15 vuotta OKSA-työtä – haastattelussa Totti Tuhkanen

Riina Kosunen

Opetus- ja koulutussanasto (OKSA) on Sanastokeskuksen tuottamista sanastoista tähän saakka suurin yksittäinen sanasto; sen kolmannessa laitoksessa on määriteltyjä käsitteitä yli 840 kappaletta.

OKSAa on laadittu opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) toimeksiannosta vuodesta 2010 alkaen. Tänä aikana OKSAn erilaisten työryhmien kokouksia on ehditty pitää noin 300 ja työryhmien kokoustyöskentelyyn on osallistunut yli 130 asiantuntijaa.

Mutta millaista on olla mukana OKSA-sanastotyössä? OKSA-työn pitkäaikainen terminologi Riina Kosunen haastatteli yhtä kokenutta OKSAn ”kasvattajaa”, OKSA-sanastojaokseen ja moneen teemakohtaiseen sanastotyöryhmään kuuluvaa erikoissuunnittelija Totti Tuhkasta Turun yliopistosta. Tuhkanen on ollut OKSA-työssä mukana alusta saakka, ja hänellä on takanaan noin 120 OKSA-kokousta. Häneltä, jos keneltä, voi kysyä ensinnäkin OKSAn ”versovaiheista” sekä siitä, mitä OKSA-työ sanastojaoksen jäsenen näkökulmasta käytännössä on.

Olen itse tullut OKM:n sanastotyöhön terminologiksi marraskuussa 2011. Sinä olit läsnä ensimmäisessä ”opetustoimen sanastotyön” – kuten projektia silloin kutsuttiin – kokouksessani. Voitko kertoa, mitä vaiheita sanastotyössä oli ollut sitä ennen?

Koulutusjärjestelmän laajasti kattavaa sanastohanketta alettiin valmistella jo vuosina 2008–2009. Tuolloin pohdittiin kahta vaihtoehtoa: joko yhdistää olemassa olevat koulutustarjontaportaalit rajapintaratkaisulla valtakunnalliseksi koulutustietopalveluksi tai luoda kokonaan uusi järjestelmä. Semanttisen yhteentoimivuuden haasteet eri portaalien palveluissa johtivat Opintopolun valintaan tulevaisuuden ratkaisuksi. Kipeitäkin poisvalintoja siinä samalla tehtiin.

Opetustoimen sanastotyöksi nimetty hanke käynnistyi elokuussa 2010 osana Sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelmaa (SADe). Ohjelma tuki sähköisten asiointipalveluiden kehittämishankkeita eri toimialoille. Opetustoimen alalla oli keskiössä Opintopolku-palvelun valmistelu.

Opetustoimen sanastotyön ensimmäinen tavoite oli koota noin 800 käsitettä kattanut termitaulukko, joka sisälsi muun muassa eri koulutusasteiden säädöksissä, opetushallinnon verkkopalveluissa sekä korkeakoulujen tietomalli- ja käsitemallihankkeissa käytettyjä käsitteitä. Taulukko sisälsi keskenään erilaisista näkökulmista ja erilaisilla metodeilla luotuja kuvailuja. Tiedostettiin, että nämä käsitteet tulisi jotenkin harmonisoida.

Taisinkin sitten vuonna 2010 nähdä sivusta, kun kollegani Mari Suhonen piti opetustoimen sanastohankkeen osallistujille sanastotyön kurssin. Toinen kollegani, Sirpa Suhonen, puolestaan alkoi vetää sanastohankkeen kokouksia, joissa termitaulukkoon koottuja käsitteitä alettiin terminologisen sanastotyön periaatteita noudattaen harmonisoida ja määritellä.

Alkuvalmennus keskusteluineen nopeutti yhteisen lähestymistavan löytymistä jaoksen jäsenille. Seuraavaksi ryhdyimme ratkomaan, mitkä koostetaulukon käsitteistä otetaan työn alle, missä järjestyksessä ja millaiset kuvaukset niille laaditaan. Sanastokeskuksen prosessinohjaus auttoi puheenjohtajaa päättämään, milloin käsite oli valmiiksi paketoitu ja voisimme avata seuraavan määrityskohteen. Pohtivaa puhettahan jaos generoi katkeamatta.

Aluksi siis keskityimme Opintopolku-palvelun kannalta keskeisiin käsitteisiin. Melko pian havaitsimme, että SADe-ohjelman kolmen vuoden aikataulutavoite opetustoimen kansalliselle sanastolle olisi epärealistinen. Kun ministeriö myönsi sanastotyölle jatkuvan toiminnan statuksen, paranivat edellytykset tarkastella eri koulutustasoja rinnakkain ja ottaa säädöskehys syvällisesti haltuun.

Opetustoimen sanastotyöstä tuli OKSA, Opetus- ja koulutussanasto, mielestäni vuoden 2012 alussa. Minulla on muistikuva, että sanastotyöryhmän jäsen, Opetushallituksen Seppo Hyppönen olisi tuonut ryhmällemme tämän nimi-idean.

