Soveltavan liikunnan termistö muutoksessa

Vilja Sipilä

Soveltavan liikunnan termistö on muuttunut paljon tultaessa 1980-luvulta tähän päivään. Nyt on hyvä hetki pysähtyä ja miettiä, puhummeko samaa kieltä.

Soveltavan liikunnan piiriin kuuluu noin 15 prosenttia Suomen väestöstä. Kyseessä on kirjava ja laaja joukko, joka vastaa kokoluokaltaan yhtä suurta liikuntapalveluiden kohderyhmää kuin lapset ja nuoret.

Soveltavan liikunnan termistö on muuttunut nopeasti 1980-luvulta 2020-luvulle tullessa. Perinteisestä vammaisuuden biolääketieteellisestä ajatusmallista on vähitellen siirrytty sosiaaliseen ajatusmalliin, mikä näkyy myös kielen kehittymisenä.

Tämä on johtanut siihen, että käytännön työssä ja muissa asiayhteyksissä soveltavasta liikunnasta käytetään vaihtelevasti vanhempia ja uudempia termejä. Erilaisten käsitteiden käyttö voi aiheuttaa hämmennystä ja väärinymmärryksiä. Vanhat termit voivat tuntua loukkaavilta, saattavat estää yhteistyön tekemistä ja soveltavan liikunnan kehittämistä.

Liikuntatieteellinen Seura ja Sanastokeskus käynnistivät loppuvuonna 2021 sanastotyön, jonka tavoitteena on soveltavaan liikuntaan ja paraurheiluun liittyvien käsitteiden määrittely, suositettavien termien valinta ja termien käytön selkeyttäminen.

Määrittelyä on tehty jo aiemmin

Soveltavan liikunnan käsitteiden ja ajatusmallien nopeasta ja runsaasta vaihtuvuudesta huolimatta soveltavasta liikunnasta ei ole Suomessa tehty kattavaa määrittelevää sanastoa. Ongelma ei kosketa ainoastaan soveltavaa liikuntaa, vaan liikunnasta ja urheilusta on koottu niukasti virallisia sanastoja. Jyväskylän yliopisto on kuitenkin koonnut kattavan liikunnan ja urheilualan asiasanaston vuonna 1989. Tämä asiasanasto pitää sisällään myös soveltavaan liikuntaan liittyviä käsitteitä.

Vuonna 1981 Opetusministeriön (OPM) asettama Erityisryhmien liikuntatoimikunta määritteli käsitteen erityisryhmien liikunta ensimmäisen kerran. OPM tarkensi termejä komiteanmietinnössä vuonna 1996. Mietinnössä erityisryhmien liikunta määriteltiin seuraavasti: ”Erityisryhmien liikunnalla tarkoitetaan sellaisten henkilöiden liikuntaa, joilla on vamman, sairauden tai muun toimintakyvyn heikentymisen tai sosiaalisen tilanteen vuoksi vaikea osallistua yleisesti tarjolla olevaan liikuntaan ja joiden liikunta vaatii soveltamista ja erityisosaamista.”

Viimeisin soveltavan liikunnan termistöä käsittelevä virallinen dokumentti on valtion liikuntaneuvoston Erityisryhmien liikunnan jaoston (nykyisin yhdenvertaisuus-, tasa-arvo ja kestävän kehityksen jaosto) julkaisu Erityisryhmien liikunnan käsitteistö vuodelta 2003. Työryhmän ehdotuksen mukaan erityisliikunta säilytettiin yleisnimityksenä ja soveltava liikunta -termin käyttö oli perusteltua niissä yhteyksissä, joihin se luontevasti soveltui.

2010-luvun aikana soveltava liikunta on terminä vakiintunut alan ammattilaisten käyttöön ja korvannut erityisliikunta-termin. Nykyisin puhutaan yhä useammin myös kaikille avoimesta liikunnasta. Vaikka termit ovat muuttuneet ajan myötä, käytetään soveltavan liikunnan kohderyhmiin viitatessa termejä edelleen kirjavasti. Uudet termit eivät ole vakiintuneet arkikieleen ja vanhoihin termeihin törmää usein. Erilaisten termien käyttö voi aiheuttaa hämmennystä ja väärinymmärryksiä. Vanhat termit voivat tuntua loukkaavilta, saattavat estää yhteistyön tekemistä ja soveltavan liikunnan kehittämistä. Oman haasteensa tuottaa se, että vammaisurheilu lajeineen ja paraurheilijoineen istuu hankalasti soveltavan liikunnan käsitteen alle.

