Asevelvollisuuden käsitteiden ja termien merkitys kansalaisen maanpuolustussuhteen rakentajina

Jere Paldanius & Jarkko Kosonen

Maanpuolustusvelvollisuus, asevelvollisuus, varusmies, palveluskelpoisuus, lykkäys, asepalvelus, naisten vapaaehtoinen asepalvelus… Nämä lienevät osalle tuttuja termejä, mutta tiedätkö sinä todella, mitä ne tarkalleen ottaen tarkoittavat? Asevelvollisuus on esimerkki aiheesta, johon liittyy runsaasti asevelvollisuuslaeista juontuvia termejä ja käsitteitä. Nämä termit ja käsitteet saattavat olla ristiriitaisia, läpinäkymättömiä ja vanhentuneita mutta viranomaisten käyttöön tiukasti vakiintuneita.

Valtion puolustukseen tarvitsemat sotilasjoukot voidaan muodostaa ja kouluttaa asevelvollisuuden, ammattilaispohjaisen tai vapaaehtoisuuteen perustuvan järjestelmän kautta. Suomen puolustusjärjestelmä perustuu suomalaiseen, kansalaisuuteen sidottuun, asevelvollisuuteen. Sotilassosiologisten tutkimusten mukaan maanpuolustus ja siihen osallistuminen nähdään kansalaisuuden yhtenä säikeenä tai foorumina, johon vaikuttavat sekä kansalaiseen kohdistuvat ulkopuoliset odotukset tai velvoitteet että yksilön asenteet, motivaatio ja toiminta. Tämän vuoksi asevelvolliset miehet ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavat naiset tarvitsevat velvollisuuteensa liittyvää tietoa.

Kaikkia Suomen kansalaisia koskeva maanpuolustusvelvollisuus merkitsee jokaisen Suomen kansalaisen velvollisuutta osallistua isänmaan puolustukseen tai avustamaan siinä. Asevelvollisuuslaki tarkentaa maanpuolustusvelvollisuutta miesten osalta siten, että jokainen miespuolinen Suomen kansalainen on asevelvollinen sen vuoden alusta, kun hän täyttää 18 vuotta, sen vuoden loppuun, jona hän täyttää 60 vuotta. Naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suorittava nainen tulee asevelvolliseksi, kun hän on suorittanut asepalvelusta yli 45 päivää.

Moni nuori saa ensikosketuksensa asevelvollisuuteen ja sen termeihin eli asevelvollisuuden käsitteiden nimityksiin Puolustusvoimien asevelvollisille kohdentamassa viestinnästä, mediasta tai lähipiirissä käydyistä keskusteluista. Perheen ja lähipiirin kanssa käydyt keskustelut liittyvät yleisesti asevelvollisuuden vaiheisiin ja siihen kuuluvan palveluksen suorittamiseen. Viranomaisviestintään liittyen asevelvollisen voi olla hankala ymmärtää kohtaamiaan lakitermejä ja -käsitteitä, koska ne voivat olla heille uusia ja termit voivat vaikuttaa keskenään ristiriitaisilta.

Asevelvollisen kansalaisen suhde maanpuolustukseen ja sen eri tehtäviin on merkittävästi moniulotteisempi ilmiö, kuin Suomessa perinteisesti käytetty maanpuolustustahdon käsite on antanut ymmärtää. Maanpuolustustiedolla on merkitystä asevelvollisten ja kansalaisten maanpuolustussuhteen rakentumisessa. Tästä syystä on tärkeää tarkastella viestinnän, käsitteiden ja termien merkitystä lakitekstien ymmärrettävyydelle sekä käsitysten ja maapuolustussuhteen rakentumiselle. Tässä artikkelissa pohdimme, millaisia ongelmia asevelvollisuuden termistöön ja käsitteistöön liittyy ja miten asevelvollisuuteen liittyvät termit ja viestintä vaikuttavat kansalaisen maanpuolustussuhteen ja käsitysten rakentumiseen.

Kansalaisen maanpuolustussuhde

Modernien kansallisvaltioiden kansalaisuus määritellään kansalaisten ja valtion väliseksi monisäikeiseksi suhteeksi, joka ilmentyy juridisena asemana, perus- tai etuoikeuksia mahdollistavana statuksena, sosiaalisena kuulumisena tai yksilölle etuoikeuksia tuottavina prosesseina. Kansalaisen monitahoista suhdetta maanpuolustukseen sekä maanpuolustus- ja asevelvollisuuteen voidaan tarkastella maanpuolustussuhde-käsitteen kautta.

Kokemus valtiosta, kiinnittyminen yhteiskuntaan sekä käsitys valtioon kohdistuvista uhkista ja niihin vastaamisesta ovat tekijöitä, jotka perustavat ja rakentavat yksilön suhdetta maanpuolustukseen yleensä pitkällä aikavälillä. Yksilöä maanpuolustukseen asemoivia tekijöitä ovat maanpuolustusasenne, maanpuolustusluottamus, maanpuolustusosaaminen ja maanpuolustustoimijuus.