Sepon idea se varmaan oli. OKSA tuntui kotoisalta ja luontevammalta kuin useimmat akronyymit, joita kehittämisohjelmissa viljeltiin.

Onko OKSA-työ mielestäsi muuttunut vuosien kuluessa?

Terminologisen sanastotyön metodi ja tavoitteet ovat eläneet ajassa ja maltillisesti jalostuneet, mutta perusta on sama kuin se oli työn käynnistyessä. Eri aikoina julkaistut sanastoversiot ovat pätevästi yhteismitallisia.

Rakenteellinen muutos sanastotyön organisointiin kohdattiin, kun julkisen hallinnon sanastotyötä koordinoineen YSR-ydinsanastoryhmän toiminta lakkasi. Se oli tukenut OKSA-jaosta arvokkaalla tavalla. Julkisen hallinnon sanastotyöprosessistahan tehtiin aikanaan suositus, ja OKSA-työmme oli pilottina uudessa verkostoituneessa toimintatavassa. Siinä tehtävät jaettiin yhtäältä tietoaluekohtaiseen ja toisaalta YSR:n sanastotyöhön, jossa harmonisoitiin kaikille hallinnonaloille yhteiset käsitteet. Osaltaan YSR:n menetystä paikattiin OKSAn omaa prosessia kehittämällä, mutta työnjaolliselle ratkaisulle olisi edelleen tarvetta.

Sanastotyö on vaativaa. Vaativuutta on edelleen lisännyt OKSAn rinnalle laadittujen sanastojen, viimeisimpänä Jatkuvan oppimisen sanaston, valmistelu ja harmonisointi semanttisesti yhteentoimiviksi OKSAn kanssa.

Miten paljon aikaa käytät OKSA-työhön esimerkiksi kuukaudessa?

OKSA-työtä koordinoivan sanastojaoksen kokouksia on pääsääntöisesti kerran kuukaudessa. Laskennallinen lähtökohta on yksi työpäivä per sanastokokous. Itse kokous kattaa ajasta puolet. Välillä se riittää, usein ei. Sanastojaoksen kuukausikokousten lisäksi sanastotyö on paljon muutakin: erilaisten työryhmien ja työnyrkkien palavereita, konsultaatioita ja OKSAa jalkauttavaa työtä.

Varsinkin viime vuosina on OKSAn ja Jatkuvan oppimisen sanaston yhteisvaikutus saanut aikaan, että sanastopohdinnat ovat arjessa läsnä päivittäin. Molempiin prosesseihin osallistuminen on kuitenkin ollut kokonaisuuden hahmottamisen kannalta eduksi.

On ollut arvokasta, että olet tuonut OKSA-terveisiä jatkuvan oppimisen puolelle ja päin vastoin. OKSA-jaoksen kokousten lisäksi olet tosiaan ollut mukana monessa teemakohtaisessa OKSA-työryhmässä, kuten pienten osaamiskokonaisuuksien teemasanastoryhmässä. Lisäksi sinulle on vuodesta 2020 lähtien kertynyt yli 30 jatkuvan oppimisen sanastokokousta.

Olisipa niitä ollut 50! Käsittelyn läpivientiajat olisivat lyhentyneet ja se olisi helpottanut odotusten hallintaa.

Miten näet OKSAn roolin korkeakoulukentällä?

OKSAlla on ankkurirooli siinä reformityössä, jota Digivisio 2030 -ohjelman osana tehdään nykyistä laadukkaampien ohjaus-, koulutus- ja suoritustietopalveluiden kehittämiseksi meille Suomeen ja kansainvälisesti. Kun käsitteiden suhteita tutkaillaan rinnakkaisissa prosesseissa ja kehittäjillä on erilaisia tavoitteita, on myös semanttisten irtiottojen riski suuri.

Näissä keskusteluissa on ”OKSAlle istahtaminen” auttanut monen riskipaikan yli. Fasilitoivaan työhön on tarvittu jatkuvaa aktiivisuutta ja tukimateriaaleiksi uusia käsiteartikkeleita, prosessivideoita ja ratkaisuhakuisia neuvotteluja.

Olen itsekin nähnyt ”kansantajuistetun” versiosi OKSAn osaamiskokonaisuus-käsitekaaviosta. Se oli kyllä hieno ja selkeä: värien käyttö, fonttikoot, olennaisten käsitepiirteiden esittäminen luetelmapalluroilla…! Mutta teet siis työtä myös OKSAn tunnettuuden lisäämiseksi, kerrotko siitä lisää?

Pientä tilannekohtaista muotoilua on välillä tarvittu, vaikkapa korostamalla väreillä ”kuumia kytköksiä” käsitekaavioissa. Myös 300 hengen luentosali tai Zoom-webinaari hyötyvät erilaisista layout-ratkaisuista. Tietysti muistaen tiedeviestinnän eettiset periaatteet tiedon esillepanon muuntelussa.

OKSA mallintaa suomalaista koulutusjärjestelmää tavalla, joka tekee näkyväksi sekä säädösohjauksen että tietorakenteiden olennaiset piirteet. OKSA on tosi toimiva tietolähde yllättävän monessa asiayhteydessä.

