Mediataiteen ontologiaa rakentamassa

Mira Rissanen & Minna Tarkka

Mediataiteen erikoisontologia OMA julkaistiin vuonna 2022 Finto-palvelussa itsenäisenä ontologiana sekä osana KOKO-ontologiaa. Kolmikielinen ontologia sisältää noin 1600 käsitettä, jotka on tarkoitettu monialaisen mediataidekentän sisällönkuvailuun.

Mediataide on nopeasti kehittyvä nykytaiteeseen kuuluva taiteenala, jonka jatkuva laajentuminen niin uusien teknologioiden, aiheiden ja menetelmien kautta on luonut haasteita sanaston vakiintumiselle. Termit ovat myös suurimmaksi osaksi englanninkielisiä eikä suomeksi ja ruotsiksi ole aina vakiintuneita termejä. Soveltuvien käsitteiden puute on tullut esiin erityisesti kokoelmiensa mediataideteoksia kuvailevissa organisaatioissa kuten museoissa.

Haasteisiin vastattiin luomalla mediataiteen erikoisontologia OMA, joka toteutettiin osana Suomen Mediataideverkoston MEHI – Mediataiteen historia Suomessa -hanketta vuosina 2021–2022. Nimi OMA juontuu ontologian englanninkielisestä nimestä Ontology of Media Art. Työn tavoitteena oli kehittää sekä kotimaisia muistiorganisaatioita että kansainvälistä taideyhteisöä palveleva ontologia.

Ontologian toteutuksesta ja käsitteistön viemisestä Wikidataan vastasi informaatikko Mira Rissanen. Mediataidekentän tuntemuksen työhön toi M-cultin Minna Tarkka, joka oli toteuttamassa OMA-ontologian varhaisversiota osana FinnONTO-konsortiota vuosina 2005–2007. Tuolloin kootut mediataiteen käsitteet tulivat osaksi vuonna 2008 julkaistua Yleistä suomalaista ontologiaa (YSO).

Monialainen, hybridi taidekenttä

OMA-ontologiaan sisältyy mediataiteen alalajeihin ja rinnakkaisiin taiteenaloihin sekä mediataiteen tekniikkaan, estetiikkaan ja menetelmiin liittyviä käsitteitä.

MEHI-hankekokonaisuus rajaa mediataiteen laajimmalla mahdollisella tavalla taiteeksi, jonka aiheena tai välineenä on media ja teknologia. Näin myös OMA-ontologia kattaa laajan kirjon taiteenlajeja: mukana ovat videotaide, kokeellinen elokuva ja interaktiivinen taide, valo- ja äänitaide, biotaide, digitaalinen kirjallisuus sekä musiikin ja esittävien taiteiden lajeja. Historiallisesti käsitteistö ulottuu xerox- ja postitaiteesta geneettiseen, krypto- ja tekoälytaiteeseen.

Pikemmin kuin yläkäsite, ”mediataide” on väljä yhteinen nimittäjä tälle monialaiselle kentälle. Mediataide-käsitteen yhteydet sisar- ja alalajeihin pyrittiin toteuttamaan hierarkian sijaan pääosin luomalla assosiatiivisia suhteita lajien välille. Taiteenlajien lisäksi lajityyppikäsitteitä löytyy taideteokset-käsitteen alta (mm. immersiiviset installaatiot, raaputusvideot).

Alan nopean muutoksen lisäksi ontologia heijastelee mediataideteosten muuntuvaa, dynaamista olemusta. Lajityyppien ohella keskeinen käsitteistö liittyykin erilaisiin muokkaamisen ja prosessoinnin (sonifikaatio, väriavainnus, laitehakkerointi) sekä tunnistamisen, aistimisen ja vuorovaikutuksen menetelmiin.