Kuva: Maanpuolustussuhde rakentuu suhdetta perustavista ja kansalaista maanpuolustukseen asemoivista tekijöistä.

Maanpuolustussuhteen tekijät kehittyvät ja muuttuvat ympäristön, sosiaalisten suhteiden, median ja eri tahojen, kuten valtion tuottaman viestinnän vaikutuksesta. Maanpuolustussuhteen tarkastelun tavoitteena ei ole rakentaa hyvän tai ideaalin kansalaisuuden kuvaa, vaan pilkkoa monitahoinen ilmiö tutkimuksella käsiteltävään muotoon.

Terminologiset menetelmät viestinnän kehittämisen apuna

Yksi lähestymistapa asevelvollisuuteen liittyvän käsitteistön ja termistön ymmärrettävyyden parantamiseen on käsite- ja termianalyysin menetelmä. Käsiteanalyysilla saadaan selville kokonaiskuva asevelvollisuuskäsitteistöstä ja -termistöstä. Termianalyysilla puolestaan voidaan arvioida ja analysoida asevelvollisuuslakien termejä, termien ominaisuuksia sekä termien ja käsitteiden välisiä suhteita.

Termeillä ja niiden ominaisuuksilla on keskeinen merkitys lakitekstien ymmärrettävyyteen. Tekstin ymmärrettävyyden kannalta termin ominaisuuksien arviointi on tärkeä työvaihe. Huolellisella työllä vältetään epätäsmällisen, epäloogisen ja epäselvän viestinnän syntyminen. Käyttöön vakiintunutta muodoltaan tai ominaisuuksiltaan ongelmallista termiä on hankala muuttaa jälkikäteen, minkä vuoksi termin tulisi olla mahdollisimman hyvä käyttöön otettaessa. Asevelvollisuustermien ymmärrettävyyttä voidaan tarkastella siitä lähtökohdasta, miten hyvin termi edustaa käsitettä eli kuinka läpinäkyvä ja johdonmukainen termi on. Terminologiassa ymmärrettävyydellä voidaan tarkoittaa sitä, miten hyvin termi onnistuu välittämään oikean käsityksen käsitteestä.

Asevelvollisuuden käsitteiden ja termien ongelmia

Asevelvollisille kohdennettavassa viestinnässä ja asioinnissa Puolustusvoimien kanssa käytetään asevelvollisuuslakien termistöä ja käsitteistöä. Käsitteistön ja termistön tarkastelussa voidaan havaita tiettyjä ongelmallisia ja viestinnän ymmärrettävyyttä heikentäviä piirteitä.

Yleinen ongelma termin ja käsitteen suhteessa on, että termi viittaa vanhentuneeseen käsitteeseen, jonka sisältö on päivittynyt yhteiskunnan muuttuessa. Esimerkki tällaisesta termistä on varusmies. Termien ja käsitteiden välillä voi olla myös ristiriitoja. Esimerkkinä käsitteellisestä ristiriidasta on ’aseetonta palvelusta suorittava asevelvollinen’.

Termit voivat olla läpinäkymättömiä eli niiden perusteella ei voi helposti päätellä käsitteen sisältöä. Esimerkkinä läpinäkymättömästä termistä on lykkäys, joka viittaa palveluksen aloittamisen ajankohdan siirtoon, mutta käsitteeseen sisältyy myös palveluksen aloittamispaikan muutos. Termi saattaa sisältää myös useita termielementtejä, mikä heikentää termin läpinäkyvyyttä ja tekstin ymmärrettävyyttä. Esimerkiksi ymmärtääkseen termiä naisten vapaaehtoinen asepalvelus kansalaisen tulisi ymmärtää, mitä tarkoittaa asepalveluksen käsite.

Viestinnän ymmärrettävyyden merkitys maanpuolustussuhteen rakentumiseen

Asevelvollisuusviestinnässä käytettävien käsitteiden ja termien ymmärrettävyydellä on vaikutusta kansalaisten maanpuolustusasenteeseen ja -toimijuuteen, eli suhtautumiseen maanpuolustusta kohtaan ja oman roolin rakentamiseen maanpuolustuksessa.

Termin asevelvollisuus suhde sen edustamaan käsitteeseen on ristiriitainen, koska osa asevelvollisista suorittaa asevelvollisuuden ilman asetta aseettomassa palveluksessa tai siviilipalveluksessa. Käsitteen alaan sisältyy siis muutakin kuin vain aseellista palvelusta, vaikka valtaosa asevelvollisista suorittaa velvollisuutensa aseellisessa palveluksessa.