Eri asiayhteys, eri käsitteet

Soveltavan liikunnan kohderyhmät käyttävät usein monien eri tahojen palveluja. Toimintarajoitteisuuteen ja soveltavaan liikuntaan liittyvä termistö vaihtelee riippuen palvelutarjoajasta ja sektorista. Termien kirjo vaikeuttaa dialogia, yhteistyötä ja kehittämistä niin alan sisällä kuin eri alojen välillä.

Vanhojen, uusien ja kontekstista riippuvien termien sekava käyttö voi tuntua soveltavan liikunnan aihepiiriin vasta tutustuvalle hämmentävältä. Pahimmillaan liian vaikea termistö aiheuttaa vastareaktioita ja torjuntaa. Yhteisen suomenkielisen termistön puuttuminen tuottaa ongelmia myös tutkijoille ja kansainväliselle yhteistyölle.

Kaikista tärkein näkökulma on kohderyhmien itse käyttämä kieli ja termit. Tunnistaako ja tunnustaako toimintarajoitteinen henkilö itse ne termit, joita hänestä käytetään? Viranomaisten käyttämät termit voivat olla vieraita tai jopa holhoavia. Tänä päivänä on lisäksi syytä huomioida, että perinteisten soveltavan liikunnan kohderyhmien rinnalle on noussut paljon muitakin ryhmiä, joiden liikunnan järjestäminen vaatii soveltamista. Näitä ovat muun muassa kieli-, sukupuoli-, ja seksuaalivähemmistöt. Tunnistettaessa uusia ryhmiä, on tärkeä pohtia, ketkä kaikki kuuluvat soveltavan liikunnan sateenvarjokäsitteen alle. Neutraali ja syrjimätön kieli on tärkeä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämisen väline.

Sanastotyö selkeyttää yhteistä kieltä

Käynnistimme yhdessä Sanastokeskuksen kanssa sanastotyön, jonka tavoitteena on soveltavaan liikuntaan ja paraurheiluun liittyvien käsitteiden määrittely, suositettavien termien valinta ja termien käytön selkeyttäminen. Tavoitteena on, että sanasto auttaa soveltavan liikunnan edistämistä niin ruohonjuuri- kuin päätöksentekotasolla ja tukee tutkimuksen tekemistä. Sanasto antaa tarvittavat suositukset suomenkielisestä termistöstä sekä vastineet suomen termeille ruotsiksi ja englanniksi.

Termien valinnassa huomioitiin toimintarajoitteisten henkilöiden itse käyttämä kieli. Lisäksi pyrittiin huomioimaan perinteisten soveltavan liikunnan kohderyhmien rinnalle nousseet ryhmät, joiden liikunnan järjestäminen vaatii soveltamista.

Työpajoissa käytiin ajoittain pitkiä ja perustavanlaatuisia keskusteluja käsitteiden määrittelyistä. Soveltava liikunta linkittyy moniin muihin (tieteen)aloihin. Käytetyt termit ja niiden merkitys riippuvat sovellettavasta alasta ja asiayhteydestä. Pohdimme tarkasti, mikä termi tai määritelmä on tässä sanastossa ja asiayhteydessä perusteltu. Sanastokeskuksen terminologista oli suuri apu keskustelun fasilitoijana, määritelmien rakenteiden selventäjänä ja sanaston kokoajana.

Toivomme, että Soveltavan liikunnan ja paraurheilun sanasto voi toimia pohjana tuleville muutoksille ja että jatkossa sanastoa on helppo päivittää. Loppujen lopuksi tavoitteena on lisätä yhteisymmärrystä ja vuorovaikutusta eri tahoilla soveltavan liikunnan kohderyhmien kanssa työtä tekeville.

Lähteet: