistyöhankkeiden ohella osa toimintaa ovat asiantuntijaryhmä ja termiryhmä, jotka kokoontuvat 2–4 kertaa vuodessa Kielineuvoston tiloissa. Asiantuntijaryhmään kuuluu eri alojen ruotsinsuomalaisia ammattilaisia, jotka tuovat tietoa vähemmistökielen käytännön tilanteesta esimerkiksi koulumaailmassa. Termiryhmän jäsenet ovat kokeneita kääntäjiä, joiden kanssa pohditaan hankalampia termikysymyksiä ja termien käännöksiä.

Kielenhuollosta käytännössä

Millainen sitten on tyypillinen suomen kielen huoltajan työpäivä Ruotsissa? Päivät ovat tosiaan melko vaihtelevia, mutta kuten muuhunkin tietotyöhön, myös kielenhuoltajan tehtäviin kuuluu paljon kirjoittamista: sähköpostiviestejä, kokouskutsuja, tiedotteita ja uutisia, sosiaalisen median päivityksiä, artikkeleita, esitelmiä ja pöytäkirjoja. Meren toisella puolen myös kaksikielisyys on läsnä joka päivä. Asiakkaamme saattavat ottaa yhteyttä ruotsiksi tai vähintäänkin kysyä sopivista käännöksistä. Lisäksi Kielineuvoston yhteinen työkieli on ruotsi. Silloin tällöin työssä tarvitaan myös englantia.

Kielenhuoltajan työpäivä voi olla esimerkiksi seuraavanlainen: Aamulla avaamme neuvonnan, tarkistamme sähköpostit ja teemme mediaseurantaa eli käytännössä luemme suomenkielisten viestinten uutisia sekä Suomesta että Ruotsista. Tämä on tärkeää niin kieliaiheisten uutisten löytämisen kuin kielitaidon säilyttämisenkin vuoksi. Aamupäivällä voi myös olla kokous vaikkapa seuraavaan sanastoon otettavista sanoista: mitkä sanat ovat olennaisia, mitkä voidaan jättää pois ja mikä on sopivin suomennos. Lounaan jälkeen edessä saattaa olla matka radioon nauhoittamaan vastauksia kuulijoiden lähettämiin kysymyksiin seuraavien viikkojen lähetyksiä varten. Saamme kysymykset etukäteen, mikä helpottaa työtämme ja samalla auttaa vastaamaan perusteellisemmin. Nauhoituksen jälkeen palaamme työpaikalle ja kirjoitamme artikkeleita Kieliviestiä varten tai valmistelemme esitelmiä seminaareihin tai kursseille.

Suomen kielen huollon tulevaisuus Ruotsissa

Ruotsinsuomalaisen kielenhuollon tavoitteena on pitää Ruotsissa käytettävä suomen yleiskieli mahdollisimman lähellä Suomessa käytettävää suomen yleiskieltä. Tämä on ollut kielenhuollon linja vuosikausia ja on sitä edelleen. Tulevaisuudessa kuitenkin myös suomen kielen huolto Ruotsissa on uuden edessä, kun uudet suomalaistaustaiset sukupolvet aikuistuvat ja yhä harvempi ruotsinsuomalainen on muuttanut tänne aikuisiällä. Voi olla, että suomen kieli on tuttu isovanhempien kielenä, lopulta vielä kaukaisempana.

Kuitenkin kieli- ja vähemmistölakien takaama kansallisen vähemmistön ja vähemmistökielen asema on suurena tukena myös kielenhuollolle. Esimerkiksi suomen kielen hallintoalueeseen kuuluvien kuntien tarvitsemat ja tarjoamat palvelut ovat hyvä suunta ja mahdollisuus kielen säilyttämiseen ja elvyttämiseen. (Suomen kielen hallintoalueeseen kuuluu 59 kuntaa, joissa asukkailla on laajennetut oikeudet suomenkielisiin palveluihin muun muassa esikouluissa ja vanhustenhuollossa.) Tälläkin hetkellä suomenkielisiin esikoululuokkiin on jonoja, mikä kertoo kiinnostuksesta omaan vähemmistökieleen, jopa sellaisissa tapauksissa, joissa vanhemmat itse eivät ole kieltä oppineet. Myös lakeja on uudistettu myönteiseen suuntaan: lapsen ei enää tarvitse osata kieltä ennen opetuksen alkamista ollakseen oikeutettu äidinkielen opetukseen vähemmistökielessä. Silti voidaan sanoa, että ruotsinsuomalaisuus ja suomen kieli Ruotsissa ovat murroksessa, kun uudet suomalaistaustaiset sukupolvet varttuvat.

Kielineuvoston Facebook-sivu