Pääkirjoitus: Sanastotyö mukautuu erikoisalojen tarpeisiin

Katri Seppälä

Normatiiviseen sanastotyöhön voidaan soveltaa samoja perusperiaatteita monilla erikoisaloilla. Vaikka Sanastokeskuksen tekemä sanastotyö painottui toiminnan alkuvuosina tekniikan eri aloille, käsiteltäviä aiheita alkoi vähitellen tulla myös muilta aloilta ja viimeisen kymmenen vuoden aikana esimerkiksi Kelalle ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (ja sen edeltäjälle Stakesille) tehty sanastotyö on siirtänyt työn painopistettä uusille aloille. Samat perusperiaatteet ovat kuitenkin toimineet työssä läpi vuosikymmenten.

Yhteisten perusperiaatteiden lisäksi eri alojen sanastotyöhön liittyy myös erityispiirteitä, jotka asettavat työlle omat vaatimuksensa. Erot voivat liittyä esimerkiksi alalla käytettävään erikoiskieleen tai laadittavan sanaston käyttötarkoitukseen. Tässä lehdessä Tom Pettersson kertoo lääketieteen ruotsiin liittyvistä erityispiirteistä ja siitä, miten kielen kehittymistä ja käyttöä pyritään ohjaamaan. Yhtenä selkeänä erona lääketieteen ja monien muiden erikoisalojen välillä voidaan pitää latinan ja kreikan kielen vahvaa vaikutusta myös nykypäivän erikoiskieleen. Nämä kielet vaikuttavat annettaviin termisuosituksiin, joita laadittaessa joudutaan usein tasapainoilemaan tieteellisen tarkkuuden ja yleisen ymmärrettävyyden tavoitteiden välillä.

Mari Suhonen kertoo artikkelissaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle tehdystä Sosiaalialan tiedonhallinnan sanaston päivityksestä ja erityisesti sosiaalihuollon asiakasasiakirjojen nimeämisestä ja määrittelystä. Tässä sanastoprojektissa asiakirjojen nimeämistä varten on kehitetty asiakirjojen sisältöön ja tyyppiin perustuva systematiikka, joka perustuu olennaisten käsitepiirteiden kuvaamiseen termissä eli hyödyntää yhtä hyvälle termille asetetuista perusvaatimuksista. Vaikka kyse on hyvän termin muodostuksen yleisistä periaatteista, tarkkuustasoa, jolla periaatetta on sovellettu asiakasasiakirjojen muodostamaan kokonaisuuteen, voidaan pitää poikkeuksellisena.

Maja Lončarin artikkelin aiheena ovat EU-säädöksissä esiintyvät käsitteet ja niiden erityispiirteet, joilla on vaikutusta käsitteisiin liittyvän tiedon tallennusmalliin. Lončarin mukaan erityisesti säädöksissä esiintyvistä käsitteistä on tärkeää tallentaa diakronista tietoa eli tietoa siitä, miten käsitteiden sisältö muuttuu ajan kuluessa.

Mutta mitä säädöksissä olevat käsitteet sitten ovat? Ne eivät ole vain juridiikan käsitteitä, vaan kuuluvat eri erikoisaloihin ja yhdessäkin säädöksessä on usein käsitteitä useilta erikoisaloilta. Eivätkä nämä käsitteet tietenkään esiinny vain säädöksissä, vaan vaikuttavat erikoisalojen kielien käyttöön myös säädösten ulkopuolella. Säädösten keskeisiä käsitteitä on mukana myös lähes kaikissa erikoisalojen sanastoissa, esimerkiksi edellä mainittua Sosiaalialan tiedonhallinnan sanastoa päivitettiin sosiaalihuoltolain uudistuksen vuoksi. Kuten aiemminkin on todettu, säädösten käsitteillä on siis hyvin laaja-alaisia vaikutuksia. Ehkä lain pitkä koura -sanonta voisi saada tästä uuden merkityksen ;)