Termiä asepalvelus käytetään usein synonyyminä termille varusmiespalvelus, vaikka termit eivät viittaa samaan käsitteeseen. Seurauksena voi olla, että aseettoman palveluksen vaihtoehdosta ei ole paljon tietoa tai nuoret eivät osaa siitä kysyä. Substantiivi velvollisuus on puhutteleva, koska termi korostaa sitä, että kyseessä on lakiin kirjattu velvollisuus. Termin osa ’ase’ voi herättää kriittisiä tuntemuksia niissä, joiden henkilökohtainen vakaumus estää aseellisen palveluksen suorittamisen. Henkilöiden voi olla siis vaikea hyväksyä mitään asevelvollisuuteen kuuluvaa palvelusta – edes aseetonta palvelusta.

Asevelvollisuus- ja asepalvelus-termien käyttö viestinnässä voi vaikuttaa niin, ettei asevelvollinen välttämättä tule ajatelleeksi aseettoman palveluksen mahdollisuutta ja hakeutuu siksi siviilipalvelukseen. Toisenlaiset termit voisivat siis yhä paremmin ohjata asevelvollisia hakeutumaan aseettomaan palvelukseen. Asevelvollisen motivaatio puolustaa maata voi laskea, mikäli asevelvollisuuden suorittaminen nähdään vain aseellisena palveluksena.

Esimerkki historiaa heijastavasta termistä on varusmies. Käsite ei ole enää ajantasainen, koska sen alaan kuuluvat nykyisin myös muutkin kuin miehet. Termiä voidaan nimittää myös sukupuolittuneeksi. Termin naisten vapaaehtoinen asepalvelus käsittämiseksi kansalaisella tulisi olla selvillä käsite asepalvelus ennen kuin termi naisten vapaaehtoinen asepalvelus on selkeä. Termi antaa käsitteestä myös osittain väärän kuvan, koska palvelus ei ole 45 päivän jälkeen enää vapaaehtoista ja se voi olla myös aseetonta palvelusta. Adjektiivi vapaaehtoinen termin osana korostaa nimenomaan sitä, että nainen on vapaaehtoisesti hakeutunut palvelukseen. Maanpuolustussuhteen rakentumisen osalta asepalvelukseen liittyvä viestintä voi vaikuttaa maanpuolustustoimijuuteen ja rooliin maanpuolustuksessa.

Termeillä sekä käsitteillä voi olla suuri merkitys käsitysten ja luottamuksen muodostumisessa asevelvollisen mielessä. Tärkeä havainto käsitteistön ja termistön analyysissa liittyy termien läpinäkyvyyteen ja ymmärrettävyyteen, koska asevelvolliset muodostavat käsityksiään viestinnässä käytettävien termien kautta. Kansalaisten pitäisi pystyä lakien ja viranomaisten viestinnän pohjalta muodostamaan oikeita käsityksiä asioista sekä luottamusta valtioon ja sen viranomaisten toimintaan.

Viestinnällä voidaan vaikuttaa myös kansalaisten maanpuolustusluottamukseen ja -osaamiseen. Maanpuolustusluottamus käsittää luottamuksen omasta pystyvyyden tunteesta aina kansakunnan puolustus- ja selviytymismahdollisuuksia kohtaan.

Asevelvollisuustermistön ja -viestinnän kehittäminen

Asevelvollisuustermit ja -käsitteet vaikuttavat asevelvollisten mielikuviin, käsityksiin, asenteisiin ja niiden muodostumiseen. Termit voivat herättää keskustelua ja tunteita. Julkinen keskustelu asevelvollisuustermeistä osoittaa, että termeillä on yhteiskunnallisessa kontekstissa kokoaan suurempi merkitys. Termistön tulisikin olla ominaisuuksiltaan moitteetonta.

Termit ohjailevat ihmisten ajatusmaailmaa, käsityksiä ja toimintaa. Ne ovat käsitteiden nimilappuja ja siten myös ensikohtaamisia ilmiöiden kanssa. Laeissa ja viestinnässä käytettävät termit saattavat tuntua viranomaisista itsestään selviltä, minkä vuoksi käsitteiden sisältöihin tai termien läpinäkyvyyteen ei välttämättä kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Puolustusvoimien ulkopuoliselle ja asevelvollisuuslakeja tuntemattomalle kansalaiselle läpinäkymättömät termit saattavat kuitenkin antaa väärän kuvan kyseessä olevasta ilmiöstä, jos termi jättää käsitteen oleellisia piirteitä piiloon.

Termien ymmärrettävyyden parantaminen asettaa vaatimuksia termistöä muodostaville virkamiehille, terminologian asiantuntijoille ja viestijöille. Terminologisten menetelmien avulla termistöä ja käsitteistöä voidaan kehittää paremmin nykyaikaiseen asevelvollisuusviestintään sopivaksi. Olisikin suositeltavaa, että terminologian asiantuntijoita osallistuisi säädösten valmisteluun.

Lähteitä