Mainitsin juuri korkeakoulujen ison yhteishankkeen, Digivisio 2030:n. Sen ydinarkkitehtuuria ovat kansallinen koulutuksen tietomalli ja geneerinen rajapintaratkaisu, joka mahdollistaa monet seuraavan polven tietopalvelut.

Kun semanttisella tasolla on paljon yhteensovitettavaa ja toimijoiden omat termistöt ovat identiteettikysymys, on esimerkiksi käyttöliittymäsanastoista sovittava neuvotellen. Usein OKSA tarjoaa pulmapaikkoihin tasapainottavan näkökulman. Välillä OKSA tuottaa myös pettymyksiä, kun se ei sisällä tarkempia, koodistotyyppisiä tietoja.

Työkseni olen lisäillyt termiselityslinkkejä erilaisiin dokumentteihin ja keskustelupolkuihin. Tavoitteena on torjua monitulkintaisuutta.

Tuen Digivisio-kollegani Sami Hautakankaan (Tampereen yliopisto) työtä suomalaisen tietomallin sovittamiseksi European Learning Modelin (ELM) rakenteisiin ja sanastoon. Eurooppalainen yhteentoimivuus on nyt ajankohtainen kehityskohde. Viime vuosina on perustettu kymmeniä koulutusalliansseja, joiden aloitettua toimintansa on tiedostettu, että opintohallintoon tarvitaan yhteisiä, edistyneitä ratkaisuja.

Miten OKSAa – tai OKSA-työtä – kannattaisi mielestäsi kehittää?

OKSAn käsitejärjestelmäkaavioille on vuosina 2024–25 ilmennyt uusi itsenäinen käyttötarkoitus. Ne edustavat tietoarkkitehtuurityön nykyvaiheelle hyödyllistä abstraktiotasoa. Usein esitetäänkin toiveita, että kaavioihin voisi linkein viitata myös nykyistä rajatumpina tai laajempina kokonaisuuksina.

Toisaalta OKSAn ylläpitomallissa ei ole toistaiseksi asetettu tavoitetta eikä resursointia sisältöä avaavalle ja tiedottavalle työlle. Niinpä me sanastojaoksen jäsenet olemme sitten oman työn ohessa vieneet OKSAn hyvää sanomaa sitä tarvitseville.

Voisitko kertoa jonkin hauskan tai muuten erityisesti mieleen jääneen jutun OKSA-työstä?

Kaikki oksalaiset varmasti jakavat kokemuksen, että sanastotyö on etuoikeus ja arjen kaunistus. Ystäville olen kuvaillut istuntojamme 15 vuotta jatkuneeksi tutkijaseminaariksi: työn eetos on sama. Jaoksen jäsenten taustatyö on huolellista ja ammattimaista, käsittely pohjautuu yhteiseen metodiin ja paras argumentti ja sanoitus aina voittaa eli kirjataan työn tulokseksi. Hyvähenkiseen puurtamiseemme liittyy myös assosiaatioista syntyvää tilannekomiikkaa.

Joo, itselleni tulee mieleen kokous, jossa koetimme saada ratkaistuksi, onko uusi käsite jatkuva oppiminen samaa vai eri asiaa kuin vanha käsite elinikäinen oppiminen. Sitten joku huomasi, että elinikäinen oppiminen oli saanut sanastossa järjestysnumeron 665 – ja jatkuva oppiminen sen perässä komeili numerolla 666… Aika monen asiallinen ilme repesi naurusta, ja pyrskähdysten lomassa pohdittiin, onko tämä mahdollisesti enne, joka kuvastaa uuden käsitteen sanastotyöllemme tuomia haasteita.

Sellainen 666-aura sille käsitteelle näyttäisi muodostuneen… Voi ennustaa lyhyehköä elinkaarta.

Mukava muisto tulee mieleen Aulangon ITK-päiviltä parin vuoden takaa. ITK on suurin digitaalisen koulutuksen ja oppimisen tapahtuma Suomessa. Vuonna 2023 olivat jatkuva oppiminen ja pienet osaamiskokonaisuudet tapahtuman keskeisiä teemoja. Kun sain vilkkaassa paneelissa kertoa, minkälaisin taustoin ja reunaehdoin OKSA-määritys käsitteelle pieni osaamiskokonaisuus oli saanut muotonsa, yleisö antoi spontaanit aplodit. Ehkä myötätunnosta. Istunnon päättyessä yksi opettaja tuli kädestä pitäen kiittämään ”ihmiskielisestä selityksestä”, joka lopulta kirkasti hänelle käsitteen merkityksen. Kokemus muistutti siitä, miten tärkeää on tehdä kasvokkain kenttätyötä ja vastailla myös vasta muotoaan hakeviin sanastokysymyksiin.

Olet ollut erinomainen lähettiläs OKSA-työlle tuolla kentällä. Kiitos paljon haastattelusta, Totti Tuhkanen!