Taidealan hybridisyys nostaa esiin myös ontologisia kysymyksiä. Kun YSO:ssa toimijuus määritellään ihmisen ominaisuudeksi (englanniksi termi human agency), OMA-ontologiaan lisätty ei-inhimillinen toimijuus korostaa 2000-luvulla vahvistuneen posthumanismin hengessä myös muiden lajien ja elämänmuotojen sekä teknisten järjestelmien toimijuutta.

Ontologiatyön vaiheet

Mediataiteen ontologian pohjaksi ei ollut olemassa valmista sanastoa tai asiasanalistaa. Alan käsitteistöä ryhdyttiin kokoamaan lokakuussa 2021 kartoittamalla kansainvälisiä sanastoja ja tesauruksia. Yhtenä esimerkkinä näistä voidaan mainita Getty-säätiön ylläpitämä Art & Architecture Thesaurus. Suppeammista erityisalojen sanastoista valikoituja käsitteitä listattiin aakkosittain taulukkoon. Lisäksi sanastoa poimittiin alan kirjallisuudesta ja mediataideteosten sisällönkuvailutiedoista esimerkiksi AV-arkin tietokannasta.

Ontologia rakennettiin käyttämällä ontologiaeditoria, jonka käyttöön saatiin lyhyt koulutus Kansalliskirjaston Finto-tiimiltä. Marraskuussa 2021 päästiin jo lisäämään ensimmäisiä käsitteitä editoriin luotuun kehitystiedostoon.

Mediataiteen ontologian käsitteet linkitettiin Wikidatassa oleviin käsitteisiin MEHI-hankkeen avoimen tiedon suosituksista vastaavan Susanna Ånäsin tuella. Ontologiaprojektin loppupuolella Wikidataa myös täydennettiin uusilla mediataiteen käsitteillä.

Termien luomisessa ja valitsemisessa käytettiin apuna esimerkiksi TEPA-termipankkia ja sanakirjoja, joissain tapauksissa soveltuvaa termiä etsittiin eri tavoin muotoiltujen Google-hakujen avulla. Erityisesti ruotsin kielen osalta soveltuvien termien löytäminen tai käännösten luominen oli välillä hyvin haastavaa. Huomattiin, että ruotsissa nojataan vielä enemmän englannin kieleen kuin suomessa. Toisinaan oli pakko todeta, ettei käsitteelle yksinkertaisesti ole toimivaa ruotsinkielistä termiä. Myös suomen kielen kohdalla jotkut käytössä olevat termit olivat puhekielistä finglishiä, jolloin päädyttiin käyttämään englanninkielistä termiä.

Tammikuussa 2022 aloitettiin mediataiteen erityisalojen sanaston kerääminen verkossa pidettävien sanastotyöpajojen kautta. Työpajoja järjestettiin valotaiteen, biotaiteen, äänitaiteen ja uutta teknologiaa (kuten tekoälyä) hyödyntävän mediataiteen käsitteiden kokoamiseksi. Työpajoihin kutsuttiin asiantuntijoita, joiden kanssa pohdittiin, millä erityisalan käsitteillä ontologiaa täydennetään.

Huhtikuussa 2022 ontologian ensimmäinen versio julkaistiin Finto-palvelun kehityspalvelimella, ja kehitysversion linkki jaettiin mediataiteen asiantuntijoille käsitteistön kommentointia ja parannusehdotuksia varten. Käsitteistöä täydennettiin muun muassa mediataideteosten tuotantoon ja video- ja elokuvataiteeseen liittyvällä sanastolla. Ennen ontologian julkaisua tarkistettiin vielä käsitteiden ylä- ja alakäsitesuhteita ja tehtiin lisäyksiä käsitteiden assosiatiivisiin suhteisiin.

Noin 1550 käsitettä sisältävä ontologia julkaistiin 22. kesäkuuta 2022. Syksyllä ontologia liitettiin osaksi KOKO-ontologiaa. Julkaisun jälkeen ontologian kattavuutta ja toimivuutta päästiin kokeilemaan MEHI-hankkeen mediataiteen teostietokannan (n. 1000 teosta) sisällönkuvailussa. Sisällönkuvailu toimi käytännön testinä, jossa ontologian todettiin olevan riittävän kattava. Marraskuussa 2022 ontologiaa vielä täydennettiin muutamalla kymmenellä uudella käsitteellä.

Haasteita ja rajauksia

YSO-pohjaisissa ontologioissa, joihin myös OMA-ontologia kuuluu, noudatetaan YSO:n linjausta siitä, että suomi ja ruotsi toimivat käsitteenmuodostuskielinä. Koska mediataiteen sanasto on kuitenkin pääosin alkujaan englanninkielistä, tämän ohjeistuksen noudattaminen oli melkoista tasapainottelua. Englanninkielisiin termeihin pohjautuminen aiheutti haasteita suomen- ja ruotsinkielisten termien luomiselle, kun englanninkielinen termi saattoi olla jo käytössä myös Suomen taidekentällä. Joissakin tapauksissa ontologiasta jätettiin pois Suomessa hieman tuntemattomampia käsitteitä, jotka kansainvälisessä kontekstissa ovat suhteellisen merkittäviä.

Ontologian hierarkkisen rakenteen hahmottaminen edellytti opettelua ja tutkimista. Käsitteiden ripustaminen ontologiaan vaati välillä paljon aikaa ja pohdintaa. Yksi toimiva keino käsitteille sopivan paikan löytämiselle hierarkiassa oli tehdä vertailuja toisissa ontologioissa olevien, suunnilleen vastaavien käsitteiden kanssa. Alun opettelun jälkeen hierarkiarakenteen noudattaminen tuntui kuitenkin varsin loogiselta. Merkittävien käsitteiden, kuten taiteenlajien hierarkisointiin kiinnitettiin erityistä huomiota, jotta tehdyt ratkaisut tyydyttäisivät myös taideyhteisöä.

Hierarkioiden lisäksi ontologiatyössä piti puntaroida sitä, kuinka erityisiä tai kuinka yleisiä käsitteitä otetaan mukaan. Pois jätettiin esimerkiksi liian erityisiä teknologiaan liittyviä käsitteitä, kuten eri videoformaattien nimistöä. Joidenkin käsitteiden kohdalla myös YSO:ssa tehdyt ratkaisut aiheuttivat oman haasteensa. Tästä voidaan mainita termi elektroninen musiikki, joka oli ohjausterminä kolmelle käsitteelle. Yksikään käytettävä termi ei kuitenkaan vastannut mediataiteen piirissä tavatun elektronisen musiikin käsitettä. Ankaran pohdinnan jälkeen OMA-ontologiaan päädyttiin luomaan uusi käsite kokeellinen elektroninen musiikki.

MEHI – Mediataiteen historia Suomessa -hanke antoi mahdollisuuden rakentaa erikoisontologia huolellisesti alusta alkaen. Hankkeessa OMA-ontologia toteutettiin Suomen Kulttuurirahaston ja Svenska Kulturfondenin tuella.

Tietojemme mukaan mediataidealalla ei ole tähän mennessä julkaistu muuta yhtä laajasti alan käsitteistöä yhteen kokoavaa aineistoa kuin OMA-ontologia. Silti jo työn valmistuttua on selvää, että korjattavaa ja täydennettävää on paljon. Esimerkiksi määritelmien luominen olisi avannut käsitteiden olemusta myös suuremmalle yleisölle, mutta tiukan aikataulun puitteissa sille ei ollut aikaa, etenkään kolmella kielellä. Myös alan nopea muutos tuo mukanaan päivitystarpeita.

Toivomme OMA-ontologian tukevan sisällönkuvailutyötä museoissa ja muissa muistiorganisaatioissa ja myös helpottavan mediataideaineistojen löydettävyyttä tietokannoista. Ontologiahankkeen aikana lisättiin tietoisuutta ontologioista ja niiden käytöstä taiteilijoiden ja taideorganisaatioiden parissa, jotka ottivat ontologian innolla vastaan.